Suomen Beaglejärjestö

Olis mukava kuulla mitä uroskoiria pidätte tai olette pitäneet hyvinä periyttäjinä?

Itse nostaisin ajovoittaja Kva & Mva Topin aika korkealle periyttäjä listalla. Ja vielä lisäarvona se, että useiden hyvien ajurien lisäksi Topi on periyttänyt hyvää Mva tason ulkonäköä.

Uudemmista uroksista veikkaisin hyvien periyttäjien listalle nousevan Kva&Mva Stenvik Elmerin. Elmerin pennut on vielä aika nuoria, mutta ennusmerkkejä on ilmassa.

Aika hyvää ja innokasta käyttökoiraa jättää myös näköjään Astalan Henkka, eikä näköpuolellakaan ole suurempaa moittimista.
Ne jotka on kokeissa käyneet on myös hyvin onnistuneet.
Itse olen päässyt Henkan kahta jälkeläistä tuomaroimaan, eikä ole ollut moittimista.

VvM wrote:Uudemmista uroksista veikkaisin hyvien periyttäjien listalle nousevan Kva&Mva Stenvik Elmerin. Elmerin pennut on vielä aika nuoria, mutta ennusmerkkejä on ilmassa.

Toivottavasti veikkauksesi osuu kohdalleen. (Mitenkä niin oma lehmä ojassa... )

Mitkä kriteerit tekevät periyttäjäuroksen?

Matinmäen Jussi tuntuu olevan monen ajavan koiran takana...

Kiinnostaisi tietää kasvattajilta, että yritättekö etsiä (puskaradiolla tai muuten) uusia uroksia nartuillenne? Tarkoitan kokeissa käymättömiä, reppumiesten helmiä. Uusia sukuja yms. Tiedon saaminen ei ole helppoa, mutta uskoisin, että ns. reppukoiristakin löytyisi periyttäjiä ja uutta pohjaa tulevalle. Miten sitten nämä saadaan jalostuksen piiriin?

Niinpä, periyttäjäurokselle on varmaan aika monta kriteeriä, riippuen kuka on sitä määrittämässä. Samoin on monipuolisuuden edellytys, kun eri kasvattajat painottavatkin asioita omien henkilökohtaisten mieltymysten mukaan. Omissa kriteereissä haukku voi korostua liikaakin ja näin tulee hylättyä monta hyvää urosta. Hienoa on se, että myös niille löytyy kuitenkin jalostuskäyttöä kasvattajilta, joilla ominaisuudet on erillaisessa painotuksessa.

Omia kriteereitä periyttäjäurokselle on, että uroksen jälkeläisistä löytyy keskimääräistä enemmän keskiarvoja parempia ajureita. Ominaisuuksia pitäisi pennuista myös löytyä, esim hyvää haukkua, intoa yms.
Ulkonäössä ei saisi tulla vikoja esim raajarakenteeseen.
Terveydellisiä ongelmia tavallista vähemmän.

Kaipa nuo Rape ja Tanu-Patekin ovat jotain periyttäneet. Taisi tuossa tämän kauden ajovoittajassa Rape löytyä lähes kaikkien koirien takaa.

mitkä ovat mielestänne kriteerejä,mitkä ovat hyviä periyttäjiä? tähän tuo vielä pienen lisän se että miten ne jälkeläiset tulevat esille. menevätkö koe vai reppumiehille..

Itse ainakin karsastan niitä uroksia joilla on paljon jälkeläisiä, olivatpa ne sitten hyviä tai huonoja. Paljon käytetystä uroksesta hakisin ennemmin veljen tai pojan tarkempaan syyniin

Joo kyllähän noilla joillakin menestyneillä muotiuroksilla aika paljon jälkeläisiä on. Hienoa on, että tässäkin topicissa esiintynyt nimeltämainitsematon kasvattaja on käyttänyt aika mukavasti noita "muita " uroksia ja hyvällä menestyksellä.

Ainakin mun logiikkaan kävisi, että käyttäisi hyvän uroksen isää?!? Eikös se ole silloin ole jo jotain periyttänyt jos on hyvä poika tullut?

Tekeekö se uroksesta hyvän periyttäjän, jos sen jälkeläisistä 10 - 15%:lla on ajokoetulos ja ~5% on valioita?

Vai onko kyse vaan siitä, onko kokeissa käyty vai ei??
Entä voiko sellainen uros olla hyvä periyttäjä, jolla ei itsellä on mitenkään erityisen hyvät tulokset?

Hirmu wrote: Entä voiko sellainen uros olla hyvä periyttäjä, jolla ei itsellä on mitenkään erityisen hyvät tulokset?

