Suomen Beaglejärjestö

kahaltaja wrote:
Miksi kokeissa käy vain murto-osa beaglekannastamme? Mielestäni tässä olisi järjestöllä ja jäsenyhdistyksillä mietinnän paikka: miten saada ajokoetoimintaa houkuttelevammaksi.

Jos lasketaan yksittäisten koirien osallitumiset näyttelyihin ja kokeisiin niin saamme huomata, että esim. näyttelyihin osallistui vuonna 2012 noin 500 eri beagleä ja ajokokeisiin noin 300 eri beagleä (korjatkaa luvut jos ne ovat vääriä). En pidä suhdelukua millään tavalla heikkona vaikka toivottavaa olisi enemmän osallistumisia molemmissa. Miksi meillä on niin paljon koiria jotka eivät osallistu näyttelyyn?

Joitakin vuosia yhdistyksessä toimineena en pidä ongelmana jäsenistön tukemista harrastuksissaan vaan, että suurin osa uusista beaglepennun omistajista eivät ota yhteyttä paikallisyhdistykseen saati sitten rotujärjestöön. Miten tukea henkilöitä joista ei tiedä mitään? Lisäksi on jäseniä, jotka eivät ikinä osallistu mihinkään vaan ainoastaan maksavat jäsenmaksunsa kannatuksen vuoksi.

Paikallisyhdistyksien ja rotujärjestön kannattaa ilman muuta miettiä miten kaikki beaglen harrastustoiminta saadaan houkuttelevammaksi, mutta mielestäni siihen tarvitaan erityisesti kasvattajien positiivisista asennetta ja tukea niin ajokokeisiinkin kuin näytelyynkin uusille beaglen omistajille.

lehtoma wrote: Paikallisyhdistyksien ja rotujärjestön kannattaa ilman muuta miettiä miten kaikki beaglen harrastustoiminta saadaan houkuttelevammaksi, mutta mielestäni siihen tarvitaan erityisesti kasvattajien positiivisista asennetta ja tukea niin ajokokeisiinkin kuin näytelyynkin uusille beaglen omistajille.

Kyllä on kannustettu ja luvattu myös kustantaa ensimmäinen koe ja auttaa tuomarien etsinnässä. Siitä huolimatta vain muutama kasvatin omistaja on kiinnostunut ajokoetoiminnasta.

En siis ainakaan itse syyllisty kokeiden vähättelyyn tai mustamaalaamiseen. Enkä usko, että kukaan muukaan täällä aktiivisesti taippareiden puolesta kirjoittanut niitä vähättelisi.

Taitaa vuosittain kokeissa käyvien koirien määrä olla vielä pienempi. Kennelliiton sivuilta saan ainakin itse vuosittaiset luvut ~160-200:n väliltä vuosien 2005-2012 ajalta. Näyttelykoirien määrää en itse näe tuolta?

Koekäynteihin vaikuttaa varmasti moni asia ja uskoisin yleisimpänä olevan tietämättömyys koetoiminnasta sekä arkailu jos tulee ikävää arvostelua niskaan. Monelle se on "vain koira" metällä käydäkseen. Impan kuvaamia aktiiveja tarvitaan houkuttelemaan porukkaa kokeilemaan kokeita ja vastaavasti pohtimaan koiran käyttäytymistä normimettäpäivällä kokeenkaltaisemmin.

Itse viime syksynä törmäsin kyllä hyvin moneen käytännön ongelmaan, huomatessani syyskuussa koiran toimivan yritin neljään kokeeseen, joista lopulta pääsin 2:een, kaksi muuta peruttiin vähäisten osallistujien myötä. (kiitokset vaan kaikille 4:lle tuomarille, jotka beagleyhteisöstä lupautui näihin neljään eri puolelta Suomea. Myös 5. tuomarinkin sain käännytettyä kevään aikana ) Kaikkiin kokeisiin voin sanoa tehneeni suuren soittokierroksen löytääkseni tuomarit ja voin sanoa kuulleeni monta tarinaa niiden aikana. Itsellä on ongelma, että käyn metsällä muualla kuin kotiseudulla ja henk koht suhteita alueille ei juurikaan ollut ja sekä kasvattajan tuella että omalla kaivamisella tuli soitettua yhteensä yli 60:lle tuomarille. Uskoisin etten ole aivan yksin tämän ongelman kanssa. Varsinkin kahden viikon kokeen on kuitenkin mukava viedä alueelle missä tietää mistä se jänis lähtee vaikkei sekään aina ole taattua. Toisaalta Suomi ei ole alueellisestikaan aivan tasavertainen jäniskantojen ja koealueiden osalta...

