Onko foorumin käyttäjillä kettua ajavia beaglejä? Eilen pääsin taas näkemään beaglen kettuajossa ja oikeinkin mukavan näköistä menoa vähälumisessa maastossa. Kettukin menetti ainokaisensa.
Onko beagleissä jalostunut erikseen nuo kettua ajavat ja jänisajurit + kotikoirat? Tuollainen kettuverinen beagle voisi olla hyvä vaihtoehto näille rikkonaisille metsäalueille. Olisin hyvin kiitollinen kaikista vinkeistä, että mistä voisin löytää tuollaisen kettuverisen beaglen.
Itse en tunne ainuttakaan beaglea, joka ajaisi vain ja ainoastaan kettua. Mutta tunnen kyllä beagleja jotka kyllä jäniksen lisäksi röykyttävät erinomaisesti myös kettua. Yhdestä tällaisesta olen suorastaan odottanut valiota myös ketulta...koira on kaksoisvalio FIN MVA & KVA (BEAJ)...
Beagle voi tulla kettuvalioksi. Samoin vaatimuksin kuin Suomenajokoira.
Beagleja on käynyt kuitenkin tosi vähän kettukokeissa.
Veikkaisin että Jyrkin Geena on onnistunut tähän mennessä beagleista parhaiten kettukokeissa tällä tuloksella:
KEAJ AVO2 72,75 PERÄSEINÄJOKI 10.2.2002.
Gia wrote:Itse en tunne ainuttakaan beaglea, joka ajaisi vain ja ainoastaan kettua. Mutta tunnen kyllä beagleja jotka kyllä jäniksen lisäksi röykyttävät erinomaisesti myös kettua.
Tuollaista koiraa juurikin ollaan etsimässä, joka menisi myös ketunjälkeä. Eikä kyllä haittaisi vaikka syksyisin jäljittäisi supikoiratkin. Kiitos kaikille vastauksista. Toivoa siis on löytää sopiva koiruus ahkeralla etsimisellä.
Olisiko kenelläkään vinkkiä, että miten saisin beagleni innostumaan ketunjäljistä? Mimiä ei juuri parhaillaan ketut kiinnosta, ketun nähdessäänkin se tyytyy vain lyhyeen vauhdinantoon. Itseäni kuitenkin kettujahti beaglella kiinnostaisi. Kettukanta metsästysalueellani on myös varsin iso, joten harvennukseen olisi todellinen tarve.
Ainakin oma koira on iän karttuessa yhä enemmän kiinnostunut ketusta.
Alle 2-vuotiaana muutaman kerran pölläytti,siitä sitten on kettuajo pikkuhiljaa lisääntynyt. Nyt Panu on 4-vuotias. Esimerkiksi viikko sitten kettuajo kesti koko iltapäivän.
Vie koira vaan tuoreille jäljille toistuvasti, jos ne siitä heräisi ne kettuveret.
Minulla on nykyään kaksi Beaglea, joita ei ketut kiinosta pätkääkään, ja joista ei varmaan tekemälläkään saa ketunajajia.
Olen siinä nim. mutterin kanssa samoilla "linjoilla", että jos se nyt pöläyttelee kettua, niin pienellä lisäkoulutuksella siitä saa ketunajajan.
Silloin kun on vähän lunta maassa ja nuoskakeli, niin etit ensin aamulla ketun jälet vaikka ilman koiraa. Nykyään kun on paljon metsäautoteitä, niin ihan tuoreet jälet on helppo löytää.
Sitten jos sen sais vielä kierrettyä mahollisemman pieneen lenkkiin, niin säästys liialta kävelyltä, ja ei muuta kuin koira jälille, ja ite perään.
Jos koira tulee pois, niin ei muuta kuin vähän innostamalla, ja takaisin jälille, kunnes kettu on liikkeellä. Jos on varma että koira seuraa yöjälkeä niin kauan kunnes kettu on ylhäällä, niin ei muuta kuin passiin.Tälläviisii on jo saatu kunnon "kosketus" kettuun. Ensimmäisten ajojen ei tarvitse olla vielä kovin pitkiä, mutta useamman toiston myötä ne pitenee. Sehän tekis koiralle mannaa jos sen sais vielä sille ammuttua.
Jos koirassa on vähänkin "kettuvertä", niin kyllä siitä jonkunmoisen kettuajurin saa.
Meillä Digi ajaa kettua todistetusti. Syyslomalla olin menossa jahtiin ja pellolla juoksi kettu. Eikun Digi perään ja sehän paukutti komeasti n. 1/2h ajon. Kettu meni ilmeisesti maan alle kun koira tuli n. tunnin päästä takaisin ja tutkaliivi oli sellaisessa ryyteessä että jotain oli kaiveltu. Kaikessa hässäkässä kävi sellainen juttu että kävin asialle itse niin kuumana että en hokannut laittaa gps tutkaa koiralle päälle. Nyt sitä ois tarvittu.
Meidän tuosta d-pentueesta myös toinen koira Dina (Elli) on osoittanut kettuajurin merkkejä ja sille on jo viime kuulemalla ainakin pari kaatoa.
Meillä on ollut tarkoitus juuri KeijoN oppien mukaan vielä Digiä tuoreille motitetuille jäljille kun vaan ehtis.
Kiitos vinkeistä. Etelän talvi tuli taas takaisin, eli toisin sanoen lumet lähtivät viimeistä myöten pois. Se hankaloittaa jälkipeliä taas ärsyttävän tehokkaasti, mutta onneksi tiedän jonkunverran kettujen säännöllisiä kulkureittejä.
Mitä mieltä olette jos veisin sitä hihnassa jälkiä pitkin ja koittaisin innostaa samalla? Ei ainakaa puudeli lähtis muihin jälkiin samantien... Vai käykö tässä niin että ne ei sitten vapaana ollessa enää kiinnostakkaan?
Minä alan olla myyty koko lajille. Meidän Eetu ajelee Kettua ihan mukavasti. Tähän asti olen tuntenut syvää epäluuloa katsellessani kollegojeni ketun pyyntiä suomen ajokoiralla. Yleensä ajo etenee kilometri tolkulla viivasuoraa johonkin hornan tuuttiin suomen ajokoiraa käyttäessä. Homma toimii kun muistaa tankata auton aamulla.
Mutta toista se on ainakin tähän asti ollut Beaglella. Onhan se lenkki paljon isompi kuin jäniksellä mutta ainakin vielä on yksi kylä riittänyt metsästys alueena. Muutaman kerran olen päässyt näköetäisyydelle ketun kanssa mutta ampuma hollille ei ole tullut kuin kerran ja senkin sössin pitämällä pyssyn selässä kun luulin että kyseessä on jäniksen ajo.
Homma toimii kuin sukkasilla, ketulla ei ole mitään kiirettä. Se mennä jolkottelee hissukseen tosin välimatka koiraan on ainakin aluksi iso mutta ajon vanhetessa kettu ilmeisesti alkaa luottaa että eihän tuosta lypsyjakkarasta ole mitään vaaraa ja kulkee jo lähempänä koiraa.
Uusi tutka tai gepsi on hankintalistalla, tuo vanha Trackeri on kyllä täysin hanurista. Se antaa jotain outoja hajalyöntejä ja mieleen alkaa hiipiä syvä epävarmuus että onkohan se koira nyt varmasti tuolla idässä vai onko se sittenkin pohjoisessa. Noh kirjoitetaan joulupukille.
