Suomen Beaglejärjestö

Eli lähdin vaan näin kokemattomana kyselemään. Tietenkin mahdollisimman kaukana isoista teistä mutta mikä on mielestänne minimi etäisyys?

Itse olen pitänyt rajana 2km jäniskoiralla. Jos koiralla on intoa lähteä ketun tai sorkkaeläimen perään niin 5km isolta tieltä. Ja isoksi tieksi käsitän kaksikaistaisen asfalttitien. Mökkitiekin saattaa olla joskus koiralle vaarallinen. Suosittelisin myös opettamaan koiran "pelkäämään autoja"

Jahti-lehden lakipalstalla todettiin että etäisyys pitäisi olla 3km liikennöidystä tiestä, jotta jos koira jää alle tai autoon tulee klommoi voidaan todeta korvausvastuussa syyksi vahinko. Se kuka maksaa kummankin vahingot jäi minulle vielä epäselväksi.

Samoissa mitoissa olisin myös minä.

Kokemuksesta sanoisin, että tosi harvoin kolmen kilometrin päästä on mennyt tielle. Kahden kilometrin päästä meni "pölijä" jänis viimeksi viime viikolla. Ja suoraan. Epäilin jo ajettavan laatua, mutta kun lähin ottaan koiraa kiinni, niin kilometrin päässä tielle tulokohtaa, loikki iso valokonen vastaan.

Iso vaaran paikka olis ollu ilman Gepsi tutkaa!!!

Vaikeapa siihen on mitään kilometrirajoja asettaa, koska tielle meno on niin monesta tekijästä kiinni. Parilla ensimäisellä koirallani ajatin yhdellä
aivan tien varressa olevalla isolla soramontulla eikä jänis koskaan mennyt tielle. Jossakin vaiheessa niiden käytös kuitenkin muuttui ja tielle menosta alkoi tulla ennemmin sääntö kuin poikkeus, vaikka ympäristössä ei tapahtunut mitään muutoksia.
Yleensä ottaen etäisyyteen vaikuttaa maaston peitteisyys ja ajankohta.
Alkusyksyn pikkujänikset pysyvät paremmin metsässä kuin loka- ja marraskuun väriä vaihtavat yksilöt. Paljaalla maalla teiden käyttö on jäniksillä hyvinkin yleistä, mutta mitä vahvempi lumi sen harvemmin tulevat tielle. Myös jäniskannan vahvuus vaikuttaa asiaan. Huonon kannan aikana ne viimeiset elossa olevat kyllä osaavat kaikki temput.
Vahingon sattuessa vaikuttaa mahdollisten korvausvaatimusten ratkaisuun tietysti irtilaskupaikan etäisyys vahinkopaikasta. Tällä hetkellä
taitaa olla ohjeellisena hovioikeuden päätös, jossa koiran omistaja tuomittiin korvausvelvolliseksi, vaikka irtilasku oli tapahtunut yli 2 km vahinkopaikasta. Ratkaisun perusteluista voi lukea, että suurinpiirtein
missä tahansa päästää koiransa irti,niin pitää ymmärtää tällaisen vahingon vaara. Kanta tuntuu melko rankalta ja koiran omistajan kannalta mahdottomalta. Vastuuvakuutus on tarpeen.
Onneksi nykyisellä tutkatekniikalla pystyy tarkasti seuraamaan koiran liikkeitä ja ainakin itse pyrin ennakoimaan mahdollisimman tarkasti tielle menot ja ehtimään sinne ennen koiraa. Ainahan tähän ei vauhti riitä, mutta useimmiten kuitenkin.

VvM wrote:Samoissa mitoissa olisin myös minä.

Kokemuksesta sanoisin, että tosi harvoin kolmen kilometrin päästä on mennyt tielle. Kahden kilometrin päästä meni "pölijä" jänis viimeksi viime viikolla. Ja suoraan. Epäilin jo ajettavan laatua, mutta kun lähin ottaan koiraa kiinni, niin kilometrin päässä tielle tulokohtaa, loikki iso valokonen vastaan.

Iso vaaran paikka olis ollu ilman Gepsi tutkaa!!!

Mulla sama juttu pari viikkoa sitten, ihan prikullee samalla tavalla kävi.

Kiitoksia kun viitstitte vastata mieltä askarruttaneeseen kysymykseen ja noi lakitiedot varsinkin ihan mielénkiintoista kuultavaa. Enkä kysynyt tätä siksi että pitäisi asfalttiteiden varsissa ajattaa vaan ihan yleistä mielipidettä kokeneempien puolesta, tästä asiasta:D

jos tuota 3 km:n rajaa kirjaimellisesti noudatetaan, jää eteläisen maanosan hyvistä koemaastoista iso prosentti pois käytöstä..

