Pentuvälitys

[MMM]

Kun tuossa katselin tuota järjestön pentuvälitys sivuja täytyy myöntää että ihmetys oli kova.
Eikö tarkoitus ole ilmoittaa beaglen pennuista metsästyskäyttöön??
Kyllä aika moni pentue on täysin näyttelylinjainen SIIS täysin, sitten näitä kaupataan käyttökoirina ?? Joku uusi harrastaja kun erehtyy sellaisesta pennun ottamaan joka sitten ei metsällä toimikkaan ollenkaan, niin luulen että on ensimmäinen ja viimeinen beagle.
Ja vielä kaupan päälle jää todella huono kuva rodusta ja tällä tarkoitan nimen omaan käyttöpuolta. Yksikin pentue on missä sukutaulussa 32 koiraa taaksepäin ei ole yhtään kokeissa palkittua koiraa
Olin vaan aika hämästynyt palsta on menettänyt alkuperäisen tarkoituksensa mutta tämähän on vain minun mielipide.Hyvää uuttavuotta kaikille

[JA-R]

Samaan asiaan olen kiinnittänyt huomiota alusta alkaen. Meinannut joskus kirjoittaakin, mutten sitten ole viitsinyt sohaista muurahaispesää, koska muistissani on nämä vanhat väännöt näyttely-/metsästysbeagle. Itselläni on ollut hyväkin beagle aikanaan. Vaihdoin kuitenkin rodun Suokkiin, kun alkoi ottaa kupoliin nämä näyttelylinjojen sekoittamiset metsästysbeagleen. Käyttöpuolen jalostuksessa mennään silloin kertaheitolla kymmeniä vuosia takapakkia. Sellaisen "metsästysbeaglen" kun sitten joku aloitteleva harrastelija ottaa ensimmäiseksi koirakseen, niin voi myös jäädä viimeiseksi beagleksi.

[MakeW]

Kyllä tuohon pitää puuttua eli vähintään ek-koirien pennuista tulee olla kyse, siinä on jo molemmat puolet: koe- ja näyttelymenestys arvioituna!

[malmol-9]

MMM uskalsi avata varsin arkaluontoisen aiheen..... Meillä koiraharrastajilla kun on niin erilaiset tavoitteet nimenomaan eri rotuja ajatellen. Jos oltais tekemisissä puhtaasti jonkun seurakoirarodun kanssa niin Ok, mutta beaglea metsästyskoiraksi jalostettaessa asia mutkistuukin moneen muuhun koirarotuun verrattuna. On kyseessä liian hyvännäköinen, hyväluonteinen metsästyskoira joka tuntuu soveltuvan yhä useammalle rodun harrastajalle aivan muihin tarkoituksiin kuin se on rodun alkuperäismaissa tarkoitettu. Tosin hieman täytyy puolustaa myös nykymuotoista beaglein maahan tuontia, sillä näinhän ovat meidän edeltäjämmekin toimineet. Se että mitä näkökohtia esim. maahan tuoduilta ja sitten myöhemmin jalostukseen käytettäviltä yksilöiltä vaaditaan , onkin sitten eri asia. Jos jatkojalostuksen pääpaino jostain syystä pääsisi meiltä kaikilta rodun harrastajilta luisumaan pelkästään näyttely beaglein hyväksi... eikö niin että se olis vielä kaikenlisäksi suhteelisen helppoa toimintaa verrattuna käyttöpuolen jalostukseen.... herääkin kysymys miten kävis aikainsaatossa meidän jo kovamaineiselle metsästysbeaglellemme. Näenkö muuta kuin että tuossa narun päässä tallustelee äärimmäisen nätti metsästysominaisuudet menettänyt, rasituksia kestämätön yksilö. On havaittavissa jo nyt tietyissä yhteyksissä kuultuna, että kun tuo minun beagleni ei oikein esim. tälläisella näyttelykentän alustalla voi täysin esiintyä.... vaikka kyseessä on normaali lyhyeksi ajettu nurmikenttä. Ei oikein kalskahda korvaani tuommoinen , sillä metsästykseen käytettävän koiran esteenä ei voe olla moinen. Beaglea rotuna ajatellen tulee pääpaino pyrkiä pitämään sen käyttöominaisuuksissa unohtamatta yksilöiden ulkomuotoa, näinhän sen ovat jo edeltäjämmekin antaneet ymmärtää. Mikä pahinta tämän päivän markkinataloudessa havaittavissa, mennään siitä mistä aita on matalin.
Uudet tulevat mahdolliset rodun harrastajat, hankkikikaa tulevat harrastuskohteenne harkiten, kyselkää kokeneimmilta neuvoja ennen lopullisen päätöksenne tekoa. Mitkä on tavoitteet... onko ne näyttely voittoiset vai ken ties päästä nauttimaan oman koiran syksyistä säveltä suomalaisessa eränkäynnissä. Beagleharrastajat ovat tunnetusti suvaitsevaisia ja lisäksi heidän tapahtumissaan on yleisesti ottaen huumorilla höystetty mukaansa vetävä henki, ja jos vielä joskus tulevaisuudessa saisimme rivimme ojennuksiin noiden näyttelypuolen vanienkin kanssa. Näillä palstoilla syytteleminen ei tunnetusti johda mihinkään.... päätökset tekee rotujärjestömme vuosikokouksemme sanelemissa rajoissa.

