Suomen Beaglejärjestö

Hyvä ja asiapitoinen juttu pienikokoisesta ajavasta koirasta. Kilpeläisen Timoa oli haastateltu. Suosittelen lukemaan Kommenttia tulemaan mitä mieltä olitte jutusta...

On kyllä hyvä artikkeli. Etenkin muille kuin beaglemetsästäjille nuo herättely- ja lähihakuisuusasiat olisi hyvä lukea. Ja täytyy tunnustaa,että tulee oltua itsekin turhan kärsimätön, kun se ylösotto joskus tuntuu kestävän ja joka ikinen jälki pitää nuuskia tarkkaan. Empä ole tiennytkään tai noteerannut, että dreeveri on sorkka-ajuritaustainen. Kaiken kaikkiaan hyvä juttu lehdessä, jolla on laaja lukijakunta.

Hyvähän tuo oli.

Olisihan tuo toimittaja voinut hieman kertoa jahtipäivän kulusta jos oli mukana. Hyviä juttuja sillä on ennen noista jahtireissuista ollut.

Vai eikö Julle ajanut tuona päivänä...

Jullehan ajaa aina - jos ei jänistä niin ainakin sen yöjälkiä!

Jutun eka osa - jos näin voidaan sanoa - julkaistiin samaisessa lehdessä numerossa 2/2010 otsikolla "Ohiammuttua jänistä". Siinä oli juttua myös jahtipäivän kulusta.

Dreeverijärjestöllä on varsin paljon informaatiota sisältävät kotisivut. Siellä kerrotaan rodun historia ja järjestön tavoitteet. Siellä sanotaan muun muassa: "Suomen Dreeverijärjestö tekee työtä sen eteen, että kauriin ajattaminen dreeverillä tulisi mahdolliseksi myös Suomessa."

Tuo sorkkahomma putkahtelee silloin tällöin esille myös beaglen osalta sillä maassamme on harrastajia, jotka haluaisivat kauriit myös beaglelle sallituksi riistaksi. Beaglejärjestön kanta on selkeän kielteinen sillä perusteella, että beagle on aivan liian nopea koira kauriin ajoon.

Timo K.

Juttu oli todellakin hyvä ja asiallinen. Useamman suomenajokoiran omistuksen jälkeen ja nyt Beaglen omistajana itseäni on mietityttänyt tuo "laumakoira" ajatus. Olenhan minä alusta asti sisäistänyt että minä olen meidän "lauman johtaja" mutta joskus tuntuu että koirani on ottanut sen ajatuksen vähän liiankin kirjaimellisesti.
Eli tuo haku ilman yöjälkeä, alkuvuosina tilanne vähän korpesi kun koira haahuili koko ajan lähes näköetäisyydellä, mutta sitten vain täytyi lopettaa vertailu entisiin ajokoiriin joilla ei ollut mitään ongelmia etäänyä hyvinkin kauas jäniksen jälkeä etsiessä.

Ajokokeissa arpa on aika usein heittänyt minut Suomen ajokoiralle eikä beaglen tuomaroinnista ole kovin paljon kokemusta, mutta omaa koiraa on tullut joskus katsottua arvostelu mielessä ja hiljaa toivonut että se päivä kun koittaa että mennään kokeisiin niin toivottavasti maastossa on hyvin jäniksiä ettei tarvitse tuomareiden pähkäillä kun kaavakkeessa on K.ta turhan usein. Tai ainakin toivottavasti tuomarit on kokeneita Beagletuomareita, nimittäin jos tuomariksi osuu henkilö jolla on kokemusta vain Ajokoirista, silloin ei hyvä heilu.

Tämä koskee siis vain jos maastossa on heikosti jänistä. Haussa ja ajossa ei isompia ogelmia.

Onko viisi beaglea vielä ajue?

Jos on, niin jutussa oli virhe.

Ei viisi riitä alkuunkaan, pistä viisinkertainen määrä niin sitten voidaan ruveta keskustelemaan! Tietysti täällä karussa Pohjolassa kaikki on vähän kitukasvuista. Konsta Pylkkänenkään ei ollut koskaan nähnyt atomia ja epäili sen johtuvan siitä, että atomikin kasvaa niin kovin pieneksi Kainuun hallamailla. Ehkäpä beagleajueeksikin pitäisi täällä hyväksyä vähän normaalia vaatimattomampi koirasakki. Mutta viidestätoista en tingi enää päätäkään!
Timo K.