Terve vaan kaikille. Ajattelin kysyä että millaisia kokemuksia teillä on ollut beaglesta muiden koirarotujen kanssa? Ensisijaisesti tarkoitan siis niitä joilla on kotona omistuksessa beagle sekä jokin toinen koira. Elmo on nyt 10 kk vanha beagleuros (45cm, 18kg) ja vaikken vielä olekaan toista koiraa sen seuraksi hankkimassa, ajatus on ollut harkinnassa pidemmän aikaa. Elmo on erittäin sosiaalinen yksilö muiden koirien seurassa ja luovutusikäisestä asti se on ollut tekemisissä lähes päivittäin erityisesti pari kuukautta vanhemman bokseriuroksen ja vuotta vanhemman tanskandoggiuroksen kanssa mutta myöskin vanhempieni silloin 14-vuotiaalta, äskettäin kuolleelta labradorinnoutajanartulta on opittu tapoja. Koirapuistossa ollaan käyty paljon, kaupunkikeskustassa kun asun, ja sukuni omistaa metsätilan puolen tunnin ajomatkan päässä jossa koira saa juosta vapaana.
Itse olen ajatellut että mahdollisia ongelmia olisi se että miettimäni rotu (rottweiler) kasvaa suuremmaksi kuin beagle ja koska ottaisin uroksen, jossain vaiheessa niille voisi tulla valtataistelu. Yksin olemisen suhteen ei sinällään tule ongelmia koska teen osan töistäni kotona ja hoitopaikka molemmille koirille löytyy tarvittaessa kilometrin päästä. Elmonkaan ei ole tarvinnut olla koskaan yli neljää tuntia kerrallaan yksin kotona. Ulkoilutus nyt tietysti on asia erikseen koska asun yksin mutta olen kiinnostuneempi siitä mitä mielipiteitä ja kokemuksia ihmisillä on beaglen ja muiden koirien omistamisesta sekä siitä mikä koirien ikäeron olisi hyvä olla. Ottaisin Elmolle mieluusti kaverin enkä ainakaan tähän mennessä ole löytänyt ehdotonta syytä sille miksi ei.
Beagle muiden rotujen kanssa
Moderators: Titi Rolin, Jenna84, ansa
Meillä on Beagle (ikä 3 vuotta) ja kiinanharjakoira (ikä 1 v). Molemmat on narttuja. Uroksien kanssa voi tietysti olla eri juttu mutta ainakin meidän koirat tulee loistavasti toimeen keskenään ja ovat tottakai parhaat kaverit. Beagle oli nuorena todella villi tapaus ja siksipä tuo toisen koiran hankkiminen hiukan arvelutti. Mutta kun pieni kiinalainen tuli kotiin niin beagle aloitti välittömästi hoivaamisen ja jotenkin aikuistui samalla. Hyvänä esimerkkinä tästä toisen koiran hyväksymisestä on se että molemmat syö samasta kupista yhtäaikaa eikä mitään riitoja ruoasta tai herkuista ole ikinä tullut. Beagle on kaikkinensa sosiaalisen luonteensa ja iloisuutensa ansiosta todella sopeutuvainen koira. Poikkeuksia tietenkin löytyy...
Meillä samanlainen tilanne kuin antilla, beaglen kaverina on kiinanharjakoira, molemmat narttuja. Beaglemme oli 5v. harjakoiran tullessa. Beaglemme ollut aina kovin sosiaalinen sekä ihmisiä että koiria kohtaan, niin että ei mitään ongelmia. Nykyään kuluttavat kaikki päivät riehumalla keskenään. Haaveissa olisi kyllä hommata luzerninajokoira, mutta sellainen haave on ajankohtainen vasta yli kahden vuoden päästä - jos silloinkaan. Enkä usko, että ongelmia syntyisi silloinkaan. Luzerninkin hommaamisessa lisähaasteena se, että naapurista ruottista pitäis koira hakee, Suomesta ei taida löytyä..
Jänispiiska ja kaksi Koppakuoriaista.
Minä hommasin ensimmäisen Beagleni (pennun) silloisen nuoren mäyräkoirani kaveriksi, eikä ainakaan noin kolmeen vuoteen ilmennyt minkäänlaisia ongelmia
Niinkuin oma arviointinikin "toteutui", oli yhteenotto odotettavissa, ennemmin tai myöhemmin.
Koirat oli pihalla, jotenka en päässyt näkemään, mistä riita alkoi, luultavasti jostakin piilotetusta luusta.
Kauhean rähäkän kuultuani kiidehdin ulos, jossa näin kun koirat puri toisiaan oikein tosissaa. Kyllä siinä oli leikki kaukana, kun kiroominenkaan ei auttanut.
Päätin mennä väliin, ja erottaa ne toisistaan, kun huomasin, että kumpikaan ei antanut periksi.
