Suomen Beaglejärjestö

Mikäli jalostukseen käytetyllä uroksella ei ole näyttelykäyntiä, sllä pitää olla eläinlääkärintodistus normaaleista kiveksistä ennen pentujen rekisteröintiä .

Pelko pois, vaikka kävisikin niin hienosti, että katsoisin koiran ajavan riittävän hyvin ilmoittaakseni sen kokeeseen, ja vaikka kävisi niin kivasti, että se ajaisi vaikka pari pistettä vajaa ykköstä ennen ykköstä (täyttä konditionaalia), niin missään nimessä en sitä jalostuskäyttöön antaisi.
(Ja tiedän, ettei pentuja tietenkään saisi rekkariin.)

Hämmästykseni oli nimenomaan kivesvikaisen osallistumisoikeudessa (koska rodunomaiset harrastuslajithan on kehitetty palvelemaan jalostusta. Itseasiassa monet kivesvikaisethan leikataan ja siinä kohtaa koiran luonnekin voi muuttua).

Mielestäni on ihan oikein että kokeeseen pääsee ilman näyttelytulosta - vaikka sitten kivesvikainen taikka muusta syystä myöhemmin näyttelyssä nollattava koira.

Käsitän kokeet ja näyttelyt niin, että ne ovat jalostustiedon keruutapahtumia jotka on naamioitu kilpailuiksi sen vuoksi, että harrastajilla olisi niihin kiinnostusta. Yhdeksänkymmenen pisteen ykkönen ja kahden pisteen nolla ovat tätä taustaa vasten ajatellen koetuloksina ihan yhtä arvokkaita. Samoin näyttelysertti tai hylsy. Jos kokeissa ja näyttelyissä kävisivät vain parhaat koirat, jäisi kokonaisuus rodun tasosta vallan hahmottumatta.

Kokonaan toinen juttu on se, miten tuomarikunta jaksaisi kerta toisensa jälkeen käydä arvostelemassa sellaisia koiria, joilta ei olisi edes teoriassa mahdollista kuulla laadukasta jänisajoa. Tai miten saisi houkuteltua näyttelyyn koiranomistajan, jonka Sessen häntä on kippurassa ja kulmaukset mitä sattuu. Mutta ihannetilanne olisi kuitenkin se, että kaikki koirat kävisivät hakemassa kokeista ja näyttelyistä kirjallisen dokumentin tasostaan riippumatta.

Tällä konstilla saisimme selville vaikkapa sen, että se ja se koira on ykkösluokan ajuri, mutta auttamattoman ylikorkea. Tai että joku toinen koira napsii serttejä näyttelystä kuin näyttelystä muttei omaa kelvollisia jäniksenmetsästysominaisuuksia. Kolmas koira voisi olla dokumentoidusti tasoltaan välttävä sekä ulkomuotonsa että käyttöominaisuuksiensa suhteen. Nyt ei piilossa olevista koirista tiedetä mitään.


Timo K.

Trissan wrote:Tässähän on päästy jo aiheeseen! Mielestäni on väärin, että ajokoe on yksi luokkainen ja siihen pääsee ilman näyttelytulosta. Ja käymieni keskustelujen pohjalta uskallan sanoa etten ole ainoa harrastaja joka niin ajattelee. Kokeiden tarkoitus on tuoda tietoa jalostukseen eli äkkiseltään tästä voisi päätellä, että kokeessa käyvillä koirilla on tarkoitus jalostaa, etenkin jos koira menestyy hyvin. Epäilenpä, että parikin kakkosta ja ykkösen ajanutta koiraa, joku saattaisi jopa käyttää jalostukseen, mutta entäs jos uroksella ei ole kuin yksi palli kasseissa? Monet ovat vielä tänäkin päivänä harhaluulossa, että kokeisiin menevällä koiralla täytyy olla H näyttelystä, ja hyvä niin. Se onko H riittävä arvosana valioitumiseen on sitten aivan toinen stoori...

Niinhän ne on monet muutkin kokeet, kuten "jth" edellä luetteli.
Tästä saamme "kiittää" aivan muita tahoja kuin Ajok.-porukkaa.
Tottis-ja palveluskoirakokeissa niitä "pallivikaisia" rupes hyppäämään.-90 luvulla. "Sääntömuutos" tais tulla jostaki sieltäpäin.

