Suomen Beaglejärjestö

eli kuinka usein koiranne pääsee vapaana mehtään? ja missä iässä rupesi seuraileen jälkiä ja näytti syttymisen merkkejä? kiinnostaa tietää ku oma penti 3.5kk ja seuraa terhakkaasti jänistä mutta ei aivan vielä hauku. satunnaista herättelyä kyllä antaa jo..

3,5kk ikäinen on vielä aivan vauva. Se on sama vaikka se tuon ikäisenä vielä nakkelee siellä metässä käpyjä

Ylivieskasta ei olis pitkä Seljekseen? Siellä on paikalla monta jotka osaa kertoilla pentujen treenistä.

Keski-Pohjanmaan beaglekerhon kesäinen makkaranpaisto ja näyttelyharjoitusilta Alavetelissä Seljeksellä. Perjantaina 15.6. kello 19.00.
Kaikki beagleharrastajat mukaan koirien kanssa tai ilman.
Ohjelmassa myös leppoista jutustelua beagleista ja omien koirien kehumista! [/b]

Äläpäs nyt hätäile sen pennun kanssa. Jos mahdollista niin tule perjantaina Seljesiin kerhomme makkaranpaisto iltaan. Siellä saat kysymyksiisi varmasti vastauksen. Kerhoomme voit käydä tutustumassa tuolla:

http://www.keskipohjanmaanbeagle.net/


Käyppäs tutustumassa Juhani Hirvensalon ajavan koiran metsästyskoulutus oppaaseen täällä foorumilla valikosta BEAGLE-INFO

kyllä perusteet on hallussa mut koitin kysellä että miten usein muut on pentujaan tai koiriaan käyttäneet metässä.. ei ole ensimmäinen koira talossa..

Asun paikassa, jossa beaglepentu Hemppa sai ensimmäisten kuukausien ajan aina välillä olla vapaasti piha-alueella ja lähimetsässä tutustumisreissuillaan. Välillä pillillä kotiin ja makupalalle. Heinäkuussa, kun koira oli reilu neljä kuukautta, käytiin mustikkametsässä "porukalla". Marjapäiviä oli joskus myös peräkkäisiä muutaman tunnin reissuja. Hemppa sai tehdä vapaasti omaa metsään tutustumistaan ja ensimmäinen "ajo" noin 400 metriä pituudeltaan myös tapahtui tuossa iässä. Ensimmäisenä syksynä metsässä oltiin epäsäännöllisesti 1-3 kertaa viikossa. Periaate oli se, että kyseisen päivän tapahtumat määrittelivät ja vaikuttivat seuraavan reissun luonteeseen ja ajankohtaan. Akkuun täytyi aina jäädä virtaa. Helpostihan sitä virtaa Hempalle jäi, kun ajot olivat varsin lyhyitä. Mielestäni beagle kehittyy rakenteeltaan lähes kolmeen ikävuoteen saakka. Ennenkaikkea tuona aikana rasitus/lepo suhde pitäisi olla tasapainossa (kuten tietenkin myöhemminkin). Viime kaudella Hempan ollessa iässä 2,5 - 3 vuotta metsässä oloja tuli noin kolmekymmentä, joista osa oli koepäiviä kaksine erineen. Samoja periaatteita ollaan noudatettu myös perheen toisen beaglen kanssa. Mieluimmin varovasti metsäkertoja kuin liikaa...
Oma lukunsa metsäkertoihin vaikuttaviin seikkoihin ovat olosuhteet. Maaston rasittavuus, lumiolosuhteet ja varsinkin sää on huomioitava treenejä suunniteltaessa. Alkusyksyn sää on usein liian lämmin ajavalle koiralle. Viime syksynä Hempan ensimmäiset treeniajot keskeytettiin muutaman kerran jo tunnin jälkeen lämpötilasta johtuen.
SUM, SUM, näin meillä suunnilleen on menty korostaen riittävää lepoa molemmille koirille.

