Suomen Beaglejärjestö

Olis mukava kuulla millaisin perustein on itse kukin kennelnimensä valinnut.

Itseäni kiinnostaisi kuulla esim. Daragojn ja Kuomiopään tarinat?
Ja tietenkin uusista Shortlake ja Toivonmetsän kennelin nimien syntyhistorian?

Ja tietenkin kaikkien muidenkin?

Minäpä aloitan (Vesa ny ois voinu valoittaa jo omaansakin )

Renkkotenkon nimi tulee mieheni sekarotuisen koiran mukaan.


Riki oli nimestään huolimatta narttu. Emä oli puhdas Siperianhusky ja isä ainakin näytti suomenpystykorvalta. Äärettömän mukava koira, kova tyttö juttelemaan ja karkaamaan. Kuoli kuitenkin äkillisesti kuten emänsä 9vuotiaana yöllä koppiinsa. Epäilemme sydänkohtausta.

Rikillä oli lempiminiä kuten renkkotenkko ja räkkätäkättäjä, joten siitä tuon vähän "kansainvälisemmän" nimen valitsin Halusin sellaisen nimen joka ei kuitenkaan ole kytköksissä mihinkään rotuun, mutta on jollain tapaa muistuttamassa koiraharrastuksen alusta.

Kotitaloni nimi on Isoaho.Siitä kennelnimi peräisin.
-Sanna Kemppainen

Meillä ei ollut mitään tilannimiä eikä kadunnimiä mitä olisi voinut käyttää. Eikä myöskään mitään "kantanarttua" josta nimen olisi voinut johtaa. Niinpä hieman englannistettiin sukunimeä...

^Oho, en tiennytkään, että sulla on kennelnimi.

Kennelnimi tuli anottua pari vuotta sitten, vaikkei pentueita olekaan sen alle syntynyt, ja tuskin hetkeen syntyykään.

Vanhemmillani on mökki pienen järven (melkein lammen) rannalla, jossa meikäläinen on viettänyt kesiä koko pienen ikänsä. Järven nimi on Vallolammi, ja se on aivan Euran ja Laitilan (Satakunnan ja Varsinais-Suomen) rajalla. Siellä päin sijaistsee myös treenimaastomme.

Sieltä siis tulee nimi Rajalammen.

Ette varmasti halua tietää mutta kerron kumminkin

Ykkösrotuni myötä en nähnyt muuta kuin sen oikean koiran värin eli mustan, siitä oli pakko saada tuo black (ei sitten niin hyvin sovi beaglelle). Oli avaimenperä jossa luki blackbaboon, ja siinä oli paviaanin kuva muttei siitä olisi ollut kennelnimeksi. Tuli katsottua yksi ohjelma telkkarista ja sen oli semmoisen ihmisen käsialaa kuin Steve Pepoon.

Ehdottamasti halusin englantilaisen, mutta ilman niitä heittomerkkejä ja ässiä. Kammottavinta mielestäni on, kun on kotimainen kennelnimi ehkäpä ääkköstön ja öökkösten kera, ja siihen sitten koiran nimeksi tempaistaan joku englantilainen... Mutta toinen tykkää isästä, toinen pojasta...

Corner wrote:Kammottavinta mielestäni on, kun on kotimainen kennelnimi ehkäpä ääkköstön ja öökkösten kera, ja siihen sitten koiran nimeksi tempaistaan joku englantilainen... Mutta toinen tykkää isästä, toinen pojasta...

Olen samoilla linjoilla sun kanssa, tosin en tykkää siitäkään, että nimi on englanninkielinen ja siihen ängetään jotain supisuomalaista perään.

Mut tosiaan, toiset tykkää äiteistä, toiset tyttäristä.

Shorthlake nimi tulee kotikylässä olevasta järven nimestä joka on Kortjärvi
Siinä on ruotsinkieltä ja suomenkieltä yhdistetty ja nyt vaan väänettiin nimi englanniks.
Ykkös vahitoehto nimeksi oli Easthill (tais olla käytössä kun ei hyväksytty)

Mullakin olisi nätisti tyttönimestä kääntynyt Narrow Hill, mutta se sitten jäi käyttämättä. Tarvinnee sillä nimellä ruveta tekemään kotiviiniä.

