Suomen Beaglejärjestö

Millä perusteella valitsit juuri sen uroksen jota käytit jalostukseen omalle nartullesi? Mitkä ovat tärkeysjärjestyksessä asiat joihin kiinnität huomiota kun lähdet valintaa tekemään? Millainen merkitys on uroksen sijainnilla ja etäisyydellä?

Jalostusuros on yhdyssana.

Itse olen valinnut urokseksi sellaisen jonka mieluusti ottaisin itselleni. Koiralla ei tarvitse välttämättä olla näyttely- tai koetuloksia, ja haluan nähdä koiran myös mieluusti metsällä toiminnassa. Ja koska omat koirani asuvat samassa huushollissa kanssamme, on myös luonne tärkeä.
Suvussa painotan enemmän narttulinjaa ja uroksen sisaruksia. Ja niitä uroksia joilla jälkeläisiä on paljon, en tule käyttämään.
Matkailu avartaa joten mikään hyvä uros ei ole liian kaukana jos juuri sitä haluan käyttää.

Mielestäni uroksen omistajillakin pitäisi olla hieman vastuuta jalostusasioissa, ja siten uskallusta kieltäytyä morsianehdokkaista.

Luonne & terveys kulkevat käsikädessä. Koska täydellistä koiraa ei ole rakenteen eikä metsästysominaisuuksien puolesta, pitää katsoa, että uroksella ja nartulla ei ole samoja vikoja.

En koskaan tule käyttämään sellaista urosta jonka luonne ei miellytä. Samoin jos narttu on hirvitävän arka, ei sitäkään pitäisi käyttää jalostukseen, narttuhan kuitenkin opettaa pentujaan ja antaa niille roolimallin.

Samoin nämä "matadori"-urokset, tuntuu tosiaan joskus, että uroksen omistajat astuttavat uroksella kaiken mikä liikkuu. Jos minulla on joskus sellainen uros jota kysellään jalostukseen, pistän nartut ja niiden suvun syyniin. Ei ole kenenkään etu, että lisätään vain beaglekantaa sen enempää katsomatta mitä siitä yhistelmästä tuli. Raha ei koskaan saisi olla koiraharrastuksessa se pääasia, sitä varten ihmiset hyvät käydään töissä, että saadaan kustannettua harrastukset, koirat eivät ole sitä varten!!

Sitähän jo painotettiin kasvattajakurssillakin, että pentue pitää suunnitella niin, että kasvattaja on valmis ottamaan itsellekin siitä yhdistelmästä pennun. Jos kasvattaja jo astutushetkellä tietää, että tästä en pentua halua olisi syytä jättää astuttamatta.

Ja sillä matkalla ei ole väliä, kunhan se sopiva tuntuu löytyvän.

Mitä mieltä olette muuten sellaisista pennun kyselijöistä joiden ensimmäinen kriteeri on, että pentu pitää löytyä läheltä??

Sinttura & Junttura wrote:Mitä mieltä olette muuten sellaisista pennun kyselijöistä joiden ensimmäinen kriteeri on, että pentu pitää löytyä läheltä??

Kasvattajallehan se on tietysti etu jos pennut muuttavat lähelle, niitä pääsee näkemään useammasti. Mutta itse olen valmis hakemaan pennun kauempaakin ja niinhän nuo on haettu lukuun ottamatta noita kahta omaa kasvattia. Vanhempi haettiin 450km päästä, sitä käytiin ensin neliviikkoisena päiväseltään katsomassa ja 8 viikkoisena hakemassa. Nuorimman kohdalla tein päivän reissun jolloin auton mittariin tuli 1000km lisää.

Mutta kun itsellä oli pentuja myynnissä moni soittaja paikkakunnan kuullessa sanoi "En minä niin kaukaa lähde hakemaan!"

Tämä ei liity varsinaiseen otsikkoon...

Itse en ole kasvattaja, ehkä jonakin päivänä...mutta pentua ostaessani välimatkalla ei ole tuon taivaallista väliä. Jos koiran ottaa täytyy tietää jo sitä harkitessa, että se vie rahaa ja aikaa ym. ei siis pidä ryhtyä ottamaan edes koiraa, jos ensimmäinen kriteeri on, että sen saa halvalla ja läheltä.

