Suomen Beaglejärjestö

Mitkä seikat vaikuttivat, ostamasi pennun valintaa, ko pentueesta.
Itsellä 4:stä tasa vahvasta, ratkaisi lopullisesti, käpälät.

Kun taustavalinnat oli tehty niin seuraavaksi ratkaisi sukupuoli. Tällä tavalla vaihtoehtoja jäi syntymän jälkeen kaksi. Valinta kohdistui kevytrakenteisempaan pentuun joka nukkui välillä muista erillään ketarat ojossa muiden nukkuessa yleensä samassa hauskassa läjässä koko uniajan. Tämä pentu tuli ulkona melko suoraan luokseni kasvattajan laskiessa sen jonkin matkan päästä maahan. Lisäksi kokeilin kaikenlaisia hajutestejä nukkuvilla pennuilla pitämällä nakkia niiden kuonon yläpuolella ja hereillä ollessa pihalla katsomalla mikä niistä löytää pihalle heitetyt pienet nakin palaset nopeimmin tai keksii kiertää esteet. Tällä tavalla merkittäviä eroja ei kuitenkaan tullut esiin Käänsin veljekset selälleen ja katsoin olisiko niiden reagoinnissa jotain eroa. Pidin pentueen emästä ja pennulla oli samoja piirteitä emänsä kanssa.
Ja tällä valinnalla tuli..... Urhopetteri

Kun päätös ajavan koiran hankinnasta ja sen rodusta oli puitu loppuun, niin jäimme odottelemaan sitä "oikeaa" ajankohtaa pennun hankkimiselle. Puskaradion kautta kuulimme, että tutulle kasvattajalle oli syntynyt beaglepentue, joten ei muuta kuin narttupentua varaamaan... Lopullinen päätös siitä, että mikä niistä kaikista helluusista tytöistä lähtisi meidän matkaan tapahtui ehkä yllättävänkin asian perusteella. Ja se oli kasvattajan antama nimi - Flikka.

uroksen varasin ja 2 syntyi,toisella hiukan purennassa sanomista niin otin hyvä purentaisen.oisin muutenkin sen valinnut on nimittäin uroksen näköinen jo pentuna

Minulla oli valintaperusteena ehdottomasti sukupuoli, luonne ja suku.
Pentua etsiessäni laitoin ostoilmoituksen apulaan ja ensimmäiset karsinnat menivät suvun ja hinnan perusteella. En todellakaan maksaisi lähemmäs tonnia koirasta, jonka suku on mitäänsanomaton, ja 8vk pennusta on mahdoton sanoa, että millainen tulevaisuuden toivo siitä kehittyy.
Seuraavaksi keskityin enemmän kasvattajiin ja siihen kuinka paljon sain tietoa pennun taustasta, näin siis karsiutui oikea kasvattaja ja pentue. Itse pennun valinta olikin kuin lasten leikkiä, neljästä uroksesta se isoin öykkäri joka jyräsi muut alleen Sitä machoilevaa asennetta penneli saikin hyödyntää vauva-aikansa, sillä laumaani kuuluu kaksi isoa ja vahvaluonteista koiraa, joiden kanssa piikeli olisi ilman asennettaan jäänyt jalkoihin Onneksi riiviöinti oli helppo kouluttaa pois, vaikka poitsussa onkin edelleen tulisuutta vaikka muille jakaa.
Valintaani en ole katunut päivääkään, en edes nyt kun piikelillä on karmea murrosikä päällä :'D

Meillä Kössi valittiin sillä perusteella, että se oli kasvattajan mukaan se "hupasampi" yksilö tästä kahden uroksen pentueesta. Pieni ja värivirheellinen; pään yli meni valkea raita ja selässä oli kaksi pientä valkeaa täplää, toinen pentu oli taas niin tasaisen perusbeaglen värinen kuin vaan olla ja voi. Näitten seikkojen perusteella meille tarjottiin pentua halvemmalla, jonka perusteella se sitten lähti meille. Nyt yhdeksän vuoden jälkeen viisastuneena sanon että pentua (saati kasvattajaa) ei tosiaankaan valita näin kepein perustein.

Muuten meille onkin sitten jäänyt näiden kahden nartun osalta se pahnan pohjimmainen. Muusan pentueessa oli kolme narttua ja kaksi varaajaa ennen meitä, Hipun tapauksessa puolestaan oltiin kyllä ekat varaajat mutta sitten tulikin vaan yksi narttu

Beaglekö väri virheellinen???

^ Lainausmerkeissä värivirheellinen kun tasaisemman värityksen omaavat koirat pärjää kuulema tiukan paikan tullen paremmin näyttelyissä. Kuulopuheen perusteella tämänkin sanon. Itse kun en näyttelyissä aktiivisesti käy.

Sopivaan ajankohtaan oli urospentuja pari jäljellä pentueesta. Lähinnä tärkeintä oli, että kasvattajalla olisi hyvä tausta ja kokemusta rodusta kunnolla.
Näin ollen meidän Tepi löytyi Saarijärveltä. Kahdesta urospennusta Tepiin päädyin, koska kuvat nähtyäni tiesin koiran olevan juuri se mitä olin etsinyt. Ja niinhän tuo onkin, täyspäinen mahtava kaveri. Nappasi mätsäristä toisen sijan ensikertalaisena, saa nähdä miten pärjätään marraskuun pentunäyttelyissä. Ja hyvin sopeutui olemassa olevaan laumaan eli meillä nyt kolme beaglea kotona. Metsällekin mieli tekisi viedä kokeilemaan, mutta saa nähdä miten onnistutaan siinä puolessa. Ehkä pitää soittaa sedät avuksi ja viedä Orimattilan metsiin poika. Siellä niitä jänöjä riittää.

Vanhemman uroksen valitsin vain siksi että silloin juuri sopivasti löytyi vielä pentu Kiuruvedeltä. Kuvista ei voinut mitään päätellä, mutta jokin sanoi jotta tuossa se poika on ja niin hain Santun kotiin. Ensimmäinen oma beagle joten ei osannut siinä vaiheessa kauheita vaatia. Nyt tuo jötkäle on jo 6 vuotias, ei siitä jänisjahtiin ollut joten yritetty sitten muita aktiviteetteja keksiä. Rakas se on kaikesta huolimati, kaveriksihan sen otinkin pääasiassa.

-Rakkaudesta rotuun-

Me otettiin se kaikkein laiskin ja pulskin pentueesta. Hyvin on meno metsässä maistunut, vaikka pentuna ottikin rennosti.