Koe, jonka muistan aina.

[KeijoN]

Silloin kun minä aloitin koirillani kilpailemaan, oli kokeet kaksiluokkaisia ja kaksipäiväisiä.
AVO luokassa oli oli molempina päivinä yksi erä, aamu ja iltapäivä, sekä yksi ylimääräinen, jos sattu jäämään tyhjäksi.
Jos jouduit ylimääräisen käyttämään ensimmäisenä päivänä, ei sulla ollut toisena päivänä kuin yksi erä.
Voittajaluokassa oli kolme varsinaista ja yksi ylimääräinen.
Omalla koirallani oli jo AVO I ajettuna lumelta, jotenka päätin yrittää, ettää jos se sattuis tuuraamaan ja sais sen sulan kolmosen, että pääsis piiriin seuraavana vuonna.
Topiaksellahan ei ollut ylösotossa ongelmia liikkuvana koirana, mutta ajot tökki.
Ensimmäisen päivän aamuajo ei ollu kuin joku puolituntinen.
Toinen päivä olikin sitten vähän huvittavampi päivä.
Toivoani en vielä menettäny, kun pääsin tuttuun maastoon, sillä olinhan siellä muutemana vuonna jo tuomaroinnu, ja tiesin hyvin jäniksiä siellä olevan, jotka ajossa käyttäyty vielä hyvin.
Menin hyvissä ajoin jo sovittuun paikkaan, joka sitten osoittauituikin vääräksi.
Minulle vain sanottiin, että sinne missä olet ennenkin ollut tuomarina, ja minähän tein työtä käsketysti.
Minä siinä jo vähän ihmettelin kun ei autoo näkyny ja ajokin hyvin kuului, mutta en hätäilly, kun tiesin olevani sovitulla paikalla.
Koiralle tuli sitten vähän pitempi hukka, jotenka päätin mennä koiran kanssa autoon.
Silloinkin kun tuli kahta duunia painettua oli väsy aina päällä, jotenka nukahdin autoon.
Siihen heräsin kun koira nuolaisi naamasta ja vilkaisin kelloa, niin se oli jo pitkälti iltapäivän puolella.
Siihen aikaanhan ei pajoo kännyköitä ollu, jotenka päätin lähtee heti kovan beaglemiehen Variksen Topin luo soittamaan, joka asui siinä muuteman kilometrin päässä.
Topi sanoi, kyllä ne tossa sinua kaipaili ja sanoin, että ei ole miestä näkyny.
Ilman käskemättä Topi soitti Sarasille, ja sanoi, täällä mies kaipailee tuomareita.
Kuulin ihan vierestä kun lähellä Topia istuin, kun Kalervo hehkutti : elä laske miestä mihinkään, pidä vaikka siitä kiinni, tai laita ovet lukkoon, myö ollaa puolen tunnin päästä siellä.
Autolastillinen oli miehiä paikalla, että ei ainakaan tuomareista ollu puutetta.
Taisi vähän lipsahtaa kun sanoin, että tässähän tuntee itsensä ihan herraksi, kun noin monta tuomaria minun koira tarvii, kyllä näkyi "ukkoloissa" kaikki sateenkaaren värit - olis saanut olla sanomatta.
Sattui niin hyvä säkä, että koira sai noin kymmenessä minutissa jäniksen jalkeille, ja ajoi sen verran, että edellisen päivän puolituntisen lisäksi niukinnaukin kakkoseen yltävän tuloksen, jotenka koira pääsi VOI luokkaan.