Suomen Beaglejärjestö

Olen täsä seuraillu kaverini beaglen-pennun kehitystä maholliseksi jäniksen kerruu konneeksi . samalla on tullu vähä syvennyttyä muutenki tähän rotuun . mulle on tullu täsä semmonen tuntuma , että piikeli on viime vuosina tai jopa vuosikymmeninä menny erittäin voimakkaasti kohti sohovakoirarotua ! pitäneekö paikkansa ? ihimettelen miksi esim. tällä palstalla metästykseen liityvistä asioista keskustellaan erittäin vähän ja metästyskäyttö tuntuu monella olevan tyyliin:( meidän bossekin tykkää kovasti haistella pupulin jälkiä , kun olemme mökillä käymässä ja käymme retkeilemässä metsässä ) huolestuttavaa tuommonen suuntaus . herätkää ihimiset ja ruvetkaa jalostaan piikeliä mettäkoiraksi uuestaan ! eikö seurakoirarotuja ole ihan tarpeeksi jo muutenki ? isä-ukko kun muisteli tuossa meijän piikleä seitkyt-luvulta , niin kovasti oli tuon ajan piikelille jonnareita kaajettu . mielestäni koiraa ei voi vielä sanua ajavaksi , jos se pöläyttää esim tunnin ajon , isäntänsä etittyä ensin sille valamiin jälen!käsittääkseni metästysinto on tällähetkellä monella piikelillä puutteellinen , jos omistaja halua oikiasti täyttää pakastintansa jäneksen lihalla . olis mukava saaha vähä aiheesta keskustelua aikaseksi.

200 litran arkkupakastin on meidän taloudessa riittänyt ihan hyvin.

BEAJ-- 0,00
BEAJ-1 76,58
BEAJ-1 91,54
BEAJ-1 79,08
BEAJ-1 89,00
BEAJ-1 60,21
BEAJ-1 95,75
BEAJ-0 34,71

on nois kokeis muutama oikeakin metsästyskoira saanu muorin tupakoiralta pataan. ja tähän mennessä joka kerta on miehiltä into loppunu ja pois on pitäny hakea.

On ehkä pikkusen väärin tuomita rotua nettikirjoittelujen perusteella. Taitaa olla vaan niin että ne parhaat satusedät on pitkäjalkaisten puolella. Ja ne sodanaikaiset jutut on vanhohen pappojen hörinöitä.

Muuten just tunti sitten astutettiin tulevia jäniksen kerruu konneita Himangan suunnalle.

Mutta kyllä kirjoituksessa jotain asiaakin oli. Kai

Kannattaa avata tuolta ylhäältä JALOSTUS-välilehti ja sen jälkeen vasemmalta Beagletutkimusraportit.

Suora linkki raporttiin, jossa verrataan nykybeaglea takavuosien koiriin, on tässä:

http://beaglejarjesto.fi/tiedostot/Beag ... portti.pdf

Timo K.

nettikirjoittelu huomiollani en todellakaan tarkottanu kehumisia , vaan pikemminkin metästykseen liityvistä asioista , ongelmista , tapahtumista ym.ym . kirjoittelua , jota ei paljoa näe . en tuomitse rotua , enkä toki tiiä kovinkaan laajalti beaglesta . olen vaan huolestunut kyseisestä rodusta . sillä toivon että jäniksenmettästystä harrastavalla ois myös toimivia tappijalaka rotuja valittavana . sehän ois pitkäjalakastenki etu se . tällä hetkellä tiedän muutaman beaglen joitten perusteella käsitykseni tullu , ei siis välttämättä ole se ehoton tottuus!

Moro!

Suurivalkoinen on itse ilmeisesti ajokoiramiehiä ja ei kovinkaan huolella ole tutustunut palstallakin kirjoitettuihin metsästysjuttuihin. Itse tunnen useamman KOVAN metsästysinnon omaavan beaglen tai beaglenalun...

