Suomen Beaglejärjestö

Ruotsalaiset ja norjalaiset ovat jo vuosia pelänneet MLS-sairauden leviämistä beagleissa. Nyt he ovat kiinnostuneet Suomen tilanteesta, sillä nykyisinhän koiria käytetään jalostukseen rajoista välittämättä aika yleisesti.

MLS, joka myös Chinese Beagle Syndrome -nimellä tunnetaan, on ulos päin näkyvä sairaus. Tuntomerkkeinä ovat leveä kallo, vinot silmät ja - kaikkein hankalimpana - epämuodostuneet jalat niin, että koira astuu melkein pelkästään keskimmäisten varpaittensa kärjillä. Kuvia siitä, miltä MLS-koirat näyttävät, löytyy esimerkiksi niin, että laittaa googleen päälle kuvahaun ja kirjoittaa hakusanoiksi "chinese beagle syndrome".

Alempana olevassa beaglen terveys -topicissa oli Keijon ja Samun kommentteja aiheesta - kiitokset niistä.

Mutta lisää tietoja kaivataan. Minulla on se käsitys, että kovin yleisestä sairaudesta ei ole kyse. Olen saanut kuvia yhdestä sellaisesta suomalaisbeaglesta, jonka oireet viittaavat vahvasti MLS:ään. Omistaja kertoi koiran astuvan pelkästään varpaiden kärjillä mikä tietysti kuormittaa varpaita luonnottomasti ja aiheuttaa rasitusvammojen lisäksi pahaa kipua. Laitan tähän ilman lupaa kuvan tuosta koirasta uskoen, ettei kukaan pysty koiraa kuvasta tunnistamaan.



Joillakin ulkolaisilla beagleaiheisilla keskustelupalstoilla olen nähnyt viittauksia ainakin yhteen suomalaissyntyiseen beagleen, jota pidetään MLS-kantajana. Tällä tapauksella ei ole meidän koirakantaamme ajatellen kuitenkaan merkitystä.

MLS:n kantajat on geenitestillä tarpeen vaatiessa tunnistettavissa.

Vastaukset voi kirjoittaa joko tänne kaikkien nähtäviksi tai sitten minulle esimerkiksi s-postiosoitteeseen timo.kilpelainen@beaglejarjesto.fi

Timo K.

Euroopassa ja jenkeissä testaavat jo jonkin verran koiriaan. Tässä linkki yhteen tietokantaan jonka sattumoisin löysin:

http://www.salenko.co.uk/MLS/

Itse sairaudesta ei minkäänlaista tietoa/kokemusta muutoin kuin netistä luettuna.

Salsu näistä on jo ollut aikaisemminkin tietoa täällä! Aika kummalta tuntuu, että ruotsalaiset tai norjalaiset olisivat olleet MLS taudista VUOSIA "huolissaan". Vosin uskoa, että "mettä puolen" porukat ei paljon tästä tauditsa tiedä ja Norjassa ei ole montaa näyttelylinjan harrastajaa...

Tiedän, että näitä on täällä ollut joskus vuosia sitten. Yhden olen nähnytkin, mutta tarina kertoo, että ne oli "keinutuoli koiria"!! Ja, että vähin äänin laitettiin monttuun.

Minä olen kasvattanut ainakin yhden kantajan... Sen emä on amerikkalainen, joka oli myös kantaja.

Kun minulla on näitä "ystäviä" vähän jokapuolella, niin joku italialainen yritti mustamaalata kasvatustyötäni tuolla jenkkejen puhepalstalla! Oli hyolisaan, kun heilläkin on näitä kasvattieni jälkeläisiä Italiassa!! Oli ilmeisesti peitenimi, kun ei kukaan häntä tuntenut!!

Näiden vuosien varsilla on jokaisen täällä syntyneen pentueen takana kantanarttuni. Ainoastaan 4 narttua eivät ole olleet kasvattejani, mutta 2 niistä ovat olleet oman urokseni jälkeläistä ja kaikki 4 ovat astutettu omilla kasvateillani!

LMS tauti on suht´ helppo ja halpa testata. Ainoa hankaluus on että pitäisi kai lähettää USA:han Pysyy "kuosissa" jos kantajan astuttaa terveellä. 2 tervettä ei saa kantajia eikä sairaita jälkeläisiä.

eeva resko wrote:Vosin uskoa, että "mettä puolen" porukat ei paljon tästä tauditsa tiedä ja Norjassa ei ole montaa näyttelylinjan harrastajaa...

