Beaglen "taipumuskokeet"

[VvM]

Muissa keskusteluissa on tullut esille ajatuksia beaglein taipumuskokeista, samoin Fbssa näkyi olevan siitä puhetta.

Itse olen sitä mieltä, että aika monen rodun kohdalla tuollaiset taipumuskokeet ovat hyviä, nähdään onko koiralla taipumusta toivottuun käyttöpuoleen ja siten onko se koulutettavissa siihen työtehtävään. Taipumus riittää ja kouluttamalla tehdään loput. Hyväksi ajuriksi koiraa ei voida kuitenkaan kouluttaa. Sen olemassa olevia ominaisuuksia voidaan harjoittelulla tuoda esiin, mutta ominaisuudet se on saanut perimässä.

Uskoisin että lähes jokaisella beaglella on tuo taipumus ajaa pakenevaa "riistaa", mutta ominaisuuksissa on isoja eroja. Ajaa jänistä, lause ei kerro jalostuskoirasta vielä mitään, sillä hyvän metsästyskoiran pitäisi pystyä ajotaidollaan pitämään riistan jalkeilla tunteja. Tuon "ajon" aikana riista tekee omia harhautuksiaan ja pyrkii karistamaan ajurin kannoiltaan. Hyvä koira osaa perinnöllisten ominaisuuksiensa ("viisautensa"/ ajotaitonsa) ansiosta ratkaista nuo kommervenkit. Koira joka ajaa jänistä, mutta pääsääntöisesti ajot jäävät alle tunnin mittaisiksi ei ole hyvää jalostusmateriaalia huonon ajotaitonsa vuoksi. Pitemmissä ajoissa punnitaan myös tuo rotumääritelmässäkin mainittu "sisukas" ominaisuus. Se yksilö, jolta tuo sisu (metsästysinto) puuttuu, antaa helposti periksi ja palaa isännän luo liian aikaisin. Sellainen koira ei ole hyvä jalostuskoira. Tärkeä ominaisuus on haukku ja sen kertovuus. Kertovuus selviää vasta pitemmissä ajoissa kun etäisyydet ajettavaan vaihtelee. Samoin haukku kokonaisuutenakin on helpompi luotettavasti arvostella pitemmissä ajoissa. Beaglen käydessä useita harjoituksia tai kokeita omistajalle selviää myös sen haun hyvyys. Huonolle hakijalle tulee paljon tyhjiä reissuja. Hyvä hakijan haut johtavat usein nopeisiin ylösottoihin ja ajon alkamiseen.

Tässä vain muutama esimerkki miksi minusta nykyistä koetta ei voida lyhentää tai helpottaa. Viimeisen ison sääntömuutoksen kohdalla teimme kokeista yksipäiväisiä, tuossa jo menetettiin arvokasta tietoa mitä saatiin kaksipäiväisissä. Kuitenkin nykymaailmassa tuo siirtyminen oli pakon sanelemaa. Kasvattajan olisi kuitenkin hyvä koiran jalostusarvon määrittämiseksi, edelleenkin välillä treenata aikuista koiraa useita päiviä peräkkäinkin.

Omasta mielestä ns. "pitkää koetta" helpommaksi tai lyhyemmäksi beaglen jalostusarvon tiedon hankkimista ei voida tehdä. Rohkaisenkin mahdollisimman useaa tutustumaan tuohon koemuotoon ja aloittavan siitä todella mielenkiintoisen harrastuksen harrastamisen.

Hyvää Vappua beagleharrastajille!

[Corner]

1980-luvun puolivälistä noutajien taipumuskokeita (lavastetut vesityö, hakutyö maalla sekä jäljestys) voin sanoa, että MIKÄÄN ei toimi taipumuskokeena beaglelle niin hyvin kuin nykyinen ajokoe, siitä vielä suuri parannus on tuo pitkän kokeen mahdollisuus.

Saamattomuus ja asenteet sekä kyseenalaistaminen on ne ainoat jarrut...