Kun hankea on munia myöten ja beagle jaksaa touhuta kuitenkin useamman tunnin, sillätavoin, että on vielä mielenkiintoa touhuun, niin kyllä täytyy metsästysinnonkin olla kova! Sehän on selvä, että ajoja haittaa jo älyttömästi tuo lumimäärä, mutta hidastaa se jo pitempijalkaisenkin koiran touhuja. Ajoja kuitenkin koira ottanut näilläkin lumilla ihan kivasti, mutta tuntuvat ajettavatkin, etenkin rusakot, vetelevän enimmäkseen teitä pitkin meilläpäin. Kaverin venäjänajokoira kyllä painaa aukeillakin, kuin hirvi, oli ajosta ottanu ketunkin kiinni ajosta viimeviikolla, mutta se on taas oma lukunsa.

Tuokin jälkien valmiiksi ettiminen on pikkuisen "kiinalainen" homma ja kova väite, kettumiehet ainakin ajokoirapuolella ajavat nimenomaan kylältä aina aamuisin elukan mottiin, ennenkuin laskevat koiraa edes hakemaan...
Kuinka moni voi sanoa käsi sydämmellä vievänsä AINA koiransa tyhjään kenttään hakemaan, ei varmaankaan kovinkaan moni meistä(Tulee siihen itsekin sorruttua joskus,etenkin rusakkojahdissa ja juur nyt tällä hangella)

Oma koira(9kk) hakee kyllä sulalla tai pienemmällä lumella ihan verrattavissa isommankin koiran laajuuteen, mutta näin paksulla hangella on selvää, että etenkin tyhjän haku ja haun laajuus tuntuu kärsivän.

Kyllä metsässä meillä ainakin on käyty vähintään kaksi kertaa viikossa, keskimäärin kolmena päivänä ja uskon, että aika moni muukin beagle saa kyllä metsää.

Niin ja onhan tuo ihan kiva tuossa säkkituolissakin luppoaikana takan vieressä makoilemassa...

T:Jussi

no niin! samoilla linjoilla kuin suurivalkoinen.ajokoirajärjestön sivuilla paljon tekstiä esim. miten se ajoi,kauanko,millalailla ja kuinka paljon jänistä saatiin.itse samaa ihmetellen ettei täälä niin paljon ole tuota jahtipuhetta ennemminkin tuota näyttelypuolta!!! itsellä piikle 11kk ja ajo tahtoo aina loppua kun tulee ikävä ja ikinä en ole paikaltani metässä liikkunut ennen kuin koira tullut joten luottopulaa se ei voi olla.metsäkäyntejä palttiarallaa satoja kertoja.eli onko näyttelyhommat vaikuttanut jahtihommiin??en yleistä tässä, vaan oman koiran edesottamuksia seuratessa tullut nämä asiat mieleen ja tiedän että piikleistä löytyy mahtavia ajopelejä.tulevaisuudessa haluaisin sellaisen piiklen jolle voin tappaa hel...isti jänistä!!ja omanikin vielä pentu joten eihän sitä tiedä miten se kehittyy.niin ja en vähättele näyttelyhommiakaan vaan kysymys kuuluukin vaikuttaako se ajohommiin????????

Varsinaiseen kysymykseen, pilaako näyttelytouhut metsästysinnon, on varmaan aika hankala vastata, ainakaan itsellä kahden beaglen tietämyksellä . mutta osaisko nuo vanhemmat kennelien pitäjät vaikka vastata?

Itse olen omat pentuni aina yrittänyt valita nimenomaan metsästyspuolta tarkastellen ja yrittänyt etsiä sopivia kasvattajia sen perusteella.Miulla ei aikomusta ole paljonkaan näyttelyissä rampata, vaan käydä nimenomaan metällä. Tällä tapaa ainakin molemmat koirat olleet todella metsästysintoisia. Edellinen koira ei pärjännyt näyttelyssä, oli liian pitkänmallinen, mutta paineli vaikka neljä tuntia ketun perässä. Tämä nykyinen näyttää ainakin paljon paremman malliselta, mutta senhän näkee tulevaisuudessa sitten.

Tuo on kyllä hyvä kysymys, ja ite olen siinä(ehkä virheellisessä) käsityksessä, että on näyttely- sekä käyttölinjaisia beaglejä? Mutta ei kai se näyttelyissä käynti metsästyskoiraa pilaa...

Jos enempi tietävät tosiaan viitsisi vastailla.