Ulkomailtakin voisin pennun hakea, jos vain joku kokeneempi opastaisi kun siinä on aina vähän riski, että mitä tulee vai onnistuuko koko homma olleenkaan. Titin ottaessani/viimein saatuani jouduin luopumaan MONESTA asiasta, mutta en kadu. Tiesin sen, että koulun lisäksi en enää voi mennä harrastuksiin 5-6 kertaa viikossa tai lähteä ulkomaille lomalle. Kyllähän nuo vanhemmat sitä hoitaisivat jos viikoksi lomalle lähtisin...mutta en lähde kerta olen koiria ottanut en vastuutani halua karata. Oma on taakkani, mutta ihana sellainen. Koira sitoo aivan kuin lapsi tai luulisin(meidän tapauksessa, kyllä). Sitä ollaan kiinni koirissa ja harrastuksissa niin kauan kuin on koiria. Nämä ovat vain niitä valintoja.

Voin kyllä myöntää, että Titillä ja minulla on vähän liiankin lyhyt napanuora . Itsepähän sitä halusin...tietoisesti toimittua. Koira varmaan pärjäisikin ilman minua jonkun muun seurassa, mutta minä en!

Itse soitimme ensimmäistä pentuetta suunnitellessamme jalostusneuvojalle ja hänen suosittelemana soittelimme eri uroksien omistajille. Sopivampaa urosta kävimme katsomassa ja niin narttu astutettiin. Uroksella oli niin koe- kuin näyttelytuloksia, jotka olivatkin ehdottomasti plussaa, tästä lähtien tulen molempia vaatimaan tulevilta pentujen vanhemmilta. Ja päälle mahtava, avoin luonne ja terveys kohdallaan (oli silloin, ei enää valitettavasti).

Kilometrit eivät missään nimessä saa olla koiranoton esteenä, vaikka onhan se mukavaa, jos kasvatti asuu lähellä.

Matadoori uroksista on puhuttu ja asia on minusta nyt aika hyvin kasvattajien osalta tiedostettu. Tällä hetkellä jalostuksessa (alle12v urokset) vain yhdellä on yli 100 pentua, jota määrää on pidetty suositeltavana rajana meidän kokoisessa kannassa. 15 urosta on joilla on yli 50 pentua. 95 uroksella on yli 10 pentua. Ja toinen hyvä asia on onneksi se että paljon käytetyt urokset ovat toki aikalailla sieltä urosten menestyneimmästä päästä. Tilanne on ollut minusta paljon huolestuttavampikin aikaisemmin.

Olen Pakkasaamun ja S&Jn kanssa samaa mieltä siitä että uroksen omistajienkin tulisi tehdä osaltaan jalostus toimintaa. Varjopuolena on ehkä se että mikäli hyvän uroksen omistaja kieltäytyy, niin narttu melko usein siitä huolimatta astutettaisiin kuitenkin? Valinta kohdistuisi ehkä huonompaan vaihtoehtoon ja näin rodunkannalta tulos voisi olla vieläkin huonompi? Joten minusta kuitenkin isompi vastuu kannasta on nartun omistajilla. Hyvä ohje on tuo S&Jn esittämä. Nartun omistaja tuntee omansa ja kannattaa miettiä haluisiko seuraavan oman koiran olevan samanlainen?
Jalostusta voi olla myös se ei pennuta narttuaan.

Juoksutuskauden alkuun vielä 2 pv 1 tunti 33 minuuttia ja 10 sek

Itseasiassa jalostusta parhaimmillaa on juuri se, että ei astuta narttuaan Kaiken maailman höpöhöpö puheita niistä, että tulee kohtutulehdus jos ei penikoituta, ja höpön höpö. Nartun voi steriloida jolloin juoksutkaan eivät haittaa. Jotkut ovat sanoneet, että se vaikuttaa negatiivisille tavalla metsästysintoon?? Miten on onko kenelläkään omakohtaista kokemusta asiasta?