Ruotsissahan oli "malli" että sek.... eiku "monirotuisilla" oli oikeus osallistua tottiskisoihin. En tiiä onko enää näin asianlaita. Ja miten meillä, kun en oo ollu liikkeen ohjaajana 15- vuoteen.Enkä oo seurannu toko-maaliman mennoo.

Mitä tulee ajok/beaj. yksiluokkaisuuteen niin siihenkin olemme "syyttömiä."
Ja parempi on että kokeet ovat nykyään yksiluokkaisia.
JA yksipäiväisiä.
Järjestelyt helpottuu, maastoja saadaan yksipäiväisiin huomattavasti helpommalla kuin "ennenvanhaan" koko viikonlopun "keimeihin.

Ja, jotkuthan täälläkin kaipailee "helpotusta" ajokokeeseen lähtemiseksi.
Miksi siis "itkeä" monen luokan pippaloiden perään, kun tuntuu ettei näihin nykyisinkään saaha tarvittavaa kolmea(3) osallistujaa

Härski wrote: Ruotsissahan oli "malli" että sek.... eiku "monirotuisilla" oli oikeus osallistua tottiskisoihin. En tiiä onko enää näin asianlaita. Ja miten meillä, kun en oo ollu liikkeen ohjaajana 15- vuoteen.Enkä oo seurannu toko-maaliman mennoo.

Mitä tulee ajok/beaj. yksiluokkaisuuteen niin siihenkin olemme "syyttömiä."
Ja parempi on että kokeet ovat nykyään yksiluokkaisia.
JA yksipäiväisiä.
Järjestelyt helpottuu, maastoja saadaan yksipäiväisiin huomattavasti helpommalla kuin "ennenvanhaan" koko viikonlopun "keimeihin.

Ja, jotkuthan täälläkin kaipailee "helpotusta" ajokokeeseen lähtemiseksi.
Miksi siis "itkeä" monen luokan pippaloiden perään, kun tuntuu ettei näihin nykyisinkään saaha tarvittavaa kolmea(3) osallistujaa

pieni tarkennus....
TOKO=tottelevaisuuskoe, johon voi osallistua rekisteröity ja tunnistusmerkitty koira
TOTTIS=yleisesti käytetty lyhenne palveluskoirien kokeen tottelevaisuusosiosta tai -treeneistä

Palveluskoirakokeeseen ei ole asiaa muilla kuin palveluskoiraoikeudet omaavalla RODULLA

BH=palveluskoirien käyttäytymiskoe, johon on osallistumisoikeus muillakin rouilla. Koetta on helpotettu jättämällä ampuminen pois. Ampuminen kuuluu kaikkien palveluskoirakokeiden tottelevaisuusosioon.

Ja ajokokeisiin.... helpotusta ajokokeisiin lähtemiselle toivon todellakin, mutta kyyneltäkään en asian vuoksi ole vuodattanut. Nuortenluokka/alokasluokka olisi tervetullut lisä kokeeseen ja voisi osaltaan tuoda osallistujia lisää. Kävijämäärät eivät käsittääkseni päätä huimaa, jos kokeita joudutaan perumaan. Jossainhan silloin on tapahduttava uudistusta -eikö. Uudistus voisi lähteä vaikkapa asenteista

*muoks, typoja

Mielenkiinto heräsi. Mihin perustuu huolesi ajokokeen / beaglen ajokokeen yksiluokkaisuudesta? Mitä todellista lisäarvoa kaksiluokkaisuus toisi nykyiseen yksipäiväiseen koekäytäntöön? Olisko siis palattava iltapäivä eriin ja kaksipäiväisyyteen?

Näyttelypalkintovaatimus tulikin tuossa edellä jo selvitetyksi. Henkilökohtaisesti en osaa vetää yhtäläisyysmerkkiä jalostustiedon keruulle ja jalostuskäytölle.
Viallisten (pallivika, ylikorkeus jne...) koettelu on yhtä arvokasta jalostustiedon keruuta kun kriteerit täyttävien yksilöiden ominaisuuksien arviointi.

annie wrote:Mielenkiinto heräsi. Mihin perustuu huolesi ajokokeen / beaglen ajokokeen yksiluokkaisuudesta? Mitä todellista lisäarvoa kaksiluokkaisuus toisi nykyiseen yksipäiväiseen koekäytäntöön? Olisko siis palattava iltapäivä eriin ja kaksipäiväisyyteen?