T:Jussi

mukavaa , että joku vihtii laittaa kokemuksiaan etes omasta koirasta . kuullostaas että jollain on ainaski mukavia jahtikamppeita , hyvä niin . beagle-kenneleitä ku kattelee nettisivuilta , niin edelleen tuntuu siltä , että valitettavan monella tuntuu olevan pää-kiinnostuksen kohteena näyttelyt ja MVA...ja aivan aivan totta : olen suomenajokoiramies sikäli , että mulla on tommonen 9kk ikänen pentu ja edellinen oli 90-luvulla. kyllähän se vaan tahtoo olla että jos kasvattajat pitävät päätavotteena jalostaa MVA-koiria , niin tahtoo väkisinki käyttöpuoli kärsiä , tästä on palijo esimerkkejä . itte en tojellakaan ole rotu-rasisti , siksi vaivauduinkin herätteleen keskustelua!mitä tulee koti-koira ominaisuuksiin , niin minusta esim s.ajokoira on ihan tavallisen hyvä kotikoirana , vaikkei niin seurallinen ehkä ookkaan.. seuraavaa ajavaa kun laitan , niin varmasti voin vaikka tappijalanki ottaa , jos mun mielikuva siinä vaiheesa on että keskiverto-piikelillä saahaan enempi jänistä ku muilla roduilla !. mulle painaa vaakakupissa vain se : että koira järjestää mulle mahd. palijo ampumamahollisuuksia ! näyttäköön vaikka porsaalta jos vaan ajo kulukee !!!

Lihaa pakkaseen... tältä kantilta minä koiran kykyjä katson. Olen esimerkiksi tuomaroinut pitkäjalkaista, joka yhteyttä pitämättä painatti öbaut kuuden kilometrin päähän ja otti siellä sitten ajon. Enemmän kuluu energiaa hakeutua passipaikalle kuin mitä yhdestä jäniksestä saa... Olen myös korkeajalkaisissa törmännyt usein saappaanjäljen ajajiin. Tosin montaakaan korkeajalkaista ei ole tiedossa, mutta prosentuaalisesti mun näppituntuma on, että kovin yleistä on saappaanajo korkeajalkaiselle kuin mitä se on beaglelle. Koepuolella jotenkin on itsestään selvää, että korkeajalkaiselta linkku auki eikä sen jälkeen liikuta, vaan koira hoitaa homman. Olen miettynyt, onko sillä yhteyttä tuohon saappaanjäljen ajoon.

Ja beaglet sitten. Lähihakuisuus monesti varmaan tulkitaan metsästysinnon puutteeksi. Metsästysinto punnitaan sitten vaativissa olosuhteissa, ja se joka nyt näillä keleillä sen ylös kaivaa ja monta tuntia ajaa...Meillä vaatimattomia kolmostuloksia kertyy koiralle, jolla aina on saatu lihaa pakkaseen. Tiukkuus tuskastuttaa kokeessa muttei metsällä. Jalostuksessa on onnistuttu kun jälkeläinen päihittää vanhempansa... Ei ainakaan meillä ole sitten vielä onnistuttu, valitettavasti.

Räekkösen kyvyt velipojan kera huomioitu Vertailua mm. rapoteista tehtävä rodun sisällä, ei juurikaan ole mieltä verrata toiseen rotuun, on se sitten suomalainen tai venäläinen.

Suureltavalkoiselta ihan asiallinen ajatus saada keskustelua aikaan tälläkin palstalla. Ja nimenomaan beaglen kannalta metsästyskoirarotuna. Palstalle on rekisteröitynyt erittäin menestyneitä kasvattajia sekä paljon henkilöitä kenellä on pitkä kokemus beagleistä ja ajavista koirista yleensä. Toivoisin itsekkin heiltä rohkeasti enemmän kommentteja ja näkemyksiä asioihin.

Olen huomannut, että "piikeli" puolella koiranomistajat ovat paljon vaatimattomampia ja eivät suhtaudu koe- ja metsästyharrastukseen niin fanaattisesti kuin SAJ-puolella. Ollaan iloisia vähemmästäkin ja osataan iloita muidenkin onnistumisista. Tuntuu, että SAJ-puolella "taistelu" on paljon verisempää ja totisempaa. Toki poikkeuksia on puolin ja toisin, mutta tälläinen mututuntuma on jäänyt. Tuolla SAJ-forumilla jutut kehumisineen ja haukkumisineen ovat aika hurjia ja niitä voikin varmaan lukea pienellä varauksella.