Onko, Eeva, mielestäsi siis niin, että MLS on etupäässä näyttelylinjaisten ongelma?

Jos haluat jelpata ruotsalaisia tässä asiassa, lähetä tiedot tietämistäsi tapauksista SBK:n puheenjohtajalle Catharina Linde-Forsbergille. Hänen yhteystietonsa löydät Svenska Beagleklubbenin sivuilta.

Timo K.

En tarkoita sitä, että olisi "näyttelylinjojen sairaus", mutta nämä mettäpuolen ihmiset ovat oma maailmansa... Tuskin siellä ruvettaisi maailmanlaajuisesti pohtimaan tai kartoittamaan tällästä sairautta. On näitä ollut nimenomaan metsälinjan koirissa täällä Suomessa, sitä en tiedä kuinka paljon, yhden olen nähnyt. Mutta kuten aikaisemmin totesin ne on laitettu vain kai monttuun jonkinlaisina "mutaatioina" tai "epämuodostumina"....

Kyllä minulla on tästä sairaudesta ollut tietoa jo vuosia... mutta ei siitä ole puhuttu tässä mittakaavassa aikaisemmin ja luulen, että alkujaan oletettiin , että sitä oli määrätyissä linjoissa... Mutta sittemmin on huomattu, että sitä voi olla missä linjoissa vain.

Catharina oli arvostelemassa viime vuoden lopulla Amerikassa ja siellä oli kasvattaja- sekä tuomariseminaareja erkkareiden yhteydessä, joten siellä tämäkin asia on varmasti tullut "näyttävästi" esille. Varsinkin nyt, kun testikin on olemassa.

ja tässäkin sairaudessa olisi varmaan enemmän kuin pätevää pyytää jonkunlainen eläinlääkärintodistus, ennenkuin diagnooseja lätkitään kenenkin koiraan.... vrt. epi-tietokanta

ja mun mielestä tämän sairauden kartoittamisessa ja ylipäänsä siitä tietoa etsittäessä kannattaisi eevan tietotaitoa hyödyntää... se on tainnut monessa muussa asiassa jäädä hyödyntämättä.


väitän, että eevalla on suomen mittakaavassa pisin ja lajin kokemus/näkemys rodustamme monessakin suhteessa. ja suljetaan nyt tästä suosiolla se metsästyspuoli pois, niin ei kenenkään tarvitse palkokasveja tunkea haisteluelimeensä

En olekaan tällaisesta ennen kuullut. Hienoa, että geenitesti on jo olemassa - silloinhan sairaus olisi periaatteessa varsin helposti häädettävissä, ja varsinkin kun sairaat yksilöt ilmeisen sairailta myös näyttävät eikä sekoittamisen vaaraa muihin sairauksiin liiemmin ole. Ykkösrodussani geenitestit ovat arkipäivää ja niitä tehdään paljon. Ulkomaille nekin testit lähetetään, muttei ole armottoman kallista. Toivottavasti ne yleistyvät myös beagleissa niissä sairauksissa, joissa testi on olemassa. Vielä kun periytyminen ilmeisesti on noin simppeliä, niin sairaiden yksilöiden syntyminenhän olisi tosiaan aika helposti estettävissä.

Olisi mielenkiintoista kyllä kuulla sairastuneista, niin saisi jonkinlaisen käsityksen sairauden yleisyydestä. Kuten Eeva sanoi, luulisin minäkin että aikojen saatossa sairastuneet on sen kummemmin pohtimatta lopetettu, eivätkä siten ole päässeet sukua jatkamaan. Varmasti niitä kantajia siltikin löytyy Suomesta.

Tuossa näkyis suoraan lista koirista mitkä on tutkittu ja mikä on tulos (näin siis ymmärsin sivujen perusteella) Pari nimeä siellä on sellaisia jotka nimenä tunnen, mm. eevan kasvatti ja hänen omistuksessa ollut koira, molemmat puhtaita.

http://www.salenko.co.uk/MLS/results.php

Toi on vain osa listaa, luulisin? Sieltä puuttuu kaikki italialaiset koirat ja monia amerikkalaisia.. Voi tietenkin olla ettei ole vielä lisätty listaan...

Pohjoismaista ei varmaan ole ketään vielä tutkittu? Minäkään en enää aijo.
Yksi kantaja on ja sen sisko voisi myös mahdollisesti olla, mutta se on perheessä ja niin vanha, että ei ole "syytä huoleen", koska se linja ei ole enää minkäänlaisessa jalostuskäytössä. Jos näissä linjoissa jotain olisi, olisi varmaan tullut esille, onhan näissä sen verran linjaustakin...

