Suomen Beaglejärjestö

Tässä kipeänä kotona oli aikaa lueskella tuo uusin lehtikin. Olipas muuten hyvä juttu tuo Olavi Malmbergin "Pakkaspäivän mietteitä". Innostahan se kaikki lähtee. Huoli tuosta innonpuutteesta ei liene turhaa tulevaisuutta ajatellen.

Tosin kun itse olin oman koiran kanssa tuossa Olavin mainitsemassa maastossa "huippukelissä", ei paljon juttu naurata. Pitää vain todeta että huonopäivä sattu koiralle.

Mutta onneksi kun päivän kuunteli kuinka hyvät koirat Olavilla on, antoi se uskoa että joskus minullakin, sitten seuraavassa ajovoittajassa...

http://pylsy.wordpress.com/

Heh. No koira ei ole kone, huonoja päiviä sattuu hyvillekkin koirille. Onhan tuo jo huippusaavutus päästä Ajovoittajaan.

moi!

Tuo Olavi Malmbergin juttu oli hyvä ja mielenkiintoinen, varsinkin tälläi kun omistaa molemmista roduista koiran. Metsästysinnossa on tosiaan dreeverillä ja beaglella erot kuin yö ja päivä, dreeverin eduksi. Mutta haukku kynnys tosiaan on dreeverillä vähän liian matala (mun mielestä) verrattuna beagleen. Aina on kiva vertailla eri rotuja

ps. molemmat hienoja rotuja

Juha wrote: Olipas muuten hyvä juttu tuo Olavi Malmbergin "Pakkaspäivän mietteitä". Innostahan se kaikki lähtee. Huoli tuosta innonpuutteesta ei liene turhaa tulevaisuutta ajatellen.

Tartun hiukan eri kantilta tähän miettiessäni tähän mennessä käytössä ollutta käytäntöä arvostella intoa kokeissa. Tiedän että käytäntö muuttuu mutta minkälaiseksi on vielä hämärän peitossa (vai onko?)

Olen ollut hyvin vähän aikaa mukana metästyshommissa mutta luulen että ongelmani jakaa moni muukin vasta-alkaja ja miksi ei kokeneempikin.

Eli, luen paljon ajokoepöytäkirjoja ja yritän muodostaa niitten perusteella käsitystä koirien ominaisuuksista.

Oltuani koiranohjaajana kokeissa olen huomannut että tuomareilla on aivan erilaiset asteikot pisteyttää koiraa innosta.

Vasta kurssia käyneet ovat saaneet ohjeeksi että 5 pisteen koira on niin innokas ettei kukaan halua sellaista koiraa koska sitä ei saa ajosta pois millään. Joten koira joka lähtee hakemaan, löytää ja pysyy hukalla kunnes ajo jatkuu erän loppuun saakka saa 3 pistettä. Tämä koira lähtee vielä innokkaasti seuraavalle erälle 20 asteen lämmössä eikä luovuta ennen kuin sitä otetaan pois.

Sitten on oma tuomarikunta joka antaa 5 pistettä koiralle joka hakee tyhjää 240 minuuttia. Kokevat koiran erittäin innokkaaksi koska se jaksoi hakea vaikka tulosta ei synny.

Keskustelua käy ylituomareista, että toinen on 3-pisteen heppu ja toinen 5-pisteen heppu ja sen mukaan päätetään antaa pisteitä tai sovitaan että ylituomari sitten päättää minkä skaalan mukaan mennään.

Joskus käy sitten niin että 5pisteen ylituomari osoittautuukin 3pisteen linjalaiseksi ja koiranohjaajana istuu siinä ihan ymmällään että miten tässä nyt kävi näin.

Järjestön vuosikokouksessa Anne Vornanen piti mielenkiintoisen esitelmän pöytäkirjojen täyttämisestä ja niiden tulkitsemisesta. Itselleni ei kuitenkaan auennut miten nimenomaan intoa pystyy arvioimaan luotettavasti pöytäkirjoista käytössä olleen käytännön mukaan.

Olavi Malmberg lopettaa kirjoituksensa näin:
´Onko puolellakaan meidän maamme beaglein jälkeläisien vanhemmilla riittävää metsästysintoa takanaan? Niinkö ne sääntökirjat päättivät, ettei innon tarvitse näkyä tuloksessa? Tulevaisuudessa taitaa riittää kun muistaa lisätä sen lisätietoihin...`

Minähän en tietenkään tiedä miten luotettavaa tietoa pitäisi kirjata mutta olisi kiva seurata metsämiesten ja -naisten keskustelua asiasta.

