Suomen Beaglejärjestö

Moi,
Moni kasvattaja varmaan nostaa tässä kohti niskakarvat pystyyn kun kysyn mitä mahdollisuuksia olisi saada oma poika astutukseen kerran, jotta voisin saada häneltä pentuja ja niistä yhden itselle. Siis tottakai siihen tarvittaisiin narttu joltakulta.
Tilanne on se, että uros on 6v, ei meriittejä mutta terve ja hyvärakenteinen sekä näköinen uros. Lonkat on testattu, sai A-.
Jos olisin lähtenyt viemään pienestä metsälle olisi viettiä ollut, mutta en osannut eikä setäni halunneet, koska tiesivät pojan olevan minulle liian tärkeä, siis tarkoittaen jos sille sattuisi ajossa jotain. Onko minulla siis mitään mahdollisuuksia saada pojaltani jälkeläisiä näillä "meriitein"?
Tiedän kyllä, että jalostus beaglejen kanssa on tärkeä pitää raameissa, eikä ketä tahansa päästää jatkamaan sukua.
Olisinkin siis kiinnostunut tietämään onko pojallani mahdollisuuksia vai ei...
Ja onko ne meriitit aina se mikä ratkaisee?
Koira on Löytänän Pate (Santtu) eli Kiuruvedeltä.
En ole käynyt näyttelyissä koska minulle 6 vuotta sitten sanottiin ettei lisäkannuksin oleva beagle voi osallistua ja jätin sen puolen siihen. Olemme harrastaneet jälkeä, jossa poika on ollut hyvä ja pari kertaa mätsäreissä käytiin, mutta siinäpä se.

Minulla on kolme beaglea joista nuorin on 9kk. Olen hyvin paljon lukenut ja tutkinut rotua ja kasvatustoimintaa. Haaveissa olisi joku päivä saada itselle kasvattajanimi. Mutta siihen on matkaa.

Joten älkää teilatko samoin tein, antakaa rakentavia neuvoja tai tietoa mitä kannattaa tehdä vai kannattaako mitään.

- Anna -
ps. kodistani löytyy myös Hessin Oona (12v) ja Holyhill's Hermes (9kk) jos joku tuttu lukee tätä...

No kysyisin näin alkuun, että onko tuossa uroksessa jokin tietty asia miksi siitä haluaisit pennun itselle? Se että jotain koiraa käytetään jalostukseen tarkoittaa yleensä sitä, että sillä on jotain annettavaa rodulle. Ei jalostusta tehda vain ihan "huvikseen" tai että on ihastunut omaan koiraan. Osasinkohan oikein sanoa?

No kyllä koirassa on monta asiaa joita itse henk koht pidän rodussa itselle tärkeinä. Yksi on koko, toinen on väri, kolmas on kestävyys, neljäs on terveys.
Tottakai taustalla on se oman koiran suvun jatkaminen eteenpäin, mutta mielestäni pojassa on enempäänkin. Luonne on hyvä, pienen totuttelun jälkeen otti pennun joka nyt on hyvin laumaan mukaan. Luonteesta löytyy myös paljon muita hyviä ominaisuuksia.
Olen koiran kasvattanut pennusta pitäen. Tottakai teinivuodet oli hankalia, mutta nykyään tottelee ja toimii kuten laumassa pitää. Ja on mitä parhain kaveri. Jäniksetkin saa kyytiä, mutta metsällä ei käydä.

tuolla toisaalla kirjoitit uroksen olevan 42cm korkea... se asettaa nartulle jonkun verran kriteereitä. beaglen soisi kestävän mitoissaan...

angie80 wrote:Yksi on koko, toinen on väri, kolmas on kestävyys, neljäs on terveys.

Terveys on toki tärkeä asia. Mites nuo muut jos tarkoitus on viedä rotua eteenpäin rotumääritelmän mukaan?

Juha wrote:

angie80 wrote:Yksi on koko, toinen on väri, kolmas on kestävyys, neljäs on terveys.

Terveys on toki tärkeä asia. Mites nuo muut jos tarkoitus on viedä rotua eteenpäin rotumääritelmän mukaan?

Tämä ei ole kuitti angielle. Mutta vastaus Juhalle. =)

1.Oikea koko on tärkeä, jotta koira sopii kaatuneiden puiden ali ja omaa suomen olosuhteisiin riittävän pitkät jalat hangessa pääsemiseksi.
2.Sopiva gamokuviointi on hyväksi, kun koira lähestyy puppelia yöjäljellä.
3.Kestävyyttä tarvitaan, jotta jaksaa väsymättömästi ajaa usean tunnin puolen metrin hangessa.
4.Terveyttä tietenkin, jotta koirasta on metsäkaveriksi pennusta veteraaniksi asti.