[MMM]

Se mitä kasvattajlta vaaditaan on ehdoton rehellisyys kun pennun ostaja kysyy metsästys beaglea, onko sanomaan että jos rehellisiä ollaan nämä vanhemmat ei kumpikaan ymmärrä jäniksestä ynm.. riistasta yhtään mitään.Jos jänikseen vahingossa törmää kyllä sitä pätkän ajaa ei riitä mainostamaan koiraa metsästys puolella, myös villakoirat ja muut seurakoirarodut pystyy samaan. Jos ja kun rotu on kahtia jakautunut näyttely/käyttö puoleen niin siinä suhteen nostan hattua yhdelle kasvattajalle joka ei kuulma edes myy koiriaan käyttöön, ei ainakaan uusi omistaja sen suhteen pety eikä tule väärin käsityksiä. Mutta se mihin meidän pitäisi pyrkiä on tietysti Kaunis, terve ja hyvin toimiva käyttö beagle siinä asiassa olemme varmasti samaa mieltä kaikki

[annie]

Uudet tulevat mahdolliset rodun harrastajat, hankkikikaa tulevat harrastuskohteenne harkiten, kyselkää kokeneimmilta neuvoja ennen lopullisen päätöksenne tekoa. Mitkä on tavoitteet... onko ne näyttely voittoiset vai ken ties päästä nauttimaan oman koiran syksyistä säveltä suomalaisessa eränkäynnissä.

Kiteytit Olavi hyvin tuon kehoituksen! Ostaja tekee aina valinnan, mutta useimmiten se tulee tehdyksi kasvattajan antaman informaation perusteella ...sitä enemmälti tarkastelematta tai tarkistamatta.
Siihen tarkasteluun olisi todella tarvetta beaglen kohdalla, topicin aloittajan esilletuomasta syystä. Se tarkistelun tarve ei katoa pitkälinjaisten käyttökoirienkaan kohdalla, sillä koirien ominaisuuksissa on paljon eroja ja usein se oikea omaan makuun sattuva painotus löytyy sukutaustoja setvimällä.

Uusia koiranhankkijoita kehoittaisin tutustumaan etukäteen pentueen vanhempiin ja jos mahdollista käydä vaikka päivä metsässä niiden kanssa. Aika moni kasvattaja tai uroksen omistaja siihen suostuu kun on ajoissa asiaa tiedustelemassa.