Ei mulla nyt mitään huolta asiasta ole

Tuntuisi vaan loogiselta, että kokeessa olisi arvosteluluokat eri ikäisille koirille esimerkiksi tuo nuorten luokka ja avoin luokka. Tai ajotaidon mukaan alokasluokka ja avoin luokka.

Sitä en ymmärrä, miksi kokeen pitäisi olla kaksipäiväinen, jos se männävuosina niin on ollut. Eikö ihan vaan yksinkertaisesti arvostelussa voisi mennä luokan mukaan?

Suurin syy kokeiden perumiselle on edelleen koettelulle epäedulliset olosuhteet. Tämä on takana monessa osanottajapulan takia peruttavassa kokeessakin. Miksi ilmoittaa koira kokeeseen ja maksaa il.maksu jos ns. pitkä sää näyttää kelvottomalta. Eli likimainkaan aina osanottajapula ei johdu koeteltavaksi haluttavien koirien määrästä, vaan siitä, että odotettavissa olevan säätilan vuoksi ilmoittaminen ei ole järkevää.
Kokeet haetaan vähintään puoli vuotta aikaisemmin,joten vallitseva säätila (ilmassa) tai keli (maassa) ei ole tuolloin tiedossa.

Osanottajapulan vuoksi peruttavat "pikkukokeet" eivät ole kovinkaan iso rasite järjetäjälle, sillä mitään isompia hankintoja ei yleensä tehdä ennenkuin kokoonpano on osapuilleen tiedossa. Siksi ei ole järkevää lähteä vähentämään radikaalisti kokeiden määrää. On koiranomistajien etu, että lähikylillä pidetään kokeita.
Ensi syksystä alkaen ns. pitkä koe ei todennäköisesti kärsi osanottajapulasta.

kahaltaja wrote:

annie wrote:Mielenkiinto heräsi. Mihin perustuu huolesi ajokokeen / beaglen ajokokeen yksiluokkaisuudesta? Mitä todellista lisäarvoa kaksiluokkaisuus toisi nykyiseen yksipäiväiseen koekäytäntöön? Olisko siis palattava iltapäivä eriin ja kaksipäiväisyyteen?

Ei mulla nyt mitään huolta asiasta ole

Tuntuisi vaan loogiselta, että kokeessa olisi arvosteluluokat eri ikäisille koirille esimerkiksi tuo nuorten luokka ja avoin luokka. Tai ajotaidon mukaan alokasluokka ja avoin luokka.

Sitä en ymmärrä, miksi kokeen pitäisi olla kaksipäiväinen, jos se männävuosina niin on ollut. Eikö ihan vaan yksinkertaisesti arvostelussa voisi mennä luokan mukaan?

Trissanille tuota lähinnä suuntasin kun hän sitä tuossa aikaisemmin toi esiin.
Siinä lähinnä kiinnostaa se, että minkä lisäarvon nimelliset eri luokat tuovat?
Eikö koiran työskentelyn laatu selviä koirakohtaisen merkinnöistä?

Lisään/palaan vielä aiemmin kirjoittamaani ja samalla sidon asiani edes löyhästi keskustelun otsikkoon:

Eeva on monesti kirjoittanut, ettei muotovalion arvolla ole oikeastaan merkitystä. Sama koskee käyttövalion arvoa. Molemmat ovat ymmärtääkseni olemassa siksi, että ne vetoavat ihmisten turhamaisuuteen ja sitä kautta innostavat ihmisiä käyttämään koiriaan kokeissa ja näyttelyissä. Ratkaisevaa on lopulta kuitenkin laatuarvostelu – sekä kokeissa että näyttelyissä.