Wilhelm Schauman periyttäjä palkinnon säännöt ovat laadittu juuri niin, ettei siinä aseteta mitään vaatimuksia menestyksen suhteen palkinnon saajalle. Tuo palkinto voidaan myöntää vaikka näyttelyissä ja kokeissa käymättömälle. Tärkeintä on millaisia jälkeläisiä on saanut aikaan.

Jotta "yleisesti" koira saa hyvän periyttäjän maineen, niin siihen tarvitaan pentujen koekäyntejä. Mitä enemmän niitä on sitä luotettavampaa on arviointi.

Uroksen pentujen ja uroksen omat onnistumiset tuo uroksen kuitenkin esille, ja näin sitä tietää lähteä tutkimaan. Siksi kokeissa käyminen on tosi tärkeää.

Juu, ei sillä ettei kokeissa käyminen olis tärkeää. Aika suuri osa kuitenkin mennee reppumiehille (tulosmäärien perusteella) tai monttuun tai sohvankoristeeksi (siis ne, jotka myydään vain metsästäjille).

Ja mitä palkintoon tulee, lienee itsestään selvää ettei palkinnon saajan tuloksilla ole mitään merkitystä. Ei ainakaan noutajapuolella vaikka siellä palkinto kulkeekin rahvaanomaisemmalla nimellä.

Ajatuksena oli kysellä lähinnä mielipiteitä/ajatuksia.

Onhan se väistämättä niin, että jonkun on oltava se (rohkea?), joka urosta ensimmäisen kerran käyttää

minen noista suurista periyttäjista tiiä

vaan siinä samaa mieltä, että pitäisi rohkeesti vaan ettiä niitä peräkammarinpoikia... sieltä löytyy tervettä, komeeta ja ajavaa kaveria ihan kohtuuhyvällä sukutaululla, kun vähän näkee vaivaa.

itse uskon kasvattajien ja harrastajien väliseen yhteistyöhön. ikinä ei pidä olla itse niin viisas, etteikö voisi neuvoja kysyä ja apua pyytää.

Juha wrote:Kaipa nuo Rape ja Tanu-Patekin ovat jotain periyttäneet. Taisi tuossa tämän kauden ajovoittajassa Rape löytyä lähes kaikkien koirien takaa.

joo, ainakin niillä jälkeläisiä riittää, joten tuohon porukkaan pakosta joku ajavakin osuu

tanu-pate, 32 pentuetta http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoir ... 4/96&R=161

ja isänsä rape, 34 pentuetta http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoir ... 4/96&R=161

Näitä juttuja lueskellessani palautui mieleeni vuosien takainen tarina, kun neljä beagle-miestä palaili samalla autolla järjestön vuosikokouksesta.
Etupenkillä matkustaneet kasvattajat keskustelivat innokkaasti jalostusasioista pitkin matkaa. Kun kotikunnaat alkoivat lähestyä, niin toinen takapenkillä istuneista urosten omistajista totesi ykskantaan, "on se
ihmeellistä, että uroksista tulevat kaikki huonot ominaisuudet ja nartuista
ne hyvät". Tämä oli tietenkin pelkkä tsoukki, mutta saattoihan siinä piillä myös pieni totuuden siemen. Käsitykseni mukaan nartun merkitys perimässä on jopa suurempi kuin uroksen ja oman koiran pennuttamiseen
pitäisi kyllä olla muitakin syitä kuin, että se on oma koira. Tietenkin yksittäisellä uroksella on paljon suuremmat mahdollisuudet aiheuttaa suurtakin vahinkoa rodulle kuin nartulla.
Kun tarkastellaan näitä uroksen periyttäjä-ominaisuuksia, niin samalla pitää tietysti katsoa myös minkälaisista nartuista pentueet ovat. Yksikin
hyvä pentue, joka on saanut aktiiviset omistajat, voi nostaa uroksen korkealle vaikka muut pentueet olisivat minkälaisia tahansa. Tilastoja pitää osata tulkita, eivätkä ne yksin anna tässäkään asiassa oikeata kuvaa. Ovat silti oikein käytettynä oiva apuväline.
Se on kuitenkin nähty, että erinomainenkaan koira ei välttämättä periytä
kovin hyvin ja toisaalta omilta saavutuksiltaan keskinkertainen voi olla periyttäjänä huippuluokkaa. Siitä olen täysin samaa mieltä monen muun kanssa, että ns. reppumiesten koirissa olisi valtavasti hyvää annettavaksi jalostukseen, kun vain jotenkin niistä saataisiin tietoa.
Mitä ovat sitten ne hyvät ominaiusuudet, oma listani ja tässä järjestyksessä: rakenteeltaan terve, into kovissakin olosuhteissa, hyvä ja sitkeä haku, joka johtaa myös ajoon, kyky pitää jänistä liikkeellä esteistä huolimatta, riittävän kuuluva haukku ajon seuraamiseen, luonne.