Page 2 of 2
Posted: Sun 23.12.2007 20:26
by JV
Tuskinpa koiran metsästysominaisuudet, saati sen perintötekijät siitä kärsivät, että koiralle opetetaan muitakin asioita. Koira kaipaa virikkeitä. Sanankäyttö lehden sivuilla ja netissä ei ole minusta kaikisten asiallista. Viimeisessä Koiramme-lehdessä olikin tästä aiheesta yhdenlainen kannanotto ja ajokoiranetin asioita selvitellään.
Hauskaa joulua koirienne(kin) kanssa!
Posted: Sun 23.12.2007 20:28
by Henkka mies man
ansa wrote:Henkka mies man wrote:Ei ole mitään 2000-lukua jos Beagleja jalostetaan vain patsaiksi ja haukkumaan lelupalloa tai ohikulkijaa ikkunasta.
Mutta se on 2000-lukua, että beagle voi harrastaa SEKÄ agilityä, tokoa, koiratanssia, mitä tahansa ETTÄ metsästystä. Miksi pitäisi olla niin mustavalkoinen, joko tai? Sitä kun nämä vanhat parrat tuntuvat olevan. Kumpikaan näistä puolista ei sulje toisiaan pois, kuten ei myöskään koiran pukeminen sademantteliin tai "timantti"pannan käyttäminen ei sulje pois koiran mahdollisuutta olla vaikka ajovoittaja.
Ja Pakkasaamu, mun colliekin "ajaa" rusakoita

Tosin on sen verran mun perään, että tulee salamana luokse kun käskee...Mutta ei kunnon paimenkoirakaan voi vastustaa pupujussia

No nyt taas väännetään leijonalta hammasta. Tuo mun vitsi tuosta 2000-luvusta oli sitä, että ei liian paljon opeteta metsästyskoiralle temppuja, mitä se ei tarvi. Perustottelevaisuus on tietysti tarpeellinen.
Olen samaa mieltä siitä, että Beaglella voi harrastaa sivulajina mitä kukin tykkää, mutta silti se on metsästyskoirarotu. Jos nuo sivulajit alkaa olemaan tärkeämpiä kuin rodunomainen metsästys niin silloin ollaan menossa huononpaan suuntaan. Sama kuin hankkisi urheiluauton peltohommiin..
Kertokaas nyt agilityä harrastavat, että miten paljon te siellä metsässä sitten koirienne kanssa puuhaatte?? Jokainen tässä topicissa sana-arkkunsa avannut on kertonut harrastavansa metsästystä niin kertokaa kuinka paljon vuodessa on metsäpäiviä verraten muihin lajipäiviin??

Ja ihan vaan ilman, että vedätte herneitä nokkaan..
Täällä keskustelu on paljon asiallisempaa kuin SAJ:n foorumilla. Hyvä, että on keskustelua. Tunteet meinaa joskus herkästi kuumeta, kun metsästysihmiset vs muut harrastajat keskustelee. Minä olen sitä mieltä, että hyvin mahdutaan kaikki saman katon alle ja erilaisuus on rikkautta.
Posted: Sun 23.12.2007 20:49
by Nita
Meillähän tuo miespuoleinen käy metsällä koirien kanssa ja minä sitten harrastan koirien kanssa kaikkea muuta. Nyt kun tuo toinen koira tuli taloon niin olen sen kanssa harrastellut myös tokoiluakin ja meinaan mennä myös keväällä agilityä kokeilemaan. Eli meillä koirat on juuri koko perheen koiria, mutta myös metsäkoiria. Metsälle nuo pääsee melkein joka viikonloppu jos ei muuta menoa ole. Arkena ei metsälle kerkeä kun töissä käydään. Muut harrastukset jää talvikautena vähemmälle ja tietenkin näitä muita lajeja harrastellaan kun metsälle ei päästä. Niin ja "talvitakit" on meillä vanhemmalla koiralla, nuoremmalle ei vielä ole keritty ostamaan. Luin tuon puhutun tekstin eilen ja ei se minustakaan mitään asiallista tekstiä ollut ja niin kuin JV sanoi ei ne metsästysominaisuudet piloille mene jos harrastaa muitakin lajeja.
Posted: Sun 23.12.2007 20:49
by salo79
Mitä on koiratanssi??.......

Posted: Sun 23.12.2007 20:51
by Pakkasaamu
Meillä käydään metsässä irtipitoaikana viikonloppuisin ja mahdollisesti silloin kun viikolla on vapaapäiviä. Se tuo vuorotyö ja lapsenkaitsimis hommat rajoittaa jonninverran. Tosin syksylä-06 äitiyslomalla pukkasin pojan vaunuilla metsään, löysäsin koiran irti ja kun poika alkoi päviäunilta parin tunnin jälkeen heräileen otin koiran kiinni ja läksin kotiin. Näin tuli treenattua koiria myös viikolla. Ainoastaan kulkupeli rajoitti hieman maastoja (piti olla metsäteitä) ja yksi koira on sellainen joka ei helpolla anna metsästä kiinni sen käyttö jätettiin viikonloppuun.
Agilityä on taas kenttäkautena (lumien sulettua keväästä syksyyn) kerran viikossa ja viikolla. Talvikautena on mahdollisuus käydä hevosmaneesilla sunnuntai-iltaisin joka sekään ei haittaa metsästyshommia, varsinkaan kun koiria on useampi metsälle ja (tällähetkellä) vain yksi agilityn. Nuori koira opetetaan meillä ensin metsälle ja sitten vasta muita hommia kuvioihin samaan aikaan, kun kausi ohi voidaan vaihtaa lajia. Tottelevaisuutta treenataan myös viikolla. Ainoastaan mejää, joka on sulanmaan laji, treenataan viikonloppuisin kun jäljet tehdään toisena päviänä (yleensä illalla) ja koiran kanssa mennään seuraavana aamuna jotta ehtii jälki vanhentua tarpeeksi (yli 12h). Yleensä mejä jää meillä tauolle silloin kun pyyntiaika alkaa, vain silloin jatkettiin treenejä kun vanhin koirista pääsi mukaan PiirM-kokeisiin.
Näin siis meillä, eri lajeja eri vuodenaikoihin

