Suomen Beaglejärjestö

Syksyllä kolmevuotias poikabeagle on parin viikon ajan ajoittain murissut lapsille. Eilen sitten näykkäisi 11 vuotiasta poikaani ensin käteen aamupäivällä ja kun poika meni iltapäivällä koiran lähelle, niin varoittamatta kävi aivan raivona päälle, repi paidan ja puri rintaan syvät jäljet.
Normaalisti koira on ollut erittäin iloinen, tottelevainen ja kiltti.

Mikähän sillä nyt on. Ja mikä neuvoksi.

Kuvauksen perusteella on mahdotonta sanoa, onko ongelman syy psyykkinen vaiko fyysinen (sairaus tms.).

Mutta tärkein neuvo mielestäni tässä tilanteessa: Huolehdi siitä, ettei tapahtuma pääse toistumaan. Eli että koira ei pääse tekemisiin lasten kanssa ennen kuin syy on selvillä. Ulos tarhaan, toiseen huoneeseen tms. Kuonokoppa vähintään.

Tuo raivona päälle hyökkääminen kuulostaa minusta kyllä varsin pahalta. Jos arvojärjestys lasten ja koiran välillä ei ole ihan selvä, voisin ymmärtää näykkäämisen vaikkapa silloin jos lapsi menee ruokakupille tai nukkuvaa, väsynyttä koiraa tönimään. Mutta että raivona ja tosissaan päälle noin vain! Mielestäni kyse ei ole enää ihan pikkujutusta.

Jos muuta ratkaisua ei löydy, kannattaisi harkita myös koiran lopettamista (vaikka se näin kirjoitettunakin kuulostaa pahalta). Arvaamattomasti käyttäytyvä koira on lapsille vaarallinen, vaikka ei olisi beaglea suurempi. Turhia riskejä ei kannata mielestäni ottaa.

Arvaan, että joku ottaa nokkiinsa tuosta koiran hävittämisvaihtoehdosta, mutta arvojärjestys se pitää asioilla sentään olla.

On olemassa ongelmakäyttäytyviin koiriin erikoistuneita koiraterapeutteja, ei tosin läheskään joka paikkakunnalla. Kuulemma saavat ihmeitä aikaan jos kyse on käyttäytymishäiriöstä. Jos taustalla on jotain fyysistä vikaa, tilanne on tietysti toinen. Tällaisten kallonkutistajien palvelut eivät ymmärtääkseni ole ihan ilmaisia.

Timo K.

Miten on suhtautunut lapsiin aiemmin? Miten lapset käyttäytyvät koiraa kohtaan, ja onko siinä jokin muuttunut? Jos lasten käytöksessä ei ole moitittavaa, lähtisin kyllä itse tutkimaan koiraa lääkärillä ensin. Samalla voi konsultoida häntä ja mielellään myös jotain "ongelmakoirakouluttajaa".

Jouduin koirani puremaksi täällä keväällä jolloin menin lääkärille ajatuksena tarkistaa onko jäykkäkouristusrokote voimassa. Lääkäri oli sitä mieltä etten tarvinnut rokotusta enkä antibioottiakaan.
Kaksi vuorokautta myöhemmin jolloin purema oli juuri alkanut punottamaan minulle soitettiin terveyskeskuksesta ja pyydettiin välittömästi tulemaan hakemaan antibioottia.
En tiedä miten osasivat olla näin huolehtivaisia terveyskeskuksessa, mutta olin hyvin kiitollinen koska jälkeenpäin kuulin vaikka miten kamalia juttuja miten voi käydä ellei eläimen purema hoideta antibiootolla.
Joten käy poikasi kanssa lääkärillä!

Mun korvaan kuulostaisi kyllä siltä, että koira ei ole terve. Siis jos sen käytös ei ole aikaisemmin ollut tuollaiseen viittaavaakaan. Suosittelisin käyntiä eläinlääkärillä mahdollisimman nopeasti.

--

^Enpä ole koskaan kuullut, että lapset olisivat laumassa alimpana sukukypsyttömyyden vuoksi. Ei se kyllä niin saa mennä, missään nimessä.

On totta, että kivun lisäksi syy voi olla muussakin. Siksi olisikin tärkeää tietää, miten lapset ovat käsitelleet koiraa tai onko jokin siinä yhtäkkiä muuttunut. Ymmärsin kuitenkin, että koira on aikaisemmin ollut kiltti ja iloinen, ja tämä muutos olisi tapahtunut aivan yllättäen.

Joo, Eemeli on oikeassa, asia on juuri näin. Lapset ovat aina koiran alapuolella, jos eivät ole vielä sukukypsiä. Ihmisen eli aikuisen tehtävä on suojella lasta koiralta ja myös koiraa lapselta! Kysymys ei ole siitä miten asiat "saavat mennä" vaan se vain on niin. Ei lapsi voi ikinä olla koiralle sellainen auktoriteetti, että koira kokisi lapsen pomokseen, sehän on ihan luonnollista! Voisiko mikko66 valaista heidän tilannettaa hieman enemmän, miten kaikki alkoi ja mikä tilanne on nyt. Älkää vain lopettako sitä koiraa tuosta vain selvittämättä tilannetta sen tarkemmin! Liikaa lopetetaan ihan hyviä koiria vain osaamattomuutta/tietämättömyyttä, jotka olisi tosi helppo saada ns. ruotuun, kun ihminen vain ymmärtäisi mitä tekee. Niin se vielä: on mielenkiintoista, että koira kävi vain tämän yhden pojan kimmppuun (kahdesti) vaikka perheessä on ilmeisesti myös muita lapsia... Onko siis ottanut tämän pojan jostain syystä silmätikukseen...

