Suomen Beaglejärjestö

Tämä on ehdotus joka saattaa olla mahdoton toteuttaa mutta tarjoan sen kuitenkin kokeiden järjestäjille. Ottakaa tai jättäkää

Ajattelin siis ehdottaa että kun ajokokeista ilmoitetaan ilmoitettaisiin samalla muutamasta turistipaikasta.
Turisti olisi henkilö joka on kiinnostunut viemään oman koiransa joskus kokeeseen.
Turisti ilmoittautuisi samassa aikataulussa kun kokeisiin osallistujat ja turisti huolehtisi omista eväistään ja maksaisi jopa pienen summan kilpakeskuksessa tarjoilla olevasta ruuasta.
Kokeiltavien koirien ohjaajien suostumusta olisi luonnollisesti vaadittava turistin mukaan ottamiseksi koemaastoon ja näin ollen turistin olisi myös varauduttava kiertämään ylituomarin kanssa koemaastot.

Itse olin turistina ekan kerran kokeessa ja jo seuraavalla kerralla olin ohjaajana jolloin oli huomattavasti helpompaa kun tiesin käytännön.
Kynnys lähteä turistiksi olisi varmasti paljon matalampi jos näitä ´turistipaikkoja`olisi ihan virallisesti.

voi, olisipa hieno juttu onnistuessaan!!! KANNATETAAN

Itse ensimmäinen kokemus ajokokeesta oli juurikin olla vain "turistina" mukana. Ennen osallistumista omalla koiralla tai harjoittelu tuomarointien tekemistä, se oli mielestäni hyvä tapa tutustua kokeiden sääntöihin ja käytäntöihin. Suurena plussana mieleen jäi koiran ohjaajien sekä tuomarien positiivinen suhtautuminen ns. turistiin Luulen, että jos porukan suhtautuminen olisi ollut kovasti penseää tuskinpa itse olisin koeharrastuksesta juurikaan innostunut.

Säännöt mahdollistavat tällaisen "turistin" mukanaolon, kunhan siitä sovitaan kokeen ylituomarin kanssa. Mukanaolosta on tietysti fiksua sopia
myös koiran ohjaajan kanssa ja muutoinkin päivän onnistumisen kannalta on tärkeää, että suhtautuminen kaikkien osalta on positiivinen.
Toivotan lämpimästi kaikki koeharrastuksesta kiinnostuneet seuraamaan kokeen kulkua ainakin niihin kokeisiin, joissa olen ylituomarina. Uskon myös kaikilla muillakin ylituomareilla olevan tässä asiassa myönteisen kannan. Kannattaa tietysti hyvissä ajoin olla yhteydessä kokeen järjestäjään, että pystytään katsomaan sellainen sopiva ryhmä.
Otan mielelläni tällaisen asiasta kiinostuneen myös mukaani maastokierrokselle seurailemaan kokeen kulkua.
Erinomainen ehdotus ja uskon sellaisena päivänä monella heräävän kiinnostuksen kokeeseen myös omalla koiralla.
Jos taas olen kokeessa omalla koirallani, niin lupaan tarjota metsäeväät
tällaiselle turistille ja jos kiinnostus koetoimintaan todella herää niin vielä päivällisen keskuspaikalla. Tervetuloa

Titilllä ideoita riittää... kiitos Titi ja imppa vastasikin melko tyhjentävästi todennäköisesti suurimman osan meidän ylituomareiden puolesta. Suur-Savossa uskoakseni mennään juuri niinkuin Imppa kirjoitteli. On tietysti koiran omistajia jotka eivät huoli mukaansa ylimääräisiä ketään, vaan kyllä sieltä porukasta yleensä löytyy sellaisiakin ryhmiä johon varmasti hyväksytään ulkopuolinenkin mukaan ja viimekädessä ylituomariryhmäänhän aina mahtuu.
Näin ylituomarin ominaisuudessa on ollut oikein mukava kuulla juuri tallaisen "oppilaan" kommentteja päivän tapahtumista kokeen aikana:
Eikö se ole tämän vaikeampaa tuo kokeissa käynti.... vaikeintahan tässä on tuo aikainen herääminen ja minkä takia tämä pitää aloittaa jo heti puolen yön jälkeen.
Oikein hyvät ja molemminpuolin aistittavissa olevat kokemukset jäivät viime syksyn kokeista täältä Suur-Savosta, kun Pietarilainen ulkomuoto tuomariksi opiskeleva naishenkilö teki ulkomuototuomariksi kouluttautuvalta vaadittavan maastoharjoittelun minun valvonnan alla.
Harjoittelijalla oli tulkki mukanaan ja näin meille syntyi oikein hyvä yhteisymmärrys tapahtumien kulusta. Viiden eri koiran haku/ ajotyöskentelyä käytiin seuraamassa ja voin sanoa , että täysin pihalla olevalle oppilaalle tämä oli elämysten päivä ja tämän päivän kokemuksen perusteella hänelle avautui aivan erilainen käsitys metsästykseen käytettävien ajavien koirien rakenteen suhteen. Tällä kertaa tosin kokeiltavina oli ainoastaan suomen ajokoiria. Tässä tapauksessa harjoittelija olisi voinut olla yhden ryhmän mukana koko päivän, mutta hän halusi nimenomaan päästä ylituomariryhmän mukaan maastoon.
Maastokierroksen kruunasi tutustuminen hulppeaan Norolan metsästysseuran majaan ja siellä nuotiopannu kahvit maistuivat makkaroiden kera.

