Pari sanaa sertistäkin.... Olen sanonut, että ei se muuta mihinkään tätä kilpailemista, ainoastaan helpottaa kehäsihteerin hommia, jos ei tarvii kaupata sitä sertiä siellä PU-PN luokissa. Mutta minua ihmetyttää mistä tämä sai alkunsa? Nämä "mettä miehethän" vähät välittää näistä näyttelytouhuista ja puhuu usein jopa "alentavastikin" niistä. Mitä te siitä välitätte onko säännöt yhdenmukaiset Ruotsin ja Norjan kanssa? Pakosti tulee mieleen, että on olevinaan pieni kiusa sekin ettei sertistä voi kilpailla, tosi huonompi juttu kun se ei meitä "näy-ihmisiä" kovinkaan paljon hetkauta! Olen minäkin käynyt jonkin verran näyttelyssä Ruotsissa, voittanut ryhmänkin "Stora Stockholmissa" ei siihen vaikuttanut yhtään saiko sertin vai ei. Kuullostaisi melkein samalta, jos me "näy-ihmiset" alkaisimme ajamaan asiaa, että ajokokeiden säännöt pitäisi yhtenäistää Pohjoismaissa! Suomessakin pitäisi saada ajaa peuraa! Sen me kuitenkin tiedämme, että asioihin joista ei tiedetä ja ei ole kokemusta, pysymme erossa.
Ruotsissahan nyt palkitaan menestyksekkäin näyttelykoira... Samoin järjestävät nyt kolmatta kertaa "open shown" näissä on aina ollut ulkolainen tuomari. Siis ovat siinäkin askelta edellä. Kyllä mielestäni olisi paikalaan "kannustaa" harrastajia. Se on niin kauan hyvä juttu, kun palkitaan nimenomaan "harrastelijoita". Mutta näissä nk. näyttelyroduissa se on mielestäni "kaks piippunen juttu". Ei se kovin kauan ihmisiä kiinnosta, jos pystit menee joka vuosi samalle ihmiselle tai kasvattajat kilpailevat vain keskenään.
Serti-sääntö
Moderators: Titi Rolin, Jenna84, ansa
olisi tuon "uuden" sertisäännön mukaan jäänyt erikoisnäyttelynkin sertit jakamatta...
jotenkin mietityttää, että jos niitä sertejä käyttöluokan koirille halutaan, niin pitäisikö ajatuksen lähteä jostain muusta, kuin näyttelysääntöuudistuksesta. sertiin kun tarvitaan se eri ja sa edelleenkin
eli ei se sääntömuutos ulkomuotoa miksikään muuta...
jotenkin mietityttää, että jos niitä sertejä käyttöluokan koirille halutaan, niin pitäisikö ajatuksen lähteä jostain muusta, kuin näyttelysääntöuudistuksesta. sertiin kun tarvitaan se eri ja sa edelleenkin
eli ei se sääntömuutos ulkomuotoa miksikään muuta...
Tietämättömyys ei ole niin suuri häpeä kuin haluttomuus oppia. -B. Franklin-
Kaisa Peltonen
- Posts: 95
- Joined: Fri 20.03.2009 13:33
- Location: Hyvinkää
- Contact:
Pitänee taas yrittää oikoa pahimpia ylilyöntejä tässä sertti-asiassa, kun se nyt näyttää tuovan esiin mörköjä siellä, missä niitä ei ole.
Eevalle ensin tuosta peura-asiasta, että meillä lainsäädäntö kieltää sorkkaeläimen ajattamisen beaglen korkuisella koiralla ja lain muuttaminen ei ole pelkästään koiraihmisten käsissä.
Pidän kummallisena myös sellaista väitettä, etteikö ulkomuoto olisi tärkeä myös meille kumisaapaskansalle. Ei kukaan meistä muutoin juoksisi hikikarpalot otsalla kiiltäen ympyrää kehässä esitellessämme beaglea mahdollisimman edullisessa valossa, siinä taidossa tosin on usein parantamisen varaa. Ja jos verrataan nykyistä käyttöbeagleinkin ulkomuotoa 60 vuoden takaisiin, niin huimaa on ollut kehitys, joten kyllä
sinnikkäällä työllä molempia puolia voi viedä rinnan eteenpäin.
