Suomen Beaglejärjestö

Amerikkalainen sivu beaglen terveysongelmista.

http://www.aladarbeagles.com/health.html

Aika hyvä linkki! Jos vain ameriikan murre on hallussa, kannattaa ilman muuta lukaista.

Timo K.

Onko Suomessa ikinä harkittu, että jalostukseen käytettäville beagleille pitäisi tehdä jotain pakollisia terveystutkimuksia (esim. lonkat, polvet, kyynärät, selkä)?

Kyllähän noita sairauksia voi PEVISA:an (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) lisätä, mutta ei taida olla akuuttia tarvetta minkään SonjaH:n mainitseman sairauden kohdalla. Hälyttävin lienee tuo epilepsia, ja siinä mielestäni rodulla on käytössä jo aika hieno työkalu eli virtuaaliparitus. Tosin autuaaksi ei tee sekään...

Kirsikkasilmistä puhuttaessa aina toivon, että joku hyppää useamman vuosikymmenen kokemuksella esiin, ja kertoo tietämyksensä aiheesta. Mutta ei, hiljaista on ihan kuin beaglessä ei koskaan kirsikkasilmää olisi ollutkaan.

Monissa Pevisa roduissa ongelmaksi on noussut se, että tilastoitavat asiat kyllä näyttävät olevan kohdillaan, mutta sitten voi olla luonneongelmaa, allergiaa, kilpirauhasen vajaatoimintaa... Eli parhaaksi näen, että rotujärjestö tiedottaa ja järjestää koulutusta, tai sitten otetaan käyttöön jalostustiedustelu. Jalostustoimikunnan sihteeri sitten keräisi käytettävissä olevan tiedon, ja välittäisi kasvattajalle. Näin ainakin ykkösrodussani, jossa toimikunnan lausunto tulee kahtena kappaleena niin, että uroksen omistajalle tulee toimittaa kakkoskappale. Jalostustiedustelussa kysytään mm. "mitä odotat tältä yhdistelmältä?" ja sitten alle päiväys ja nimmari....

Ihan uteliaisuudesta Corner, mikä se sun ykkösrotu on?

Noutajista aloitin... Kaikki kuusi noutajarotua kuuluivat samaan järjestöön, ja niinpä myös ne niputettiin Pevisa:ssa samaan - siinä sitten tuli hurjia sotia kun jotain muutosta Pevisaan haluttiin, tunnetta oli paljon enemmän mukana kuin tietoa... Kultaiset lähtivät omille teilleen, kun jäsenmäärä oli riittävän suuri, sitten lähtivät labradorit ja viimeisimpänä tämä minun rotu Loput kolme ovat vielä noutajakoirajärjestössä, tosin niistäkin novascotiannoutaja voisi halutessaan lähteä omille teilleen. Aika on muuttunut, ja niinpä muutokset sielläkin onnistuvat nyt paremmin. Asioista tiettämättömät eivät saavu bussilasteittain kokoukseen...

Omana järjestönä Pevisa-muutosten tekeminen on helpompaa, ja tänä päivänä jo tiedetään niin paljon enemmän, ja painopisteet eri noutajilla terveysasioissa ovat erilaiset. Omassa rodussani on siitä erikoista, että suuri osa kasvattajista testauttaa kaikilta kasvateiltaan paljon muutakin kuin mitä Pevisa MÄÄRÄÄ, eli polvia ja kyynäriä on jo pitkään tarkistettu ja paljon! Rodussani on jonkin verran epilepsiaa, kilpirauhasen vajaatoimintaa, allergiaa..., mutta mikään, ei siis edes nuo pevisan alla olevat asiat ole hälyyttäviä. Pevisan mukaan meillä on mahdollisuus yhdistää D lonkkainen D lonkkaisella, mutta tätä ei koskaan ole tapahtunut. Muutamia kertoja on toki D narttu astutettu terveellä. Jalostustoimikunnan kriteerit ovatkin sitten korkeammat, molemmilta vaaditaan hyväksytty taipumuskoe, molemmilta väh. eh näyttelystä, A tai B lonkat, terveet silmät (lausunto ei saa olla kahta vuotta vanhempi). Nyt lisätään vielä polvi Ja/tai kyynärlausunto, mutta siitä on kokous vasta tulossa.