Mäyräkoiran leuat täytyi Beaglesta irrottaa oikein kaksin käsin, ennenkuin se irrotti otteensa.
Kyllä se verijälki mikä niistä lumeen jäi, niin oli kuin siihen olisi sika tapettu.
Se jäi mulle ainakin epäselväksi kummalle "herruus" jäi, jotenka pelkäsin, että uusi yhteenotto on odotettavissa.
Turhaan sitä kuitenkin pelkäsin, sillä se oli ainakin niille koirille viimeinen tappelu.
Toistensa ruokakupit ne kiersivät oikein kaukaa, että siinäkään ei ollut mitään ongelmia.
Sen ajan minkä ne yhdessä eli, oli ne toisilleen parhaat kaverit.
Niinkuin oma arviointinikin "toteutui", oli yhteenotto odotettavissa, ennemmin tai myöhemmin.
Koirat oli pihalla, jotenka en päässyt näkemään, mistä riita alkoi, luultavasti jostakin piilotetusta luusta.
Kauhean rähäkän kuultuani kiidehdin ulos, jossa näin kun koirat puri toisiaan oikein tosissaa. Kyllä siinä oli leikki kaukana, kun kiroominenkaan ei auttanut.
Päätin mennä väliin, ja erottaa ne toisistaan, kun huomasin, että kumpikaan ei antanut periksi.
Mäyräkoiran leuat täytyi Beaglesta irrottaa oikein kaksin käsin, ennenkuin se irrotti otteensa.
Kyllä se verijälki mikä niistä lumeen jäi, niin oli kuin siihen olisi sika tapettu.
Se jäi mulle ainakin epäselväksi kummalle "herruus" jäi, jotenka pelkäsin, että uusi yhteenotto on odotettavissa.
Turhaan sitä kuitenkin pelkäsin, sillä se oli ainakin niille koirille viimeinen tappelu.
Toistensa ruokakupit ne kiersivät oikein kaukaa, että siinäkään ei ollut mitään ongelmia.
Sen ajan minkä ne yhdessä eli, oli ne toisilleen parhaat kaverit.
Vähän samantapainen kokemus itsellä kuin Keijollakin. Meillä oli kaksi beaglea, narttu ja uros. Sitten laumaan tuli vielä suomenajokoirauros.
Beagleuros dominoi vanhemman oikeudella n. puolitoista vuotta laumaa, ajokoira oli varsin lempeäluonteinen nuorena, vaan yksi kerta beagleuroksen dominointi ruokakupilla poltti ajokoiran päreet, oli siinä keittiökaapit ja seinätkin jonkinmoisen jynssäämisen tarpeessa koska meillä koirien ruokinta aina tapahtuu sisällä. Beaglea pikkasen käytiin eläinlääkärillä paikkailemassa, mutta sen jälkeen ei koskaan edes murahdusta toiselle laumassa. Kyllä urokit sen varmasti joskus kokeilee, että kumpi määrää ja yleensä kiistat jää siihen kun järjestys selvä.
Nyt joku viisas koiraihminen sanoo, että sen ihmisen pitää olla se laumanjohtaja. No niin pitääkin, mutta näille tilanteille ei voi mitään oli johtaja tai ei.
Beagleuros dominoi vanhemman oikeudella n. puolitoista vuotta laumaa, ajokoira oli varsin lempeäluonteinen nuorena, vaan yksi kerta beagleuroksen dominointi ruokakupilla poltti ajokoiran päreet, oli siinä keittiökaapit ja seinätkin jonkinmoisen jynssäämisen tarpeessa koska meillä koirien ruokinta aina tapahtuu sisällä. Beaglea pikkasen käytiin eläinlääkärillä paikkailemassa, mutta sen jälkeen ei koskaan edes murahdusta toiselle laumassa. Kyllä urokit sen varmasti joskus kokeilee, että kumpi määrää ja yleensä kiistat jää siihen kun järjestys selvä.
Nyt joku viisas koiraihminen sanoo, että sen ihmisen pitää olla se laumanjohtaja. No niin pitääkin, mutta näille tilanteille ei voi mitään oli johtaja tai ei.
-
Minna
Hyvin on tullut ainakin beagleuros ja veljeni ranskisuros toimeen keskenään. Koirat olivat lähes vuoden kun tutustuivat toisiinsa. Ne nukkuvat vierekkäin ja ruoastakaan ei ole koskaan tullut riitaa, vierailevat toistensa kupeilla.. Koirat ovat tekemisissä lähes joka päivä ja ovat usein yötäkin samassa paikassa. Koskaan ei ole ollut mitään valtataisteluja tms. Molemmat ovat nyt 6 vee ja hyvin on mennyt. Huoletta voivat olla samassa paikassa vapaasti.