Suomen Beaglejärjestö

Meidän puolivuotiaalta urosbeaglelta löytyi maksashuntti. Koira on muuten oireeton , mutta juo ja pissii reilusti. Kuulisin mielelläni onko vika kuinka harvinainen/yleinen beagleilllä vai onko nyt vaan sattuman kauppaa että kohdalle osui . Kuulisin mielelläni jos joltakulta muultakin löytyy maksasairas beagle.

Koiran sukutausta on erinomainen, isällä on kolme pentuetta ja emällä kaksi. Ajokoneita molemmat. Maksashuntinhan epäillään olevan periytyvä, mutta tarkkaa tutkimustietoa siitä ei ole. En tiedä muiden jälkeläisten tilannetta vielä, että ovatko terveitä.

Koira on menossa ensiviikolla toisen kerran Helsinkiin tutkittavaksi ja kirurgi laatii ennusteen senjälkeen. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Onneksi vanhempi beagle 9 v on hyvissä voimissa.

ainakin cairneilla kulkee perimässä. sen rodun puolella varsin yleinen. cairn-harrastajilta voisit saada lisää tietoa.....

tässä hyvä linkki aiheesta: http://www.stemmas.com/maksashuntti.htm

Maksashuntti on erittäin ikävä tauti ja kulkee perimässä-vaikkei sitä ole varsinaisesti olekaan todistettu. Näytöt antavat siitä kuitenkin suunnan.

On erittäin suositeltavaa, ettei ko. koiran sisaruksia käytettäisi jalostukseen, vaikka he olisivatkin oireettomia.

Minulla on tälläistä sairautta kantava yksi kasvatti 2006 syntynyt ja 2007 todettiin itse sairaus.

Sivuillani sairaus kuvataan vain pitkällä sanahirviöllä mutta soittelin klinikalle niin on just samasta sairaudesta kuulemma kyse.

Samoja koiriahan kummankin sukutaulusta löytyy nyt tässäkin tapauksessa.

Oma kasvattini on kulkenut ainakin pupumetsällä ja Jouluna sain viimmksi terveiset että hyvin täällä mennään mutta ruokavalio on toki täysin erilainen.

Nyt vaan rauhassa olette ja se ruokavalio, meijän Biikullakin menee hyvin niin miksei teillä menis!!!

Maksashuntteja on eri asteisia. Toiset pärjää ruokavaliolla, toiset voidaan parantaa (leikkaus) ja koira voi elää normaalia elämää. Mikä ei tietenkään poista tätä, että jos koira jatkaa sukua, niin se voi tulla vaikeampana pennulle.

Toinen ääripää on sitten se, että mitään ei ole tehtävissä, ja ainoa ratkaisu on lopetus. Tälläinen tapaus on sattunut (eri rodussa kylläkin) ystävälleni ja koira lopetettiin noin vuoden iässä.

"joka sairauksia on eri asteisia".

Meillä kuitenkin mennyt hyvin niin en halua ketään ruveta peliättelemään

Meillä ei jatka sukua.

Tosiaan meillä mennään nyt erikoisruokavaliolla, antibiooteilla ja levolacilla, joka auttaa kuona-aineiden poistossa elimistöstä. Veriarvot normalisoituivat jo kahden viikon ruokavalion jälkeen . Ultraäänitutkimuksella todettiin... ja nyt ensiviikolla mennään kerroskuvaan , jossa näkyy selkeämmin, mikä on tilanne. Onpa hyvä että Suomessa saa niin erinomaista hoitoa Yliopistollisella Eläinsairaalalla. Oma lääkärimme laittoi lähetteen sinne verikokeiden jälkeen, koska osasi epäillä tätä syyksi.

Positiivisin mielin mennään, operointi on vaan julmetun kallista...

Laittelin yksityistä, sillä meillä on kääpiöpinserinarttu jolta maksashuntti leikattiin puolivuotiaana. Nykyään neiti on pian kaksivuotias kengurun ja kofeiinitabletin risteytys, joka rakastaa harrastaa agia, tokoa ja mejää

Noniin...koira on tutkittu ja todettu ettei pysty leikkamaan. Shuntti on maksan sisällä, jolloin leikkaus olisi hyvin vaikea ja suurella todennäköisyydellä epäonnistuisi. Eli emme siis mene leikkaukseen.