Käsittääkseni hirvikoirilla on ollut (ehkä on vieläkin), että niitä voi kerran tai pari (?) käyttää jalostukseen, mutta sitten lisäpentujen saamiseksi on kuvattava. Ehkä joku tämmöinen rajaus olisi beaglelläkin ollut poikaa silloin kun yhdellä uroolla alkoi olla satakunta pentuetta...

Omaan rotuuni ottaisin kirkuen virtuaaliparituksen liikennevalot, siksi en jaksa ymmärtää miksi niitä on tälläkin palstalla halveeraavasti moitittu. Olisi siinä yksi työkalu muiden ohella. Kasvatustyö on monella tapaa kuitenkin aina myös kompromissien summa.

Tässä esimerkki toisesta rodusta, toivoisin saavani kommenttia tähän ainakin herroilta timkil ja VvM Laitan tähän jalostustiedostelukaavakkeen sisältämät kysymykset:

Jalostustiedustelu

Jalostustiedustelu lähetetään rotujärjestön jalostustoimikunnan sihteerille vähintään 2 kuukautta
ennen nartun juoksuajan arvioitua alkamisajankohtaa. Mikäli urosehdotuksesi on ulkomailta,
liitä myös uroksen sukutaulu sekä terveys-, näyttely- ja koetulokset.

HUOM! Astutushetkellä kummallakin vanhemmalla on oltava alle 24 kk vanha silmätarkastuslausunto!


Nartun omistaja:

Kennelnimi
Osoite

Postitoimipaikka
Puhelin: Sähköposti:
Nartun nimi ja rek.nro:

Syntymäaika:

Juoksun arvioitu alkamisajankohta:

Väri: DNA-väritestin tulos:
Lonkkatulos: kyynärniveltulos:polvilausunto

Viimeisin silmätarkastuspvm: tulos: Onko nartulla tai sen sisaruksilla todettu jokin seuraavista: kasvaimia, allergia/atopia,
patella luksaatio, vaikea lonkkavika, kyynär-, olka- tai kinnernivelen kasvuhäiriö, epilepsia,
sydänsairaus, autoimmuunisairaus, maksa- tai munuaissairaus, purenta- tai kivesvika,
luonneongelmia, joku muu sairaus tai vika, mikä?



Oma arviosi nartun luonteesta:


Nartun näyttely- ja koetulokset:

Käytetäänkö narttua käytännön metsästyksessä? kyllä ___ ei___

Miten narttusi käsittelee riistaa?
Nartun aikaisemmat pentueet (uros, pentujen lukumäärä, syntymäaika):

Pentujen terveystilastot, näyttely- sekä koetulokset (mikäli eivät näy KoiraNetissä)


Oma näkemys edellisestä pentueesta (jatka tarvittaessa paperin toiselle puolelle)



Onko nartulla ollut tiinehtymis- tai synnytysvaikeuksia tai keisarinleikkauksia?

Mainitse jos pennuilla ollut OD:ta, vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa, patella luksaatiota,
silmäsairauksia, purentavikaa, kivesvikaa, arkuutta tai aggressiivisuutta tai muita
sairauksia/vikoja, jotka tulisi ottaa huomioon uutta yhdistelmää suunniteltaessa.

Omia urosehdotuksia (liitä mukaan arvio uroksen luonteesta, onko sillä todettuja sairauksia
ja käytetäänkö sitä metsästyksessä, jatka tarvittaessa paperin toiselle puolelle)

Mitä narttusi puutteita toivoisit uroksen voivan kompensoida?
Mitä toivot tältä yhdistelmältä?

Mikäli haluat jalostustoimikunnalta lisäehdotuksia oman ehdotuksesi lisäksi,
ota yhteyttä jalostustoimikuntaan.