"Sitten on oma tuomarikunta joka antaa 5 pistettä koiralle joka hakee tyhjää 240 minuuttia. Kokevat koiran erittäin innokkaaksi koska se jaksoi hakea vaikka tulosta ei synny. "

Tätä minä en ymmärrä millään!! Millai koirien intoa voidaan arvostella jos normaalista suorituksesta annetaan 5??? Millä sitten arvostellaan huippuinnokkaita? skaala loppuu kesken. Eikö 3 ole normaali ja 5 kiitettävä. Jos koira hakee 240 minuuttia ja ei saa ylös, niin se on mun mielestä ihan normaali into, koiran täytyy pystyä hakemaan 240 minuuttia ilman tulosta. Mut jos kelit ovat erittäin pahoja niin silloin voidaan tosiaa miettiä into numeron kohottamista vaikka ei koira ei saisikaan elukkaa liikkkeelle.

Titi Rolin wrote:

Juha wrote: Olipas muuten hyvä juttu tuo Olavi Malmbergin "Pakkaspäivän mietteitä". Innostahan se kaikki lähtee. Huoli tuosta innonpuutteesta ei liene turhaa tulevaisuutta ajatellen.

Tartun hiukan eri kantilta tähän miettiessäni tähän mennessä käytössä ollutta käytäntöä arvostella intoa kokeissa. Tiedän että käytäntö muuttuu mutta minkälaiseksi on vielä hämärän peitossa (vai onko?)

Olen ollut hyvin vähän aikaa mukana metästyshommissa mutta luulen että ongelmani jakaa moni muukin vasta-alkaja ja miksi ei kokeneempikin.

Eli, luen paljon ajokoepöytäkirjoja ja yritän muodostaa niitten perusteella käsitystä koirien ominaisuuksista.

Oltuani koiranohjaajana kokeissa olen huomannut että tuomareilla on aivan erilaiset asteikot pisteyttää koiraa innosta.

Vasta kurssia käyneet ovat saaneet ohjeeksi että 5 pisteen koira on niin innokas ettei kukaan halua sellaista koiraa koska sitä ei saa ajosta pois millään. Joten koira joka lähtee hakemaan, löytää ja pysyy hukalla kunnes ajo jatkuu erän loppuun saakka saa 3 pistettä. Tämä koira lähtee vielä innokkaasti seuraavalle erälle 20 asteen lämmössä eikä luovuta ennen kuin sitä otetaan pois.

Sitten on oma tuomarikunta joka antaa 5 pistettä koiralle joka hakee tyhjää 240 minuuttia. Kokevat koiran erittäin innokkaaksi koska se jaksoi hakea vaikka tulosta ei synny.

Keskustelua käy ylituomareista, että toinen on 3-pisteen heppu ja toinen 5-pisteen heppu ja sen mukaan päätetään antaa pisteitä tai sovitaan että ylituomari sitten päättää minkä skaalan mukaan mennään.

Joskus käy sitten niin että 5pisteen ylituomari osoittautuukin 3pisteen linjalaiseksi ja koiranohjaajana istuu siinä ihan ymmällään että miten tässä nyt kävi näin.

Järjestön vuosikokouksessa Anne Vornanen piti mielenkiintoisen esitelmän pöytäkirjojen täyttämisestä ja niiden tulkitsemisesta. Itselleni ei kuitenkaan auennut miten nimenomaan intoa pystyy arvioimaan luotettavasti pöytäkirjoista käytössä olleen käytännön mukaan.

Olavi Malmberg lopettaa kirjoituksensa näin:
´Onko puolellakaan meidän maamme beaglein jälkeläisien vanhemmilla riittävää metsästysintoa takanaan? Niinkö ne sääntökirjat päättivät, ettei innon tarvitse näkyä tuloksessa? Tulevaisuudessa taitaa riittää kun muistaa lisätä sen lisätietoihin...`

Minähän en tietenkään tiedä miten luotettavaa tietoa pitäisi kirjata mutta olisi kiva seurata metsämiesten ja -naisten keskustelua asiasta.

Loistavaa analysointia Titi. Kaikesta näkee, että rodun hyvinvointi kiinnostaa ja viitsit selvitellä asioita. Tällaisia ihmisiä tarvitaan nimenomaan rodun viemisessä eteenpäin. Moni täälläkin voisi ottaa oppia analyyttisistä ja rakentavista kommenteista sekä sydämen sykkimisestä rotumääritelmän mukaiselle jänistä ajavalle beaglelle.