Käyttökoirabeaglen elämä on aika erilaista kun seurakoirabeaglen. Käyttökoiralle ei riitä pelkkä hännänheilautuksella ilmaistu jäljen olemassaolo tai kohdalle sattuvan pitkäkorvan liikkeelle pöläyttäminen. Koiralla pitää olla melkoisesti sinnikkyyttä, rohkeutta ja "tilannetajua", jotta se selviää urbaanin elämänmenon aikaansaamista esteistä. Esimerkiksi ilman vähintään auttavaa tieajotaitoa ei ajavalla koiralla tee juuri mitään isossa osassa Suomenmaata.
Myös fyysinen puoli joutuu koville ajavalla koiralla. Vaihtelevaa metsämaastoa taittuu helposti 25-50 yhden jahtipäivän aikana, joillain vielä enemmänkin.

Metsästävälle, etenkin aktiivisesti harrastavalle, toimimaton työkalu on pirullinen risti. Komeat ulkokuoretkaan eivät pelasta jos sen olemassolon pääsyy on toimia metsästyskoirana. Koiria saa toki aina uusia, mutta pahasti vipuun ohjattu jahtimies tai -nainen ei välttämättä enää samaan rotuun suostu katsomaankaan.
Heikko yksilö voi sattua kohdalle hyvistäkin taustoista ja keskinkertainen hyvinkin helposti. Vahvat käyttöominaisuudet omaava suku antaa kuitenkin paljon suuremman todennäköisyyden valinnan onnistumiseen.

Olkaa ostajat viitseliäitä ja laittakaa puhelinlangat laulamaan. Tällä tarkoitan muitakin kuin pentuja myyvän kasvattajan numeroa. Jalostusneuvojat, menestyneet ja pitkään rotua kasvattaneet auttavat varmasti jos vaan tohdit pirauttaa. Vaikka he eivät juuri sitä kyseistä emää tai isää tuntisikaan omakohtaisesti, niin käyttösuvut ja niiden kyvyt ovat kaikilla kirkaana takaraivossa.

Rohkeasti uteliaaksi. Yhteystietonumeroita löytyy mm. beaglejärjestön kotisivuilta.

edit: lisätty linkki jalostusneuvojista.
http://www.beaglejarjesto.fi/jalostus/k ... lostus.htm

[kahaltaja]

ah, lempiaiheeni

kuvassa yli puolet näyttelylinjaa kantava kasvattini puolivuotiaana ensimmäisen metsälläkäynnin -> ajon -> kaadon jälkeen


makaronin päässä pilkottaa valoa kun uskaltaa katsella avoimin silmin sen makaronin ulkopuolellekin! Benjamin Franklinin viisaita sanoja vielä tässäkin lainatakseni: "Tietämättömyys ei ole niin suuri häpeä kuin haluttomuus oppia."

ai niin... Hyvää ja Menestyksekästä alkanutta Vuotta 2012 ihan jokaiselle -niin metsään kuin kehiinkin. minä aion ottaa ilon irti molemmista



*edit: uuden vuoden toivotukset*

[salsu]

Minulla on kaksi ns. umpinäyttelylinjaista beaglea (sijoituksessa ja osaomistuksessa). Kumpaakin käytetään näyttelyiden ohella myös metsällä Kaatoja on tullut ihan mukavasti molemmille tälle kaudelle. Narttu on nyt 2v8kk, uros 11kk. Ei kai ne mitään huippuja ole, mutta itelle riittää se miten ne metsällä pelaa, on intoa ja sitkeyttä On niitä joku ajokoiramieskin joskus kuullut/nähnyt tositoimissa, eivätkä ole moittineet, liekö kohteliaita olleet vai mitä , kokeisiinkin on joku joskus yllyttänyt, mutta ehkäpä sitten ensi kaudella ehtii paremmin ja on puudelit kehittyneet lisää...

...toisaalta sitä omaa intoa mennä kokeisiin latistaa tämä melko yleisesti vallitseva asenne näyttelylinjaisia kohtaan (yleistän vähän kun kerran muutkin ).