Vakuutan antamani tiedot oikeiksi

Paikka Aika_____/____2007

Allekirjoitus

Leikitään, että olen juuri tullut rotuun ja minulla on kaikin puolin hyvä narttu ja tahtoisin sen astuttaa. Tietäisin, että sen emällä tai vaikka siskolla on ollut Cherry Eye - mitkä keinot minulla on löytää uros, jonka suvussa tätä rasitetta ei ole?

No, minä vastaan kun kysyttiin. Aloitan helpommasta päästä, eli tuosta "cherry eye"-kysymyksestä:

Valitettavasti sinulla ei tuossa tapauksessa olisi mitään keinoa varmistua siitä, etteikö jonkun mielenkiintosi kohteena olevan uroksen suvussa olisi rasitetta. Syynä on tietysti se, ettei tuon(kaan) vian esiintymisestä suomalaisbeagleissa ole riittävää tietoa. Tästä viasta puhuttaessa pitäisi oikeammin sanoa, että tietoa on erittäin vähän.

Sama koskee kyllä muitakin vikoja ja sairauksia. Järjestön jalostusjaosto on kyllä tehnyt erilaisia kyselyjä ja muutenkin yrittänyt kannustaa koirien omistajia kertomaan tietämiään vika- ja sairaustapauksia. Tulos on ollut pääsääntöisesti laiha.

Parhaiten on onnistuttu ns. beagletutkimuksissa, joissa on kysytty myös tällaisia asioita. Varsinainen vikoja ja sairauksia kosketteleva kyselykin on aikoinaan tehty lähettäen kyselykirje yhden vuosiluokan koirien omistajille, viitisensataa kirjettä siis. Olisikohan vastauksia tullut alle kymmeneltä beaglen omistajalta. Meni siis aivan mönkään.

Nykyisin kerätään tietoja vioista ja sairauksista epävirallisemmin. Omistajat ilmoittavat joitakin tapauksia oma-aloitteisesti. Joku vastuuntuntoinen kasvattaja kertoo omissa kasvateissaan ilmenneistä tapauksista. Osa tulee ilmi näyttelytuloksia selatessa. Osasta kuullaan muuten vain, jolloin varmistetaan tapaus oikeaksi suoraan omistajalta tai kasvattajalta.

Silti tietoja heruu luvattoman vähän. Aivan liian vähän, jotta mitään johtopäätöksiä voitaisiin perustellusti tehdä. On toki tunnettuja tapauksia, joissa esimerkiksi jokin uros periyttää keskimääräistä enemmän jotain ei-toivottua, mutta siinä kaikki.

Jalostusjaostolla on konstit vähissä, jos koirien omistajat eivät kannustuksesta huolimatta välitä/halua/näe tarpeelliseksi ilmoittaa koiriensa ongelmista. Hyvät vinkit tilanteen parantamiseksi otetaan kiitollisuudella vastaan.

Sitten tuosta jalostustiedustelusta:

Tiedän, että monilla roduilla rotujärjestö haluaa tiukasti ohjata jalostusta. Itse näen asian niin, että Beaglejärjestön jalostusjaoston tärkein tehtävä on tiedon jakaminen. Varsinaiset paritusyhdistelmät valitsee nartun omistaja, toivottavasti tarjottua tietoa ensin pohdittuaan.

Vierastan ajatusta, että beaglejärjestö ottaisi ohjat käsiinsä ja ryhtyisi asettamaan beagleharrastajille ja narttujen omistajille rajoja - tosin tällaista mahdollisuutta ei onneksi edes ole. Suosituksia voidaan antaa, mutta niiden noudattaminen on tietysti täysin vapaaehtoista.

Jotta "ylhäältä ohjattua" jalostusta voisi olla, pitäisi olla oikeata, varmaa tietoa muun muassa vikojen ja sairauksien periytymismekanismeista. Kun sellaista ei ole, en näe järkeväksi, että jalostusjaosto tekeytyisi viisaammaksi kuin onkaan. Edes jonkun uroksen liikakäyttöön emme voi puuttua kun emme ole pevisa-rotu.