Ja mitä tulee pyrkimykseen yhteismitallisista säännöistä etenkin Ruotsin, Norjan ja Suomen kesken, niin siihen vaikuttaa osaltaan maantiede ja lähihistoria. Yhteistyö niin jalostuksessa kuin toiminnassakin on ollut vilkasta. Eritoten se, että meillä on yhteinen tapa käyttää beaglea yksintyösketelevänä ajokoirana, eroaa ratkaisevasti muualla vallitsevasta käytännöstä. Ajueissa ja koppelinakin koirilla on selvä työnjako, mutta yksin on pystyttävä selviytymään kaikista osa-alueista.
Se on vaatinut pitkän kehitystyön ja peesaajat ovat karsiutuneet pois.
Pohjoismaissa beaglekanta on tässä suhteessa samanlaista.
Ruotsin ja Norjan näyttelysäännöillä saadusta sertistä voi päätellä jo suoraan, etttä ko. beglella ovat myös käyttöominaisuudet ainakin kohtuullisella tasolla. Meillä saman informaation antaa vasta muotovalion arvo.
Se mihin tällä muutoksella ei missään tapauksessa pyritä on ulkomuotokriteerien alentaminen, vaan pelkästään palauttamaan serttifikaatille se arvo, joka sille kuuluu valioitumiseen johtavana palkintona. Jos jossakin näyttelyssä ei ole ulkomuodostaan SA:n saaneita koiria, joilla on näyttö myös rotumääritelmän mukaisista käyttöominaisuuksista, niin silloin serttiä ei voi jakaa. Siinä näyttelyssä ei silloin ole serttifikaatin arvoista koiraa.
Aika moni kommentoija näyttää tässä lähtevän omista henkilökohtaisista intresseistään, mikä on tietysti luonnollistakin. Aina pitäisi lähtökohtana olla kuitenkin rotu ja sen tulevaisuus. Kun meillä on kyseessä käyttökoirarotu, niin sellaisena sitä pitäisi myös pyrkiä kehittämään.
On näyttöä myös sellaisesta kasvatustyöstä, jossa molempia rodun ominaisuuksia on pystytty tasapuolisesti parantamaan. Se on moninverroin haastavampaa kuin pelkkään ulkomuotoon tai käyttöominaisuuksiin keskittyminen, mutta erinomainen tavoite.
Eevalle ensin tuosta peura-asiasta, että meillä lainsäädäntö kieltää sorkkaeläimen ajattamisen beaglen korkuisella koiralla ja lain muuttaminen ei ole pelkästään koiraihmisten käsissä.
Pidän kummallisena myös sellaista väitettä, etteikö ulkomuoto olisi tärkeä myös meille kumisaapaskansalle. Ei kukaan meistä muutoin juoksisi hikikarpalot otsalla kiiltäen ympyrää kehässä esitellessämme beaglea mahdollisimman edullisessa valossa, siinä taidossa tosin on usein parantamisen varaa. Ja jos verrataan nykyistä käyttöbeagleinkin ulkomuotoa 60 vuoden takaisiin, niin huimaa on ollut kehitys, joten kyllä
sinnikkäällä työllä molempia puolia voi viedä rinnan eteenpäin.
Ja mitä tulee pyrkimykseen yhteismitallisista säännöistä etenkin Ruotsin, Norjan ja Suomen kesken, niin siihen vaikuttaa osaltaan maantiede ja lähihistoria. Yhteistyö niin jalostuksessa kuin toiminnassakin on ollut vilkasta. Eritoten se, että meillä on yhteinen tapa käyttää beaglea yksintyösketelevänä ajokoirana, eroaa ratkaisevasti muualla vallitsevasta käytännöstä. Ajueissa ja koppelinakin koirilla on selvä työnjako, mutta yksin on pystyttävä selviytymään kaikista osa-alueista.