Se kauden koe voisi helpottaa tilannetta, jolloin tuomareita ei tarvitsisi ravauttaa kahden viikon sisällä aloitus- ja lopetuspalaveriin sekä vielä itse kokeeseen, joka oli osassa este.

Epävirallisena koemuotona voisi harkita myös nykytekniikoiden huomioimista eli gps-trackkien hyödyntämistä jälkikäteen tietyn kaavan mukaisesti. Tähän liittyy tietysti paljon myös ongelmia eikä se sovi viralliseksi kokeeksi, mutta koiran toiminnan haussa ja ajossa jälkikäteen todentamisella & tarkastamisella voidaan ainakin todentaa taipumus jäniksenajoon...

Osallistunpa nyt vielä sittenkin tähän keskusteluun, vaikka jo ajattelin etten "jaksa" Tuli sellainen ajatus mieleen, että miksei tällainen taipparin tyylinen tapahtuma voisi olla osa jonkinlaista jalostustarkastusta? Beagleilla ei sellaisia toistaiseksi ole, mutta monella muulla rodulla on. Ne ovat epävirallisia, joten mistään virallisesta Kennelliiton alaisesta kokeesta ei ole kyse. Järjestöt keräävät toki itse tiedot kirjoihin ja kansiin. Esimerkiksi monilla palveluskoirilla on tarkastukset, joihin sisältyy ulkomuotoarvion lisäksi erilaisia luonnetta mittaavia osa-alueita. Näistä ei anneta mitään loppuarvosanoja, vaan tarkastustulos on sanallinen arvio koiran ominaisuuksista.

En ole mielessänikään sen kummemmin tällaista "suunnitellut" tai muutenkaan pohdiskellut, kunhan nyt tuli mieleen Samoin itselläni epäilys on, kokeeko järjestö tällaisen mitenkään mielekkääksi ja hyödylliseksi, kun viralliset rodunomaiset kokeetkin ovat jo olemassa. Ja löytyisikö energiaa ja resursseja jalostustarkastuksen suunnitteluun ja toteutukseen.

TuusB wrote:Taitaa vuosittain kokeissa käyvien koirien määrä olla vielä pienempi. Kennelliiton sivuilta saan ainakin itse vuosittaiset luvut ~160-200:n väliltä vuosien 2005-2012 ajalta.

Kiitoksia korjauksesta. Luin kennelliiton tietokantaa väärin kun kyselin, että se näyttäisi vain koiran kertaalleen. Olisi pitänyt hakea vain koirien parhaat tulokset

Pohjois-Savossakin on järjestetty kokeeseen tutustumistapahtuma, tosin osallistujia oli vähän muistaakseni kaksi. Itse olen yrittänyt ihmisiä kannustaa ja innostaa ja tarjonnut apua niin tuomarin etsinnässä (lupautunut tuomariksi) kuin muussakin (osaan tehdä voileipiä ), mutta mitään taikatemppua jolla ihmiset saataisiin kokeisiin en ole keksinyt. Yksi syy joka täällä vähentää koekäyntejä on nuo p...leen sushukkaset. Tarkkaan saa katsella mihin koiransa vie ja kun maastossa olis hyvä olla jokunen jänöpupukin niin on vieläkin hankalampaa. Meille seurojen jäsenille tuo kahden viikonkoe on hyvä ratkaisu, mutta jos ei kuulu seuraan niin silloin pitää hankkia se maastokin, kun ei sitä koiraa saa irti päästä ihan missä vaan.
Kahdessa viimeisessä näyttelyssä sain "metsien miehiltä" kuulla lauseet "mahtaako tuokaan koskaan metsään päästä" ja "tuossahan tuo on mehtäkoerien kiusana". Hyvä pojat! Onneksi se olin minä jolle ne sanottiin ja kävin reippaasti oikomassa herrojen käsitystä jakkupukuisesta naisesta ja hänen koiristaan, mutta entäs jos se olisi ollut joku arempi uusi beagleharrastaja? Mahtaako tällainen käytös houkutella seuraavana syksynä kokeeseen herrojen seuraan päiväksi? Minä tuskin maltan odottaa, mutta samaa ei ehkä voi sanoa kaikista. Tällä esimerkillä haluan vaan sanoa, että niin makaa kuin petaa. Asenteet ovat syvässä ja niiden muutaminen vie aikaa, mutta ilman yhteistyötä ja hyvää henkeä ne edelleen säilyvät.