Olen itse ollut metsällä useampien dreevereiden, suomenajoikoirien ja beaglejen kanssa ja nyt muutamana viimevuotena tuomarina sekä beagleilla että suomalaisilla. Vastaan on tullut ihan kelpo koiria rodusta riippumatta ja metsätyöskentely on loppujen lopuksi ollut hyvin samanlaista kaikilla. Roduissa on toki pieniä eroja ja niin kuuluu ollakkin. Metsästysinnossa beaglet ja suomenajokoirat ovat jääneet niille dreevereille joiden kanssa olen saanut metsästää. "Parhaat" ajot taas olen kuullut kokeessa suomalaiselta, taisi loppupisteet olla 95 pisteen tuntumassa. Kuitenkin metsäresissut oman beaglen kanssa ovat aina mukavia ja sykähdyttävimpiä vaikka oma koira ei paras mahdollinen yksilö olekkaan.

Rotuja on mahdoton asettaa paremmuusjärjestykseen eikä mielestäni niin ole tarvekkaan. Annetaan kaikkien harrastaa haluamallaan tavalla ja haluamallaan rodulla. Se on kuitenkin totta, että jalostuksen paino täytyy näillä kaikilla roduilla olla metsästyskäyttö ja luonnollisesti metsästysinto yhtenä tärkeimpänä ominaisuutena.

Ei nyt todellakaan kannata sen perusteella tehdä johtopäätöksiä rodun tilasta mitä netistä lukee...varsinkaan niitä metsästyspäivä kertomuksia, nehän joskus ovat kuin vanhaa kunnon Reginaa lukis Fantasioita ja vähän lisätty sellaista kirjoittajalle ja lukijalle tuovaa mielihyvää, unohdetaan kirjoittaa totuutta tai ainakin kaunistellaan. Pitkäjalkaisia on enemmän ja niiden harrastajia on enemmän, joten heidän foorumilla näitä "fantasia" kirjoituksiakin on enemmän. Meidän perheessä nettikeskusteluja lukee ja niihin kirjoittaa SE joka ei koiran kanssa metsällä käy. Se joka käy ei edes lue näitä juttuja...

Beaagle puolella aika harvalla kasvattajalla joka nimenomaan kasvattaa rotua metsästyskäyttökoirana ei ole edes kotisivuja...joten taaskaan ei kannata tehdä johtopäätöksiä rodusta netistä löytyvien kotisivujen perusteella.Käyttö-näyttökoira keskustelu nostaa säännöllisesti päätään tälläkin foorumilla (yhtä varmasti ja säännöllisesti kuin keväällä lumenalta pilkistävä koirankakka), yleensä aina jonkun huolestuneen uuden foorumilaisen johdosta.

Tässäpä pieni iltasatu...liitän sen sitten virikekansiooni jota teen koulutehtävänä. (Henkilöt ja kennelit ovat fiktiivisiä )

Olipa kerran Malla ja hänellä oli pari beagleä, toinen tuotu pikkupentuna ulkomailta. Malla harrasti koirillaan lenkkeilyä, toisen kanssa MEJÄä ja toisen kanssa Agilityä. Molempien kanssa koiranäyttelyjä. Ompahan Malla käynyt ulkomailla asti näyttelyssä. Muuten koirat ovat perheen lemmikkejä ja perheenjäseniä. Mallan kennelinimi on Ressu beaglen. Malla ei harrasta metsästystä koirillaan. Koirien vanhemmilla, niiiden vanhemmilla jne ei ole metsästetty. Mallalla on ollut pari pentuetta omilla koirillaan. Yhdistelmät ovat olleet sellaisia, että pentueen kumpaakaan vanhempaa ei käytetä metsästykseen. Pennut menevät useinmiten kaupunkikoteihin lemmikeiksi. Innokkaimmat harrastavat beaglejensä kanssa ohjatuissa koulutuksissa tokoa ja agilityä. Käytävt näyttelyissä tapaamassa tuttujaan näyttelyiden merkeissä. Kasvattaja järjestää yhteisiä tapaamisia joissa koirat juoksevat aidatulla alueella irti leikkien toistensa kanssa ja omistajat rupattelevat kuulumisia. Ressu beaglen kennelin koiria osa saattaa tulevaisuudessa käyttää omaan jalostukseensa. Taaskaan jalostusvalintaa ei tehdä metsästysominaisuuksien mukaan.