Juuri tuota rusakkoteksiä lukiessani mietin, miten tärkeää on saada hakuajat, ajoajat, jänishavainnot, haukku ym. paperille niin, että tiedot on aina saatavissa. Arfmannin Tomalta voisi kysyä, montako rusakkoa hän on noutajilleen ampunut ja hänkin voisi pentuja kaupata myyvästi käyttäen lausetta AJAA JÄNISTÄ!!!! mutta eipä se vielä paljon olisi jos ihan oikeasti verrataan ajavan koiran työskentelyominaisuuksiin juuri niin kuin VvM tuossa kirjoittaa.

Itse olen jalostukseen käyttänyt nollakoiraa, mutta silti olen tyytyväinen että koiran tuloksista löytyy tuo yksi startti. Sieltä kuitenkin näkyy sekin vähä, että jänis on ajettavaksi löytynyt.

[Hirmu]

Saamattomuus ja asenteet sekä kyseenalaistaminen on ne ainoat jarrut...

Kiitos samoin.
Kolmanneksi viimeinen naula arkkuun.

[Hirmu]

Ja taipumuskoe ei varmaan saa kannatusta (vaan pikemminkin päin vastoin) ainakaan ihmiseltä, joka pennuttaa viiden nou 0 koiran jolla on itseluottamuspula.

[Kaisa Peltonen]

Jonkinlaisia taippareita beagleille on kuitenkin olemassa maailmalla.
Onko niin, että muu maailma ei siis kykene arvioimaan taipumuksia, vai onko niin, ettei täällä ole kiinnostusta lähteä selvittämään, olisiko meillä jotain opittavaa?
Voihan oikeasti olla, että kokeet ovat huonoja, mutta kyse on taipparista. Muistetaan taas, että se meidän vakiintunut ajatustapa (ja ajattamistapa) ei ole se rodun ainoa oikea vaikkakin on täällä toimiva (toimivin?).
Taippareiden tarkoitushan EI ole syrjäyttää ajokokeita. Mutta saattaisi jopa käydä niin, että koira, jota ei ole ajateltu viedä kokeisiin saattaisi mennä taippareihin ja EHKÄ se omistaja saisi sieltä kipinän ihan oikeaankin kokeeseen. Kukaan ei kai ajattelekaan, että taipumuskokeella koirasta saisi käyttövalion. Ja ajotaipumustahan siinä tutkittaisiin, ei vielä varsinaista ajotaitoa.
Onko kukaan käynyt koiransa kanssa näissä muiden maiden taipumuskokeissa? Tai käynyt vieraana? Tai saanut sääntöjä käsiinsä?
Itse kannattaisin. Rotu on niin monipuolinen, ettei sen kanssa "sivuraiteilla" tanssiminen varmasti sitä perikatoon vie.
Ja näillä sivuraiteilla oikeasti saatettaisiin saada myös niitä paljon toivottuja lisäntyneitä koekäyntejäkin.

[Corner]

Noutajien taipumuskokeet on erittäin kannatettavat, eli väärin veikkasit. Itseluottamusongelmaisen isä on kaksoisvalio ja emällä on 5*voi2. Jälkeläisistä on jo näyttöä. Löydätkö itseluottamusongelmaa niistä? Tuo narttu on monin kerroin parempi ominaisuuksiltaan kuin oma kasvattini joka suoritui ekalla kerralla taipumuskokeista ja palkittiin yhtä kertaa lukuun ottamatta aina alokasluokassa. Mikä viestissäni oli niin hurjaa, että piti mennä henkilökohtaisuuksiin?

Jalostaminen tehdään muualla kuin kokeessa tai näyttelyssä, tästä olen ennenkin maininnut.

Jos koiran tiedetään ajavan jänistä, miten sitä on onnistuttu testaamaan jos kokeissä pelätään koiran jäävän auton alle? Jos oma alue, eli se missä koiran on todettu ajavan, on niin turvallinen niin eikö juuri sen pitkän ajokokeen voisi siellä suorittaa?

[VvM]

Jonkinlaisia taippareita beagleille on kuitenkin olemassa maailmalla.