Itse paljo näyttelyissä pyörivänä, kattelen uroksia sillä silmällä. Kotona tsiikataan sitten tietokannoista (SBJ:n ja kennelliiton) sukua tarkemmin ja vanhempien, sisarusten tietoja. Varo se voi olla sinun uros

SE mitä kaipaisin olisi, että beaglen vuosikirjassa ois näyttelyarvostelut. Vaikka sitten ihan erillisenä ja maksullisena versiona.

On nimittäin Sertin ja Sertin koiria.
Kirjallinen arvostelu kertoisi tuhat kertaa enemmän kuin se että koira on saanut ERIn tai H.

Ajatellaampa, että minulla on narttu jolla on lyhyt kaula...löydän kaikinpuolin hyvän uroksen jolla kaulakin on ok. Se on saanut ERIn näyttelystä. Samoin sen pentuesisaret. Niitä en ole nähnyt. Niillä on kuitenkin kaikilla kaulassa sanomista vaikka ovatkin saaneet ERIn. Eli kirjallisista arvosteluista voisi lukea paljon enemmän rakenteen osalta. Jos jokin tietty virhe löytyy pentueen jokaiselta.

Tuo mitä Vesa sanoo että narttu astutetaan kuitenkin vaikka joku uroksen omistaja kieltäisikin uroksen käytön, on varmasti totta ja lisäksi uroksen omistaja saa asiasta haukut . Mutta ainakin itselläni pistäisi hieman ajattelemaan mikä nartussani on vikana. Ja kaikkihan eivät hyväksy sitä että omassa koirassa on jotain "vikaa"...

Näitä näyttelyarvosteluja minäkin kaipaan. Beagleja on kuitenkin näyttelyissä hyvin vähän (ja yleensä sitten ne samat koirat näyttelystä toiseen) ja monella "suuremmallakin" näyttelyrodulla on vuosikirjoissa arvostelut. Itsekin olisin valmis jopa maksamaan tällaisesta vuositilaston "lisäosasta".

Hieman aiheen vierestä mutta haluaisin kuulla muiden kasvattajien mielipiteitä sijoituskoirista, sijoitatteko narttupentuja? Onko näille helppo löytää sellainen koti jossa voisi saada myös käyttöpuolen näyttöjä?

Sinttuja & Juntturalle:

Meillä Rita streiloitiin sen ollessa 6vuotta. Isäni kävi sen jälkeen koiran kanssa metsällä, eikä metsästysinto tai ajotapa ollut millään tavalla muuttuneet. Ainut mikä koirassa muuttui streiloinnin jälkeen oli turkin laatu. Turkista tuli todella pehmeä ja ihana, vaikka beaglellä ei sellainen karva itseasiassa pitäisi ollakkaan.

Niin ja noista matadoori uroksista...eihän se uroskaan aina periytä niitä toivottuja ominaisuuksia...Itse en voi ede kuvitella niin hyvää koiraa jota käyttäisin kymmenillä nartuilla.
Toisen koirani isä on Veskansa Vikke, jolla on tietokannan mukaan eniten jälkeläisiä. Ritaa ei varmasti olisi tullut meille, jos tuolloin 6 vuotiaana olisin tajunnut asioiden päälle jotain... Ritalla on kyllä mahtava luonne, mutta ulkomuodollisesti se ei vastaa täysin rotumääritelmää. Näyttelyistä se on saanut parhaimmillaan EH:ta.

Meillä Manta steriloitiin reilun 5-vuoden iässä.

Metsästyskäyttäytyminen muuttui vain ja ainoastaan positiiviseen suuntaan.
Koirasta tuli paljon sitkeämpi työskentelijä metsässä. Eron kyllä huomaa ihan selvästi.

Muuten luonne-ero näkyy vain siinä, että koirasta tuli paljon leikkisämpi ja muutenkin eloisampi.
Eli vain positiivisia kokemuksia meillä.

Juu, täytyy kyllä myöntää, että Ritastakin tuli leikkisämpi. Ennen ei leikkinyt muiden koirien kanssa, mutta nykyään vielä 12 vuotiaanakin leikkii nuoremman koirani kanssa.