Sitten on Kalevi jolla oli Jäniksen ampujan kennel. Metsästyskäytössä olleita beaglejä jo -70 luvulta lähtien. Nykyään kun Kalevi on eläkeläinen hän pitää useampaa narttua, koska on aikaa käyttää niitä metsässä. Kalevi on käynyt koiriensa kanssa ajokokeissa, näyttelyissä sen verran, että on haettu sieltä tarvittava tulos. Tietokanta näyttää, että Kalevi on käyttänyt nartuilleen useasti ajovoittajassa pärjänneitä uroksia, mutta mahtuu mukaan muutama naapurin ressukin jotka Kalevi on todennut metsästysominaisuuksiltaan hyviksi, mutta uroksen omistajalla ei ole ollut halukkuutta kilpailuttaa koiraansa. Kalevi myy vain metsästäjille pentujaan. Kalevin kasvatteissa on useampi käyttövalio, pari muotovaliota ja jokunen kaksoisvalio. Aika usein Jäniksen Ampujan valiokasvatteja on juuri samoilla omistajilla.

Vaan kävipäs kerran 2000 luvulla niin, että pari Kalevin kasvattia ei sitten oikein ruvennu metsässä pelittämään (näin on varmasti käynyt ennenkin, ennen nettiaikaa). Kalevi oli kyllä sitä mieltä, että omistajat eivät osanneet metsästyskouluttaa koiraa tarpeeksi. Jäniksen ampujan kasvatin omistaja osti sitten itselleen pitkäjalkaisen, emäntä ja tytär ei antanu beagleä hävittää, se jäi tupakoiraksi.tytär innostui käyttämään sitä näyttelyssä ja piti koiralle kotisivuja jossa kertoi erinlaisista harrastuksista beaglensä kanssa. Kyseli innoissaan rotujärjestön foorumilla kuinka moni harrastaa agilityä beaglensä kanssa?Sai vastaukseksi useammalta ihmiseltä painokelvotonta tekstiä miten beagle menee pilalle, ei vain se yksi yksilö vaan koko rotu, jos harrastat sillä agilityä. Yksi uskaltaa vastata,että harrastaa agilityä beaglensä kanssa. Tytöt löytävät toisensa Petsiessä ja jatkavat keskustelua siellä, antavat virtuaaliherkkua koirilleen. Mutta kaikki löytävät virtuaalimaailmasta Jäniksen ampujan kennelin beaglen josta ei ollut jäniskoiraksi.

Sen jälkeen Mallan kasvatit levittivät näyttelyissä nenäpunkin tavoin metsästysinnottomuutta kaikkiin suomen käyttölinjan beagleihin. Mitä tästä opimme? Emme mitään, mutta keväällä se koirankakka keskustelu jatkuu taas. Sen pituinen se!

Opettavainen lauantai-iltasatu! Kiitos Sinttura & Junttura

Kiitos ja hyvää yötä!

"Näyttäköön vaikka porsaalta jos ajo kulkee!!!"

En malttanut olla poimimatta tuota suurivalkoisen kommenttia. Muutama sata vuotta taaksepäin, niin ei ollut tietoakaan suljetusta koirarekisteristä - milloin minkäkin rotuisia risteyteltiin keskenään jotta koiraan SAATIIN NE TOIVOTUT OMINAISUUDET PALVELLAKSEEN IHMISTÄ. Koiranäyttelyistä saatiin rahapalkintoja, samoin metsästyksestä tuli palkkaa rahana, kokeita ei vielä ollut. Näyttelyissä sitten myös myytiin aikuisia koiria, siellä etsittiin jalostusmateriaalia toisista roduista. Joku oli ehkä koiraansa käyttänyt oman rotunsa kehitykseen, joku toinen halusi käyttää sitä samaa jonkun ihan muun rodun luontiin. Ulkonäöllä ei ollut väliä. Ennenkuin sitten vähän myöhemmin...

Edelleenkään tällaista jalostustyötä ei kukaan estä. Itseäni kiinnostaisi kovasti sekoittaa beagle ja suomalainen. Olen myös erittäin viehättynyt ryssästä, dreeveristä taas en. Olisi hienoa sekoitella oma coctail, mittarina vain ja ainoastaan toimivuus metsässä (tämä sisältää TIETENKIN nuorena alkaneet ajot, pitkä ikä ja terveys). Mutta kokeisiin ei sillä sitten ole asiaa, kun se on sekuli - ajakoot vaikka kuinka hyvin.