Me suomalaiset olemme erittäin harvinaisessa ja etuoikeutetussa asemassa luonnossa liikkumisen suhteen. Aika monesta maasta puuttuu meidän "jokamiehenoikeus" ja metsästysmahdollisuutemme. Vaikka meilläkin joutuu hieman näkemään vaivaa ja käyttämään aikaa valmisteluihin, niin silti hyvin helposti on saavutettavissa mahdollisuus - päästää beagle irti metsään. Toimivan beaglen kanssa tuo voi parhaillaan johtaa siihen, että perheessä nautitaan juhlavaa riistaruokaa seuraavana pyhänä. Tämä on suomalaisten iso etuoikeus.

Muissakin maissa ihmisillä on kuitenkin kiinnostusta nähdä koiran liikkuvan luonnossa. Sitä varten kehitetään erillaisia tapoja ja mahdollisuuksia. Suotakoon se Heille.

Suomessakin minun mielestä jokainen voi harrastaa beaglensä kanssa monipuolisesti erillaisia lajeja. Mejän ja Tokon harjoittelu saattavat jopa parantaa koiran suoritusta varsinaisessa käyttötyössään. Kaikki muutkin ainakin lujittavat koiran ja ohjaajan yhteistyötä. Ja isona plussana tuovat vaihtelua koiran arkeen. Taipumuskoekkin toisi yhden harrastuksen lisää.

Kuitenkin silloin kun alamme miettiä koiran mahdollista jalostusarvoa ja sen käyttämistä jalostukseen, näistä ei millään muotoa ole siihen apua.

Jalostuksessa arvostetut ominaisuudet selviävät minusta vain riittävän pitkässä ja rasittavassa, metsästystä simuloivassa kokeessa. Näissä koemuodoissa voi olla sitten vivahteelisia eroja ja silti niistä selviävät usein samat tärkeät ominaisuudet.

Ruotissa ja Norjassa on meidän säännöistä poikkeavat säännöt silti niistä on kokeen jälkeen pääteltävissä aivan samoja asioita. Virossa koiria koetallaan myös riittävän hyvillä ajokoesäännöillä, jotta jalostusarvoa voitaisiin päätellä.

Kuitenkin ennen jalostuspäätöstä olisi huomioitava koira koonaisuutena, mistä nämä metsästysominaisuudet ovat yksi tärkeä osa-alue.

[Hirmu]

1980-luvun puolivälistä noutajien taipumuskokeita (lavastetut vesityö, hakutyö maalla sekä jäljestys) voin sanoa, että MIKÄÄN ei toimi taipumuskokeena beaglelle niin hyvin kuin nykyinen ajokoe, siitä vielä suuri parannus on tuo pitkän kokeen mahdollisuus.

Siinä sitä hurjuutta. Olet katsellut vuosia noutajien taipumuskokeita ja sen perusteella toteat beaglelle toimi mikään...

Ja eikös tuo kirjoittamani ole ihan julkista tietoa?

Jalostaminen tehdään muualla kuin kokeessa tai näyttelyssä, tästä olen ennenkin maininnut.

Mitä niitä koiria sit sinne kokeeseen tai näyttelyyn viemään ensinkään?

Ruotissa ja Norjassa on meidän säännöistä poikkeavat säännöt silti niistä on kokeen jälkeen pääteltävissä aivan samoja asioita. Virossa koiria koetallaan myös riittävän hyvillä ajokoesäännöillä, jotta jalostusarvoa voitaisiin päätellä.

No johan tossa olikin parin tuhannen kilometrin säde

[imppa]