No joo mutta asiaan. Ollaan melko monessa samassa kokeessa oltu Titin kanssa ja täällä etelässä on eritoten beaglepuolella ollut käytössä tuo 3:n linja. Näiden tulkintaerimielisyyksien takiahan ilmeisesti into päätettiin poistaa pistetyksestä ja siirtää lisätietoihin. Varmaan ihan fiksu juttu, kunhan huippuinto tai innon puute saadaan selkeästi todettua tuloksista jatkossakin. Selvästi tuo intonumeron vertaaminen ympäri maata on ollut hieman hankalaa jos on ollut tarkoitus selvittää tuloksista huippuintoisia tai innonpuutetta osoittavia koiria. Itse olen enemmänkin katsellut samassa kokeessa olleiden koirien intonumeroita ja vetänyt niistä johtopäätöksiä enemmän kuin eri alueiden eroja numerossa.

Beaglejärjestön hienosta tietokannasta (tässä jos jossain on vastinetta jäsenmaksulle kun joku niitä tuolla toisessa topicissa kyseli) saa minusta helposti kuvan innosta ylipäänsä. On riittänyt ainakin omiin tarpeisiin, hyvin selviää ainakin ne koirat jolla innon puutetta on ilmennyt.

Joku voisi tänne heittää koirien nimiä, joilla on havainnut poikkeuksellisen hyvän metsästyinnon. Nähtäisiin onko joku yhteinen nimittäjä tai koira taustalla joka tätä periyttää.

Ai niin ja sitten kun aina puhutaan tästä "sammumattomasta metsästysinnosta" niin heittäisin ettei sellasita koiraa olekkaan jolla on loputon into. Höpöhöpö-juttuja sellaiset, on rotu sitten dreeveri tai ajokki. Silti pieni virran lisääminen beaglekannassamme ei varmasti olisi pahitteeksi.

Kun haun ja innon arvostelut sekoitetaan näin lahjakkaasti keskenään on tosi hyvä että se jää vain ominaisuusasteelle!

Hyvä asia kustiin itse, liian vähäisen koulutuksen ja selventävien ohjeiden puutteen vuoksi.

Metsästysinnoksi kutsutaan sitä "sitkoa" millä koira tekee työtään.
Eli arvostelemalla metsästysintoa otamme kantaa siihen, millä intensiteetillä koira tekee työtään.
Innon arviointiin ei pidä sekoittaa haku- tai ajotaitoa. Niitä arvioidaan erikseen niille kuuluvissa kohdissa.
Innon arvioinnissa pidättäydytään pelkästään niihin asioihin, jotka kuvastaa koiran työskentelymoraalia, eli ahkeruutta, sitkeyttä, häiriöherkkyyttä ja rasituksenkestoa. Vaativat olosuhteet ovat usein korottava tekijä intoa arvioitaessa, mutta normaalit olosuhteet eivät "heikennä" koiran suoritusta.

Innon arviointi on yksiselitteinen virheettömän innon omaavan koiran kohdalla. Se on aina 5. Jos innossa on vähäisintäkään sanomista, se pudottaa annettavaa numeroa siinä suhteessa, miten paljon vilunkia koiran työskentelymoraalissa on.
Mitään kolmosen tai vitosen linjaa ei ole.

Into kannattaa opetella ymmärtämään ja arvostelemaan, sillä sitä tullaan tarvitsemaan edelleenkin yhtä paljon. Ainoa ero on jatkossa (mikäli uudet säännöt menee läpi) siinä, että asiaan otetaan kantaa vain lisätiedoissa, ei enää ominaisuuspisteissä.


Tässä seuraavassa on purettu innon arviointia koiran työskentelyn aikana.
Kannattaa lukea ajan kanssa ja ajatuksella. Toivottavasti on jotain apua.
Uuusissa säännöissä into kirjataan hieman toisella tavalla, mutta käsitteenä into ei muutu miksikään.