P.S Punttipate ajaa kihnutti perjantaina jänisjussia 4h40min. Ja Hilla ajeli lauantaina reipas kolme tuntia, jonka jälkeen pupu reppuun. Lunta ei tosin ollu kuin "vain" 25cm. =)

Tästä herää kysymys...Henkka mies man: kohdassa yksi sanot, että jalkojen pituus on tärkeä metsällä käyvälle koiralle. No eikö 42cm koiralla ole juuri jalkaa? Tai no ei varmaan kaikilla, mutta omalla koirallani on.
Kestävyyttä löytyy. Se on nähty ihan livenä, poika oli useita tunteja ajossa nuorempana vaikka ei edes metsällä oltu, lähdin vain setäni metsiin vaeltamaan. Kyllä siinä koiraa odoteltiin, mutta lopulta tuli sinne mistä lähdettiin, mutta haukku kuulemma oli kuulunut yli kilsan päähän ja oli naapuri kysellyt jälkikäteen kenen koira siellä haukkui. Väritys on kolmiväriselle normaali.

Kahaltaja, kommenttisi on oikeutettu. Mutta kuitenkin esimerkiksi nuorimmallani (kennelnimen omaavalta kuitenkin hankittu) on emä joka on 41cm joten on vaikea uskoa etteikö urokselleni löytyisi edes joku joka haluaisi nartustaan pentuja ja etsii urosta.
Urokseni kuitenkin täyttää muuten kaikki beaglen olennaiset ominaisuudet, on hyvin samannäköinen kuin meillä sedälläni ollut Kuopusmaan Jehu ja Jehukin oli korkea. Koira jonka takia rotu on tullut tutuksi ja lähelle sydäntä.

Haluaisin vain saada jatkumoa koiralleni, koska mielestäni hänessä on ainesta. Veli kuulemma on aikamoinen jäniskoira, sain uutisia syksyllä. Sattumalta löysin veljen omistajan joka kertoi kuulumisia. Veli on 41cm.

Ei tässä tarvitse löytää nimekäs narttu, vaan jos joku tietää jonkun joka etsii nartulleen kertaluontoisesti urosta samoin perustein kuin itse olen liikenteessä.

http://www.beaglenpentuja.webs.com/

No eikö 42cm koiralla ole juuri jalkaa?

Beaglen enimmäis korkeus on 41cm eli koirasi on ylikorkea senhän varmaan tiesit. Luulen ja toivon että kaikki haluaa jalostaa rotumääritelmän mukaista beagle. Ymmärrän että olet koiraasi kovin kiintynyt mutta riittääkö se yksin koiran jalostukseen käyttämiseen?

angie80 wrote:
Kahaltaja, kommenttisi on oikeutettu. Mutta kuitenkin esimerkiksi nuorimmallani (kennelnimen omaavalta kuitenkin hankittu) on emä joka on 41cm joten on vaikea uskoa etteikö urokselleni löytyisi edes joku joka haluaisi nartustaan pentuja ja etsii urosta.
Urokseni kuitenkin täyttää muuten kaikki beaglen olennaiset ominaisuudet, on hyvin samannäköinen kuin meillä sedälläni ollut Kuopusmaan Jehu ja Jehukin oli korkea. Koira jonka takia rotu on tullut tutuksi ja lähelle sydäntä.

Haluaisin vain saada jatkumoa koiralleni, koska mielestäni hänessä on ainesta. Veli kuulemma on aikamoinen jäniskoira, sain uutisia syksyllä. Sattumalta löysin veljen omistajan joka kertoi kuulumisia. Veli on 41cm.

Ei tässä tarvitse löytää nimekäs narttu, vaan jos joku tietää jonkun joka etsii nartulleen kertaluontoisesti urosta samoin perustein kuin itse olen liikenteessä.

http://www.beaglenpentuja.webs.com/

mielestäni partneriksi ei kelpaa mikä tahansa narttu, jolla halutaan teettää pennut. täytyy perehtyä molempien sukulinjoihin ja siihen mitä sieltä löytyy. koon suhteen kannattaa olla kriittinen, ei välttämättä tarvitse sulkea 42cm pois jalostuksesta, mutta täytyy tietää mitä tekee ja MIKSI tekee ja millaisen partnerin kanssa tekee.