Tämä sama koskee myös käyttöominaisuuksia. Tietoa saadaan vain hyvin pienestä koiramäärästä. Metsästysominaisuuksien periytyvyyksistäkään ei varmuudella tiedetä. Ei siis olisi järkeä tälläkään saralla ruveta tekemään jalostusyhdistelmäpäätöksiä järjestötasolla.

Uskon, että tiedon levittäminen on oikea tie. Täytyy nimittäin muistaa, ettei beaglen terveystilanne ole huono. Kun vain vielä saataisiin koirien omistajat mukaan talkoisiin ilmoittamaan ilmenneistä ongelmista - yhteisen hyvän nimissä.

Kirjoitti Timo K., jonka omistamalla Jullella on:
1. epilepsiarasitetta suvussa tämänhetkisen tiedon perusteella rodun keskiarvoa enemmän
2. kivesvikatapaus hyvin lähisuvussa
3. taipumusta tulehdussairauksiin (hoidettu nielutulehduksen ja tassutulehduksen vuoksi).
4. hyvä metsästysinto

ps. rupesin epäilemään, josko vastasin ollenkaan kysymykseen...

Anaalirauhaset aiheuttavat eri asteista vaivaa tai vaativat tyhjennystä useilla tietämilläni beagleilla. Tämä vaiva vaikuttaa kielteisesti myös koiran metsästyskäyttöön, joten siinä mielessä se on rodun kannalta ei toivottu ominaisuus. Omalla koirallani rauhaset eivät ole päässeet tulehtumaan, mutta jatkuva tyhjäyttäminen maksaa kun en itse ole valmis sitä tekemään ja todennäköisenä vaihtoehtona on niiden kunnostaminen eläinlääkärin leikkauksella metsästyskauden jälkeen. Koiran kivekset täytyy myös leikkauttaa pois. Metsästysinto on hyvä ja tätä ominaisuutta arvostan beaglessa luonteen lisäksi eniten.

Suuret kiitokset Kilpeläiselle! Ylhäältä ohjattua jalostusta en minäkään halua, mutta tiedon keräilyä kyllä. Annan nyt halvan vinkin: jokaisessa beaglelehdessä, tai ainakin yhdessä numerossa / vuosi voisi ihan hyvin olla irtileikattava terveystietokyselykaavake. Kaavakkeella voisi antaa tietoa jo edesmenneistäkin koirista. Kun niissä sitten on se nimmari alla, on se se kaikkein varmin tieto mitä on. Vaikkei näitäkään tietoja varmasti voisi kylille jaella, olisi se kuitenkin jalostusväen käytettävissä ja pääsisivät puuttumaan heti jos jostain on nousemassa ongelma. Monissa muissa roduissa on paljon enemmän kaikenlaista, muttei se tarkoita, että voisimme beagleissä olla täysin huolettomia. Moni epäilemättä informoi kasvattajaa ongelmista, mutta en oikein jaksa uskoa, että se ihan kaikilta menee siitä eteenpäin. Ja toki kasvattajalle kuuluu edelleenkin ensimmäisenä kertoa Sen jälkeen täytetään terveystietolomake. Ja muuten, kasvattajan tulisi voida liittää pennunomistajansa järjestöön ensimmäiseksi vuodeksi pentuejäseninä.

Olen tuosta Cherry Eyesta jauhanut jo ihan liikaakin, mutta se on hyvä esimerkki vaivasta jonka kanssa on helppo elää pikku operaation jälkeen, mutta mikä ehdottomasti pitäisi voida jalostaa pois. Beagle on vanha rotu, mitä näille tapahtui silloin aikaa ennen kirurgin veistä...

Henkilökohtainen näkemykseni on, että koiran elämään kuuluu valeraskaus ja anaalit. Se, kuinka ongelmallista näistä tulee, onkin omistajan ongelma Alkuperäistä ruokaa ja liikuntaa koiralle, niin anaaliongelma katoaa/vähenee. Tiine narttu oli normaalia vähemmällä liikunnalla, eikä karkeaa ruokaa (luita) tiineelle annettu. Narttu päätyi keisarinleikkaukseen (tämä olisi se tieto jonka haluaisin terveystietolomakkeella saattaa jalostustoimikuntaan tiedoksi) eikä eläinlääkärin avustaja varmasti halua muistella minne anaalien sisältö tirskahti...