Eläinlääkäreiden ruokintaohjeet on vaan hieman haastavia. Toinen kehoitti syöttämään ns. maksasairaan koiran ruokaa (hepatic) ja sen lisäksi kalkkia (kun on kasvava koira kyseessä). Toinen kehoitti vaihtamaan suolistosairaan koiran ruoalle (intestinal), koska hepatic sisältää niin vähän proteiinia. Nimenomaan proteiini ja kupari aiheuttaa ongelmia... Levolacia tietysti pitää käyttää kokoajan jotta kuona-aineet poistuvat elimistöstä. Olen itse päätynyt nyt sellaiseen ruokintaan, että syötän hepaticia ja sen lisäksi raejuustoa ym proteiinin tarpeeseen. Näin pystyn nopeasti reagoimaan jos tilanne huononee... Eli jättämään muut höysteet pois. En tiedä onko hyvä systeemi mutta kokeillaan.

Jos tätä lukee joku jolla on shunttikoira (ei leikattu), niin ottaisitko kantaa ruokintaan. Tieto olisi tervetullutta, koska näistä leikkamattomista shunttikoirista on hyvin vähän tietoa. Minultakin pyysi Helsingin yliopistollisen eläinsairaalan professori, että kirjoittaisin kuulumisia ja tietoa koiran terveydentilan etenemisestä.

Koiralle kuuluu muuten ihan hyvää, se on muuttunut nyt ruokavalion myötä " ihan normaaliksi energiseksi höyryjyräksi". Maksasairaus on vaan pysyvä ja jatkuvasti on seurailtava terveydentilan muutoksia. Ja olla tarkka mitä syötävää annetaan.

Vastaan nyt kasvattajana tänne kasvattini puolesta kun eivät itse ole mitään foorumin käyttäjiä.

"Biiku" sairastui siis syksyllä 2007 ja voi edellen kuulemani mukaan todella hyvin ja ruokana heillä on tuo Hepatic oli het niin tuttu nimi ja Royjal Canin valmistamaa.
Mutta tässä ei edes kaikki Biiku on syönyt kokeiksi muutakin tavallista ruokaa ei siis syö pelkästään kuivaamuonaa mutta tietty hillitysti ja metällä tää koira käy säännöllisesti ja jaksaa siinä missä muutkin.

Joten varmasti tuohon ruokaan voi jotain kevyttä lisätä en usko että niistä millään haittaa on.

Ahdistavalta silloin syksyllä 2007 tuntui Biikun kohtalo et mitä tästä tulee ja miten lyhyeksi koiran elämä jää mutta eipä uskoisi että koira voi 2011 vielä näin hyvin ja mitään suuria komplikaatioita ei ole ollut.

Tuo äskene kirjotus oli ihan mukavaa luettavaa, kun kasvattaja ottaa vastuuta.
Monastihan käy aina niin, pentu myydään, niin silloin vastuu loppuu, ihan niinkuin luonnostaan, kunhan vaan sääntöjen mukaan mennään.
Niin ikävä kyllä olen minäkin siihen sortunut, enkä sillä vaadi muilta enempää.
Minultakin moni nuori kyselijä kysyy, minkä rotusen koiran ottasin, niin ei varmaankaan tule mieleen, että haluasin sanoo, että elä ota Beaglee kun sillä on niin paljon sairauksia.
Kaikissa roduissa sairauksia on, mut ehkä näin mettämiehenä sanoisin, että semmonen sairaus ei minua niin paljon haittaa, kunhan pääsee vaan välillä metälle.
Minä en kuitenkaan sairauden tai vian kautta koiraa myy, enkä anna, sillä se on minun "vahinko".

Beaglepoikamme täytti juuri kaksi vuotta, siis tämä poika jolla on se maksashuntti (eli osa sen verenkierrosta ohittaa maksan ja elimistöön kertyy kuona-aineita sun muita). Eläinlääkärithän ei paljon toivoa antaneet, mutta meillä menee ihan hyvin! Tiukka (ja kallis lisäravinteineen) ruokavalio ja koira on ihan "normaali": käy metsällä ansiokkaasti ja on reipas ja hyväntuulinen nuori uros (joka ei ihan pienistä asioista hätkähdä). Yksikiveksiseksi jäi ja sekin on hyvin pieni, maksahan on myös hyvin pieni. Koira on hyvin lihaksikas ja suurikokoinen, painoa kertynyt 22 kg, vaikka on hyvin hoikka. Vanhempi urosbeaglemme painoi 16 kg enimmillään, joten aika jässikältä tämä juniori tuntuu.

Arvelin kertoa kaikille kuulumisia, kun niitä on monen moni kysellyt