minun mielestäni rodun jalostaminen on kaikkea muuta, kuin pelkkää pentujen teettämistä. kasvattaja on vastuussa jokaikisestä pennusta, joka maailmalle lähtee. yhdistelmän tulee olla vakaasti harkittu ja mielestäni sillä pitää olla myös tulevaisuuden visio, se, miten se palvelee kasvattajan tulevaisuuden kasvatusta. jokaisesta pentueesta ei tule huippukoiria, mutta jokaisen pentueen tulee olla perusteltu. ei riitä, että vanhemmat näyttävät hyviltä, ajavat hyvin tai ovat muuten vaan ominaisuuksiltaan mukavia. hyvä on tuntea sukutauluja ja himpun verran genetiikkaa. mielestäni myös kasvattajan peruskurssin käyminen olisi nyt ensimmäinen askel jokaiselle, joka pentuja suunnittelee

Rotujärjestö on ollut huolissaan beaglen koon kasvamisesta. En usko, että kovinkaan moni vastuullinen kasvattaja on valmis käyttämään 42-senttistä urosta nartulleen, ellei kyseessä ole muilta ominaisuuksiltaan aivan poikkeuksellisen hyvä yksilö. Mielestäni hyvä niin, jos "annetaan pikkusormi" niin helposti homma lähtee lapasesta. Ensin pidetään 42-senttistä ihan ok:na, pian se alkaakin jo tuntua oikeastaan ihan sopivalta ja kohta 45 cm beagle ei ole harvinaisuus. Beaglen on kuitenkin tarkoituskin olla pieni, 33-41 cm. Jos haluaa isomman ajavan koiran, niin ei ota beaglea.

Ymmärrän kyllä, että oman uroksen suvunjatkaminen kiehtoo. Niin muakin, onhan mullakin kaksi (muunrotuista) urosta. Vanhempaa koiraani on jalostukseen kysytty, ja mikäli olisin jättänyt tiettyjä asioita kertomatta niin se todennäköisesti olisi nyt isä... Mutta mielestäni se ei parin seikan vuoksi ole jalostuskoira, vaikka varsinkin luonteeltaan, sekä myös "paperilla" terveytensä puolesta ehdottomasti sellainen olisi. Toivottavasti nuoremmasta sellainen tulee, vielä on paha sanoa kun ikää on vasta reilu vuosi.

Nyt vain jäitä hattuun angie80. Ei ole mitään aihetta käyttää siitokseen ylikorkeaa urosta jonka omista ajo-ominaisuuksista ei ole mitään luotettavaa tietoa. Jos joku samasta pentueesta on todettu ajuriksi, on muistettava, että sisarukset ovat tilastollisesti geenien perusteella vain 50%:sti samankaltaisia. Jos on aivan pakko saada oman koiran jälkeläinen, niin etsi sekuli narttu ja unohda beaglen jalostus.

En aio pistää jäitä hattuun enkä unohtaa haavettani. Se on vaan fakta.

En ole teettämässä useita pentueita uroksellani..etsin vain jotakuta jota ehkä kiinnostaisi saada omasta nartusta pentuja, mutta koska tilanne on sama kuin minulla niin löytyminen on vaikeaa kun ei ole oikein paikkaa missä törmätä.

Olette antaneet hyviä kommentteja, pääasiassa rotunäkökulmasta ja kasvattajanäkökulmasta. Mutta eniten häiritsee se ettei kyseessä ole mikään laaja pentutehtailu ylikorkealta urokselta.
Kyseessä on vain halu saada pentu omalta urokselta toiveena saada samanlainen kaveri (siis ei samanlainen mutta samaa verta ja tyyppiä) rinnalle.
Haavenani on joku päivä päästä käymään kasvattajakurssit ja lähteä kasvattamaan beagleja. Kuitenkin tällöin kyseessä on jo eri koirat, ei ylikorkea urokseni. Olen saanut jo paljon apuja eri kasvattajilta kasvatushaaveisiini ja tiedän kyllä että haaveeni tästä kyseisestä ylikorkeasta uroksesta on aika kaukaa haettu, mutta silti kysyin.

Mutta ei se mitään, ymmärrän kantanne. Minua varoitettiin kyllä tänne laittamasta kyselyä ja varoittajat olivat osittain oikeassa.
Otan kommenttinne rakentavasti, koska kuitenkin rakastan rotua. Beaglet ovat se rotu jonka kanssa haluan ja aion olla tekemisissä mitä mahdollisimman paljon, aina.

oletko miettinyt vaihtoehtona etsiä pentu, jonka sukutaulusta löytyisi samoja koiria kuin omallasi on?

muuten, kysyit ja pyysit mielipiteitä/kommentteja... niitä sait -aivan asiallisia!

Mä ainakin toivoisin, että etenkin tuo rotunäkökulma olisi se ensimmäinen ajatus, kun pentuja suunnitellaan. Muutoin voi sitten toki tehdä vaikka jonkun "kivan sekoituksen"