HAKU ILMAN YÖJÄLKEÄ
• 5-4
– Koira irtoaa ryhmästä irtilaskettaessa
– Yhteydenotot tapahtuvat vain silloin kun koira ei ole alueelta löytänyt yöjälkeä, se ei tule seurustelemaan. Rauhallista ja määrätietoista työskentelyä ei saa
sekoittaa haluttomuuteen.
– Vauhdikkaasti yöjälkeä etsivä koira ottaa yhteyttä nopeammin kuin rauhallisesti liikkuva
– Koiran toiminnasta näkee, että sillä on vain yksi päämäärä: mistä löytyy yöjälki tai jäniksen makuu
– Koira ei välitä häiriötekijöistä (esim. marjastajat tai muut luonnossa liikkuvat)
– Koiran sitkeys ei vähene, vaikka haku kestää pitkäänkin
– Into peittää väsymyksen

• 3
– Koira irtoaa ryhmästä, mutta saattaa tarkastaa jääkö ryhmä paikoilleen
– Koira käy tervehtimästä isäntää, mutta palaa välittömästi hakemaan. Koira ei taputteluja kerjää
– Koira hakee ahkerasti yöjälkeä tai jäniksen makuupaikkaa
– Koira ei juurikaan kiinnitä huomiota mihinkään muuhun kuin omaan hommaansa
– Vasta pitkään jatkuneen haun tai väsymisen takia koira viihtyy turhan kauan tiellä katselemassa

• 2
– Koira irtoaa ryhmästä turhaan viivytellen
– Haun jatkuessa koira alkaa viihtyä hyvin ryhmän luona ja sitä pitää kannustaa töihin
– Ryhmä joutuu harkitsemaan pitäisikö siirtyä parempaan paikkaan jatkamaan hakua
– Pitkään jatkuneen haun jälkeen näkee selvästi, ettei jäljen löytyminen olekaan enää aivan ykkösasia koiran mielessä
– Häiriötekijät kiinnostavat turhan paljon
– Liikkumisesta ja koiran olemuksesta näkee, ettei todellista intoa ole. Koiran työskentely on vain jonkinlaista virkavelvollisuuden täyttämistä

• 1
– Koira pitää viedä metsään
– Koira ei irtoa ryhmästä kuin hetkellisesti
– Itsenäinen työskentely on lyhytkestoista ja sitten tullaan taas seurustelemaan
– Työskentely on halutonta
– Liikkuminen on laiskaa
– Jos ryhmä ei liiku koira jää seurustelemaan, pyrkii autolle tai hakeutuu autolle
– Koira kieltäytyy työskentelemästä, vaikka sitä on useampaan kertaan koetettu vedättää hakemaan

• 0 koira kieltäytyy työskentelemästä



YÖJÄLKITYÖSKENTELY
• 5-4
– Yöjälkeä seuratessaan koira ei näe, eikä kuule mitään
– Erinomainen tai erittäin hyvä into näkyy joskus hätäilynä
– Ilmavainukoira liikkuu hyvin nopeasti jäniksen makuupaikkaa hakien
– Koiran käyttäytymisestä näkee, että into on kova, koiran on jopa vaikea pitää se hallinnassa
– Yöjälkityöstä koira ei luovu muutoin kun kutsumalla tai hakemalla
– Ylisitkeyttäkin esiintyy. Koiran yritys ei lopu, vaikka ei olisi onnistumisen mahdollisuuksia

• 3
– Väsyneenäkin koira saa selvästi lisää virtaa yöjäljen löytyessä
– Koira paneutuu innokkaasti yöjäljen selvittelyyn
– Koira jättää varmasti todetun yöjäljen, vaikka jäljen selvittämiseen olisi vielä mahdollisuuksia
– Koiran pitkäjänteisyys ja sitkeys on hyvä
– Koira voi hankalalla yöjäljellä ottaa yhteyttä kuljettajaansa, mutta palaa työmaalle takaisin

• 2
– Yöjälki sytyttää koiran, mutta kun tulee vaikeuksia koira jättää varmasti todetun yöjäljen turhan helposti tai selvittely menee haeskeluksi
– Häiriötekijät haittaavat yöjäljen selvittelyä
– Pitkän yöjäljen takutessa koira käy ryhmän luona hakemassa uskonvahvistusta ja apua
– Syntyy sellainen mielikuva, että koira ei yritä tosissaan

• 1
– Koira jättää yöjäljen helposti kun makuupaikkaa ei heti löydy. Koira ei lähde
enää selvittämään yöjälkeä, vaikka se johdetaan takaisin työmaalle
– Sitkeys puuttuu selvästi
– Koirassa esiintyy selvää haluttomuutta ja innottomuutta

