Suomen Beaglejärjestö

Mitä mieltä olitta jutusta?
Itselläni jäi hiukan semmoinen mieli että jos olisin koira laittamassa niin en jutun perusteella beagleä laittaisi. Minulla kun ei ole mahdollisuutta olla metsästyskaudella metsässä 24/7.

Minkälaisen jutun oletit sen olevan???? Se mikä minun pisti silmään, pennuista ei ollut yhtään kuvaa sen paremmin kuin beaglestä pupu suussa tai isäntää poseeraamassa jäniksen, koiran ja haulikon kanssa!

Käväisin Unkarissa syyskuussa ja sain mukaani sikäläisen kenneljärjestön lehden. Siinä oli myös rotuesittely beaglestä. Painoasu tietenkin upea eurooppalaiseen tai pitäisikö sanoa itä-eurooppalaiseen tapaan. Siinä on sivukaupalla asiaa (sitä en tiedä mitä!!) ja upeita kuvia "huippuluokan" koirista, pärjäisivät missä vaan. Yhtään metsästys kuvaa ei ole ( ai on näköjään yksi missä beagle katselee villisikaa) ja useampia kenneleitä esiteltynä hyvine kuvineen ja kauniine koirineen..... Juttu on 16 sivua pitkä. (Lehdessä kaikkiaan 122 sivua) Sellanen asia jäi kyllä huomioimatta, että en tiedä vaaditaanko jälkikoe valionarvoa varten vai ei?? Todennäköisesti ei, jos ajattelen maalaisjärjellä. Näyttelyt pidettii Venäjän vallanaikuisella "metsästysmajalla" joka muistutti kyllä enemmän linnaa!! Siellä oli "jokin" tapahtuma samaan aikaan. Minulle kerrottiin, että muistaakseni 28 eri maasta(??) oli kokkeja kilpailemassa parhaasta riistaruoasta... "Majallakin" tarjottiin ainoastaan riistaruokia seisovasta pöydästä. Beagle ja joitain muita 6 ryhmän rotuja myös esiteltiin...


Vuosien varsilla olen oppinut; "maassa maan tavalla", eli tekee miten itse parhaaksi näkee... kuka käy kannon nokassa istumassa ja kuka juoksee näyttelyissä!! Beagle ei kuitenkaan ole mikään sohvaperuna, eikä mielestäni tarvitsekaan tulla niin suosituksi mitä on nyt esimerkiksi itä-euroopassa tällä hetkellä, se tuo omat murheensa matkaan!

24/7 ?

Artikkelin tekoon oli näemmä osallistuneet pitkän linjan tietäjät, ja esim. Astalan kennelistä oli tarinaan mennyt kuva, joka oli julkaistu myös Astalan kennelin oman lehden kannessa. Jokainen näistä pitkän linjan tietäjistä varmaan olisivat arkistoistaan voineet kaivaa esiin jonkun niistä lukuisista jäniskuvista. Ainakin omassa Koiramme-lehdessäni niitäkin kuvia on riittämiin, kun minulle tulee koko lehti, eli myös metsästyssivut. En siis älynnyt jäädä kaipaamaan riistakuvia. Kaipa tässä toimittajakin oli valintojaan tehnyt.

Tuon jutun perusteella en ostaisi beaglea.

Lehtijutun kuvat ja teksti olivat mielestäni jonkinverran ristiriidassa keskenään. Tekstissä vouhotettiin niin siitä kuinka beagle on metsästyskoira, mutta kuvissa se ei ilmennyt tarpeeksi selkeästi. Tänään taas lemmikkimessuilla törmäsin koiran kanssa yhteen perheeseen, joka sanoi niin tykkäävänsä beagleista ja olivat aika pettyneen näköisiä kun heille sitten kerroin että tämän on pakko päästä metsälle ja ei voi pitää vapaana

