Suomen Beaglejärjestö

Sain tänään iltapäivällä viestin Kalajoelta että Tanu-Pate on siirtynyt paremmille metsästys maille.

Kisällintien Tanu-Pate oli koira jonka jokainen, vähänkään koirista tietävä ja kiinnostunut olisi mielellään ottanut omaan kenneliinsä.
Niin minä, kuin varmaan moni muukin.

Tanu-Paten saavutukset ovat vertaansa vailla. Niihin tuloksiin ei varmaankaan moni koira, jos nyt yksikään, yllä.

Nelinkertaisen Ajovoittajan muistoa kunnioittaen , Aimolle ja Bellalle jaksamista surutyössänne toivottaen, koko sydämmellä myötäeläen.


Hannu perheineen

Osanottoni Tanu-Paten taustajoukoille Komean pituisen elämän mestari sai, mikä on sekin hienoa merkittävän jalostuskoiran ollessa kyseessä.

Terveiset ja osanottomme Annabellalle ja Aimolle myös Peräpöksän porukoilta todella merkittävän beaglenne ( lippulaivan) poismenon johdosta....
Nyt jälkikäteen mietittynä tämän koiran käyttöominaisuuksien näkeminen ja kuuleminen livenä olis ollu tarpeen monelle ajavien koirien ja ennen kaikkea beaglein harrastajille .
Itse sain tämän kokea Siilijärvellä järjestetyssä maaottelussa ollessani toisen päivän tuomarina kyseiselle koiralle. Taisi ajaa ilman vähennettäviä katkoja lähes 11 tuntia kyseisen kokeen aikana, eli melkein tuplaten varsinaiseen koe suoritukseen tarvittavan ajo määrän.
Tuloksena maaottelu voitto.
Niin se vaan on, että useampaa ajavaa "moppea" olen itsekkin päässyt seuraamaan , mutta Tanu-Paten vertaista ajuria ei ole vastaan tullut. Eikä todennäköisesti tule, ja kaiken lisäksi sitä saa hakea käsittääkseni rodusta jos toisesta.
Harmi vaan kun ei tainut kellään tulla mieleen taltioida tämän huippu beaglen työskentelyä, olis varmaan ollut käyttöä myöhemmille sukupolville tulevaisuudessa ja miksei opetustarkoituksissa milloin vaan.
Näin Tanu-Patea haikein mielin kadehtimatta muistellen Olavi Malmberg

Yleensä mä en usko mihinkään ennenkuin minä itse näen, mut nyt tuli niin vahvaa tekstiä Tanu -Patesta esim. Olavilta joka on tavallaan minun luottomies, että uskon, että se on just näin.
Tanu-Paten olen itse päässyt kerran näkemään luonnossa astutusreissulla, vaikka ei "hänellä" astututtukaan, mut kyllä koiran nähtyäänn ei tullut yhtään epäselvää mistä koirasta on kysymys, kyllä koira oli kuin "ruutiukko".
Tietenkin koira luuli, että taas päästään tosi ihommiin.
Tanu-Paten veljellä yritin pari kertaa ennen omaa narttua astuttaa, joka teknillisesti onnistui hyvin, mutta kun siittiöt koiralta puuttui, niin eihän siitä mitään seuraa.
Senkin sain jälestä päin tietää, että koira oli joskus aikasemmin koko yön ajanut yli kahen kymmenen pkkasessa jänistä.
Se tuli selväksi kun sain uroksen omistan vietyä koiransa tutkimuksiin, niin näitä tärkeitä aineita ei ollut.
Tatulla (K&MVA) oli muutenkin muuten huonoo onnee, kun sen tarhakaveri puri sen silmän puhki, ja lopulta sen susi sitten vei.
Suoraksi sanottua, en sano muuta kuin, että sen koiran olis pitänyt olla esim. Ekonkarin tyyppisellä miehellä, tai jollakin muulla.
Tanu-Patelle hyviä ajoja siellä jossakin muualla.

Aimon ja Bellan koirana Pate sai nauttia pitkään hienoa koiran elämää.

Patesta piti alunperin tulla Aimolle kaiken viljan koira ja Aimo sille ehti jo sorsan noutamistakin opettaa. Varsin varhain sen kyvyt jäniksen ajossa tulivat kuitenkin selväksi. Pate aloitti onneksi kokeissa käynnit ja kirjoitti hienoa beaglehistoriaa monin eri tavoin. Itse sain olla tuomarina joissakin Paten uran alkupään kokeissa. Vaikka noissa kokeissa ei tuloksellisesti tullut ihan huippuonnistumisia, niin koiran taidot ei jäänyt huomaamatta. Patessa oli "vimma" ajaa jänistä. Tuo vimma erotti sen normaalista ajavasta koirasta. Ei tarvinnut olla kummoinenkaan harrastaja, että jo tuolloin pystyi ymmärtämään, että Aimolla on käsissään koira, joka tulee tekemään suuria. Tokikaan silloin ei voinut tietää, että näin suuria, mitä vuodet on osoittaneet.

Lämmöllä Aimolle ja Bellalle, saitte omistaa hienon koiran joka toi Teille ja meille kaikille beagleharrastajille paljon hienoja muistoja.

Omasta ja koko kainuulaisen beagleväen puolesta toivon Annabellalle ja Aimolle jaksamista surutyössänne. Saitte elää Tanu-Paten kanssa ja rinnalla fantastisia hetkiä ja vastaavasti annoitte myös koirallenne hyvän ja rakastavan kodin ja tilaisuuden toteuttaa intohimoaan metsässä.
Myötäeläen: Ilmari

Suurin on poissa

Harmikseni en päässyt Tanu-Paten ajoa katselemaan ja kuuntelemaan mutta monet hienot jutut olen kuullut niin Aimon,Bellan kuin muidenkin kertomina tästä Mestarista.

Pitkiä ajoja Tanu-Patelle pilven reunoilla ja Aimolle ja Bellalle jaksamista
toivottaen

Röllin perhe

Kuin myös, myötätunnossa.

Mutta Tanun geenit mäikää metsissä kohta taas.

Osanotto myös täältä etälä savosta, suuri on tosiaan poissa
Itse sain melkein viisi vuotta nauttia paten tyttären ajoja kuunellen ennen kun kettuajossa menetin heikkoihin jäihin ahkeran ja innokkaan jänis ajurin.
Ollessani kokeissa tuomarina niin toinen tuomari vanhempi ajokoira mies kertoi parhaasta ajurista mitä oli ikinä kuullut ja nähnyt, se oli Pate oli ollut tuomarina jossain kokeessa ja oli vakuuttunut sydänjuuriaan myöten koiran työskentelystä. T.Mona Mikkonen

Minä pääsin yllätys -yllätys taasen tutustumaan ja näkemään Paten astutusreissulla.
Tosin Patella ei astutettu, jo sen suuren pentumäärän vuoksi, vaan "hänen"pojalla.
Astutus onnistui hyvin, mut mut ei kai ole synti sanoo, että ne tärkeät aineet koiralta puuttui, joka ei silloin vielä ollut kenenkään tiedossa.
Ei ollut epäilystäkää kun Paten näki, mistä koirasta oli kysymys.
Kyllä se oli kuin "ruutiukko".
Koe - ja metsästyskauden loputtua se oli tosi krimmissä, ja siinä kieltään lipoi, että jokohan taas tässä päästään tositoimiin.