Se on vaatinut pitkän kehitystyön ja peesaajat ovat karsiutuneet pois.
Pohjoismaissa beaglekanta on tässä suhteessa samanlaista.
Ruotsin ja Norjan näyttelysäännöillä saadusta sertistä voi päätellä jo suoraan, etttä ko. beglella ovat myös käyttöominaisuudet ainakin kohtuullisella tasolla. Meillä saman informaation antaa vasta muotovalion arvo.
Se mihin tällä muutoksella ei missään tapauksessa pyritä on ulkomuotokriteerien alentaminen, vaan pelkästään palauttamaan serttifikaatille se arvo, joka sille kuuluu valioitumiseen johtavana palkintona. Jos jossakin näyttelyssä ei ole ulkomuodostaan SA:n saaneita koiria, joilla on näyttö myös rotumääritelmän mukaisista käyttöominaisuuksista, niin silloin serttiä ei voi jakaa. Siinä näyttelyssä ei silloin ole serttifikaatin arvoista koiraa.
Aika moni kommentoija näyttää tässä lähtevän omista henkilökohtaisista intresseistään, mikä on tietysti luonnollistakin. Aina pitäisi lähtökohtana olla kuitenkin rotu ja sen tulevaisuus. Kun meillä on kyseessä käyttökoirarotu, niin sellaisena sitä pitäisi myös pyrkiä kehittämään.
On näyttöä myös sellaisesta kasvatustyöstä, jossa molempia rodun ominaisuuksia on pystytty tasapuolisesti parantamaan. Se on moninverroin haastavampaa kuin pelkkään ulkomuotoon tai käyttöominaisuuksiin keskittyminen, mutta erinomainen tavoite.
-
Kaisa Peltonen
- Posts: 95
- Joined: Fri 20.03.2009 13:33
- Location: Hyvinkää
- Contact:
Jakaantuminen on näköjään väistämätöntä, niin paljon, kuin sitä vastaan koitetaankin taistella. Tai olisiko se niin, että osa sopeutuu joukkoon hiljaisesti, osa koittaa taistella rodun eduista, osa ei suostu edes keskustelemaan ja osa on luovuttanut. Osa on sitä mieltä, että joukkoon mahtuu vain yhteen muottiin valetut. Ja osa muistaa, että vaikka asioista ollaan eri mieltä, muuten tullaan toimeen.
Palveleeko tämä rotuamme? Onko olemassa mustavalkoisesti oikea ja väärä?
Tosin minua edelleen hämmästyttää, että muotovaliota varten koiralla tulee olla käyttövalionarvoon oikeuttava tulos.
Yhtä lailla minua hämmästyttäisi, jos käyttövalionarvoon vaadittaisi se sertifikaatti. Tai se Sa.
Näissä kahdessa kilpailussa mitellään kuitenkin täysin eri ansioilla.
Upeintahan on koira, joka pärjää molemmissa. Omissa silmissä jälkivalionarvo tällaisella koiralla vain lisää arvostustani. Sekä koiran, että omistajan. omiin silmiini myös kaikki muut tunnustukset lisäävät arvostustani.
Kysymys kuuluukin, onko beagle pohjoismainen rotu? En väheksy beaglen pohjoismaisesti yhtenäistä käyttötapaa. mutta en voi myöskään hyväksyä sitä, että sen kannattajista suuri osa poissulkee muunlaisen käytön beaglella.
Sitä ei tee edes rodun kotimainen rotujärjestö.
Onko tässä kohtaa ajankohtaista herättää keskustelua rotujärjestön tarkoituksesta? Suomessa rodulla voi olla vain yksi päärotujärjestö, ja jos sen piiriissä ei ole tilaa beaglelle sen kaikissa muodoissa, niin keskustelu järjestön asemasta taitaa olla ajankohtainen.