Kävin kasvattajakurssin 1984 ja sain kennelnimen VEESTÄJÄN 1992.
Olin laittanut kolme vaihtoehtoa ja viimeinen hyväksyttiin. Nimi on vähän outo Savolainen juttu, mutta toki kuvastaa harrastuksiani. Nimen perusteella voi käydä kotisivuillani tutkimassa asiaa. Siis kannattaa miettiä tarkkaan vaihtoehtoja ja sitä, että kaikki ovat hyväksyttäviä nimiä.
Olen kasvattanut noin kymmenen pentuetta yhteensä Beaglella, Suomen ajokoiralla ja Suomen pystykorvalla.
Kasvatustoimintani olen kokenut ristiriitaiseksi.
On vaikea löytää sellaiset ostajat kasvateilleen, jotka hoitaisivat koiraa hyvin, käyttäisivät näyttelyissä ja kokeissa. Kyllä ostotilanteessa ollaan viimeisen päälle, mutta sitten tulee sairautta, avioeroja ja muuta hankaluutta. Itse olen laittanut kauppakirjaan etuosto-oikeuden ja ostanut muutamia kasvattejani takaisin ja saanut näin esimerkiksi parhaan Suomenajokoirani, josta tuli KVA ja koira joka säilyy muistoissani koko elämäni.
Kasvatustyössä onnistuminen on vaikeaa. Itselläni oli lahjakas nuori MVA Pystis, jolle haettiin jalostusneuvojien kanssa hyvä uros. Tuli hieno pentue ja heti yhdelle MVA arvo. Hölmöyttäni uusin yhdistelmän ja sitten ilmenikin epilepsiaa pennuissa. Epiluvut olivat yhdistelmässä huippuhyvät, eikä vanhemmissa ilmennyt mitään vikaa. Siihen loppui koirani kilpailuttaminen ja siitoskäyttö. Uskon, että nykyinen jalostustietojärjestelmä on kaikesta huolimatta parempi kuin se, että vialliset pennut vain lyötiin kivijalkaan. Järjestelmiin pitäisi vain saada kaikki tieto sillä vielä on liian paljon pimitettyä tietoa. Ei haluta ilmoittaa, jos pentue ei olekkaan onnistunut.
Vaikka yrität hakea kaiken tiedon suunnittelemastasi yhdistelmästä, jää suuri osa edelleen tuurin ja onnen varaan. Taitaahan se ollakkin se tekijä joka pitää homman jännänä. Jos papereiden mukaan menisi olisi jokaisella maankaato sessut ja kehumiselta ei tulisi loppua.
Ne keväät, jolloin on pentueita syntynyt ovat olleet mielenkiintoisia. On mukava seurata pentujen touhuja ja kasvamista ja onhan pienen pennun hajukin aivan ihana.
Olen kaikesta huolimatta kasvattanut monta hyvää metsästyskoiraa ja onhan jokaisesta kasvattamastani rodusta tullut myös valioyksilöitä itselle ja muillekkin.
Olen lopettanut kasvatustoiminnan ja toivotan kasvatusta harrastaville parhainta onnistumista valitsemissaan yhdistelmissä.

Arton kotipaikka ja koirien metsästysmaasto on Kuomionpäätä, Ylä-Kuomio-järven pohjoispäässä ja Kuomionpään tieosoitteessa. Ehkäpä tunnette Kuoma-jalkineet, jotka tehdään naapurikylässä Kuomiokoskella? Muitakin nimiä oli ehdolla, mutta tuo oli ensimmäisenä ja se siitä sitten tuli. Vähän on mietityttänyt jälkikäteen, mutta eipä sitä muuttaakaan voi

Metsään mennessä toivotaan parasta, vai miten se oli..? Toivonmetsä on kotitien nimi ja on metsäsaareke pellolla! Yhden pentueen kokemuksella ei vielä olla, muuta kuin vähän taas viisaampi. Siitäkin pentueesta kunnia sille kenelle se kuuluu...!Ensimmäinen toivonmetsä pentue tulossa..! Toivotaan,toivotaan....

Meikeläisen ei tarvinnut kennelnimee paljoa miettiä, vaan se tuli nyt jo 80v. naapurini suusta.
Reino oli tulossa joka aamuselta metsälenkiltä, luonnossa kun mies tykkäsi liikkua.
Siinä kohdatassamme Reino sanoi - et kuule keke usko miten elämä tuntuu taas makeelta kun on kesä tulossa.
Kävin tossa Koiralammella katsomassa ja kuuntelemassa teerien soidinmenoja. Se aika kun menee ohi tulee jonkun ajan päästä muuttolintujen "konsertti", joita tällä mäillä on ihan riittävästi. Sitten tulee käkien kukunta-aika joita niitäkin näköjään on ihan riittävästi.
Reino innostui - olen kuullut kolmen käen kukkuvan yhtäaikaa.
Meikeläinen siinä sitten kysäisi, no entäs sitten. No sitten myöhemmin kesäänpäin mentäessä kuuluu joskus iltasin helevetin "hyvvee" haetarin soettoo ihan tossa kulumilla. Kyllä tämä mäki on sellane SOITINMÄKI.
Siitä tuli kennelnimi naapurin avustuksella.

Kennelnimeni Viinamäen tulee asuinpaikan mukaan.
Asumme vanhan 5-tien varressa ja tässä 0,5 km päässä on "kuuluisa" Viinamäki. Se on saanut nimensä kauan sitten kun maaseudulta mm Juvalta isännät kävivät Mikkelissä maalis-tai Mikkomarkkinoilla . Isännät ajoivat kilpaa markkinoilta ostamillaan/vaihtamillaan hevosilla aina Viinamäelle asti (7km) ja siellä sitten korkkasivat markkinoilta ostamansa pullon. Tarina ei kerro kuinka loppumatka kotii sitten sujui....

Vietin vuoden vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa nuoruudessani. Koirahulluna minulla kävi mieletön mäihä ja pääsin perheeseen jossa kasvatettiin Llewellyn-linjaisia englannin settereitä, myöhemmin mukaan liittyi myös ihana vihikoira Molly. Perheen sukunimi oli Pound ja heidän kennelnimensä Pound's. Vuoden aikana pääsin tutustumaan kenneltoimintaan, käytiin koirien kanssa lenkeillä ja metsällä. Muutamassa field trial kokeessakin käytiin ja näyttelyssä. Perhe tuli minulle hyvin rakkaaksi ja heidän kanssaan koin ja opin elämästä paljon.

Silloin päätin, jos joskus itse kasvatan koiria, kennelnimeeni tulee sana pound kunnianosoituksena rakkaille ystävilleni. Ja koska en itse metsästä, toimin metsällä koirien ohjaajana ja huoltonaisena. Sellainen master of hounds. Ja siitä se sitten lähti .... Poundmaster's!