Suomen Beaglejärjestö

Parisen viikkoa sitten kuulin ensimäisen kerran moisesta vaivasta.
Viime talven jäljiltä pian 7 vuotta täyttävä beagleurokseni alkoi kantaa häntäänsä huonosti. Häntä tuppasi roikkumaan useimmiten alaspäin ja koira oli muutoinkin vähän allapäin. Välillä se vilkaisi takapäätään niinkuin siellä olisi jotakin vaivaa ollut, mutta muutoin vaikutti terveeltä.
Käytin koiraani parillakin eläinlääkärillä. Ensimäinen arveli anaalien vaivaavan ja antoi lääkekuurin, josta ei tosin ollut mitään apua. Toinen ultrasi ja totesi eturauhasen vähän suurentuneen ja taas lääkekuuri siihen vaivaan. Häntä vaan lerpotti samalla tavalla edelleen.
Onneksi satuin olemaan muissa asioissa yhteyksissä Hartikaisen Raimoon ja kerroin koirallani olevan varmaankin kesämasennuksen, kun on niin allapäin. Häneltä sain sitten oikean diagnoosin ja taas klinikalle.
Siellä varmistettiin vielä kuvaamalla ranka ja lantion seutu, ettei siellä ole mitään vikaa. Kun kuvien mukaan kaikki oli siltäosin kunnossa, niin sitten
päädyttiin samaan diagnoosiin kuin Raimokin.
Vaiva on hienommalta nimeltään häntähermon tulehdus ja aika yleinen paljon kylmissä vesissä uivilla noutajilla. Reko sen vaivan sai ilmeisesti jo helmikuun lopulla paksussa lumessa "uituaan" päiväkausia jänisten perässä. Hermotulehdus pääsi kroonistumaan eikä enää itsestään parantunut.
Hoidoksi Reko sai kortisonipistoksen hännän tyveen ja jo seuraavana päivänä alkoi häntä pysymään taas pystyssä. Nyt sitten seurataan, että uusiutuuko vaiva ja tarvitaanko vielä lisähoitoa. Masennuskin hellitti samalla, joten hännän tyvessä oli ollut ilmeisesti myös kipuja.
En ollut koskaan aikaisemmin edes kuullut tuollaisesta vaivasta ja ainakin paikallisille eläilääkäreillekin näytti tuottavan vaikeuksia sitä huomata.
Uskon, että monelle muullekin kuin minulle tällainen vaiva on tuntematon.

onpa harmi, ettei eläinlääkärit tunnistaneet vaivaa ja jouduit turhat lääkekuurit syöttämään koirallesi

jo edesmenneellä rottweileruroksellani vaiva oli usein toistuva. esimerkiksi, jos vähänkään kävi veto, niin varmasti häntä "lerpotti". oli kova poika uimaan, keväisin kävi jäiden seassa ja kesällä sai houkutella pitkään, että tyyppi suostui tulemaan rantaan. olisiko tästä herkistynyt jotenkin.

mielestäni aika yleinen vaiva koirilla. ainakin sen mukaan, mitä koirakavereiden kanssa on ollut juttua.

toivottavasti ei enää isommin koiraasi vaivaa. ensiapuna on tulehduskipulääke. kannattaa pyytää eläinlääkärilta reseptiä ja pitää kotona jemmassa muutama tabletti. vaiva on nimittäin kovin kivulias. ihmisten kipuläääkkeistä ketorin on myös koiralle sopiva. annostus on 1mg/kilo.

Mulle tauti on tuttu parin vuosikymmenen tiimoilta.

Noutajallani se oli melkein joka syksyinen vaiva.
Johtui kylmässä vedessä uimisesta ku oltiin myöhäisillä sorsastusreissuilla.
Kerran pari tais tulla talvellaki ku Aku tykkäs peuhata lumesa.

Tuolla vanhemmalla beaglellä se on ollu kerran parivuotiaana.
Silloin oli joulukuu, vähä lunta,ojat jäällä ja jäänpäällä vesi.
Jänis käytti ajosa paljo ojia ja kun koira kasteli ihtensä kylmäsä vedessä niin parin päivän jälkeen alko roikottaa häntäänsä.