Etenkin, kun emme keskustele kotimaisesta roduta.
Emme myöskään keskustele pohjoimaisesta pienajokoirasta, sekin on jo keksitty.
Käyttöominaisuuksien ollessa yhteneväiset ymmärrän hyvin koepuolen yhtenäistämisen.
Mutta muun maailman yhtenäistäessä näyttelysääntöjä FCI-suuntaan, miksi juuri Suomen beaglejärjestön täytyy haluta pohjoismaihin? Pohjoismaita väheksymättä, tosin Tanska jätetään hauskasti aina mainitsematta vaikka beaglella on sielläkin vankka asema. Erilainen, kuin Ruotsissa ja Norjassa, mutta vankka asema joka tapauksessa.
Hauskasti asia käännetään väitteeksi, ettei ehkä ulkomuoto olisi tärkeä myös kumisaapaskansalle. (miellyttäväksi harrastusmuotoa ei kyllä kirjoituksessa kuvattu.) Koska itse taas hämmästelen oletusta, ettei käyttöominaisuuksia arvosteta muiden rodun harrastajien keskuudessa. Kuitenkin moni meistä harrastaa koiransa kanssa molempia. Joku jopa kisaakin molemmissa. Huvikseen harrasta ehkä vielä muitakin lajeja. Ongelmitta oman koiransa kanssa. Kyllä meidän kaikkien tulisi hyväksyä myös muut. Kysymyshän on rodusta. Ei sen mistään linjasta vaan koko rodusta. Ja rotujärjestön tulee palvella kaikkia rodun harrastajia.
(Ja se, joka nyt tulee kertomaan, että minun tulee hankkia pikkuinen sohvakoira, meillä on jo niitä, mutta onko sinulla jo se pohjoismainen pienajokoira? Kyllä me molemmat tänne mahdumme. Ja hoidamme tonttimme ja koiramme hyvin. Toivottavasti hyvässä hengessä myös tulevaisuudessa)
Palveleeko tämä rotuamme? Onko olemassa mustavalkoisesti oikea ja väärä?
Tosin minua edelleen hämmästyttää, että muotovaliota varten koiralla tulee olla käyttövalionarvoon oikeuttava tulos.
Yhtä lailla minua hämmästyttäisi, jos käyttövalionarvoon vaadittaisi se sertifikaatti. Tai se Sa.
Näissä kahdessa kilpailussa mitellään kuitenkin täysin eri ansioilla.
Upeintahan on koira, joka pärjää molemmissa. Omissa silmissä jälkivalionarvo tällaisella koiralla vain lisää arvostustani. Sekä koiran, että omistajan. omiin silmiini myös kaikki muut tunnustukset lisäävät arvostustani.
Kysymys kuuluukin, onko beagle pohjoismainen rotu? En väheksy beaglen pohjoismaisesti yhtenäistä käyttötapaa. mutta en voi myöskään hyväksyä sitä, että sen kannattajista suuri osa poissulkee muunlaisen käytön beaglella.
Sitä ei tee edes rodun kotimainen rotujärjestö.
Onko tässä kohtaa ajankohtaista herättää keskustelua rotujärjestön tarkoituksesta? Suomessa rodulla voi olla vain yksi päärotujärjestö, ja jos sen piiriissä ei ole tilaa beaglelle sen kaikissa muodoissa, niin keskustelu järjestön asemasta taitaa olla ajankohtainen.
Etenkin, kun emme keskustele kotimaisesta roduta.
Emme myöskään keskustele pohjoimaisesta pienajokoirasta, sekin on jo keksitty.
Käyttöominaisuuksien ollessa yhteneväiset ymmärrän hyvin koepuolen yhtenäistämisen.
Mutta muun maailman yhtenäistäessä näyttelysääntöjä FCI-suuntaan, miksi juuri Suomen beaglejärjestön täytyy haluta pohjoismaihin? Pohjoismaita väheksymättä, tosin Tanska jätetään hauskasti aina mainitsematta vaikka beaglella on sielläkin vankka asema. Erilainen, kuin Ruotsissa ja Norjassa, mutta vankka asema joka tapauksessa.