Jep, tuo lehden mukana oleva kyselykaavake onkin aika hyvä idea! Tietysti siinä on se huono puoli, että se menisi vain rotujärjestön jäsenille, mutta mitä luultavammin sekin poikisi lisää tietoa.

Kun viimeisin beaglekysely toteutettiin, harkittiin myös semmoista vaihtoehtoa, että vastaaminen olisi ollut mahdollista myös netissä täytettävällä lomakkeella. Ajatuksena oli, että vastaamiskynnys olisi mahdollisimman alhainen. Emme kuitenkaan keksineet mitään konstia, jolla olisimme pystyneet varmistamaan sen, että vastaaja kuuluu siihen joukkoon, josta vastauksia haimme. Vastaaminen piti olla nimittäin mahdollista myös nimettömänä.

Periaatteessa lomake netissä olisi tässäkin tapauksessa muuten hyvä, mutta samat ongelmat olisivat nytkin vastassa. Järjestöllä ei ole resursseja esimerkiksi pankkitunnusten käyttöön henkilön tunnistamisessa tai jotain vastaavaa.

Lisäksi saattaa olla niin, että nettivastauksen kirjoittaminen tai nettilomakkeen täyttö olisi liiankin helppoa. Kun täyttää kynällä paperista lomaketta ja vielä toimittaa kirjeensä postiinkin, miettii kirjoittamaansa luultavasti enemmän. Ehkäpä vastaus on tuolloin totuudenmukaisempikin.

Timo K.

Samaa mieltä tuosta jalostusjaoston roolista. Monimuotoisuus astutuksissa säilyy hyvin kun kasvattajat itse ratkaisevat yhdistelmät. Kasvatajat painottavat asioita usein hyvinkin erilaisesti, mikä on hyvä asia. Jaoston rooli on minusta tiedon kerääminen ja sen pohjalta valistus ja tiedon jakaminen. Beaglen taso nousee kun kasvattajien tieto lisääntyy. Beaglekasvattajien päivät on yksi tiedon jakamisen muoto.
Toinen hyvä voisi olla tuollaisen jalostuskaavakkeenkin soveltaminen beaglelle? Ei niin että se lähetettäisiin jaostolle, vaan jokainen voisi täyttää sen itsekseen. Täyttäessä ja kirjoittaessa asiat paperille tulisi varmaan paremmin mietittyä oman nartun ominaisuuksia. Tuon kun täytettynä laittaisi pariksi päiväksi kirjahyllyyn ja sitten lukisi ajatuksella uudelleen, saattaisi syntyä hyviä jalostus päätöksiä.

Sairauksia tulee olemaan koirissa niin kauan kun luomupohjalta toimitaan. Tärkeintä olisi seurata omassa kasvatustyössä, ettei mikään yksittäinen vika, vaiva tai sairaus pääse nousemaan. Beaglen tilanne on tosi hyvä jos saamme sen pysymään samalla tasolla jatkossakin.

TVstä tuli eilen eläinsairaala niminen ohjelma. Hienoa, että tuollaisia laitoksia on olemassa. Toinen puoli on tuo Cornerinkin mainitsema seikka mitä tehtiin ennen loistavien kirurgin veitsien aikaa. Silloin taisi aika usein karsinta olla ainut keino vähänkin pahemmissa tapauksissa. Joissain tapauksissa varmasti hoito on tärkeää, mutta saattaa siitä olla jatkossa harmiakin jalostukselle.
Hoitokeinojen parantuessa olisi varmaan syytä miettiä ”terveyskirjan” käyttöönottoa. Tuohon merkittäisiin eläinlääkärissä käynnit ja siellä tehdyt toimenpiteet. Tuo kirja seuraisi koiraa ja sitä voisi pyytää nähtäväksi esim. pennun ostajat ennen pennunostopäätöstä. Samoin uroksen omistaja voisi pyytää sen nähtäväksi ennen astutuspäätöstä. Ja tietenkin nartun omistajat saisivat tarkastaa uroksen kirjan ennen päätöstä. Välttämättä tuon julkisempi sen ei tarvitsisi olla? Silloin jo sen vaikutus olisi toivottu.

