Suomen Beaglejärjestö

Mites on mettästäjät, oottekos törmännyt haukkumattomuuteen jänisajojen kanssa?
Minulla on kolmena alkusyksyn ensimmäisten ajojen aikana ihmetystä herättänyt koiramme haukkumattomuus ajojen aikana. Perslähtö on ollut komea ja ajo on raikunut n10-15min ja sitten täysi hiljaisuus. Tutkalla on pystynyt seuraamaan, jotta ajo kuiten jatkuu ja pari kertaa jänis on nähty ja koira on VAIN juoksut perässä ilman ääntä (5-10min perässä)...

Pari kirosanaa on heltinyt noissa kerroissa, mutta muutoin on syksyn mittaan toiminut moitteetta useitakin tunteja. Näkyy VAIVA olevan vain ensimmästen ajojen suhteen. Olettekos törmännyt vastaavaan?

Yhdeltä eräveikolta sain vastauksen, jotta koira on vaan huonossa kunnossa eikä pääsät ääntä vaikka on hyvinkin lähellä jänistä (elikkäs sen 5-10minsaa). Voipi ollatottakin sillä myöhemmin peittänyt ihan mallikaasti.

Ensimmäisten lumien jälkeen nartustamme tuli yht¨äkkiä mykkä. Sitä kesti reissun pari ja sit taas jatkoi äänen kera.

kuulin muutama vuosi sitten että lumen tultua eräs biikeli oli kokonaan jättänyt haukun annon eikä muuttunut siitä miksikään aina kun oli lunta.

viime syksynä kasvatti narttu (oli silloin reilu puol vuotta) ekojen lumien jälkeen oli ku puulla päähän lyöty. eli ei pöläyttänyt ku muutamia satoja metrejä jänöä vaikka oltiin jo totuttu useimpien tuntien ajoon syksyn aikana. muutaman kerran jälkeen se "tottui" lumeen ja alkoi taas ajaa normaaliin malliin:)

Kyllähän se vanhakin koira monesti ajaa syksyn ekat lumet mykkänä. Omallani on kyllä pienempi haukkukynnys lumilla, ja haukkuääni on vuolaampi lumella.

Ensimmäiseksi beaglekseni sattui tiukahko narttu (hankin v.1980 ). Lähti pelittämään jo ensimmäisestä syksystä alkaen. Antoi sulalla ääntä aivan normaalisti.. mutta kun tuli lunta, ja etenkin vähänkin reippaamin niin ei antanut ääntä enää ollenkaan. Ajoi sitkeästi kyllä, mutta yksi vaan puuttui... se ääni pahalainen.
Ei ollut tutkia, niinkuin nykyisin... mutta silti pärjäiltiin ja jäniksiä saatiin saaliiksi niinkuin ei mitään. Täytyi vaan oppia tuntemaan ja luottamaan koiraansa.
Koira hakemaan ja heti ensimmäiset ajojäljet huomattuani niille passiin, niin ei mennyt aikaakaan kuin pupu pökki ajettua jälkeä uudelleen, ja loput arvaattekin. Näin jatkui nelisen vuotta ja sitten pennutin koiran ja sen jälkeen ääntä alkoi tulemaan kaikissa olusuhteissa, vaikkakaan ei missään nimessä vieläkään liikaa. Hakiessaan 100 % äänetön aina, ja ajossakin jos äänti, niin totta oli.
Nyt jälkeen päin ajateltuna tämän koiran takia jäin niinsanotusti beagleloukuun ja nähtävästi siinä pysyn... tosin olen saanut nyt siihen loukkuun jäämään hyvin paljon muitakin varsin tyytyväisiä beaglen omistajia. Et sillee se beagle harrastus alko....