Hauskasti asia käännetään väitteeksi, ettei ehkä ulkomuoto olisi tärkeä myös kumisaapaskansalle. (miellyttäväksi harrastusmuotoa ei kyllä kirjoituksessa kuvattu.) Koska itse taas hämmästelen oletusta, ettei käyttöominaisuuksia arvosteta muiden rodun harrastajien keskuudessa. Kuitenkin moni meistä harrastaa koiransa kanssa molempia. Joku jopa kisaakin molemmissa. Huvikseen harrasta ehkä vielä muitakin lajeja. Ongelmitta oman koiransa kanssa. Kyllä meidän kaikkien tulisi hyväksyä myös muut. Kysymyshän on rodusta. Ei sen mistään linjasta vaan koko rodusta. Ja rotujärjestön tulee palvella kaikkia rodun harrastajia.
(Ja se, joka nyt tulee kertomaan, että minun tulee hankkia pikkuinen sohvakoira, meillä on jo niitä, mutta onko sinulla jo se pohjoismainen pienajokoira? Kyllä me molemmat tänne mahdumme. Ja hoidamme tonttimme ja koiramme hyvin. Toivottavasti hyvässä hengessä myös tulevaisuudessa)
-
päivijohanna
- Posts: 54
- Joined: Fri 09.10.2009 18:11
- Location: Raasepori
- Contact:
mutta onkos kellekkään tullut sellainen mieleen, että vaikka Beaglen jalostuksessa kuinka keskityttäisiin siihen metsästysominaisuuksiin, niin AINA tulee olemaan paljon myös niitä jotka haluavat harrastaa Beaglensa kanssa jotain muuta. Ne ihmiset olisivat potenttiaalisia järjestön jäseniä, jos järjestö ei suhtautuisi niin kielteisesti noihin muihin harrastus muotoihin. Vai onko niin, ettei järjestö edes halua tuollaisia jäseniä?
Tunnettu ja paljon kokenut A-koramies sanoi mulle joskus muinoin, kun oli kuullut tästä meidän uhkaavasta kahdesta kuppikuntaisuudesta, että sitä linjaa varokaa.
Vuodesta -85, mitä itse olen ollut mukana, minulle on ollut ihan selvää, että yhdessä parempi tulee, ja siitä hyötyy molempi osapuoli.
Meidän paikallisyhdistys ottaa jäseneksi, oli se painotus kummalle puolelle tahansa, enkä ole huomannu esim. johtokunnan jäsenistämmekään kukaan olisi eri mieltä.
Välttämättä ei tarvii olla koiraakaan, eikä kiinnosusta Beagleen tulla punnitsemaan.
Vuodesta -85, mitä itse olen ollut mukana, minulle on ollut ihan selvää, että yhdessä parempi tulee, ja siitä hyötyy molempi osapuoli.
Meidän paikallisyhdistys ottaa jäseneksi, oli se painotus kummalle puolelle tahansa, enkä ole huomannu esim. johtokunnan jäsenistämmekään kukaan olisi eri mieltä.
Välttämättä ei tarvii olla koiraakaan, eikä kiinnosusta Beagleen tulla punnitsemaan.
Mikäli säännöt muuttuisi kyseiseltä kohdalta, niin miten se muuttaisi näyttelyissä käyntiä ja näyttelyiden kulkua?
- Edelleen ilmoittautuminen tapahtuisi samalla tavalla.