Ensimmäinen sivu, luonnossa kuvattu beagle - ei varsinaista kuvatekstiä. Toinen sivu, yksi mustavalkokuva metsästä auton peristä "suomalaisen metsästävän kannan..." Kolmas sivu, isompi kuva "Isommatkaan ojat evät beaglen menoa haittaa kuten kuvasta näkyy" - kuva siis metsästä muttei koiralla ole tutkapantaa. Saman sivun toinen kuva "Englannissa beagleja käytetään metsästykseen ajueina". Seuraava sivu: koko sivun kuva metsässä läähättäen juoksevasta koirasta, jolla tutkapanta kaulassa: "syksy on beaglen elämän parasta aikaa". Seuraava sivu - väitän, että edellisen sivun tutkapantakoiraa seisotetaan siinä... Kuvateksti "beagle on ryhdikäs ja vankka pieni ajokoira".

Ja jatkuu yhdellä kuvalla seuraavalla sivulla: koira hyppää metsässä kelon yli tekstillä " jäniksen perässä pysyminen vaatii kovaa kuntoa. Konttikuusen Pekun harjoitteluun kuuluvat vapaat lenkit erilaisissa maastoissa". Seuraava sivu: beagle vapaana (pellolla?), kuvateksti "beagle sopii erinomaisesti pienille metsästysalueille". Viimeisellä sivulla sitten taas seisotuskuva uroksesta, kuvatekstinä "Suomessa kasvatettu Daragoj The Oriental on voittoisa näyttelytähti kotimaassaan Australiassa".

Kuva jäniksenruhosta ja haulikosta - sekö olisi sitten vienyt viestin perille, että kyseessä on jäniskoira?

Mielestäni juttu oli ihan hyvä ja siinä tuotiin selvästi esille rodun tarpeet metsän suhteen ja vaillinaisuudet pelkkänä sohva- ja seurakoirana. Jutussa tuotiin myös hyvin ilmi että vaikka beagle on metsästyskoira niin se ei ole mikään pelkkä TARHAKOIRA vaan vaatii paljon huomiota, sosiaalista kanssakäymistä sekä aktiviteettia myös metsässäkäynnin lisäksi.

Jos joku jättää tämän jutun takia beaglen hankkimatta pelkäksi seura- / sohvakoiraksi niin se on asiansa ajanut erinomaisesti.

Corner wrote:koko sivun kuva metsässä läähättäen juoksevasta koirasta, jolla tutkapanta kaulassa: "syksy on beaglen elämän parasta aikaa". Seuraava sivu - väitän, että edellisen sivun tutkapantakoiraa seisotetaan siinä...

Minä väitän että kyseessä ei ole sama koira.

Juha wrote:Jos joku jättää tämän jutun takia beaglen hankkimatta pelkäksi seura- / sohvakoiraksi niin se on asiansa ajanut erinomaisesti.

Komppaan tätä. Juttu oli ihan hyvä. Siinä ei sen kummemmin ylistetty metsästysominaisuuksia kuin seurakoira ominaisuuksiakaan.

Missä kohtaa sanottiin 24/7? Beaglelle riittää 1-3 kertaa viikossa useampi tunti kerrallaan.

Niin jutustahan tulee sellainen millaista materiaalia harrastajat antaa...

On se kumma kun määrätyt ihmiset ajattelevat, että beagle kärsii, jos ei pääse metsälle!!! Ovatkohan kysäisseet sitä itse koiralta? Eläin ei valitettavasti osaa ihan niin pitkälle ajatella! Mutta siitä se ei sensijaan kärsi, että on pelkkä työkalu, otetaan tarhasta silloin kun tarvitaan ja palautetaan sinne kun ei enää tarvita!! On se kyllä kumma juttu, että beagle menee pilalle Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa jos sillä ei metsästetä, mutta muualla maailmassa se voi hyvin! Mutta muualla maailmassa ei kai tehdä oravan nahalla kauppaa?

Eräässä haastattelussa kysyttiin mitä mieltä olen rotumääritelmistä, haluaisinko lisätä tai poistaa jotakin? pitää pysyä asia linjalla, mutta olis voinut kyllä vastatat, että on olemassa kolmaskin rotumääritelmä "suomen beaglelle"!