• 0
– Koira kieltäytyy työskentelemästä



AJO- JA HUKKATYÖSKENTELY
• 5-4
– Koiran ajaessa jänistä sen keskittymistä eivät häiritse mitkään ulkoiset tekijät
– Koiralla on selvä pyrkimys päästä lähelle jänistä
– Into saattaa ilmetä liian kovana painostuksena
– Koira ei jätä ajoa, eikä hukkapaikkaa vapaaehtoisesti millään
– Selvää ylisitkeyttä hukalla
– Koira on peräänantamaton
– Koiranohjaajan olemassaolo tuntuu unohtuneen täysin, vaikka hukka olisi pitkä

• 3
– Koiran keskittyminen ajoon ja hukan selvittämiseen on määrätietoista ja päämäärään pyrkivää
– Koiran sitkeys on hyvä
– Pitkältä hankalalta hukalta koira saattaa tulla ottamaan yhteyttä, mutta palaa heti työmaalle
– Vasta pitkältä hukalta koira tulee ryhmän luo ja alkaa hakemaan uutta jänistä, ellei sitä johdatella takaisin hukkapaikalle (huom!! Kohtuuttoman häiriön
mahdollisuus)
– Käytännössä erä loppuu ennen kuin into (kello pelastaa)

• 2
– Jos ajo sujuu hyvin ja hukat ovat pieniä tarkistustaukoja into ainakin
normaaliolosuhteissa riittää
– Koira työlästyy ja laiskistuu jos hukka kestää kauan
– Hukan selvittely menee katselemiseksi

• 1
– Koiran into ajotapahtumaan ja hukan selvittelyyn voi olla moitteetonta kun ajettava on lähellä ja hukka tuore
– Kun välimatka ajettavaan kasvaa tai hukka kestää into laantuu selvästi
– Jättää hukan turhan nopeasti, vaikka se voisi vielä selvitä jos koiran into olisi riittävä
– Pitkän hukan jälkeen koira ei enää innostu etsimään ajettavaa, vaikka se viedään hukkapaikalle. Koira keskittyy vain seurusteluun tai uuden jäniksen haeskeluun

• 0
– Koira kieltäytyy työskentelemästä

Titin esilletuoma "ihmetys" innon arvostelusta on hyvä asia, siis pelkästään hyvä asia. Tuomalla esiin asioita, jotka ovat epäselviä tai muuten herättävät kummastusta, saadaan aikaiseksi keskustelua ja samalla loistava tilaisuus näiden mietinnän alla olevien asioiden "oikomisen" paremmin suunnatun ohjeistamisen muodossa.
Uskoisin, että keskustelu ja ajatustenvaihto on paras tie tasapuolisen ja oikeudenmukaisen arvostelun aikaansaamiseksi.

Eli en ojenna sinulle Titi risuja vaan ison kimpun ruusuja. Kiitos asian esilleottamisesta.

Ei hätää Annie Vastauksestasi en lue risuja lainkaan!
Mutta
taitaa se vaan olla niin kuin Juha sanoo että etelässä ollaan kolmosen linjalla.
Olen usein kuullut, ja monelta taholta, että (ainakin täällä Uudellamaalla) tuomarikurssilla opetetaan että hyvä into on 3. Että koiralla ei ole pisteitä lainkaan kun lähdetään kokeeseen vaan se ansaitsee pisteensä kokeen aikana. Toisin sanoen sillä ei ole 5 pistettä josta lähdetään pudottelemaan vilungin tahdissa.
Tuomarikurssinsa Uudellamaalla käyneet (päätin just että käyn sen pikimiten jotta tiedän mistä puhun ) korjatkoon jos puhun soopaa!

Mutta ongelmanihan on etten osa lukea koepöytäkirjoja niin että saisin niistä irti tarvitsemani infoa koskien intoa.

Jos koira siis on hakenut tyhjää 240 ja saa siitä 5 intopistettä haku ajasta lisätietoihin ensimmäisen erän osalta se merkataan 5 ansiopisteeksi.
Tällöin koiraa ei ole saatu orvosteltua miltään muulta osa-alueelta jolta sitä olisi pitänyt arvostella innon osalta mutta silti se saa 5 ansiopistettä.

Toisessa kokeessa toinen koira on hakenut, löytänyt, ajanut ja puurtanut hukalla ja sitä on saatu arvosteltua kaikilta osa-alueilta 5pisteen edestä ensimmäisellä erällä, mutta toisella erällä katsotaan sen enää olevan 3,5 pisteen arvoinen.
Ja näin ollen ansiopisteeksi kokeessa jää 3,5 pistettä.