- Näyttelypäivän kulkua sääntö ei muuttaisi millään tavalla
- Tuomari antaisi laatuarvostelun aivan samalla tavalla kuin nytkin jokaisesta koirasta. (joka joidenkin mukaan on tärkein syy käydä näyttelyissä)
- tuomari edelleen antaisi riittävän hyviksi katsomilleen koirille SAn, luokasta riippumatta
- eri luokkien Sa -koirat menisivät PU- ja PN- kehiin
- Koirat laitettaisiiin siellä aivan samalla tavalla järjestykseen
- Rop ja Vsp jaettaisiin aivan samoin perustein kuin nyt
- Rop -koira jatkaa eteenpäin RYP- ja mahdollisesti Bis -kehään.
- ainoa ero tulisi serttin ja sert-ruusukkeen jaon kohdalla, silloin kehäsihteeri kysyisi Sa:n saaneilta koirilta järjestyksessä, aivan kuten nytkin kuka voi ottaa sertin vastaan.
Mitä tämä vaikuttaisi näyttelyihin?
- Koirien saama laatuarvostelu on ihan samanlainen kuin nykyäänkin.
- Osallistuvien koirien keski-ikä tulisi hiukan nousemaan.
- Sen joka ei ole niin "näyttelyinnostunut", mutta omistaa hyvä rakenteisen koiran ja joka on ajanut Beaj2 -tuloksen näyttelykäynnit vähenisivät
- Yleisesti ei vaikuttasi näyttelykäyntien määrään
- Näyttelyssä käyntiä harrastavat tapaisivat tuttuja kehän laidalla, saisivat sen tärkeän laatuarvotelun, kilpailisivat aivan samalla tapaa Rop-, Ryp- ja Bis- sijoituksista
- mahdollisesti joku hyvärakenteisen koiran omistaja lähtee myös kokeisiin yrittämään beaj2 -koetulosta, jolloin voisi ottaa sertin vastaan ja koira saavuttaisi arvostetun MVA- arvon.
- Ruotsalaiten ja Norjalaisten koirien osallistumien lisääntyisi niiden koirien osalta, joilla on merkitystä suomalaiselle beaglejalostukselle
- Edelleen ilmoittautuminen tapahtuisi samalla tavalla.
- Näyttelypäivän kulkua sääntö ei muuttaisi millään tavalla
- Tuomari antaisi laatuarvostelun aivan samalla tavalla kuin nytkin jokaisesta koirasta. (joka joidenkin mukaan on tärkein syy käydä näyttelyissä)
- tuomari edelleen antaisi riittävän hyviksi katsomilleen koirille SAn, luokasta riippumatta
- eri luokkien Sa -koirat menisivät PU- ja PN- kehiin
- Koirat laitettaisiiin siellä aivan samalla tavalla järjestykseen
- Rop ja Vsp jaettaisiin aivan samoin perustein kuin nyt
- Rop -koira jatkaa eteenpäin RYP- ja mahdollisesti Bis -kehään.
- ainoa ero tulisi serttin ja sert-ruusukkeen jaon kohdalla, silloin kehäsihteeri kysyisi Sa:n saaneilta koirilta järjestyksessä, aivan kuten nytkin kuka voi ottaa sertin vastaan.
Mitä tämä vaikuttaisi näyttelyihin?
- Koirien saama laatuarvostelu on ihan samanlainen kuin nykyäänkin.
- Osallistuvien koirien keski-ikä tulisi hiukan nousemaan.
- Sen joka ei ole niin "näyttelyinnostunut", mutta omistaa hyvä rakenteisen koiran ja joka on ajanut Beaj2 -tuloksen näyttelykäynnit vähenisivät
- Yleisesti ei vaikuttasi näyttelykäyntien määrään
- Näyttelyssä käyntiä harrastavat tapaisivat tuttuja kehän laidalla, saisivat sen tärkeän laatuarvotelun, kilpailisivat aivan samalla tapaa Rop-, Ryp- ja Bis- sijoituksista
- mahdollisesti joku hyvärakenteisen koiran omistaja lähtee myös kokeisiin yrittämään beaj2 -koetulosta, jolloin voisi ottaa sertin vastaan ja koira saavuttaisi arvostetun MVA- arvon.
