Suomen Beaglejärjestö

Aamulla oli Facebookissa "morsiamenhaku"keskustelu, joka laittoi aamupuhteena tutkimaan viime vuosien yhdistelmiä

Olihan se melko karua kertomaa siitä, miten "jalostuskoiria" valitaan, vaikkakaan en jalostuksesta kovin paljon ymmärrä

Vuonna 2012 oli 88 pentuetta: ilman tuloksia olevia yhdistelmiä 3, molemmilla sekä käy- että näy-tulos 22.


Vuonna 2013 oli 105 pentuetta: ilman tuloksia olevia yhdistelmiä 16, molemmilla sekä käy- että näy-tulos 22. Pohjanoteraaus mielestäni se, että toisella näy-tulos hylätty!

Vuonna 2014 oli 96 pentuetta: ilman tuloksia olevia yhdistelmiä 7, molemmilla sekä käy- että näy-tulos 24.

En jaksanut laskea näitä yhdistelmiä, joissa toisella on näy T, H tai jotain muuta.

Olisi mukavaa saada kommenttia, miten te kasvattajat olette tehneet valintoja
Toivottavasti kukaan ei nyt saa palkokasvia hengityselimeen!!!

Kyllähän se aika paljon arpomalla tapahtuu ja ennen sekä nykyisinkin jopa jalostusneuvontaan perustuen.

Itsellä koiranjalostuksesta kyllä hyvin vähän kokemusta, mutta kotieläinjalostuksesta ymmärrän sentään jotain ja se on paljon selkeämpää.

SAJ:n palstalla mielenkiintoinen keskustelu, jossa päästiin jo koiran tulosten vertailussa kokeiden tulostasoon noin 50 sivun keskustelun jälkeen.

Lähtökohtainen ajatus on, että molemmilla on näyttely/ koetuloksia. Mielellään molemmat kva koiria.
Itsellä uroksen haku nartulleni eteni seuraavasti. Ensin mietittiin nartun osalta sen vahvuudet, sitten se mitä parannettavaa siihen tarvittaisiin. Esim.haukkua tavitseis parantaa. Yhteistyössä jalostusneuvojan kanssa sitten katseltiin hyvä haukkuisia uroksia, joilla on todistettuja näyttöjä. Olin yhteydessä urosen omistajaan (omistajiin), hänen kanssaan sovin sitten maastopäivästä. Käytiin metsällä, jolloin pääsin näkemään uroksen. Sen luonnetta ja käyttäytymistä tositoimissa.
Tärkeää on se, että on hyvissä ajoin asian kanssa liikkeellä. Sovitaan asiasta ja toteutuksesta etukäteen.

Kaikkia huippu Beagleja niin ulkomuodoltaan kuin ajotaidoiltaan ei käytetä näyttelyissä eikä ajokokeissa, pitäisikö muka nämä koirat jättää pois jalostuksesta. Mielestäni ei.

Ei tarvitse, eikä pidä jättää pois. Parastahan olisi, että näillekkin koirille saataisiin niitä
todistettuja näyttöjä.
Ainakin itse näin aloittelevana kasvattajana, jolla ei ole ns. nimeä on lähdettävä mahdollisimman todisteduilla koirilla liikkeelle.
Jos ei ole koe eikä näyttelynäyttöjä, silloin mielestäni pitää päästä näkemään niitä vanhempia ihan oikeassa työssään.
Sehän on yleisesti ongelmana, että koirilla ei monestikkaan niitä ole ja moni hyväkin koira jää sen kautta jalostuskäytön ulkopuolelle. Ainakin aloittelijana sellaisiin vaihtoehtoihin ei monesti uskalla tarttua.

Komppaan kyllä Mehtokummun immeistä

Voi toki olla hyviä ajureita (reppumiesten koiria ja kauniitakin), mutta jos ei ole dokumentoitua näyttöä, niin milläs sen todistaa! Jos ei ole kanttia lähteä näyttelyyn tai kokeeseen, niin en henk.koht. usko koiran "erinomaisuuteen" missä ominaisuudessa! Valitettavasti

Toki tuo kauneus on aina katsojan silmissä ja oma koira on se paras joka suhteessa

Kuulopuheet on aina suurempi riski kuin "tilastotulokset"! Ja näy- ja koetulosten lisäksi olisi nuo terveystuloksetkin ihan ok, koska rodulla kuitenkin sairauksia, jotka jollain tapaa on perinnöllisiä

Tokikaan ei mielestäni ole järkevää käyttää kaiken voittanutta urosta, vaan etsiä omaa narttua tasapainoittavaa, jolla suku ja dokumentoidut jutut kohdillaan

Jos ajattelen ihan hakoteille, niin "pyyhkeet" otetaan selkä suorana vastaan!

Kun se olisikin niin, että kokenut ja koiralleen reilusti näyttöjä hakenut kasvattaja käyttäisi nartulleen aivan tuntematonta urosta. Pääsääntöisesti se kuitenkin on niin, että se huippukasvattaja ja näytöttömän huippunartun omistaja haluaa nartulleen uroksen jolla on pitkä tittelirivistö.

Kohti kevättä mennään, pentumarkkinat vilkastuvat ja monet ovat itselleen taas uutta koiraa laittamassa. Muistakaa se emälinjan tärkeys. Myös sen sulhasen emälinja.

Monesti se meritoituneen uroksen käyttäminen on merkki siitä, että nartun puolella on moni asia "vähän sinnepäin".

Taustathan ne on noilla meriitittömilläkin koirilla. Vanhempien jälkeen titteleiden mukaan kovaakin kampetta suvuissa/sukutaulun sisaruksissa mitä äkkiä silmäilin. Kahtelin enemmän noita minkä nimen osaan lausua keskimäärin ensimmäisellä kerralla oikein. Paljon löytyy tietokannasta tietoa noidenkin koirien taustoista.

