Nyt kun on kausi paketoitu mitä ihmeellisemmän talven vallitessa niin mitä jäi kaudesta "käteen" jäikö jotain erikoista hampaankoloon? Missä jäi parannettavaa?
Itsellä alkoi syksy tosi hyvin ensimmäisenä virallisena metsästyspäivänä jänes reilun tunnin ajoon pitkälleen ja sit sai koiruus ajella ja välillä sitten palkittiin
Tuli käytyä paljon vieras metsällä eri seurojen alueilla ja siellä isännät olivat tyytyväisiä kun saivat jänispaistia matkaansa.
Sitten alkoikin taas treenit että on ensi syksynäkin ajettavaa toivottavasti.
Tämän vuoden puolelle käännyttäessä niin kaikkien "painostuksesta" vein koirani sitten kokeisiin ja ei hullummin mennytkään tuloksina: 2x BEAJ 2 ja yksi BEAJ 1 tuossa toisessa kakkos tuloksessa kävi vaan "aloittelijan" moka kun toisen erän jänes tuli valtatielle 33min jälkeen ja sitähän ei sit enää löytynyt
Mutta viimeinen koe meni sitten "putkeen" ja tuloksena ykkönen että on mahdollisuus ensi syksynä piiristä jatkoon.
Kaikille hyvää kevättä ja pitäkäähän koiruutenne kesälläkin kunnossa
Hyvää ja vähän huonompaa mahtu kauteen.
Hyvää se, että nuorempi rupes käsittään mitä on jäniksen ajo.
Huonoa se , ettei reikäpää ymmärtäny milloin pitää lopettaa
Vanhempi vähällä metällä ja jotenkin "alamaissa" koko kauden.
Tammikuulla iskeny nenäpunkki pilas vähä kauden lopetusta.
Hyvää oli elämäni eniten jänishavaintoja, ka 2.5 kertaa reissu / 63 metsäpäivää. Osasyy tuohon se, että ruuti oli erittäin märkää. Tussari pysy olalla. Tähän asti oisi palanu monta kertaa niin oisi havainnot vähempänä ja pakkanen täydempänä. Joskus näky enempi ja joskus vähempi.
Hyvää oli myös se, että mikään ei vieläkään voita mm. syksyn ensimmäisiä pakkasaamuja ja kiivasta ajohaukkua. Joku vain siinä kuulaassa ensimmäisessä kelissä viehättää. Ei tuule, siis täysin tyyntä ja hiljaista. Pelkästään ajohaukku kuuluu minkä milloinkin kuuluu. Tuossa sielu lepää. Toki syksyn eka reissu on aina jotain, mutta tuo pikku pakkanen tuo oman osansa mukaan. Oikeastaan tuota ei voita mikään, vaikka ajoakaan ei kuuluisi.
Huonoa on (harrastuksen kantilta) perheellisen elämä ja työt. Tuppaa rajoittamaan. Tai pitää ainakin kikkailla mieli metässä käydä.
On kai sitä muutakin huonoa, isännässä enemmän. Koirahan tekee minkä pystyy.
Tulevalle kaudelle jäi hampaankoloon tämän kauden tuomarihukat, tyrityt videot ja parhaimpien jahtikelien kanssa ristiin menneet palaverit.
Noihin toivottavasti tulee korjausta. Mitään en lupaa. Vastuu täysin lukijalla.
Kokeisiin kai kanssa pitäsi kokeilla jos ajot huilaa vaatimusteni edestä.
Ei ole kaudet veljeksiä keskenään. Sain vähän käytetyn Kamun itselleni ja ajatin sillä yhden sulan ykkösen kaudella 2011. Kauden 2012 alku näytti hyvältä ja ajo kulki hyvin. Olin reenaamassa Kamua PM kokeeseen ja ajo ajautui isolle tielle, josta sain koiran kiinni. Toinen silmä oli kamalan näköinen ja kiireesti lääkärille. Hän arveli, että koira olisi ajanut hirveä ja se olisi päässyt potkaisemaan koiraa. Tämä ei ollut mahdollista kun olin nähnyt ajettavan alussa ja myös tiellä. Vaikka meidän jänikset ovatkin meillä hyväkuntoisia, ei ne sentään koiraa hengiltä potki. Lienee vain mennyt kovalla vauhdilla johonkin tökkiin. Tästähän seurasi pitkä lääkekuuri ja siinä meni PM ohi. No uusi reenaus alle ja ajatus hankkia loput ykköset valiotumiseen. Yhtenä aamuna ajo lähti mallikkaasti, mutta tunnin päästä huononi ja haukkukin muuttui oudoksi. Otin koiran ajosta pois ja koiralta valui kuola huulista ja käytöskin oli kummallista. Taas klinikalle, jossa lääkäri veti pois kielen alta 8 cm pitkän ja kynän paksuisen tikun. Tikku oli tunkeutunut ajossa kielen alta kurkkuun, mutta onneksi pää oli näkyvissä. Taas lääkekuuri ja pitkä karenssi. Aloitin taas uuden kuntoutuksen ja ilmoitin koiran kauden lopussa kahteen kokeeseen, jotka kuitenkin peruuntuivat huonojen kelien takia.
Kaudella 2013 ajattelin vain metsästellä, mutta kun homma toimi niin ilmoitin koiran PM kokeeseen. Siellähän pamahti 84.75 ykkönen ja lohkopaikka. Sitten lohkossa ja ajovoittajaottelussa 70 pisteen ykköset. Sunnuntai Kajaanissa käätyi myrskyssä tuurit ja vaikka alla oli yli 100 minuutin ajo niin lopputulos jäi nollille. Harmitti ja sitten vielä kerran viivalle oman kerhon mestaruuskilpailussa ja sieltä tuli voitto 78.50 tuloksella.
Näyttä siltä, ettei minun tuurilla tulevana syksynä kannata Kamulla kilpailla ja niinpä kokeillaankin sitten nuoremman kykyjä.
Kyllä kulunut kausi jää muistoihin mahtavana syksynä. Puppeleita kaatuili liikaakin, mutta moni maanomistaja sai paistin ja vierasjahteja sai käydä niin paljon kuin ehti. Uskon myös, että Kamu mainosti rotua erittäin ansiokkaasti.
tuossa toisessa kakkos tuloksessa kävi vaan "aloittelijan" moka kun toisen erän jänes tuli valtatielle 33min jälkeen ja sitähän ei sit enää löytynyt
jäniksiä vain tosi vähän,ens syksylle vielä ehtii tekemään 