Siitä olen kyllä samaa mieltä että kasvattajan tulee olla rehellinen, ihan kaikissa pentuun liittyvissä asioissa, ja onnekseni omien koirieni kasvattajat ovat sitä olleetkin. Ja ovat luovuttaneet koiransa minulle vaikka ovat tienneet että ne myös metsään joutuvat

[MMM]

Salsulle täytyy sanoa että olen erittäin iloinen puolestasi todella hienoa jos koirat on mieluisia ja toimivat metsässä Nyt en tarkoittanut kritisoda näyttelylinjan koiria vaan harhaan johtavaa ilmoittelua, näyttelylinjaiset pentue ilmoitukset ei kuulu järjestön pentuvälitykseen. jos kasvattaja selkeästi on edes yrittänyt saada käyttöpuolta pentueeseen silloin on eri asia mutta näissä ilmoituksissa niin ei ole valitettavasti.
Piia on hienoa että kasvatejasi on viety metsälle, mutta tosi asia on että jäniksen saa ammuttua vaikka tanskandogilta kun vaan käypi tuuri kohdilleen se ei tee koiristasi metsästys beagleja. Hienoa jos tarkoituksesi on käyttöpuolta tuoda koiriisi komeitahan ne on sitä ei voi kukaan kieltää, mutta mutta mutta.....
Tästä asiata on turha tapella kun se ei johda mihinnkään mutta asialle pitäisi mielestäni jotain tehdä enkä ole tämän asian kanssa yksin.
Erittäin hyvää uuttavuotta KAIKILLE
Minä lähden nyt oman beaglen kanssa metsään sitä jänistä etsimään

[Juha]

Hyviä ja tärkeitä pointteja tullut esiin. Asiahan ei varmastikkaan ole kaikille "mieluisa", mutta on tärkeä rodun tulevaisuutta ajatellen.

On totta, että koiralta kuin koiralta saa ammuttua jäniksiä. Ja paljonkin vaikka vain pelkkiin pöläytyksiinkin. Se mitä kukakin pitää "metäverisyyden" tai "metsäskoiran" mittarina on tietysti näkemyskysymys. Toisaalta kun on kyseessä ajava koira niin yleistettävämmän tiedon saanti on mahdollista ajokokeilla. Säännöt on samat kaikkialla, ilman mututuntuman aiheuttamia näkemyseroja.

Ns. näyttelykoirista voi löytyä todellisia helmiä ja uutta verta näihin perusmetsästyslinjoihin, mutta näistä koirista tarvittaisiin kokeissa saatuja faktaan perustuvia näyttöjä.

Tässä on nyt 2 kk vielä kautta jäljellä ja liiallisen lumenkaan ei pitäisi haitata. Viekäähän näyttö- tai käyttökoirianne kokeisiin. Me ei Coran kanssa sinne mennä kun ei taidot riitä. Oiskohan tuohonkin "metsästylinjan" sekaan tarvinnut vähän näyttöpuolta . Tiedä häntä...

[Kaisa Peltonen]

Kaksikymmentä vuotta beaglen omistamista takana ja muutama pentuekin maailmalla.

On surullista lukea, että mikään ei sittenkään ole muuttunut.
Narttuni jälkeläinen oli kolmetoistavuotiaan emäntänsä ja perheen isoisän kanssa metsällä (näyttelylinjainen koiraparka ajaa jänistä...) ja tapasi metsässä laavulla pari pitkänlinjan käyttöpuolen kaksilahkeista edustajaa.
Kyseiset rodun harrastajat haukkuivat koiran LAPSELLE aivan surutta. Hävetti rotumme harrastajien puolesta jälkikäteen kuulla asiasta. Ja toivon todella, että näin ymmärtäisivät myös aikuiset miehet hävetä.

Itse vuosia sitten suunnilleen samanikäisenä ensimmäisen beaglen omistajana (sekin näylinjainen meni ja ajoi... kiitos siitä toki jo edesmenneille isälleni ja isoisälleni, oma harrastukseni on aina enemmän kallistunut sinne kehänauhojen sisäpuolelle, jo ennen omia koiria) samaa laulua kuunnelleena en voi kuin olla pahoillani asiasta. Ja toivoa, ettei jokainen kasvattaja joutuisi varoittelemaan lapsiperheitä, jotka harrastuskoiriaan hankkivat, ilmapiiriltä, jota tietyt kuppikunnat viljelevät.