Jos nyt kuitenkin on päättänyt metsästellä rotukoiralla, niin eikö se sitten saisi näyttää rotunsa edustajalta...? Aina voi kinastella ilmeistä, pään koosta, turkin väristä, mutta tietty rakenne ja mittasuhteet on TYÖSKENTELYÄ varten, eikä huvin vuoksi keksittyjä.

Miksi vinttikoiralla on korkea kinner, luisu lantio, avoimet kulmaukset, kapea ja syvä rintakehä, ylös kuroutunut vatsalinja ja kupera selkä? Ihmisen vuoksi VAI LAUKATAKSEEN NIIN LUJAA, ETTÄ SE SAA KANIN KIINNI?

Pienellä aikaa palstalle on kirjautunut useampikin "en oikein tiedä beaglestä mitään, mutta olen huolissani..." Keskutelu onkin aina tervetullutta. En keksinyt yhtään beaglen kasvattajaa nettisivuineen, jotka olisivat vain MVA tittelin perään. Vai lasketaanko vain ne kunnon koiriksi jotka ajaa korkeajalkaisen ykkösen, eli yli 75 pistettä. Mva beaglellähän on 60 pistettä.

Kesken tämän kirjoitusta poika soitti metsästä. Koira oli ajanut mieheni saappaan jälkeä. Eikä sekään ollut beagle vaan... Tieto on vielä tarkistamatta, 8,5 vuotias poikakin hallitsee jo ne nuotiopuheet... [/quote]

Mielenkiintoista/harmittavaa, että melkein mikä tahansa beagleista kirjoittelu näillä foorumeilla ajautuu nokitteluun näyttelybeagleistä vastaan metsästysbeaglet. En itsekään arvosta kovin korkealle vain ulkomuotoon perustuvaa jalostusta käyttökoirarodussa, mutta toisaalta ei myöskään kauneus ole vika, pikemminkin päinvastoin. Ulkomuodon periytyminen on tietysti paljon suoraviivaisempaa kuin käyttöominaisuuksien, joitten osalta tuloksiin päästään vain useitten sukupolvien yli yltävällä jalostustyöllä. Tärkeintä on kuitenkin se, että pennun ostaja saa kasvattajalta rehellisen tiedon sen taustoista ja vanhempien ominaisuuksista. Tällöin jokainen voi hankkia juuri sellaisen pennun, joka sopii hänen käyttötarkoituksiinsa parhaiten.
Tällaisella reilun 30 vuoden beaglekokemuksella en usko yhdenkään beaglen menevän pilalle, vaikka sillä metsästyksen lisäksi harrrastetaan mitä tahansa kommervenkkejä. Tällainen mikä tahansa koiran kanssa touhuaminen vahvistaa vain sitä "joukkuehenkeä", jota myös toimiva ajuri tarvitsee.
Onko sitten raatojen määrä hyvän ajurin mitta? Beagleharrastukseni aloitin aikoinaan ampumalla aina tilaisuuden tullen ja jo muutaman kuukauden jälkeen kotijoukoissa annettin ymmärtää, että voisi ruokapöydässä olla muutakin kuin jäniksen lihaa. Edelleen meillä jäniksiä syödään erinomaisella ruokahalulla, mutta kohtuullisesti. Melko keskinkertaisellakin koiralla kyllä ampumatilaisuuksia tulee aivan riittämiin, mutta toistuvat hyvät tulokset kokeissa vaativat erinomaisen koiran.
Tämän keskustelun avaaja oli huolestunut beaglein ajotaidon kehityksestä. Muutama vuosi sitten olin tilaisuudessa, jossa 60-luvulta saakka ajokoetoiminnassa eri rooleissa mukana ollut veteraani omana kantanaan sanoi, ettei tiedä yhtään metsästyskoirarotua, jonka käyttöominaisuudet olisivat kehittyneet niin huimasti kuin beaglella. Minulla ei ole tuohon mitään lisättävää eikä poisotettavaa. Yksilöissä on aina hajontaa, mutta hän tarkoitti rotua keskimäärin.