Posted: Sun 23.12.2007 20:53
by EijaL
Pakkasaamu wrote:stp wrote:
Kuinkahan moni näistä agility/näyttelylinjaisen beaglen omistavasta ovat kasvattaneet kyseisen koiransa itse, eiköhän vahinko ole jo tapahtunut aikaisemmin jonkun muun kasvattajan toimesta.
Minä

Myös minä tunnustan omistavani oman kasvatin, jänistä ajavan agilitybeaglen.

Posted: Sun 23.12.2007 22:33
by Sinttura & Junttura
Meillä metsäpäiviä on vähän, mutta silti niitä on enemmän kuin näyttelyjä ja muita harrastuspäiviä yhteensä. Tänä vuonna ei olla agility esteillä käyty. Nyt viikolla olisi torstai iltana hyvä treenata maneesilla (turvallinen suljettu paikka), mutta meiltä puuttuu vetäjä. Koira on hirmu innokas ja nauttii suunnattomasti (ohjaajasta ei voi sanoa samaa) saamastaan huomiosta kentällä
Meilläkin tosiaan isäntä hoitaa tämän metsästyspuolen koirilla ja minä harrastelen sitten muuta. Ihailen katia ja heidän alueen koirapiirejä kun siellä on mitä harrastaaa ja on vetäjiä. Meiltä ne vetäjät puuttuu ja olen laiska tekemään yhtään mitään yksin. Nykyään näyttelyynkin pitää lähteä joku "puhekaveri" matkalle.
Monen harrastajan työvuorot tosiaan ovat sellaiset, että syksyn pimetessä ei enää viikolla töiden jälkeen metsään pääse, mutta halleihin yms treneihin voi sitten mennä. Viikonloput taitaa muutenkin olla ne "metsäpäivät" ihmisillä.
Mesästyssukuisella, metsästyskäytössä olevalla beaglellä voi aivan hyvin harrastaa muutakin, vaihtelu virkistää ja beaglestä on rotuna moneksi. Jos joku haluaa ihan hullunkiilto silmissä harrastaa agilityä niin ei hän beagleä siihen rotuna valitse, mutta joka haluaa harrastaa beaglellään niin kyllä se silläkin onnistuu.
Nyt kun meillä vuosien tauon jälkeen on matot lattialla (ja niitä sitten riittää, pisimmät 7 metrisiä) niin meillä on harrastettu "etsi nami"-leikkiä. Eli piilotan tuvan lattialle, mattojen reunojen alle yms pieniä koiran raksuja. ja koirat etsivät niitä. Eihän tämäkään palvele rodun jalostusta, mutta se on mielekästä harrastamista ja iltapuhdetta

Posted: Sun 23.12.2007 22:55
by Pakkasaamu
Sinttura & Junttura wrote:
Ihailen katia ja heidän alueen koirapiirejä kun siellä on mitä harrastaaa ja on vetäjiä.
Onhan niitä kun itse vetää

Yksin ei tule treenattua kuin kotipihalla. Tänä kesänä ja syksynä olin pitämässä treenejä (kun työvuorot antoi myöten) kerran viikossa agilityä ja lisäksi oman koiran kanssa toisen kerran. 1-2 kertaa vedin tokotreenit tokoa. Tokon vetovuoron jälkeen treenasin yleensä ei-beagleni. Käytännössä olin koiraharrastuksissa lähes joka ilta kun näihin kenttävuoroihin lisätään vielä vesipelastus ja kokoukset. Koti onkin sitten sen näköinen

Posted: Sun 23.12.2007 23:38
by JV
Metsäpäiviä kertyy vuosittain minulla koirien kanssa paljon. Nyt annetaan riistallekin joulurauha, mutta tapanina jatketaan periteiseen tyyliin. Havaintojeni mukaan ei ne kaikki nettisivuilla kehuskelijat ehkä ole aivan niin aktiivisia ja kokeneita metsästäjiä kuin kirjoituksissaan antavat ymmärtää.
Metsästysrotuisia koiria suosittelen ensisijaisesti metsästyskäyttöön, mutta toisia ei voi kovin suoralta kädeltä tuomita vaikkapa agilityn harrastamisesta. Metsästyskoiralla harrastamisenkin tulisi olla hauskaa ja mielellään koko perheestä. Jos kaikki perheen jäsenet tykkäävät koirasta, niin luulis mopella jo olevan killinpäivät ja mukava vire hoitaa sitä varsinaista tehtäväänsä jahtikaverina.
Tällä SBJ:n nettisivustolla on keskustelu melkoisen asiallista, eikä pahempia loukkauksia ainakaan minä ole havainnut. Lehdessä on ollut joskus toisin. Asioista ja tietyistä kirjoittamisen tyylistä oman mielipiteen antamista pidän ihan ok:na, mutta henk.kohtaisuuksiin ei pidä mennä. Ainahan porukoissa on niitä, jotka jostain syystä pitävät itseään muita viisaimpina, mutta heidän kyytiin ei lie pakko sokeasti lähteä. Jokainen saa muodostaa oman mielipiteensä - myös tästä minun sepustuksestani.
Joulurauhaa ja hyvää tahtoa sekä iloista mieltä!