Seuraavassa kohtauksessa Titi istuu kotona tietokoneen ääressä ja lukee tilastoja koekäynneistä koirista ja toteaa että Koira1 on 5pisteen huippuinnokas ja Koira 2 ei niinkään huippu 3,5 pisteellään.
Mutta jokin tässä hommassa mättää ...

Titi Rolin wrote:Ei hätää Annie Vastauksestasi en lue risuja lainkaan!
Mutta
taitaa se vaan olla niin kuin Juha sanoo että etelässä ollaan kolmosen linjalla.
Olen usein kuullut, ja monelta taholta, että (ainakin täällä Uudellamaalla) tuomarikurssilla opetetaan että hyvä into on 3. Että koiralla ei ole pisteitä lainkaan kun lähdetään kokeeseen vaan se ansaitsee pisteensä kokeen aikana. Toisin sanoen sillä ei ole 5 pistettä josta lähdetään pudottelemaan vilungin tahdissa.
Tuomarikurssinsa Uudellamaalla käyneet (päätin just että käyn sen pikimiten jotta tiedän mistä puhun ) korjatkoon jos puhun soopaa!

Mutta ongelmanihan on etten osa lukea koepöytäkirjoja niin että saisin niistä irti tarvitsemani infoa koskien intoa.

Jos koira siis on hakenut tyhjää 240 ja saa siitä 5 intopistettä haku ajasta lisätietoihin ensimmäisen erän osalta se merkataan 5 ansiopisteeksi.
Tällöin koiraa ei ole saatu orvosteltua miltään muulta osa-alueelta jolta sitä olisi pitänyt arvostella innon osalta mutta silti se saa 5 ansiopistettä.

Toisessa kokeessa toinen koira on hakenut, löytänyt, ajanut ja puurtanut hukalla ja sitä on saatu arvosteltua kaikilta osa-alueilta 5pisteen edestä ensimmäisellä erällä, mutta toisella erällä katsotaan sen enää olevan 3,5 pisteen arvoinen.
Ja näin ollen ansiopisteeksi kokeessa jää 3,5 pistettä.

Seuraavassa kohtauksessa Titi istuu kotona tietokoneen ääressä ja lukee tilastoja koekäynneistä koirista ja toteaa että Koira1 on 5pisteen huippuinnokas ja Koira 2 ei niinkään huippu 3,5 pisteellään.
Mutta jokin tässä hommassa mättää ...

Hyvä into = 3. Se on juuri näin.
Nuo numeraaliset "arvosanat" on purettavissa näyttelyissä jo käytössä oleviin kirjallisiin termeihin, eli
5 = erinomainen
4 = erittäin hyvä
3 = hyvä
2 = tyydyttävä
1 = heikko
(0) = suljetaan

Edelleen painotan, että mitään linjaa viitosen tai kolmosen suhteen ei ole. Hyvästä suorituksesta annetaan kolmonen ja erinomaisesta (virheettömästä) viitonen.
(Vertaa esim. haukkunumero: Hyvä haukku = 5-6)

Into arvioidaan täysin erillään muista ominaisuuksista, eli intonumerossa otetaan kantaa vain koiran työmoraaliin, ei muihin ominaisuuksiin.
Näin ollen koiran ei tarvitse saada jänistä ylös saadakseen innosta erinomaista tarkoittavan numeron (5).
Siitä samaisesta syystä koira voi saada pienenkin intonumeron, vaikka se olisi saanut jäniksen nopeasti ylös ja ajaa paukutellutkin sitä hyvän hollin.
Hakutaitoa arvioidaan hakunumerossa, ajotaitoa ajotaitonumerossa ja mahdollisiin löysyyksiin otetaan kantaa hlö:ssä ja alö:ssä. Ajominuutit taas tuovat pisteitä minuuttikertymän mukaan. Niitä ei siis pidä sekoittaa intonumerointiin, jossa otetaan kantaa vain koiran ahkeruuteen, sitekeyteen , häiriöherkkyyteen jne, eli INTOON.