Keskustelu beaglen taipumuskokeesta putkahtelee esille säännöllisin väliajoin ja jos joku sellaisen toimivan taipparin pystyy kehittämään, niin
ilomielin olen sen hyväksymässä.
Metsästyskäytössä beaglen pitää itsenäisesti ja ilman ohjaajan apua tai
käskyjä hakea ajettava metsästä, pitää sitä liikkeellä (ajaa) vähintään se
parituntinen ja antaa ääntä, haukkua, että se on helposti seurattavissa.
En millään keksi koetta parempaa keinoa näiden perusominaisuuksien
esille saamiseksi. Ajavat koirat, hirvikoirat js haukkuvat
lintukoirat poikkeavat käyttötavaltaan täysin esim. palveluskoirista, noutajista ja seisovista lintukoirista, joilla työskentely pohjautuu yhteistyöhön ohjaajan kanssa. Yhteistyöhön perustuvassa koiran käytössä taipumuskokeet ovat varmaan oikeinkin hyvät.
Lupaan jokaiselle beaglensa käyttöominaisuuksiensa testaamisesta kiinnostuneelle järjestää Kajaanissa turvallisen, jänisrikkaan maaston ja lähteä päiväksi metsään seuraamaan beaglen työskentelyä. Siinä tervastulien lämmössä aika kuluu rattoisasti ja uskoisin tällä kokemuksella pystyväni myös jonkinlaisen arvion koiran taidoista antamaan. Jos haluaa virallisen dokumentin beaglensa metsästysominaisuuksista, niin katsotaan sopiva kahden viikon koe, johon koira ilmoitetaan. Järjestän tuomarikaverin itselleni ja viedään koe läpi normaalisti, jolloin päästään mukavasti koeuran alkuun ja tulos saadaan näkyville.
Luulenpa, että jokaisessa beagleyhdistyksessä löytyy vastaavanlainen harrastaja, joka voi tehdä samanlaisen tarjouksen. Rohkeasti vain yhteys oman alueen yhdistykseen.

[Corner]

Ensin oli koira, ja sitten sille näyttelyt ja kokeet. Ei toisinpäin. Missään tapauksessa en ole väittänyt, että kokeet ja näyttelyt on tarpeettomia mutta jotenkin vaan vuosisatoja sitten on ominaisuuksia/rotuja osattu kehittää ja parantaa ilman Nou1, Beaj1 ja Eri -tuloksia.

Ja eikö ole hyvä, että noutajanartustani on kaikki ne kokeissa kirjoihin rekisteröidyt Nou0 tulokset. Ajattele, jos minäkin olisin vaan todennut että "en vie kokeisiin, miksi veisin, onhan sillä käyttövalioisä ja melkein käyttövalioäiti". Eikö nyt mahdollisilla pennunostajilla ole käytössään tietoa nartun ominaisuuksista?

Beagleissa kerran kiinnostuin kaksoisvaliouroksesta. Tutkimalla starttien tuloksia koirassa näkyy niin selvä puute tietyllä kelillä, että jäisi minulta jalostukseen käyttämättä. Jäihän meillä käyttämättä myös kultsu, joka oli uimahaluton. Silläkin paremmat tulokset kuin Hirmun omalla, eikä koepapereista löydy ainuttakaan merkintää uimahalun puutteesta mutta meille tuo oli jalostusta rajoittava tekijä. Ja olihan sitä terveyspuolellakin puutetta. Eikä lähdetty ratsastamaan täyssisarten meriiteillä, sieltä löytyy 3 käyttövaliota.

Väitän edelleen, että asenteet on se rajoittavin tekijä. Päänäyttelyssä tietyltä taholta tuli huomautus, että Anne V. on väärä henkilö keräämään kasvattajaryhmien koiratiedot...

[timkil]

Minun muistini aikaan on jalostusjaostossa mietitty pariinkin otteeseen sitä, olisiko mahdollista luoda jonkunlainen taipumuskoe beaglelle. Pohdinta on aina johtanut samaan lopputulokseen.

Beagleja on kahta laatua. Semmoisia jotka käyvät metsällä ja semmoisia jotka eivät käy. Metsällä käyvien koirien ominaisuuksista ei taipumuskokeella saataisi selville mitään sellaista, mitä ajokoe ei toisi ilmi. Metsässä käymättömät koirat ovat oma juttunsa, niille jonkunlainen taipumuskoe voisi teoriassa olla mahdollinen – siis teoriassa.