Yleensä ei tarvia pitkään jutella kun tietää, että kahtooko nartun/uroksen omistaja omaan napaansa vai mahollisesti vähä pidemmälle. Pitäähän sitä pentua haaveilevankin jotain ajatella. Tai ainakin mitä siitä tulevasta pennusta haluaisi. Toki ilman mitään käyntejä joutuu kyselemään vähä muualtakin sukutaulun koirista.

Minusta on vain hyvä jos tulee rikkautta yhistelmiin, marginaalissa ne täysin tyhjät taulut kuitenkin on. Samojen käyttäminen rajottaa siellä tulevaisuudessa vaikka nyt tuntuukin hyvältä.

Gwenna poimi tuolta HYL -tuloksen. Itse olen sitä mieltä, että näyttelytuloksena hylätty on parempi kuin ei näyttelytulosta lainkaan. Moni noista näyttelyissä käymättömistä voi niin ikään olla hylätyn tasoisia, näyttelyissä käyneellä on sentään näyttöä mistä se hylätty on tullut.

Ihan samalla tavalla Beaj0 on parempi kuin ei koekäyntiä lainkaan.

Tuskin siinä kantin riittämättömyydestä on kyse, jospa he eivät tarvitse pönkittää omaa ekoaan koiran kautta, koirahan ei ymmärrä erivärisistä
muovinauhoista/ruusukkeista, eikä kirjain yhdistelmistä yhtikäs mitään.
Selvennykseksi että omat koirat on käynyt näyttelyissä sekä ajokokeissa,
lisäksi itselläni on voimassaoleva palkintotuomari kortti

Kiitos Janelle lisätiedoista, kävin nimittäin jo aiemmin katsomassa käyttäjätiedot ja sitä kautta omistajahaulla vertaamassa koirien saavutuksia ja Janen takaa en mitään löytänyt. Muilta löytyi.

Ainakin uroksen suhteen lienee järkevämpää käydä näyttelyssä, saada samalla rahalla arvio koiran rakenteesta, käyttäytymisestä kehässä ja jos tulos on jotain muuta kuin hylätty niin laatuarvostelu kelpaa myös kivestodistuksesta. Muussa tapauksessahan on maksettava eläinlääkärille, ei niitä pentuja voi muuten rekisteröidä.

Aika huonosti on kyllä kennelliittokin onnistunut, jos noin suuri määrä kasvattajista kokee näyttelyt egon nostattamisena. Näyttelysääntöjen mukaan näyttelyn tarkoitus on kilpailla, eli sinänsä ymmärrän kyllä... ei kai enää halutakaan että sieltä mitään yleisarviota käydään hakemassa. Nykyäänhän rekisteröintimaksukaan ei ole yhtään halvempi, olet sitten saanut koirallasi näyttelyistä mitä tahansa.

On totta että kasvattajan jos jonkun täytyy tietää mitkä koirat yhdistää ja miksi, ihan ilman titteleitäkin. Kasvattaja vie kyllä sitten koko rotua eteenpäin, ja jos kasvattajalle kokeet ja näyttelyt ovat EVVK niin eiköhän tuon asenteen saa siirrettyä koiranomistajallekin.

Tarttis muistaa, että tittelit hyvin harvoin periytyy! Täytyis hankkia rodusta niin paljon tietoa, että tietää mitä hakee ja luottaa omiin silmiin! Minun viimeisen pentueeni vanhemmat eivät ole käyneet näyttelyssä ja on niitä muitakin. Suht "siistiä" jälkeä on kuitenkin tullut! Sekin on tärkeää, että asettaa riman tarpeeksi korkealle, että edes jonkinlaista jälkeä tulee kun niitä virheettömiä ei ole olemassakaan!

Eeva puhuu asiaa eli rima siis tarpeeksi korkealle.

Käyttöpuolella ainakin, kun kyseessä on yleensä suhteellisen heikosti periytyvät ominaisuudet (vrt. kotieläinjalostus), niin pitää olla hyvinkin tarkkana. Ulkonäköä on aina paljon helpompi ja nopeampi jalostaa.

Ulkomuotopuoli onkin helppoa. Ei tarvi kuin kerran nähdä koira (tai hyvä kuva siitä), niin kyllähän sen tietää mitkä ne virheet/puutteet on. Jos näkee sen vanhemmat ja isovanhemmat, niin sekin on kokeneille helppoa nähdä mikä ominaisuus mistäkin esivanhemmasta on tullut.

Mutta jos viedään pari kolme vuotias koira kokeeseen, ja se ensimmäisen tunnin haun jälkeen höpöttää itsensä sulkuun, eikä ole koehistoriaa koiran vanhemmista dokumentoituna, niin aika vaikea lähteä niitä vanhempia saatikka isovanhempia viemään metsään, jotta voisit perehtyä siihen mitä se mahdollisesti miltäkin koiralta on perinyt.

Minkä verran meillä sitten rodussa on pennuttamista ja minkä verran rotua eteenpäin vievää jalostusta? Olemmeko rodun ylläpitäjiä vai kehittäjiä?

Hei Corner, jos se ulkomuodon jalostamin käy ihan "simsala bim" niin miksi meillä ei ole niitä huippuluokan koiria pilvin pimein? Mun eka pentue syntyi -66 ja etpähän arvaakaan kuinka paljon olen käynyt ympäriinsä jututtamassa OSAAVIA kasvattajia tuolla maailmalla, ollut muissa maissa kenneleissä töissä ym... lisäksi tarvitaan kyllä sitä "silmää" ja silti monasti menee vielä pieleen!