Olen törmännyt useita kertoja tapaukseen, jossa koira on ottanut jäniksen nopeasti ylös ja lähtenyt sitä ajamaan. Heti ensimmäisen vaikeuden tuleen se on luovuttanut hukan perkaamisen ja tullut ryhmän luo maleksimaan. Se on mielestäni ja sääntöjen mukaan anteeksiantamaton teko ajavalle koiralle ja sen tulee näkyä selvästi intonumerossa. Koira on helpolla luovuttamisella ilmaissut riittämättömän innon ajon aikana.
Pahimmat tapaukset ovat lähteneet vedätettynä hakemaan jänistä uudestaan, saanut ajettavan liikkeelle ja taas vaikean paikan tullen luovuttanut muutamaan minuuttiin.
Eli sitä puutteellista intoa on ollut sekä (uuden) haun, että ajon aikana.
Mitä olisi tehnyt virheettömän innon omaava koira? Se olisi perannut sinnikkäästi ja päättäväisesti hukkaa uskoen, että kyllä se vielä sieltä lähtee. Vasta omistajan vaativa kutsu tai koiran kytkeminen työmaaltaan erän päätyttyä olisi saanut sen luopumaan tehtävästään. Sitä on INTO.

Haun aikana innottomuus on usein helpompi havaita, siitäkin huolimatta, että "haeskelu" johtaisi ajoon. On turkasen paljon koiria, joita pitää viedä metsässä jotta ne yleensäottaen pysyvät liikkeessä. Kun ryhmä pysähtyy, pysähtyy myös koiran työskentely. Siitä ei pidä palkita hyvällä intonumerolla, vaikka jänis nousisikin ajoon.
Koira saa tuolloin pisteitä hausta, suorittamistaan ajominuuteista, haukusta ja ajotaidosta. Havaittua innottomuutta ei tarvitse palkita ylimääräisillä pisteillä, koska koira ei ole niitä ansainnut. Intonumeron tulee olla aika pieni luku, sillä hyvään, erittäin hyvään tai erinomaiseen numerointiin ei tässä esimerkkitapauksessa ole tarpeita.

Ei ole mitenkään epätyypillistä, että koiran into laskee koettelun myötä eli toisessa erässä alkaa motivaatio rakoilemaan.
Sitä ei pidä kuitenkaan katsoa läpi sormien, koska yhden päivän koe ei ole mitenkään suuri rasitus koiralle, ei edes beaglelle.
Uskallan jopa väittää, ettei koiran todellista intoa voida mitata yhden päivän suorituksen perusteella. Siihen tarvitaan vielä vähintäänkin se toinen päivä peräkkäin.
Sääntöjen mukaan kuitenkin mennään ja siten päivän mittainen (reilu 4 h - 10h) koettelu riittää innon arviointiin. Se onkin sitten tehtävä tarkasti ja luotettavasti.
Into on yksi koiran tärkeimmistä ominaisuuksista.

Koira voi saaha innosta sen 5 p. vaikka hakeekin ns. tyhjää 240 min.
Tarkoitan siis että PYSYY TYÖMAALLA.
Sehän ei ole koiran innonpuutetta jos maastossa ei satu olemaan jänistä,tai olosuhteet on sellaiset ettei jänis ole liikkunut yöllä.
S... on ihan oikeassa että INTOA ja HAKUA ei saa sekoittaa toisiinsa, ei missään nimessä.Hakunumero, 1-10 määräytyy sitte sen mukaan miten koira selvittää "nenänsä yöjälelle ja yöjälellä makuukselle.
Siinä intonumerossahan oli se "epäkohta" jota minä en ymmärtänyt. Jos koira sai eka erästä innosta 5p. ja toiselta erältä 3p. niin intonumeroksi saatiin kokopäivältä se 3p.

Olen ollut tuomaritehtävissä pian 30 vuotta, arvostellut koiria jos minkälaisia.
Kerran laskeskelin että oon viettäny melkein "vuoden päivät" metässä tuomarihommisa eli voinen sanoa että puhun "kokemuksen syvällä rintaäänellä" kun sanon että "hätäillen tehdään suurimmat virheet"

Tässä sääntöuudistuksessa on näköjään "kustu omiin muroihin" TAAS.