Taipumuskoe olisi yksinkertaisimmillaan sitä, että testattaisiin koiran taipumusta lähteä pakenevan jäniksen perään. Tällaisella testillä ei olisi kuitenkaan käytännössä merkitystä sillä kaikki beaglet läpäisisivät testin.
Jos perään lähdön lisäksi katsottaisiin esimerkiksi sitä, miten kauan koira viihtyy erossa omistajastaan, olisivat ensikertalaisten tulokset taas jotakuinkin samoja. Haukkua ei voisi arvostella, sillä koiran ensimmäisissä ajonpätkissä sitä ei kuitenkaan tule niin, että sitä pystyisi järkevästi arvostelemaan. Muiden, ajavalle koiralle tärkeiden ominaisuuksien arvostelu olisi niin ikään mahdotonta.

Taipumuskoe pitäisi järjestää vapaalla riistalla, tarhaolosuhteet eivät ole mahdolliset monestakin syystä. Ensinnäkin mitään jänistarhoja ei maassamme ole ja toiseksi niitä ei voi laillisesti edes perustaa. Ja vaikka voisikin, kuka rahoittaisi vaikkapa satahehtaarisen alueen aitaamisen jäniksenpitävällä aidalla? Tai kuka antaisi semmoisen alueen aidattavaksi? Vähintään tuo neliökilometri pitäisi aluetta olla, muuten homma menisi jäniksenrääkkäämiseksi. Entä kuka hommaa ne jänikset ja pitää niistä huolta?

Kun siis taipumuskoe olisi käytännön syistä järjestettävä metsässä, tulisi koiran löytää sieltä ensiksi se jänis. Ja lopulta ympyrä sulkeutuu, olemme päätyneet taipumuskokeeseen jota myös ajokokeeksi kutsutaan.

Olen yhtä varma kuin Imppakin siitä, että minkä tahansa paikallisyhdistyksen toiminta-alueella pääsee kuulemaan koirastaan arvion, joko epävirallisen tai virallisen. Rohkeasti vain yhteyttä ottamaan!

Timo K.

[annie]

Taitaa Corner olla niin, että kyseisen tahon mielestä olen yhtä kelvoton tehtävään kuin tehtävään, mutta haitannakko tuo mitään. Koirat haukkuu ja keravaani kulkee. Ainoa ikävä asia puskan takaa huutelussa on se, että huutelijat ovat harvemmin käytettävissä toimiin, joissa oma etu ei ole ykkösprioriteetti tai prioriteettina lainkaan.

[Titi Rolin]

Metsästyskoe (jota yhtä hyvin voisi kutsua taipumuskokeeksi) on oikea tapa arvostella beaglen metästysominaisuuksia ja jotta koe olisi mahdollisimman helppo suorittaa olisi mainiota jos kokeen voisi suorittaa koko metsästykauden aikana, milloin ja missä itse haluaa.

Meillä on tästä kokemuksia kun kävimme Ruotsin puolella koettelemassa muutama koira.

Päätimme minnepäin maata haluamme mennä suorittamaan koetta ja otimme yhteyttä paikalliseen beagleyhdistykseen. Kerroimme ajankohdan jolloin haluamme tulla käymään ja sielläpäin jäjestivät meille tuomarit ja maastot.

Tämän mahdollistaa syyskuusta helmikuulle ajoittuva koekausi.

Ylituomaripuhuttelun kävivät meidän koirien ollessa jo takaisin kotimaassa ja loput paperihommista hoidettiin netin kautta.

Ylempänä tässä ketjussa jo luvattiin järjestää käytännön asiat ´taippareista`kiinnostuneille ja jos vielä maaston lisäksi saa valita ajankohdan itse niin ei enää helpompaa voi olla.

Uskon että tämäntapainen käytäntö oli se mikä Pentti Särmä toi esille vuosikokouksessa mutta valitettavasti ajanpuutteen takia tästä ei syntynyt enempää keskustelua.

Tämähän on kahdenviikon kokeen vielä paremmaksi hiottu muoto ja madaltaisi ehkä vielä enemmän ´taipumuskokeeseen`osallistumista.