Itse olen kyllä kokenut pääasiassa aina mahtuvani joukkoon, mutta koiramaailma olikin minulle tuttu paikka jo ensimmäistä beaglea hankkiessani. Kaikilla ei ole sitä onnea matkassa.

Uusien harrastajien kiusaaminen EI OLE beaglen edun mukaista.
Toivon myös, ettei yksikään jalostusneuvoja koe tarpeelliseksi yhdenkään rotupuhtaan koirasuvun mustamaalausta, Kennelliiton tulee siinä kohtaa puuttua asiaan. Faktoja voi kertoa, mutta mututuntumaa ei pidä viljellä. Toki, jos rotujärjestöllä on huomauttamista koirien puhdasrotuisuudesta, silloin tulee toimia.

Harhaanjohtava ilmoittelu pentupalstalla on mielestäni aikalailla kummallinen käsite. Ketä johdetaan harhaan ja miten? Henkilö, joka osaa lukea netin myyntipalstalla koiranpennuista osaa varmasti myös tutkia halutessaan sukuja, eikä mikään estä ottamasta puhelinta käteen ja kysymään kasvattajalta lisää. Uskon, että kysyjä saa rehellisen vastauksen, en halua ajatella, että yksikään beaglekasvattaja tahallaan johtaa pennunostajaa harhaan.

Useankaan kasvattajan käyttämät yhdistelmät eivät varmastikaan miellytä kaikkia, eivät aina edes "saman linjan" (jos näitä termejä oikeasti halutaan viljellä) toisen kasvattajan tekemät yhdistelmät. Ehdotankin, että kysytte kasvattajalta, miksi juuri tämä yhdistelmä. Ja kerrotte pentua hankkiessanne tarkkaan millaiset olosuhteet teillä on tarjota koiralle, ja millaiset odotukset teillä on koiran suhteen. Muistaen, ettei yksikään koira ole kone, ajovoittajien jälkeläisestä ei välttämättä tule ajovoittjaa, eikä Best In show todellakaan aina periytä näyttelyvoittajia. Perimä ei ole yksiselitteinen, ja ympäristölläkin on varmasti vaikutusta. Oma henkilökohtainen tavoitteeni on kasvattaa koiria, joihin omistaja on tyytyväinen. Myyn koirat aina ensimmäiseksi lemmikiksi, vasta sitten painotan harrastuksia.

Olen oikeasti lukenut palstan säännöt ja sitoutunut myös niitä noudattamaan. Kerron tarkasti koirieni suvuista ja ominaisuuksista ja myös vaadin, että pentulaatikon reunalla sokaistuva pennunostaja kuuntelee. Jokaiseen kotiin ei meiltä pentu lähde, tässä kohtaa en tee jakoa harrastussuuntautumisissa.

Meiltä on myyty koiria metsästäviin koteihin, ja palaute on ollut positiivista, tässä kohtaa kiitos aktiivisesti yhteyttä pitäville omistajille.

Koekäynnit ovat toiveissa (samoin toivon kauppakirjassa koirieni jälkeläisiltä näyttelykäyntejä), mutta laki puuttuu vaatimisiin.
Ehkä jonain päivänä joku kokeisiin uskaltautuukin, esim tuo alussa mainitsemani metsällä vaarinsa ja koiransa kanssa ollut niin kauniisti harrastusta jatkamaan kannustettu tyttölapsi (joka onneksi pitää päänsä pystyssä)...

Asenteissa on korjattavaa, saman laulun laulaminen puuduttaa korvia.
Kaikille uusille harrastajille, sekä kehän laidalle, että kannonnokkaan toivotan paljon mieleenpainuvia hetkiä beaglen parissa, ja myös toivon samaa vanhoille vihtahousuille ja -hameille "linjan" molemmille laidoille, muistakaa, ettei yksikään kasvattaja ole pilaamassa rotua, näkemyseroja toki on, mutta mustamaalaamalla tehdään vain hallaa puolin ja toisin.