Annie on sanonut nyt jo edesmenneen vanhan into-säännön osalta mielestäni kaiken oikein ja kattavasti. Mitään 3-linjaa ei ole voinut koskaan sääntöjen puitteissa olla, koska silloinhan hyvissä olosuhteissa
teoreettinenkin maksimipistemäärä olisi pudonnut 98 pisteeseen ja sellaista sääntöä ei ole ollut. Koira arvostellaan aina koepäivän olosuhteissa ja silloin esitetyn työskentelyn mukaan eikä ole koiran vika, että sattuu olemaan erinomaiset olosuhteet. Tietysti hyvissä olosuhteissa
työskentelyn puutteisiin pitää suhtautua kriittisemmin kuin vaikeissa ääriolosuhteissa.
Tietämäni mukaan myös SAJ:n vuosikokous on hyväksynyt sääntömuutoksen, joten parempi katsoa tulevaan kuin märehtiä menneitä.
Toivotaan, ettei innon arvostus koiran ominaisuuksissa ainakaan vähene
uuden säännön myötä. Itse olen tämän uudistuksen kannalla jo senkin takia, ettei vanha innon arvostelu oikein koskaan löytänyt linjaansa. Jostakin syystä siitä tuli koirien omistajille jonkinlainen pakkomielle, että
ei ainakaan oma koira voi saada innosta viitosta pienempää numeroa.
Tietoahan kokeissa haetaan nimenomaan jalostusta varten ja kyllä se tieto yhtä hyvin löytyy lisätiedoistakin kunhan se vain on luotettavaa.
Uuden säännön mukaan into-numero merkitään viimeisen kortin lisätietokohtaan 42 ja nimenomaan koko koetteluajan havaintojen perusteella. Apuna käytetään mahdollisia merkintöjä eka kortista (40 ja 41). Tietoa innosta kertyy koko kokeen ajan ja myös siitä, että miten päivän pituus ja väsyminen vaikuttavat arvosteltavaan koiraan. Uskon, että oikea numero on nyt helpompi löytää.
Erinomainen metsästysinto on ajavan koiran työskentelyn perusta, jolle
oikeastaan kaikki muu toiminta rakentuu, joten myös sen arvosteluun kokeessa pitää suhtautua asianmukaisella vakavuudella.
Olisi enemmän kuin toivottavaa, että kaikki, myös kokeneet koetuomarit
osallistuisivat syksyn jatkokoulutuksiin, jolloin voitaisiin päästä innonkin
osalta oikeisiin ja yhtenäisiin tulkintoihin koko maassa.

imppa wrote:Annie on sanonut nyt jo edesmenneen vanhan into-säännön osalta mielestäni kaiken oikein ja kattavasti.

Kyllä ne vielä ovat voimassa Kennelliiton kevätvaltuuston nuijankopautukseen saakka .
Vasta tuon istanssin käsittelyn ja hyväksynnän jälkeen säännöt ovat otettavissa käyttöön. Viime kerrallahan sääntömuutosasia karahti juuri siellä. Ollaan nyt toiveikkaita, että menisi "sukkana" läpi.

Se, että otin nuo "vanhat" intosäännöt vielä käsittelyyn, johtuu siitä, että Titi kertoi yrittäneensä saada rotia innon arvosteluun läpikäymiensä koirakohtaisten perusteella. Siihen ei mahdollisesti ensi syksynä käyttöön otettavat uudistelut säännöt auta.

Innon arviointi tulee uusienkin sääntöjen aikana olemaan täysin samoihin asioihin nojaavaa, eli varsinaisen innon arviointiin ei tule muutosta. Muutos tulee siihen, millä tapaa into kirjataan maastokortiin ja sitätehden koirakohtaiseen. Kirjaustapa on mielestäni paremmin johdatteleva kuin entinen käytäntö ja siksi uskallan olla varovaisen optimistinen sen suhteen, että intoa osattaisi käsitellä vähän paremmin omana yksittäisenä ominaisuutena, jota ei pidä sekoittaa koiran muihin ominaisuuksiin.
Suurin muutos on tuo Impan esilletuoma innon siirtyminen ominaisuuspisteistä lisätietoihin. Toivoa sopii, että se tuo luotettavuutta todellisen innon kirjaamiseen.
Voin luvata, että asia tullaan ottamaan riittävällä vakavuudella esille Beagle-lehdessä ja että sama ohjeistus voidaan tuoda julki vaikka täällä foorumillakin. Ehdin jo luvata koirakohtaisen täyttöönkin vielä uuden täsmäohjeistuksen mallilomakkeen muodossa.

Ilmarin kehoitus jatkokoulutuksen hakeutumisen tärkeydestä loppuksesästä kannattaa ottaa vakavasti. Se varmasti helpottaa tuomarityöskentelyä ja vähentää epätietoisuutta korttien täytön kanssa.
Ja sitten myös kaikki vähääkään koettelusta kiinnostuneet sinne peruskurssille. Suosittelen lämpimästi.