Meillä on ollut monia käyttövaliokoiria, joiden valioituminen on vaatinut ison määrän koekäyntejä. Vastaavasti meillä on ollut koiria, jotka ovat joka kerta tai lähes joka kerta ajaneet ykkösen kokeessa käydessään. Vaikka olosuhteet voivat estää hyvänkin koiran onnistumisen kokeessa, kertovat pistekeskiarvot ja koiran sijoittumiset suhteessa kokeen toisiin koiriin kuitenkin valionarvoja enemmän koiran tasosta. Ja sama ajatuskuvio koskee ymmärtääkseni myös näyttelyitä.

En tarkoita sitä, että valionarvot pitäisi poistaa. Tarkoitan, että olisi hyvä ymmärtää kokonaisuus. Samalla osallistumiskynnys kokeisiin ja näyttelyihin alenisi kun ei tarvitsisi stressata siitä, menestyykö koira vai eikö menesty. Jos kokeissa ropisee vaikkapa miinuksia niin antaa ropista, talkoissahan tässä vain ollaan…

ps. Kannattaa lukea Beaglejärjestön 50-vuotishistoriakirjasta Savolaisen Erkin kirjoittama luku kokeista ja niiden sääntöjen kehityksestä. Säännöt ovat muuttuneet vuosien saatossa ja muutoksille on ollut aina perusteensa. Ei ole esimerkiksi sattumaa se, että luokkajaosta on luovuttu. Tämän palstan lukijoista hyvin suuri osa muistaa avo- ja voi-luokat. Luulenpa, ettei monikaan haluaisi sellaisiin enää palata.

Timo K.

Toisessa harrastamassani rodussa käyttökokeet (KAER) on moniluokkainen. Koirat kilpailevat samoilla tuomareilla ja samassa ryhmässä, mutta arvostelu tehdään sitten koiran luokan mukaan. Nuorten luokassa (alle24kk) painotetaan nuoren koiran luontaisia kykyjä ja avuja esim.innokkuutta, haunlaajuutta, riistan löytymistä ja käsittelyä jne. Tämä on mielestäni jalostuksen kannalta tärkeää tietoa! Opittu ja kokemuksen kautta tullut kyky metsässä, kun ei periydy. Nuorten luokalla on saatu houkuteltua nuorien koirien omistajia mukaan koetoimintaan ja samalla saadaan tietoa koirien geeniperimässä olevista ominaisuuksista. Nuorten luokkaan on ollut helppo lähteä mukaan, kun arvostelu ei ole niin "ankara" ja sinne voi lähteä ikään kuin kokeilumielessä. Tosiasia kuitenkin on, että jos nuorten luokasta saa hyvää ja kannustavaa palautetta koirastaan moni tulee uudestaankin vanhempana. Seisojien kokeissa ei ole osallistuja pulaa, päin vastoin paikkoja ei meinaa saada. Tuli vaan mieleen, että olisiko tässä jotain beagleillekin? Useimmat vuosikaat koirat eivät vielä omaa samaa taitoa, ja kokemusta ei voi ollakaan, kuin vaikkapa viisi vuotias ja kokeissa kumminkin mennään samoilla säännöillä.
Ja moniluokkaisissa kokeissa mukaan pääsee ilman näyttelytulosta siihen ensimmäiseen luokkaan, eli juuri siihen mistä jalostuksen onnistumistietoa voi kerätä. Koiran täytettyä 2 vuotta ja siirryttyä avo-luokkaan on näyttelytulos oltava. Varsin selkeää ja rehtiä.