Mielestäni lapsiperheessä on koiraan pystyttävä luottamaan ilman epäilyksen häivää. Yksi hyökkäys lapsen kimppuun murentaa tätä luottamusta pahasti, tilanteen normalisointi voi olla vaikeaa ja aikaa vievää. Ei riitä, että koira on saatu ruotuun, myös lasten on uskottava siihen, että tilanne on muuttunut.

Mikäli tarhamahdollisuutta ei ole, on lapset ja koira jätettävä käytännön syistä tuon tuostakin porukalla kotiin. Jos joku pelkää tällaista tilannetta - lapset tai jompi kumpi vanhemmista - on tilanne epänormaali eikä siksi hyväksyttävissä.

Meillä on kolmen lapsen perhe. Kyselin lapsilta, uskaltaisivatko he jäädä Jullen kanssa kotiin ilman vanhempia jos Julle olisi joskus hyökännyt jonkun heistä kimppuun. Vastauksissa ei ollut tulkinnanvaraa - eivät uskaltaisi.

Mielestäni on hyvä ohje, etteivät lapset saa mennä häiritsemään nukkuvaa koiraa. Se ei silti tarkoita sitä, että koira saisi edes murista tällaisessa tapauksessa. Se ei myöskään tarkoita sitä, etteivätkö lapset olisi hierarkiassa koiran yläpuolella. Tai ainakin koiralle pitäisi olla selvää, että lauman pomo suojelee lapsiaan niin määrätietoisesti, ettei koiralla ole pienimpiäkään haluja ruveta isottelemaan lapsille.

Kokemusteni mukaan kipuja tunteva koira vetäytyy nurkkaan, sohvan taakse tai muuhun suojaiseen paikkaan. Etsii käsitykseni mukaan luontonsa mukaisesti suojaa mahdollisilta saalistajilta silloin kun tuntee itse olevansa heikossa kunnossa.

Timo K.

Meillä maailman parasluontoisin koira (ei beagle) kömpi tiukkaan väliin sängyn alle, eikä tullut sieltä pois kun isäntä tuli töistä kotiin. Silloin tiedettiin ettei verta vuotavaa hännänpäätä enää kotikonstein parannella vaan tilattiin aika amputaatioon ja kolmasosa hännästä pois. Siitä alkoi uusi elämä.

Sama koira sanoi toisille koirille rumasti vain kerran: tiskikoneen asennuksen yhteydessä unohtui lattialle paketti tiskikonepulveria ja pakettihan piti tutkia. Jalla jalla ja paha mieli, kennelin toinen koira tapansa mukaan haastoi koiraa leikkiin ja puri kyljestä... Sai sitten turpaansa oikein kunnolla, jonka jälkeen tämä maailman kiltein otus juoksi erikseen kiinni emänsä, ja antoi turpiin sillekin.

Vahingossakaan koira ei osoittanut mitään aggressiivisuuteen viittaavaa ihmisille. Jos olisin topicin aloittajan housuissa, ja olisin AIVAN varma ettei lapseni ole koiraa kiusannut, niin koiralle olisi vain yksi osoite. Vain yksi.

Nuusku wrote:Joo, Eemeli on oikeassa, asia on juuri näin. Lapset ovat aina koiran alapuolella, jos eivät ole vielä sukukypsiä.

Tämä on kyllä omituisinta mitä olen koskaan kuullut. Ihminen on AINA koiran yläpuolella riippumatta siitä onko hän sukukypsä tai ei.

Minun ykkösveikkaus on, että lapsi on kiusannut koiraa.

Toinen vaihtoehto on, että koira on kipeä.

Mä uskon, että jos lapsi ei ole vielä sukukypsä, koira ei haista lapsesta sukupuolihormoneja, vaan määrittelee sen "pennuksi", koska se haisee pennulta. Näissä tilanteissa vastuu jää aikuisille, joiden tulisi olla laumassa alfa ja koiran uskoa, mitä alfa sanoo. Jos koira pitää itseään lauman pomona, se katsoo, että sillä on oikeus kasvattaa lapsia=purra tai näykkiä. Jos koira kunnioittaa alfaa, se jättää myös lapsen rauhaan.

Luonnollisesti lapsen pureminen on hyvin traumaattinen tapahtuma ja siitä on varmastikin lähes mahdoton päästä yli. Mutta mun mielestä on turha lopettaa hyvää koiraa, jos syy on ollut ihmisissä. Aloittajan tilanne kuulostaa eniten siltä, että poika on kiusannut koiraa. Harvoin tuon ikänen poika myöntää tosin kiusaamista. Mun mielestä on sadistista, että koiran tulee kestää lapselta mitä vain. Jo se, että koira on murissut lapsille eli varoittanut niitä, olisi pitänyt herättää vanhemmat selvittelemään tilannetta eikä odottaa enää, että pureekohan se.

^ Mites sitten kun nainen tulee vaihdevuosiin ja sukupuolihormonin tuottaminen lakkaa? Siirtyykö nainen silloin arvoasteikossa koiran alapuolelle? Tuon sinun teorian mukaan näin pitäisi käydä.

Ei ole minun oma teoriani, vaan teoria, johon uskon. Eli tuohon sinun kysymykseesi en osaa vastata.