Ei ole aikaa tälläsiin pulinoihin, kun voi järkevämminkin pulista. Tämä viikko ja ens viiikkokin meneekin tiukasti beaglejen merkeissä! Tälläsiä aiheita ei täällä kannata kirjoitella...jokainen tulee autuaaksi uskossaan ja jos vie rotua tavalla tai toisella eteenpäin, niin eikö se ole hyvä asia?
Minulle aikanaan sanottiin, että tälläinen ihminen kuin minä pilaan koko rodun Suomessa, olen tiukasti pysynyt omissa oloissani, että rotu ei vain menisi minun takia piloille!! Mutta silloin tällöin tulee otettua kantaa, vai sanoisinko "tökättyä muurahaispesää".... kuhiseehan vähän enemmän!!

Pieni oikaisu....se lammen rannalla seisova beagle ei ole sama koira kuin joku tutkapanta kaulassa oleva koira... sen omistaja ei varmasti tiedä mikä tutkapanta on!

Minä en kyllä tunne kovinkaan montaa ns. näyttelylinjaisen Beaglen omistajaa, mutta sitäkin enemmän käyttölinjaisten omistajia.
Sen verran myös tiedän, että näille kavereille koira ei ole pelkästään mikään "työkalu", vaikka en ole harrastanu Beaglejä kuin neljännes vuositaa.
Jotenkin tuntuu ihan loukkaavalta lukea tommosia kirjotuksia.
Käyttöbeaglejä pidetään niin ulko- kuin sisäkoirina, ja samalla seurakoirina kuten "näyttelybeaglejäkin.
Sellaista mittaria ei varmaankaan ole vielä keksitty miten paljon koira kärsii, jos se ei pääse metsään juoksemaan, mutta siitä olen varma ainakin omien koirieni osalta, että ilo on ylimmillään kun linkku napsahtaa irti.

Otan mielelläni sitten väitteeni takaisin. Pahoittelut ko. koiran omistajille/kasvattajille, kun menin tämmöisen virheen tekemään. Mutta kiva että viestistäni löytyi joku kohta mihin voi kantaa ottaa!

Tällä hetkellä metsämies saa ihan oikeasti tehdä töitä, jotta löytää itselleen metsästyskaveriksi beaglen. Enkä jaksa uskoa, että Koiramme-lehti tekee juttuja edistääkseen pennunmyyntiä. Varmasti kaikissa roduissa on harrastajia jotka pitää koiraansa huonosti. Ei siitä niin kauan ole kun uutisoitiin kylppärissä pienissä näyttelybokseissa pidettyjä koiria, beaglejä ja mäyräkoiria - siis Suomessa. Yleistämään vaan en lähtisi. Ainakin meillä on koirilla tarhat ja oma talo, ja metsätyskaudesta huolimatta käyvät lenkillä kolme kertaa päivässä. Paitsi viikonloppuisin metsästyskaudella, kun saavat melkein koko valoisan ajan juosta metsässä. Ja se tutkapanta on väline, jolla metsästäjä voi mm. varmistaa, että hänen kaverillaan on metsässä kaikki ok. Huolenpitoa siis... Täällä meilläpäin on jämpti nippa nappa saatu pelastettua jäistä, ihan vaan tutkapannan ansiosta.

Joitain aikoja sitten korvat höröllään kuuntelin tarinaa, kuinka jossain ihanassa maassa oli kivasti aidattu koirille alue ja sinne sitten päästettiin kani sekaan. Ei vaan selvinnyt, kysyttiinkö siltä kanilta mitään. Olikohan sen maan pääministeri Berlusconi? Esimerkillistä toimintaa hänkin harrastaa, vai?

Rodun kotimaassa on myös laaja kirjo beagletyyppiä. Käytetäänkö niistä luonnehdintaa "Suomi-beagle"? Joku muukin, joka tietää, saa vastata jos vaan kiireiltään ehtii. Itse olen näissä asioissa niin vihree, niin vihree, että kaiken tiedon otan mielelläni vastaan!