Trissan wrote:Toisessa harrastamassani rodussa käyttökokeet (KAER) on moniluokkainen. Koirat kilpailevat samoilla tuomareilla ja samassa ryhmässä, mutta arvostelu tehdään sitten koiran luokan mukaan. Nuorten luokassa (alle24kk) painotetaan nuoren koiran luontaisia kykyjä ja avuja esim.innokkuutta, haunlaajuutta, riistan löytymistä ja käsittelyä jne. Tämä on mielestäni jalostuksen kannalta tärkeää tietoa! Opittu ja kokemuksen kautta tullut kyky metsässä, kun ei periydy. Nuorten luokalla on saatu houkuteltua nuorien koirien omistajia mukaan koetoimintaan ja samalla saadaan tietoa koirien geeniperimässä olevista ominaisuuksista. Nuorten luokkaan on ollut helppo lähteä mukaan, kun arvostelu ei ole niin "ankara" ja sinne voi lähteä ikään kuin kokeilumielessä. Tosiasia kuitenkin on, että jos nuorten luokasta saa hyvää ja kannustavaa palautetta koirastaan moni tulee uudestaankin vanhempana. Seisojien kokeissa ei ole osallistuja pulaa, päin vastoin paikkoja ei meinaa saada. Tuli vaan mieleen, että olisiko tässä jotain beagleillekin? Useimmat vuosikaat koirat eivät vielä omaa samaa taitoa, ja kokemusta ei voi ollakaan, kuin vaikkapa viisi vuotias ja kokeissa kumminkin mennään samoilla säännöillä.
Ja moniluokkaisissa kokeissa mukaan pääsee ilman näyttelytulosta siihen ensimmäiseen luokkaan, eli juuri siihen mistä jalostuksen onnistumistietoa voi kerätä. Koiran täytettyä 2 vuotta ja siirryttyä avo-luokkaan on näyttelytulos oltava. Varsin selkeää ja rehtiä.

Pakko korjata ettei kenellekään jäisi väärää kuvaa:

Edellä olleissa teksteissä oletetaan että nuoren koiran koetteleminen antaisi tietoa geneettisistä ominaisuuksista ja että ajokokeessa mitattaisiin opittua. Näin asia ei tietenkään ole, vaikka tämä käsitys on putkahdellut esiin myös tuolla taipparikeskustelussa.

Ajokokeissa mitataan perinnöllisiä ominaisuuksia. Koiralla ei voi olla esimerkiksi hyvä ylösottokyky jos sillä ei olisi perinnöllistä taipumusta sellaiseen tai sellaisen oppimiseen. Eikä hyvä haukku. Tai metsästysinto. Jne. jne.
Jos ajokokeissa olisi pentuikäisten koirien avo-luokka, myös siellä mitattaisiin perinnöllisiä ominaisuuksia mutta sellaisista koirista, joissa nämä ominaisuudet eivät ole vielä päässeet kehittymään niin, että niitä pystyttäisiin arvostelemaan tai arvioimaan. Mielestäni on parempi että on vain yksi luokka ja yhdet säännöt. Koiran koetiedoista näkee sen, minkä ikäisenä koira on kokeessa ollut.

Ajokokeissa mitattavien ominaisuuksien periytyvyyksistä kiinnostuneet ovat varmaankin lukeneet sekä Liinamon opinnäytetyön että hänen lukuisat kirjoituksensa aiheesta eritoten Ajokoiramies-lehdessä jne., joten en halua niitä tänne enempää kirjoittaa. Ja onpa hän käynyt puhumassa aiheesta beagleväellekin.

Särmä tuolla toisaalla muistutti että kannattaisi keskittyä beagleen. Minä toivon että keskityttäisiin edes ajaviin koiriin. Niitä ei nimittäin metsästyskouluteta samaan tapaan kuin vaikkapa kanakoiria. Siksi niiden metsästysominaisuudet paljonkin käytön jälkeen kuvastavat hyvin koiraa itseään, ei niinkään omistajan koulutustaitoja. Omistajan perslihasten kestävyyteen koiran metsästysominaisuudet tosin jonkun verran korreloivat.

Jos edellä kirjoitettu ei pitäisi paikkaansa, olisi maassamme tehty reilusti toista sataa vuotta turhaa työtä ajavien koirien parissa (ensimmäiset ajokokeet pidettiin Turengissa jo 1893).

Timo K.

Olisikohan jollakin tilastoa 9-24kk ikäisten beaglejen koekäynneistä ja tuloksista? Olisi ihan mielenkiintoista nähdä.
Kertooko tuo edellinen jotakin asenteista? Näin on tehty ja tehdään tulevaisuudessakin, muut ovat väärässä. Tähän olen valitettavan usein törmännyt ja saanut ihmetellä. Vai onko tästä kenties tehty jokin "herrasmies sopimus", josta ei sitten kaikille kerrotakaan?

Tietokannasta löytyy etsimällä koetulosten haku ja määrittelee halutun ikä haarukan