Osasin tehä "ite" diaknoosin ja el.lekurille soitto niin tulehuskipulääke oli noudettavisa atteekista.

Sen verran voin kanssaihmisiä neuvoa että jos koiranne kastuu niin kuivatkaa se heti ku kotio meettä. Oli sitte kesä taikka talvi.
Syksyn ja alkutalven "kylmät kylvyt" voi olla pahimpia vesihännän aiheuttajia.
Ja AINA koira lämpimäksi mettäpäivän jälkeen jos turkki on märkä.
Se ehkäsee ettei häntä tulehu.
Vesihäntä ei "uusiinnu automaattisesti" eli että jos koira kerran sen sairastaa niin se voi sairastua uudelleen vaan olosuhteet "tekee taudin"

Lääkitykseksi riittää tulehduskipulääke, mutteipas siihen muita lääkkeitä olekkaan (antipiootit jne)
Joku el.lääk. voi ystävällisesti oikaista jos olen "täysin väärässä"

Meillä beagle uros sai vesihännän vuosi sitte ensimmäisten syksyn ajojen aikana, juoksi kylmistä vesiojista yms ajon aikana ja häntä alkoi lörpöttää ja oli myös kipeä. lääkkeenä lepoa ja lämpöä.

Ikävän tuttu vaiva, ei beaglellani mutta seisojallani. Sai sen kerran ja sen jälkeen melkoinen riesa :/ Mutta onneksi korjaantuu 3 päivän huililla ja Rimadyl tai vastaavalla tulehduskipulääkekuurilla. Vaikka seisojani uisi jäitten seassa, niin ei saa vesihäntää ellei joudu sen jälkeen kylmän viiman riepoteltavaksi. Kosteus ja kylmä tuuli ovat hännän surma. Nyt olemme selvinneet pitkään ilman vesihäntää, sillä älysin ompeluttaa seisojalle erilaisen taukotakin. Nyt herran häntä suojataan samalla viimalta.

Komppaan tässä Giaa, sillä minunkin yksi Beaglestäni sai aina vesisellä kylmällä kelillä sen häntänikamahermovaurion. (vesihäntä)
Kaikkeien eniten se koira kylläkin tykkäsi vedestä, minun koiristani.
Pari kertaa pääsin näkemäänkin miten se ajossa ui jäniksen perässä.
Jotkut koirat on vaan sille alttiimpia.
Mulla on aina ollut ikävä tapa poiketa hiukan aiheesta, mutta kaikki tietänevätkin, että kaikilla nisäkkäillä on saman tyyppisiä vikoja/sairauksia.
Itselläni kanssa kylmällä kostealla kelillä tulee toi alaselkätulehus, joka ei mene ohi, ennenkuin syöt pari kuuria.
Tää nyt tuntuu kyl vähän haetulta, mut kyllä mä ihan täysin henkisesti mielestäni kunnossa oon.
Kahtena edellisenä kautena sairastin kylläkin sitä, mut tänä kautena en ole siitä vielä tiennyt.
Oliskohan siinä se, että olen iltarukouksia ennen nukkumaan menoa hiukan pitkittänyt.

Juu, tuon vesihännän takia pesen koirani näyttelyyn paria päivää aikasemmin ja kuivaan kuivaajalla tosi kuivaksi......

Hei tässä voisi olla myös hyvä keino hoitoon ja ennalta ehkäisyyn!
http://www.backontrack.com/fi/koti/
Olen käyttänyt koiran loimea lähinnä palautuksessa, kuljetuksen yhteydessä suojaamassa vedolta ja pitämään koiran rentona sekä lämpimänä. Olen kuullut myös palautetta vesihännän pois pysymisestä ja yleensäkkin kaikki selän lihasten vaivojen pois jäännistä. Tuo koiran alunen kanssa yliveto esim. koiran häkissä autossa