Onkohan meillä beagleharrastajilla geeniperimässä jokin vika vai olisiko vallan jokin syndrooma?
Mikä tahansa keskustelu, jossa hiemankin viitataan beaglen käyttötarkoitukseen tai rodunomaiseen ulkomuotoon, johtaa hyvin pian keskinäiseen nokitteluun kahden tiukasti poteroissaan pysyvän "lahkon" välillä. Onko meillä todella näin pienessä populaatiossa varaa jakaantua eri leireihin?
Tämä Koiramme-lehden juttu oli minun silmin katsottuna ihan asiallinen ja tasapuolinen. Juuri sellainen artikkkeli kuin puolueettomalta alan lehdeltä voi vaatia. Voisihan sitä tietysti katkeroitua siitä, kun minulta ei mitään kysytty eikä oman koiran kuvaa ollut lehdessä, mutta se hivelisi vain omaa egoani eikä palvelisi millään tavalla beaglea rotuna.
Itselläni oli alkusyksystä tilaisuus toimia tuomarina ajokokeessa tällaisella "näyttelylinjaisella" nuorella beaglella, jonka ohjaajana toimi koko perhe. Täytyy myöntää, että maastoon mennessä kävi mielessäni ajatus koiran toimivuudesta. Päivä oli kuitenkin kokonaisuudessaan parhaimpia ajokokeissa viettämiäni päiviä. Tämä nuori beagle toimi olosuhteisiin nähden erinomaisesti ja henki maastossa muutoinkin leppoisa. Jäin miettimään, että onko näillä meidän ihmisten tekemillä linjoilla mitään merkitystä. Koira voi juuri sinä päivänä niin näyttelyssä kuin kokeessakin esittää parasta osaamistaan taustoistaan riippumatta.
Se meidän beagle tekee aina parhaansa, ehkä omistajankin pitäisi ainakin pyrkiä siihen.

Impan kanssa täysin samaa mieltä. Älyttömän hieno oli tuo sinun tuomarikokemus.

Kenen tarkoitusta palvelee nämä 24/7 provot ym.? Kasvattajana minä ainakin käyttäisin jalostukseen sitä kaikkein kauneinta koiraa, kunhan vaan tulisin vakuuttuneeksi tuosta työskentelypuolesta. Mielellään minä järjestän metsästysreissun urokselle, jolla itsellään eikä sen sukulaisilla ole tuloksia kokeista, mutta jos vain vihiä joku antaa että pelittää, niin mikä ettei, mennään metsään! Siinähän se luonnekin tulee samalla nähtyä.

Mutta valitettavasti kasvattajan ominaisuudessa olen pentukaupitteluni yhteydessä törmännyt ihmeellisyyteen, eli siihen ettei kasvattaja suostu koiraansa metsämiehelle myymään. Ei vaikka ko. henkilöllä oli saman kasvattajan kasvattama koira työkäytössä, se vaan oli päätynyt heille aikuisena pitovaikeuskoirana. Joku nuori tyttö ei kerrostaloasunnossaan ollut koiransa kanssa tullut juttuun.

Kuinka sekaisin maailmankirjat silloin ovat, kun metsästäjä ei ole metsästyskoiralle sopiva omistaja? Enkä ole vielä kasvattajan ominaisuudessa törmännyt näihin "ottaa koiran tarhasta kun tarvii" omistajiin, vaikka hakemalla haen niitä jotka koiransa kanssa aikovat metsästää. Urbaani legenda, ehkä.

Ja vielä: tuliterän tutkimuksen mukaan Suomi on ykkönen mitattaessa vaurautta. Laskennassa mukana oli mm. koulutus, terveys, vapaus, demokratian toteutuminen... Jos Suomen beaglejä harrastavasta väestöstä sitten se 90% vapaaehtoisesti pitää metsästyksen puolia, niin sittenhän kaikki on hyvin. Samassa tutkimuksessa Ruotsi ja Norja korkeilla sijoilla. Minä ainakaan en aio mallia hakea sen enempää Unkarista kuin Italiastakaan.

Cornerin ja impan kirjotuksiin meikeläisellä ei ole mitään lisättävää, eikä pois otettavaa.