- Ruotsalaiten ja Norjalaisten koirien osallistumien lisääntyisi niiden koirien osalta, joilla on merkitystä suomalaiselle beaglejalostukselle
"Vain sillä, joka ei souda, on aikaa keinuttaa venettä." - Jean-Paul Sartre -.
-
Kaisa Peltonen
- Posts: 95
- Joined: Fri 20.03.2009 13:33
- Location: Hyvinkää
- Contact:
MVA-arvoon vaadittavaan käyttötulokseen ei esitys puuttunut. Beaj2 ei edelleenkään, jos ehdotus menee kennelliitossa läpi, vaikuttaisi MVA-arvoon. Edelleen meillä voisi olla kolmen sertin koiria, joilta puuttuu valionarvoon vaikuttava koetulos. Vaikka sertin saisi vasta beaj2-tuloksen jälkeen.- mahdollisesti joku hyvärakenteisen koiran omistaja lähtee myös kokeisiin yrittämään beaj2 -koetulosta, jolloin voisi ottaa sertin vastaan ja koira saavuttaisi arvostetun MVA- arvon.
Saanko yhä kääntää tämän toisinpäin: Miksei käyttövalionarvoon vaadittavaa näyttelytulosta vaadita korotettavaksi? Jos oikeasti halutaan pitää rodun koko taso korkealla?
(tämän kysyn, vaikka oman mielipiteeni lajien vertailusta kerroinkin jo aiemmin)
jos koira ajaa beaj2 tuloksen silloin koeura on avattu ja siitä on lyhyt matka MVA arvon vaadittaviin koetuloksiin.Mva arvoon vaadittavia tuloksia ei minun mielestä ole syytä muuttaa, vaan ne ovat jo kohdillaan.
Tämä kehitys on Ruotsissa selvästi nähtävissä.
"Vain sillä, joka ei souda, on aikaa keinuttaa venettä." - Jean-Paul Sartre -.
-
Kaisa Peltonen
- Posts: 95
- Joined: Fri 20.03.2009 13:33
- Location: Hyvinkää
- Contact:
Valionarvosääntöjen muutokset ovat ihan eri keskustelun paikka, en ole itsekään ehdottanut muotovalionarvon sääntöjen muuttamista (Käyttövalioon raapaisin kiusallani ja tasavertaisuuden vuoksi näyttelypalkitsemisen korottamista, kuitenkin vaaditavat toisen koettelumuodon palkinnot valioarvoihin eivät ole vertailukelpoisia keskenään. Niinkuin eivät ole lajitkaan).
Mutta koska sertifikaatti on arvokas palkinto koiralle kuin koiralle, niin toivoisin, että se kuitenkin maltettaisiin säilyttää Kennelliiton näyttelysääntöjen mukaisena.
(Näkeehän niistä muotovalioista sitten, kenelle se varsinainen titteli on suotu.)
Tänä vuonna on Kennelliiton valtuustolla vielä kokouksia, emmeköhän tule pian näkemään, kuinka esityksen käy.
Mutta koska sertifikaatti on arvokas palkinto koiralle kuin koiralle, niin toivoisin, että se kuitenkin maltettaisiin säilyttää Kennelliiton näyttelysääntöjen mukaisena.
(Näkeehän niistä muotovalioista sitten, kenelle se varsinainen titteli on suotu.)
Tänä vuonna on Kennelliiton valtuustolla vielä kokouksia, emmeköhän tule pian näkemään, kuinka esityksen käy.
kaisalta hyviä pointtejaKaisa Peltonen wrote:Kysymys kuuluukin, onko beagle pohjoismainen rotu? En väheksy beaglen pohjoismaisesti yhtenäistä käyttötapaa. mutta en voi myöskään hyväksyä sitä, että sen kannattajista suuri osa poissulkee muunlaisen käytön beaglella.