[kahaltaja]

Salsulle täytyy sanoa että olen erittäin iloinen puolestasi todella hienoa jos koirat on mieluisia ja toimivat metsässä Nyt en tarkoittanut kritisoda näyttelylinjan koiria vaan harhaan johtavaa ilmoittelua, näyttelylinjaiset pentue ilmoitukset ei kuulu järjestön pentuvälitykseen. jos kasvattaja selkeästi on edes yrittänyt saada käyttöpuolta pentueeseen silloin on eri asia mutta näissä ilmoituksissa niin ei ole valitettavasti.
Piia on hienoa että kasvatejasi on viety metsälle, mutta tosi asia on että jäniksen saa ammuttua vaikka tanskandogilta kun vaan käypi tuuri kohdilleen se ei tee koiristasi metsästys beagleja. Hienoa jos tarkoituksesi on käyttöpuolta tuoda koiriisi komeitahan ne on sitä ei voi kukaan kieltää, mutta mutta mutta.....
Tästä asiata on turha tapella kun se ei johda mihinnkään mutta asialle pitäisi mielestäni jotain tehdä enkä ole tämän asian kanssa yksin.
Erittäin hyvää uuttavuotta KAIKILLE
Minä lähden nyt oman beaglen kanssa metsään sitä jänistä etsimään

johan, mona, vallan ilikiäksi käyt jos olisin äkkipikaisempi, niin *tuttamaanhan tuo pistäisi....

ihanaa kuitenkin, että olet kaikilta kiireiltäsi ehtinyt seuraamaan kasvattejani (30kpl) eri puolella suomea niiden ollessa metsällä. täytyy nyt kuitenkin todeta, että joko sinulla on ollut makaroni poikittain tai lippa silmillä, koska antamasi informaatio on jokseenkin puutteellista. näistä kolmestakymmenestä metsällä käy aktiivisesti vajaa 20 ja kovin tyytyväisiä ovat omistajat koiriinsa olleet. aika monta jänistä ovat patoihinsa saaneet. mitäpä, jos ottaisit asiasta vaikka oikeasti selvää, ennenkuin alat leimaa otsaan lyömään. kilauta vaikka minulle, niin mennään yhdessä ajoja kuuntelemaan.

olen vakaasti sitä mieltä, että sukutaulu ei takaa eikä myöskään epää sitä ajotaitoa. lienet, mona, sen itsekin huomannut, jos oman koirasi taulua tutkailet...aika tuhti paketti näyttelylinjaa löytyy taustalta ja olettehan toki kehissä käyneetkin. milloin on suuntana ajokokeet?

[Titi Rolin]

Minunkin pitää liittyä keskustelemaan tästä ´arkaluontoisesta`asiasta ( minäkin tykkään tästä aiheesta)

Pennunvalinta olisi helppo jos beaglejärjestön pentuvälityksessä ilmoitettu pentu olisi tae hyvästä ajavasta koirasta!!!
Siihen tuskin ikinä kuitenkaan päästään koska luonto asettaa rajoituksia joihin ihminen ei mahda kuin yrittämällä puuttua. Ja aika hyvinhän se on beaglen kohdalla onnistunut

Mutta miksi joku joka yrittää tuoda rotuun lisä-arvoa jalostuspäätöksillään, vuodesta toiseen lykkää koiriensa viemistä kokeisiin.
Selitykseksi ei kelpaa että pelkää koiransa jäävän viimeiselle matkalleen. Jos oikeasti haluaa kasvattaa rodunomisia beaglejä koettaminen kuuluu siihen.
Ymmärrän että koetaan kynnys koettamiseen korkeaksi koska näköjään vallitsee käsitys että kaunis koira, jos se kantaa määrättyä nimeä, ei voi toimia metsässä. Mutta ellei tilanteen olevan toisin ikinä todisteta niin jatkamme tätä vääntöä ikuisesti ja uskon/tiedän että metsästäjät eivät anna tässä asiassa periksi.