En sit tiiä pureeko tää mun neuvo kaikkiin rotuihin, vaikka niitäkin mulla elämän varrella on ollut.
Ajavan pennun opetuksesta lähtisin kyllä siitä, että kyllä sitä metsään voi viedä heti kun se "kynnelle kykenee".
Itse jopa 3-4 kuisena niitä sinne vein, mut katoin semmoset alueet missä ei jäniksiä varmaankaan ollut.
Ajatelkaas miten surkeeta se on, kun pentu lähtee jäniksen perään, ja menettää yhteyden isäntään, itkua ja parkunaahan siitä seuraa.
Senkin olen kerran "päässyt" kokemaan.
Aika monelle se on hirveen tärkeetä päästä kehumaan, miten nuorena minun pentu oppi ajamaan ja miten varhaikypsä se oli, joka ei minun vaakakupissa paina pätkääkään.
Eiköhän pidetä maltti tallella ja järki päässä, ja annetaan pennun ensin fyysisesti ja henkisesti kehittyä, ennenkuin tositoimiin ruvetaan.

Ite päätin viime kesänä tehä asioita eri tavalla kuin tähän asti tullut tehtyä parin koiran kanssa. Käytännössä käytiin tuossa takametässä melkein joka päivä. Pennun saavuttua kotiin se sai pissireissuillaan tutkia pihaa ja parin päivän päästä istuin jo parinkymmenen metrin päässä nurmikosta metän puolella. Pentu söi mustikoita, järsi keppejä tai tutkaili kanervikkoa. Mitä millonkin. Seurasin koko ajan pennun puuhailua ja yritin ennakoida "tympääntymisen" metän puolella. Keskimäärin reissut oli 10-20 minuuttia.

Ei mennyt kauaa kun mehtähousujen kahina sai pentuun aikamoista eloa. Eli mieleistä touhua oisi taas luvassa. Omasta mielestäni tärkeintä on kuitenkin tehä monenlaisia juttuja juniorin kanssa,oli se sitten mehtää tai jotain muuta. Mutta miksi ns. Pääpaino ei voisi olla metässä jos koira siitä tykkää? Toki jären rajoissa.

Syksyn edetessä alkoi jo tuoreet pupun jälet välillä viemään nuorukaista. Tässä vaiheessa otin koiraa jäleltä pois. Jotenkin jäi fiilis, että karvakuonoa jäi polttelemaan metässä olleet hajut. Ite vein reilun neljän kuukauden iässä ihan tarkotuksella syönnöksille koiraa. Tarkotus ei ollu saada ajoa, vaan kutitella viettiä esille ja yrittää näin viestiä pennulle metässä käynnin syyn. Pellot yms alueet oli sillon reissujen kohteena. Tässä joku varmaan miettii, että kyllä se ajallaan tajuaa miksi sinne mennään. Varmasti näin onkin, mutta omalla kohalla tuo malli ei ole tuottanut oikein tulosta. Toki siihen on monia syitä. Sen takia vein hieman korostetusti varmoille hajuille koiraa.

Lumien tultua maahan piti olla entistä tarkempi loppuun polttamisen suhteen. Innokas koira, paksu lumi ja tuoreet jälet voi olla ongelma. Tässä vaiheessa reissut tippu noin kolmeen viikossa. Kahesti aamulla ja kerran illalla. Annoin jo tonkia/ajaa pöläyttää hetken. Välipäivinä leikkiä, lepoa ja normaaleja kävelyitä. Kävelylenkeillä tuli törmäiltyä tuoreisiin jälkiin ja koiran reaktioista näki halun lähteä perään.

Nyt sitten odotellaan elokuun loppua. Jännä kahtoa onko ensimmäisen vuoden reenit tuottanu tulosta vai menikö pahastikkin mehtään kun aika tästä etenee. Eli minulla oli punasena lankana paljon ns. täsmäiskuja harvempaan reissuiluun verrattuna. Koiran ehoilla kuitenkin koko ajan. Kaiken tuon mehtäpaatoksen ohella paljon myös kaikkea muuta.

Kuten tuossa aiemmin jo todettu, sekä muissakin vastaavissa viestiketjuissa tullut ilmi, niin eipä oo yhtä ja oikeaa tapaa. Parasta tässä on kuitenkin tuo yhessä puuhailu ja koiran kehityksen seuraaminen.