Sitä ei tee edes rodun kotimainen rotujärjestö.Onko tässä kohtaa ajankohtaista herättää keskustelua rotujärjestön tarkoituksesta? Suomessa rodulla voi olla vain yksi päärotujärjestö, ja jos sen piiriissä ei ole tilaa beaglelle sen kaikissa muodoissa, niin keskustelu järjestön asemasta taitaa olla ajankohtainen.
Etenkin, kun emme keskustele kotimaisesta rodusta.Emme myöskään keskustele pohjoimaisesta pienajokoirasta, sekin on jo keksitty.Käyttöominaisuuksien ollessa yhteneväiset ymmärrän hyvin koepuolen yhtenäistämisen.
Mutta muun maailman yhtenäistäessä näyttelysääntöjä FCI-suuntaan, miksi juuri Suomen beaglejärjestön täytyy haluta pohjoismaihin? Pohjoismaita väheksymättä, tosin Tanska jätetään hauskasti aina mainitsematta vaikka beaglella on sielläkin vankka asema. Erilainen, kuin Ruotsissa ja Norjassa, mutta vankka asema joka tapauksessa.
itse tuota jo toisaalla kyselinkin, että missä vaiheessa englantilainen rotu on vaihtunut suomalais-ruotsalais-norjalaiseksi? kukaan ei ole vastannut.
muissa roduissa kunnioitetaan rodun alkuperämaata. esimerkiksi rottweileryhdistys on käynyt hakemassa oppia rodun alkuperämaasta, saksasta, mm. jalostustarkastukseen ja käyttöominaisuustestiin. nuo edellämainitut palvelevat jalostusta erinomaisesti kilpailemattomien koirien osalta. kaikki kun eivät halua/pysty kilpailemaan, vaan tyytyvät harrastamaan.
Tietämättömyys ei ole niin suuri häpeä kuin haluttomuus oppia. -B. FranklinMinua tässä uudistuksessa arveluttaa se, että sertit kasaantuisivat yksille koirille toisin sanottuna nuorille koirille joilla on käyttökoetulos. Uudistuksen jälkeen edelleen alle kaksi vuotias koira voisi ottaa vastaan lukemattoman määrän sertejä. 
Ulkomuodoltaan sertinarvoiselle ja BEAJ-2 tuloksen ajaneelle nuorelle urokselle tai nartulle sertit tulisivat kuin manulle illallinen, kuten sanotaan. Mielestäni, jos näyttelysääntöjä halutaan muuttaa tulisi kehitys olla sen suuntaista, että nuorten koirien sertien määrää rajoitettaisiin esim. kaksi sertiä kahdelta erituomarilta alle kaksi vuotiaana. Itse olen jo jemmannut yhtä nuorta koiraa (ei beagle) sen takia, kun se sai "liikaa" sertejä heti näyttelyuransa alussa (ilmoitin 4 näyttelyyn, jotka olivat lähes peräkkäin ja kolmesta niistä sert) enkä halua niitä sillä keräillä. Toisin sanottuna tämä harrastus on ollut jäissä ja nyt sitä herätellään uudestaan henkiin, kun koira täytti kaksi. Ajattelemisen aihetta minusta.
Ulkomuodoltaan sertinarvoiselle ja BEAJ-2 tuloksen ajaneelle nuorelle urokselle tai nartulle sertit tulisivat kuin manulle illallinen, kuten sanotaan. Mielestäni, jos näyttelysääntöjä halutaan muuttaa tulisi kehitys olla sen suuntaista, että nuorten koirien sertien määrää rajoitettaisiin esim. kaksi sertiä kahdelta erituomarilta alle kaksi vuotiaana. Itse olen jo jemmannut yhtä nuorta koiraa (ei beagle) sen takia, kun se sai "liikaa" sertejä heti näyttelyuransa alussa (ilmoitin 4 näyttelyyn, jotka olivat lähes peräkkäin ja kolmesta niistä sert) enkä halua niitä sillä keräillä. Toisin sanottuna tämä harrastus on ollut jäissä ja nyt sitä herätellään uudestaan henkiin, kun koira täytti kaksi. Ajattelemisen aihetta minusta.