Se oli joskus marraskuun alkupäiviä kun laskin meijän mäellä koiran irti, niinkuin yleensä aina teen.
Siitä ei ole lähimmille teille kuin 2km ja 1,5km matkaa, joita teitä en ole milloinkaan pelänny, oli se aika sitten mikä tahansa.
Jänis otti "hoilakat" Palokan suuntaan ja päätin lähteä kotia hakemaan auton, että saan koiran nopeemmin kiinni, kun "loikkari" jänis oli näköjään kyseessä.
Tutkan mukaan jänis näytti käyvän noin 4km päässä, johon minun tutkan "sietokyky" just riitti, mäen päältä katottuna.
Siinä Hiekkapohjan tietä ajellessa näin pitkällä suoralla kun jänis tuli vastaan.
Pysäytin auton hyvissä ajoin, ja sen kohalle tultaessa annoin sille "hatkat" metsään.
Kylläpähän siinä olis jänikselle huonosti käyny, jos olis haulikko ollu takakontissa.
Kyllä noi "tieloikkarit" joutais lopettaa.
Jäniksen lähtöpaikalle siitä oli just se nelisen kilometriä.
koirankin sain sitten kiinni ajettuani autolla jäniksen tulosuuntaan päin.
Sitä vaan tässä halusin selitellä, että ei kaikki tiet jäniksille oikein kelpaa.
Itse en teistä paljoakaan välitä, ainakaan täällä Keski-Suomessa päin.
Jos niitä pelkää, niin silloin on viisainta pysyä kotona.
Minulla ei vielä ainakaan yhtään koiraa auton alle ole jääny.
Ilmotan heti, jos niin ikävästi pääsee käymään.

Jokin aika sitten tällä palstalla oli keskustelua, että mikä pitäisi olla etäisyys liikennöidystä tiestä koiran irtilaskulle. Siinä sivuttiin myös
HO:n päätöstä, jolla ajokoiran omistaja oli tuomittu korvusvastuuseen
auton vaurioista, vaikka metsästys oli aloitettu useiden kilometrien päässä vahinkopaikasta.
Nyt on saatu asiaan Korkeimman Oikeuden ratkaisu, jossa kumotaan
alempien oikeusasteiden päätökset ja koiran omistaja vapautetaan vastuusta ja korvausvelvollisuudesta. Näyttää siltä, että tässä asiassa
palataan aikaisempaan käytäntöön, jossa molemmat osapuolet saavat kärsiä omat vahinkonsa, ellei tahallisuutta tai huolimattomuutta voida
osoittaa. Koiran irti pitäminen laillisessa tarkoituksessa ei KKO:n päätöksen mukaan ole tällaista huolimattomuutta.
Tämä tieto on peräisin lehdessä olleesta uutisesta ja palaan asiaan kunhan saan käsiini kyseisen päätöksen kokonaisuudessaan, jos edellä
oleva tulkintani on olennaisesti puutteellinen.

http://www.kko.fi/57066.htm

Tässä se kokonaisuudessaan suoraan Korkeimman Oikeuden ennakkopäätöksistä poimittuna.

Toi mun aikasempi kirjotus oli ehkä vähän sinisilmäsesti kirjotettu.
Aina täytyis huomioida semmonenkin, että vaikka koirasta tulee loppu, sen auton alle jäätyä, mut entäs sitten se toinen osapuoli.
Peltiähän saa aina uutta, mut ihmishenkiähän ei korvaa mikään.
Siinäkin mielessä metsästäjältäkin toivosin vastuuta, että eliminoitas se niin, että vahingon mahollisuus olis mahollisemman vähäinen.
Sillä ehkä ikäänkuin alitajuntasesti otin hittaampi ajavan rodun, jotta jänis pysyisi metässä.
Tuntuuhaan näiltäkin joillakin vauhtia piisaavan.
Mää vähän toivoisinkin, että nää tieloikkarit joutais lopettaa hienotunteisesti, ennenkuin vahinkoja pääsee tulemaan.
Siinäkin tarvitaan huolellisuutta ja vastuuta.
Annelle hatunnosto, että otit asian esille.

Kyllä monella autoilijalla on myös peiliin katsominen, miten pitäis toimia, kun esim. koirankin tiellä näkee.
Olen joutunut ihan omin silmin todistaa miten suurin osa autoilijoista koiran nähtyääan tiellä, sen ohittaa, ja vauhtia aivan liikaa.
Kyllä siinä ei paljoa jarruvalot vilku, kun sitä sitten siinä väistellään, jos sit väistetään ollenkaan.
Kerran koiraa tuomaroidessa yritin saada sitä tieltä kiinni, ja kaukaa jo näytin autoilijoille merkkiä koirasta, mut tuloksetta.
Yksikin mielenilmaisuna painoi vaan torvee.
Muillekkin olen sitä ihmetelly, että nekin tapaukset joita olen nänyt, niin ei ole kuiteskaan hullummin päässyt käymään.
Vaikka se juoksis kuinka nätisti tien laitaa tahansa, eikä olis jäniksen jälilläkään, niin kyllä vauhti pitää silloin tiputtaa sen kohalle tultua aivan minimiin.
Joku autoilia saattaapi luulla, että kyllä noi "irtorakit" joutaa jäämäänkin auton alle, mut siinä saattaa käydä autolle, tai jopa itellekkin huonosti.
Tiedän sellaisenkin tapauksen, missä ajokoira jäätyään auton alle, oli taas kahenviikon päästä metästyskunnossa, mut autokin oli joutunut käymään korjaamolla.
Tässä tapauksessa asiat sovittiin suullisesti, kun molemmat metsämiehiä oli.


Luku keskisuomalaisessa 29.12 2011 korkeimman oikeuden päätöksestä Laukaan Vihtavuoressa tapahtuvasta koiran auton alle jäämisestä.