Jo tulevan kauden alusta on kahden viikon kokeeseen tulossa lisää helpotuksia asioissa, jotka harrastajakunta on kokenut tähän asti koettelumuodon heikkoudeksi.
Ensinnäkin ns. pitkään kokeeseen ei tarvita kolmea koiraa, jotta koe saadaan pidetyksi. Se voidaan järjestää vaikka sille yhdelle ilmoittautuneelle. (Tämä koskee vain pitkää koetta, ei normaalia yhden päivän koetapahtumaa.)
Toinen helpotus on aloituspalaverin keventäminen. Välttämättä ei tarvitse kokoontua fyysisesti alkupalaveriin, jos koetta valvova ylituomari on vakuuttunut, että kokeen läpivientiin liittyvät asiat saadaan muulla tapaa koeryhmille (kirjallisesti, sp:lla, puhelimitse) selvitetyksi. Tosin se sitten asettaa isomman velvoitteen loppupalaveriin osallistumiseen, sillä tietyt kokeen valvontaan liittyvät asiat on jokaisessa koetapahtumassa todennettava ja lappuihinkin pitää nimet saada.
Näistä uudistuksista tullaan tiedottamaan tarkemmin elokuun lehdessä ja palkintotuomareiden koulutuksissa.

GPS laitteiden käytöstä on keskuteltu paljon viimeisten vuosien aikana, mutta toistaiseksi mennään korvakuulolla ja silmän näkemällä.
Asia ei ole ihan helpoin yksiselitteiseksi sääntöpykäläksi muovattavaksi. Jos paikalla on 10 ihmistä, niin ko asiasta ja sen käytäntöön jalkauttamisesta on 10 erilaista näkemystä.
Sitten on vielä puntaroitavana tasapuolisuus erilaisten laitteiden toisistaan poikkeavien ominaisuuksien johdosta. Esim garminin ja ns. piipparin käyttäjät tuskin olisivat myötämielisiä vain puhelimitse kuullun ajon hyväksymiselle. Ns. haukkuviiva taas ei luotettavuudessaan ole riittävä todiste ajosta, sillä nykyiset laitteet saadaan haluttaessa niin herkälle, että jokaisen risun rapsaus merkkaantuu ajoksi.
Saisiko ajoa seurata rajoituksetta teknisillä laitteilla, vai tulisko siihen määritellä aikaraja tuomarihukkien paikkaamiseen?
Miten teknisten laitteiden käyttö vaikuttaa tuomareiden arviointiaktiivisuuteen? Loppuuko viimeinenkin kiinnostus kastella lahkeensuut märässä metsässä, tuleeko hangesta kroonisesti liian paksu ajon perässä menemiseen?

Nämä asiat pitää puntaroida aikaa ja vaivaa säästelemättä. Kiireellä ei voiteta mitään. Onhan suomalaiset ajavat koirat saatu rotuun katsomatta melkolailla luotettavasti arvioitua tähänkin saakka.
Henkilökohtaisesti kuitenkin uskon gepsin olevan lähivuosina yksi arvostelun apuväline.