Olisiko mahdollista kehittää jonkinlaisia sääntöjä milloin pentue ilmoitetaan ´Meriittilistalla` johon pääsemiseksi jalostusjaosto kehittää kriteerejä?
Meriitilista olisi pentuvälityksen ohjeissa ilmoittajien ja ostajien luettavissa.
Pentue joka ei yllä meriittilistalle ilmoitettaisiin edelleen mutta mininta jäisi pois.
Täytyyhän ostajallekin jäädä jonkilainen vastuu koiransa valinnasta.

[Juha]

Minunkin pitää liittyä keskustelemaan tästä ´arkaluontoisesta`asiasta ( minäkin tykkään tästä aiheesta)

Pennunvalinta olisi helppo jos beaglejärjestön pentuvälityksessä ilmoitettu pentu olisi tae hyvästä ajavasta koirasta!!!
Siihen tuskin ikinä kuitenkaan päästään koska luonto asettaa rajoituksia joihin ihminen ei mahda kuin yrittämällä puuttua. Ja aika hyvinhän se on beaglen kohdalla onnistunut

Mutta miksi joku joka yrittää tuoda rotuun lisä-arvoa jalostuspäätöksillään, vuodesta toiseen lykkää koiriensa viemistä kokeisiin.
Selitykseksi ei kelpaa että pelkää koiransa jäävän viimeiselle matkalleen. Jos oikeasti haluaa kasvattaa rodunomisia beaglejä koettaminen kuuluu siihen.
Ymmärrän että koetaan kynnys koettamiseen korkeaksi koska näköjään vallitsee käsitys että kaunis koira, jos se kantaa määrättyä nimeä, ei voi toimia metsässä. Mutta ellei tilanteen olevan toisin ikinä todisteta niin jatkamme tätä vääntöä ikuisesti ja uskon/tiedän että metsästäjät eivät anna tässä asiassa periksi.

Olisiko mahdollista kehittää jonkinlaisia sääntöjä milloin pentue ilmoitetaan ´Meriittilistalla` johon pääsemiseksi jalostusjaosto kehittää kriteerejä?
Meriitilista olisi pentuvälityksen ohjeissa ilmoittajien ja ostajien luettavissa.
Pentue joka ei yllä meriittilistalle ilmoitettaisiin edelleen mutta mininta jäisi pois.
Täytyyhän ostajallekin jäädä jonkilainen vastuu koiransa valinnasta.

Utmärkt Titi!!!

[kahaltaja]

Mutta miksi joku joka yrittää tuoda rotuun lisä-arvoa jalostuspäätöksillään, vuodesta toiseen lykkää koiriensa viemistä kokeisiin.
Selitykseksi ei kelpaa että pelkää koiransa jäävän viimeiselle matkalleen. Jos oikeasti haluaa kasvattaa rodunomisia beaglejä koettaminen kuuluu siihen.
Ymmärrän että koetaan kynnys koettamiseen korkeaksi koska näköjään vallitsee käsitys että kaunis koira, jos se kantaa määrättyä nimeä, ei voi toimia metsässä. Mutta ellei tilanteen olevan toisin ikinä todisteta niin jatkamme tätä vääntöä ikuisesti ja uskon/tiedän että metsästäjät eivät anna tässä asiassa periksi.

meillä ainakin rajat asettaa yksinkertaisesti ajan puute. liian vähän ehditään metsällä käymään... mukaavaa touhua se on, kun on kunnolliset paikantimet. parin vuoden takaisen onnettomuuden jälkeen osaan jo olla rentona enkä panikoi koiran menettämisen takia. aikansa se kyllä otti ja pelko meinaa vieläkin välillä hiipiä mieleen

kovasti kasvattien omistajia kyllä kannustan metsälle ja kokeisiin... toivossa eletään, että joku päivä siihen harvalukuiseen joukkoon liittyisi edes yksi kahaltaja. toisaalta, monelle riittää, että koiran kanssa voi metsästää omaksi ilokseen.