Koiran mukana kulkeva terveyskirja on todella hieno ajatus! Jo nyt eläinlääkäriltä saa ilmaisen, lääkefirman tekemän rokotuskirjasen ja siitä olisi aika helppo siirtyä terveyskirjaan. Ko. kirjaseen itse kirjaan jo madotukset, kiimat, mahd. valeraskaudet, ekat ajot/kaadot, sekä näyttely-ja koemenestyksen. Dementiatampiolla on tämmöinen oltava...

Ykkösrodussani kasvattaja voi edullisesti liittää pentujensa omistajat järjestöön, ja useat jatkavat seuraavana vuonna jäsenyyttä omasta pussista. Varmasti beaglejärjestökin olisi tälläiseen satsaukseen valmis Lehdessä sitten säännöllisesti on niiden kasvattajien nimet mahdollisen kennelnimen kera, jotka ovat pentuejäseniä liittäneet ja siinä järjestö kasvattajia kiittää. Se on osaltaan semmoisten vastuullisten kasvattajien näytösikkuna... Jäsenmäärä nousee, ja yhä useampi mahdollisesti täyttää myös terveyskyselyn.

Merkittävin tarkoitus kaavakkeella onkin tulla juuri tavallisten koiranomistajien käyttöön, siis niiden joilla ei alunperinkään ole ollut mitään jalostuksellista ajatusta koiraa hommatessaan. Rekisteröinneissä kennelliitto vaatii tiedot (kaavakkeen) keinohedelmöityksestä. Tuleeko muuten rotujärjestön tietoon, mitkä beaglepentueet ovat saaneet alkunsa keinohedelmöityksenä? Vastuullinen eläinlääkäri ei tee siemmennyksiä muuten kuin kaavakkeella, ja yksi osa menee ell suoraan kennelliittoon, yksi jää kasvattajalle ja pentueilmoituksessa on keinohed. ilmoitettava. Tämäkin on asia, jonka rinnastan tuohon "kirurgin veitseen".

Ja jos taas palaan lempilapseeni eli kirsikkasilmään, niiin ilokseni minulla oli mahdollisuus jutustella ell avustajan kanssa, jolla on 10 vuoden kokemus melko suuresta ell asemasta. Hänen mukaansa beagle ei missään tapauksessa vaikuta olevan tyyppirotu kirsikkasilmissä. Eli ehkä huolenaiheeni on ollut turha. Tai ainakin erittäin paikallinen...

Olipahan tuoreimmassa Koiramme-lehdessä luettavaa... Ykkösrotuni oli siellä mainittu niin moneen kertaan, ettei varmaan ole beagleväestölle enää ihme, että meillä aktiivisesti jalostustoimikunta kerää tietoa.

Mahdottoman hyvää (ja niin totta) luettavaa oli myös tuo artikkeli ihmisen liiallisesta puuttumisesta lisääntymiseen. Kummastakaan artikkelista ei onneksi beaglea löytynyt.

Luomu. Sillä mennään

Corner wrote:
Ykkösrodussani kasvattaja voi edullisesti liittää pentujensa omistajat järjestöön, ja useat jatkavat seuraavana vuonna jäsenyyttä omasta pussista. Varmasti beaglejärjestökin olisi tälläiseen satsaukseen valmis Lehdessä sitten säännöllisesti on niiden kasvattajien nimet mahdollisen kennelnimen kera, jotka ovat pentuejäseniä liittäneet ja siinä järjestö kasvattajia kiittää. Se on osaltaan semmoisten vastuullisten kasvattajien näytösikkuna... Jäsenmäärä nousee, ja yhä useampi mahdollisesti täyttää myös terveyskyselyn.

Erittäin hyvä idea ja toivoisin, että jo seuraavassa kokouksessa johtokunta käsittelisi tämän asian ja kertoisi meille päätöksen beagle lehdessä perusteluineen. Tekisitkö sinä Corner asiasta esityksen kokoukselle?