Alkaa ihan hirveästi polttamaan tuo kaipuu päästä koiran kanssa metsään kun lukee vastauksianne ja Kiitos kiitoksesta

Ainahan on ollut mahdollista päästä mukaan koetta seuraamaan joten ajatus ei ole minun keksimäni. Omalla kohdallani muistan miten lämmitti lupaa ylituomarilta kysyessäni kun vastattiin että: emme estä ketään mukaan tulemaan kun kerran kiinnostusta on!

Mielestäni ehdotukseni pointti on että niitä turistipaikkoja todella ilmoitetaan haettavaksi koe-ilmoituksen yhteydessä. Silloin ehkä korkein kynnys on madaltunut monelle uteliaalle.

Jos Ylituomari vaan hyväksyy, niin minusta ei ole kiinni - kyllä minun mukaani mahtuu vaikka kaksikin "turistia".
Jotkut koiran omistajat vaan ovat joskus siihenkin hommaan nihkeitä.
Joskus olen kylläkin heillekkin sanonut, että tämäkin kuuluu tavallaan kokeen luonteeseen, vaikka sitä ei säännöissä erkseen sanotakkaan.
Mulla on kuiteskin sellanen ehto, että arvostelukortin tökkään heti käteen, kun metsään lähetään, ja jotakin mustaa siellä pitää olla näkyvissä kokeen loputtua.
Neuvoja kylläkin satelee, siitä ei homma ole kiinni, ja siinä mää oon "mestari".
Se on sitten sen ajan "murhe" , kiinnostaako jatkossa tuomarointiin opiskelu.
Tietenkin täytyy ihmisen suoriutumiskyky huomioida, niinkuin asiaan kuuluu, ei tää niin totista hommaa ole.
Joka minun mukaan haluaa niin, niin soitto n:o 0405354603, niin yritetään asia järjestää, jos vaan koiran omistajalle sopii.
Siihen en sit pysty vaikuttamaan, mihinkäpäin arpa heittää, et saatoisko me sopuisa koiran omistaja, mut eiköhän joku mukaan ota.

Eikös ne tuomariharjoittelijatkin ole jonkinlaisia "turisteja"

Ylituomarin hyväksymiä, koiranohjaajan suostumuksella koeryhmään kuuluvia, joiden "toimintaa" ryhmänjohtaja ohjailee ja valvoo.

Vai mitä mieltä on Ylituomaris miehet

Tuoreessa muistissa on kun viime syksynä tuomariharjoittelijana itse olin tutustumassa ajokokeisiin ja niin hyvin minut saatiin innostettua hommaan, että harjoitteluiden jälkeen kerkesin 2 kokeessa olla virallisena tuomarina viime kaudella. Tämä johtui kun sai olla kahden kokeneen vanhemman tuomarin mukana joista toinen oli myös ylituomaris mies ja hyvien koiranohjaajien kanssa. Sai nähdä erinlaisia koiria toiminnassa. Lupsakka yhteishenki ja mukavat jutut niin metsässä kuin koepaikalla.

Toivon, että nuoret uudet beaglenomistajat jotka tätä lukevat niin ilmottautuvat elokuussa omalla paikkakunnalla pidettäviin tuomarikorttikursseille.

Kokeissa tuomarina oleminen ja tutustuminen muihin beagleharrastajiin antaa niin paljon kokemusta ja tietoa tätä hienoa koiraharrastusta kohtaan.

Ja näkee useita eri koiria toiminnassa niin pystyy päätteleen milloin on aika startata omalla koiralla.

Mutta matalampi kynnys tietenkin on jos ei heti uskalla kursseille lähtiä niin on päästä mukaan metsään koeporukan mukana "turistina"

Tossa Rantssi jutteli ihan niinkuin asia on, ja luulisin, että nuoresta aloitteliasta on juuri kysymys, mut hyviä kokemuksia jo miehellä on.
Sillä minäkin panostaisin just tohon tuomarointiin, kun niistä aina pulaa on,ja tiedän joskus koiran isommoistakin kisoista pois jääneen, just ton tuomaripulan takia.
Tää voi mennä multa taas kehumisen puolelle, mut silloin kun MINÄ kilpailin, niin kesällä jo suunnittelin mihin kokeisiin lähden, ja hankin jo silloin tuomarit, ja tuomaroin aina vastaan, jos en sitä ennen kerenny.
Se on koiran parasta jalostusta se, että ei koiralle keliä ja ajankohtaa ei valikoida, vaan aina viivalle, jos ei muita syitä ole.
Sitä mä ainakin toivosin nykyään noin periaatteessa, että sä olet vähintään yhtä monta kertaa tuomarina, kuin sä omalla koiralla kilpailet, niin silloin se tuntuu jotenkin talkoohenkisemmältä.
Aika pitkältihän se on näin tapahtunutkin, mut näin turvattais vaan jokaiselle halukkaalle tuomarin saanti.
Uutta vertä tarvitaan tuomarointiin pirusti, sillä vanhempien liikkuminen on jo sitä jos tätä.