Kiitos trissan sinulle rohkeudestasi. Aina kun kuulen tuollaisista kehänlaidan ukoista (arvaan niiden miehiä kuitenkin olleen),niin verenpaine hyppää oitis punaiselle. Olkoon itsekukin koirasta tai esittäjästä mitä mieltä tahansa, niin ymmärtäisi edes pitää suunsa kiinni.
Tuollaiset yksittäisetkin kommentit vievät harrastusta enemmän taaksepäin kuin sata positiivista lausetta eteenpäin.

annie wrote:Jo tulevan kauden alusta on kahden viikon kokeeseen tulossa lisää helpotuksia asioissa, jotka harrastajakunta on kokenut tähän asti koettelumuodon heikkoudeksi.
Ensinnäkin ns. pitkään kokeeseen ei tarvita kolmea koiraa, jotta koe saadaan pidetyksi. Se voidaan järjestää vaikka sille yhdelle ilmoittautuneelle. (Tämä koskee vain pitkää koetta, ei normaalia yhden päivän koetapahtumaa.)
Toinen helpotus on aloituspalaverin keventäminen. Välttämättä ei tarvitse kokoontua fyysisesti alkupalaveriin, jos koetta valvova ylituomari on vakuuttunut, että kokeen läpivientiin liittyvät asiat saadaan muulla tapaa koeryhmille (kirjallisesti, sp:lla, puhelimitse) selvitetyksi. Tosin se sitten asettaa isomman velvoitteen loppupalaveriin osallistumiseen, sillä tietyt kokeen valvontaan liittyvät asiat on jokaisessa koetapahtumassa todennettava ja lappuihinkin pitää nimet saada.
Näistä uudistuksista tullaan tiedottamaan tarkemmin elokuun lehdessä ja palkintotuomareiden koulutuksissa.

Kuulostaa hyvältä Eli tämän vuoden koulutuksissa asiasta infotaan?

Kiitos myös impalle aina rakentavista ja asiallisista kommenteista!

Tuo, mitä Trissan kertoi kehän laidalta huutelijoista on ihan totta ja arkipäivää. Itse en enää jaksa niihin kiinnittää huomiota, mutta lapset kyllä. Tytöthän meillä harrastavat beaglejen kanssa kaikkea mahdollista, käyvät mukana metsälläkin ja handlaavat näyttelyssä. Nuoret, nykyiset ja tulevat harrastajat ovat kohta entisiä harrastajia. Minkään beagleyhdistyksen toimintaan eivät kivikirveelläkään suostu lähtemään tai jäseneksi liittymään oltuaan yhdessä vuosikokouksessa mukana kuuntelemassa fanaattista monologia.

Julle kävi näin lakkiaispäivän kunniaksi agility-taipumuskokeessa. Läpi meni! Ainoa moite tuli siitä, että koiran katse oli koko ajan ohjaajan kädessä olevassa makupalassa.


Kuva: Lauha Kilpeläinen

Timo K.

VOI YHEN KERRAN!!!! Minä en lukenut kuin kaksi ekaa sivua ja verenpaine on tapissaan... TARHATAAN jäniksiä mitä sieltä sitten voi päästää että koira varmasti löytää jäniksen ETTE OLE TOSISSANNE!!! Lähden nyt vetämään ranteet auki tämä ei ole totta.. Pienenä vinkkinä että sitä varten niitä metsästyskoiria jalostetaan että NE ITSE LÖYTÄÄ SEN JÄNIKSEN Hi hi hiii ihan käsittämätöntä..

Kannattaa varmaan lukea toiseenkin kertaan.

MM wrote:VOI YHEN KERRAN!!!! Minä en lukenut kuin kaksi ekaa sivua ja verenpaine on tapissaan... TARHATAAN jäniksiä mitä sieltä sitten voi päästää että koira varmasti löytää jäniksen ETTE OLE TOSISSANNE!!! Lähden nyt vetämään ranteet auki tämä ei ole totta.. Pienenä vinkkinä että sitä varten niitä metsästyskoiria jalostetaan että NE ITSE LÖYTÄÄ SEN JÄNIKSEN Hi hi hiii ihan käsittämätöntä..

No älähän nyt hätäile ystävä hyvä
Vaikkeipa silti, onhan se yks "esitys" tuoki että repusta jänes päästetään juoksemaan.
Se kun pitäs olla mun mielestä toisin päin. Että reppuun se jänis pitäs saaha.

Hirmu wrote:Kannattaa varmaan lukea toiseenkin kertaan.

samaa mieltä

Vaikka minkä sille mahtaa, että sisälukutaito on sitä mitä se on, vaikka kymmeneen kertaan luettaisi