En tarkalleen tiedä kuinka tämä asia etenee...Catharina varmaan voi valottaa asiaa, jos joku on kiinnostunut. Sen tiedän, että jostain pitäisi tilata "jotain"?? käydä ottamassa jonkinlainen verinäyte ja lähettää jenkkeihin...
Sen varmaan voisi tehdä "yhteis lähetyksenä"?

Judy Musladin on kirjoittanut beaglekirjankin ja siitä on uusinta painos....Niissä myös puhutaan tästä sairaudesta ja on kuvia....

Pohjoismaista ei varmaan ole ketään vielä tutkittu? Minäkään en enää aijo.

Norjassa on useita koiria, jotka on testattu ja kantajia MLS geenin.
On myös syntynyt pentueita Norjalaisten oireyhtymä

Hyvä silvercreek, että tulit taudista ja testeistä kertomaan näille palstoille.

Tämä suomalaista metsästysbeagleä arvostava kasvattaja käyttää netin kääntäjää apuna, eli kannattaa kirjoittaa hyvää suomea

silvercreek wrote: Norjassa on useita koiria, jotka on testattu ja kantajia MLS geenin.
On myös syntynyt pentueita Norjalaisten oireyhtymä

hienoa, hyvä norja

täällä suomi-beaglet vielä ihmettelee, että mikäs ihme tauti se tämä on, kun norjalaiset on jo osanneet testauttaa koiransa! ei nyt ehkä ihan google-kääntäjä tätä lausetta oikein käännä

Mutta eikös täällä Suomessa ollakin läpät silmillä ja jälki junassa!!

Joo, minulla on kumminkin se käsitys, että kyse on hyvin marginaalisesta ongelmasta - ainakin näissä metsästyspuolen koirissa, jotka paremmin tunnen. Ei siis syytä mihinkään ylireagointeihin.

Norjassa asiasta on touhotettu liikaa. Janne Sandbakken Norjan beagleringenin jalostusjaostosta kertoi vapaasti suomennettuna eilen näin:

"MLS-taudista puhutaan nykyisin Norjassa paljon ja se on kuuma aihe nettifoorumeilla. Siitä kulkee netissä paljon väärää informaatiota, joka johtaa vääränlaiseen keskusteluun ja vääriin tulkintoihin."

Ei tehdä samaa virhettä täällä...

Timo K.

110493 wrote:On se ainakin tietyllä tapaa perinnöllistä, kun meidän kasvateista on 3 koiraa sairastanut sitä 90-luvulla. Wera narttuni astutettiin v.-92 K&Mva Sällillä. Sen yhdistelmän 3 pennusta ainokainen uros oli heti syntymästään takajaloistaan jäykkä ja kallon muoto oli perin erikoinen, ylöskiinnittyneine lyhyine korvineen. Eläinlääkärissä käytin reppanaa ja siellä epäiltiin kyseessä olevan vitamiinin puutoksen ja käskettiin antaa pennulle kalanmaksaöljyä ja jumpata sen jalkoja. Alkuun näytti auttavan, mutta lopulta ei ja koira lopetettiin. Seuraavana vuonna astutin Weran Sällin pojalla, yhtä ykköstä vaille Kva:lla, Ajovoittajan kakkosella Maralla. Molemmat urokset kuolivat synnytykseen ja ainokainen narttu jäi itselle. Nämä koirat olivat terveitä tämän asian suhteen. Jälkikäteen kuulin Maran veljen Lallin sairastaneen MLS:ää, mutta eläneen päällisin puolin suht. hyvän elämän kotikoirana. Urosten menehtyminen oli harmin paikka, koska Mara jäi auton alle heti astutuksen jälkeen ja omistajat olisivat halunneet jatkoa loistavalle koiralleen. Tarjosin heille narttua, mutta eivät halunneet alkaa "kiimaruljanssiin". Tämän nartun astutin v.-95 Talvisen K&Mva Rikulla ja 7 pennusta 2 lopetin tämän sairauden takia. Ainakin näissä meidän koirissa ensimmäinen merkki oli heti niiden synnyttyä normaalia lyhyemmät ja jäykät kintereet. Olin jo lähes unohtanut koko asian, mutta mielenkiintoista olisi kuulla muidenkin kokemuksia.