[annie]

Moikka Titi.
Kuten vuosikokouksen puheenvuoroissa jo tuli ilmi, ei ns. kauden kokeen käyttöön ottamiseksi ole esteenä beagleihmisten tahtotila, vaan se kylmä fakta, ettei ajokokeisiin (AJOK/BEAJ) voida tehdä sääntömuutoksia meneillään olevan viisivuotisen "koeajan" puitteissa. Nämä voimassa olevan säännöt on otettu käyttöön 1.8.2011.
Muutama rotujärjestö on omissa kokeissaan ottanut kauden kokeen kokeilukäyttöön ja olemme SAJ:n tavoin korvat höröllä niille palautteille, jotka sieltä kantautuu. Jo nyt voin sanoa, ettei kaikki ole ollut positiivista ja rajujakin ylilyöntejä on jo ehtinyt sattua.

Kokeiden läpivienti on helpottunut roimasti vuosien saatossa. Ja helpotusta on jälleen luvassa kahden viikon kokeen järjestämisohjeeseen jo muutaman kuukauden päästä kun saamme avata linkun uudelle kaudelle.
Paras ohjeistusmuutos on se, että kahden viikon koe voidaan jatkossa pitää aina kun kokeeseen ilmoittautuu yksikin koira. Myös aloituspalaverikäytäntöön tulee toivottua kevennystä. Näin päästään eroon joissakin tapauksissa täysin turhasta ajelusta.
Toivottavasti tämä koetaan positiivisena kentällä, sillä aloite tähän ohjeistusmuutokseen on tullut juuri sieltä.

[Hirmu]

Ja eikö ole hyvä, että noutajanartustani on kaikki ne kokeissa kirjoihin rekisteröidyt Nou0 tulokset. Ajattele, jos minäkin olisin vaan todennut että "en vie kokeisiin, miksi veisin, onhan sillä käyttövalioisä ja melkein käyttövalioäiti". Eikö nyt mahdollisilla pennunostajilla ole käytössään tietoa nartun ominaisuuksista?

Juu, ilman muuta on hyvä, että näin on. Enkä ole kritisoinut koiran käyttöä jalostukseen, enkä yhdistelmää, vaan tuota asennetta (taipumus)koetta kohtaan ja mistä se kumpuaa (tai ei)?
Omaan (nykyiseen ja entisiin) noutajaan en kommentoi täällä, koska kyseessä on eri rodun palsta, jos asia enenmmän kiinnostaa, yhteystiedot on melko helposti saatavilla.

Ja mitä beagleen tulee, ei tule yhtäkkiä mieleen yhtään näylinjaisen omistajaa, joka olisi tarjonnut koiraansa jalostukseen sanoen: "Tämä olisi käyttövalio, jos vaan olisin vienyt sen kokeisiin". Mutta; etenkin tuossa vajaa 10v. sitten minulta kyseltiin melko tiuhaan tahtiin (silloin sitä ainoaa) beagleurosta varsin erikoisin sanakääntein ja nimenomaan käylinjaisille nartuille, ja kun ei irronnut niin suorastaan huutaen haukuttu puhelimessa aivottomaksi pölvästiksi. Sittemin on vissiin sana kiirinyt

Kun siis taipumuskoe olisi käytännön syistä järjestettävä metsässä, tulisi koiran löytää sieltä ensiksi se jänis.

Erikoista kun tarhattuja fasaaneita voi päästää kyllä pellolle, jotta sinne päästään (maksulliseen)jahtiin. Pupulla se ei onnistuisi? Aitaamisen kannalla ei ole, koska minunkin järkeni sanoo sen olevan melko mahdoton tehtävä.

Ja olen kyllä jollakin tasolla taipumuskokeen kannalla mutta vielä enemmän peräänkuulutan asenteiden muuttumista järjestössä. IMHO jos asenteet ei muutu, ei koekäynnitkään lisäänny.
Ja hatunnostoa muutamille täälläkin kirjoittaneille asenteesta, se ei vaan valitettavasti riitä, että muutaman prosentin kuminauha joustaa, kun pääosa on heti torppaamassa joka ikisen asian (perustelematta), mitä edes ehdoitetaan.

Ja jos joku vielä viitsisi vääntää rautalangasta, mitä merkitystä/annettavaa esim. omien koirieni (tai niiden lähisukulaisten) ajokoetuloksilla olisi suomalaiselle metsästysbeaglelle niin olisin taas astetta onnellisempi.