Suomen Beaglejärjestö

Millaisia seikkoja pidätte tärkeinä tulevan pentueenne vanhemmilla? Mitkä ovat riittäviä ominaisuuksia jotta pentue kannattaa tehdä?

Entä kun olette ostamassa pentua mihin vanhempien ominaisuuksiin laitatte painoarvoa? Kuinka tarkkaan selvität mitä olet ostamassa?

Koiran vanhempien pitää olla terveitä. Rakenteen pitää olla melko lailla kunnossa (ettei pennuille tule rakenteesta johtuvia vaivoja) ja mitään allergioita, vatsaoireita, furunkuloosia yms. hankalia sairauksia ei saa olla.

Myös luonteen pitää olla kohdillaan jalostuskoirilla eli pentujen isä ja emä eivät saa olla vihaisia ihmisille tai muille koirille ja beaglella pitää olla myös beaglen reipas ja iloinen luonne. Aralla emällä ei pitäisi missään tapauksessa teettää pentuja.

Jos terveys ja luonne on kohdillaan, niin sitten voi alkaa tutkailemaan mahdollista näyttelymenestystä ja koemenestystä eri lajeissa. Koemenestys on kuitenkin hyvin paljon kiinni koiran omistajasta, joten sille ei voi ihan mahdottomasti laittaa painoa ja näyttelyt puolestaan ovat vähän kuin arpajaisia.

Vanhempien ominaisuuksia ajatellen heitän kysymyksen kokeneille kasvattajille, että kuinka periytyvä ominaisuus on haku/ajolöysyys tai tiukkuus? Ilmeisesti metsästysinto on hyvinkin periytyvä ominaisuus vai kuinka?

Pennun (myös vanhempien ja isovanhempien) tuli olla omalla kohdallani rotumääritelmän mukaisia ulkomuodoltaan ja luonteeltaan. Ei tiedossa olevia periytyviä sairauksia.

Luonne rauhallinen mutta rohkea kuten kauniissa ja rohkeissa, ei vaines...

Molemmilla vanhemmilla ja isovanhemmilla toivoin olevan joku tulos näyttelystä ja hyvä tulos tai mieluummin useita hyviä tuloksia ajokokeista.

Ensimmäisen beaglen ollessa kyseessä piti rotuun tutustua huolella ja kasvattajankin luona vierailla useita kertoja parin vuoden aikana (kahvia tarjottiin joka kerta joten vaivaksi asti ei vierailuja ilmeisesti ollut). Hankintaprojektin aikana kävin myös pennun emän ja kasvattajan kanssa pari kertaa metsällä sekä syys että talvikaudella ja sain emän kolme kertaa itselleni kaveriksi metsäviikonlopuksi. Siinä päätös sitten viimeistään vahvistui että tämän koiran urospennusta tulee itselleni metsäkaveri kunhan sellainen ensin saadaan sopivasta uroksesta alulle ja syntymään.

Pentuja piti tietysti sitten käydä vielä katsomassa, mutta valinta oli aloittelijallekin helpohko kun urosvaihtoehtoja oli vain kaksi.

Juha wrote:Vanhempien ominaisuuksia ajatellen heitän kysymyksen kokeneille kasvattajille, että kuinka periytyvä ominaisuus on haku/ajolöysyys tai tiukkuus? Ilmeisesti metsästysinto on hyvinkin periytyvä ominaisuus vai kuinka?

Vaikka en ole kokenut kasvattaja ( tosin en ole vielä kasvattanut pentuja lainkaan , mutta tarkoitus olisi vastaan tähän:
Meillä on uros joka on määrätyllä kelillä hakulöysä, vanhemmiten löysyys on jäänyt vähemmälle ja koska säännöllisesti käydään metsällä uroksen emän kanssa joka on varsin tiukka, kelillä kun kelillä, en osa pitää sitä asiana joka vaikuttaisi jälkeläisten haukku-ominaisuuksiin.
Kovin paljon kokemusta minulla ei ole mutta kuten huomaa, mielipiteitä löytyy!
Entäs miten valitsen pentuni. Uutena harrastajana kennelnimi on varsin hyvä lenkki yhdistää koiria. Huomaa onko jostain tullut paljon hyviä koiria, mikä viestittää että on ollut siitoksessa ´punainen viiva`.
Harvalle kai on mahdollista päästä metsään katsomaan miten tulevat vanhemmat siellä työskentelee joten kasvattajan kertomukset ovat tärkeät ja tietysti dokumentoitu menestys.

Nyt pisti Vesa visaisia kysymyksiä. Kun itse aloin harkitsemaan pennutusta yritin listata oman koirani hyviä ja huonoja puolia. Tutkailin sukutaulua ja selvittelin terveystilannetta kauemmaksikin. Soittelin ihmisille ja kyselin millaisia koiria oman koirani taustalta löytyy.

Vaikka oma koirani ei mikään tähti ole alkoi vaakakupissa painaa suku koirani taustalla, sisarusten hyvät ominaisuudet sekä koirani rakenne ja terveys. Myös koirani luonne on sellainen että sitä "tervepäisyyttä" mielellään yrittäisi jalostaa eteenpäin.

Sopivaa urosta etsiessä ongelmia kuitenkin tuotti nimenomaan oman koirani sukutaulu. Ira on pitkän linjan suomalainen beagle ja täysin suomalaisissa uroksissa oli paljon samoja esi-isiä ja -äitejä. Siksipä päädyin urosvalinnassa Vesan kasvattiin. Vesa kun pyrkii rohkeasti laajentamaan beaglen geenipohjaa käyttämällä ulkomaisia koiria jalostustyössään. Lisäksi kyseisen uroksen ominaisuudet tuntuivat kompensoivan oman koirani heikkouksia ja näin ollen ajattelin että pennuista voisi tulla ihan kelpo koiria.

Nyt pennut ovat varttuneet vuoden verran ja jo ensimmäinen syksy näytti ainakin käyttöominaisuuksien osalta positiiviselta. Pennuista on muotoutumassa hyviä ajureita ja tulevana syksynä varmaankin niitä jo koetellaankin. Ulkomuotoa päästään testaamaan näyttelyissä nyt keväällä ja kesällä.

Kaikkiaan pennutusprosessi oli itselleni todella positiivinen kokemus joten ehkäpä sitä tulevaisuudessa uskaltautuu toisenkin pentueen teettäämään...

Tällä palstalla varmasti moni miettii koiran ominaisuuksia juuri metsästyskäytön kannalta. Mutta, suurimman osasta aikaa koira on useimmille kuitenkin perheenjäsen! Se siis tarkoittaa, että varmasti useimmille semmoinen koira, joka pelittää kuin unelma metsässä, mutta on muun aikaa ei niin mukava ja sairaudet jyllää, on varmasti huonompi vaihtoehto kuin koira, joka on kaikin puolin mukava ja terve, mutta vaan keskinkertainen ajokkki, joka kuitenkin ajaa useita tunteja kerrallaan ja pitää metsästystouhuista.

Sen vuoksi ainakin omalta kannalta mietittynä oli rotu mikä hyvänsä on juuri koiran terveys ja rodunomainen luonne todella tärkeää! Itselläni on vain muutamasta beaglesta kokemusta n. 20 vuoden ajalta ja sen lisäksi se, mitä olen muilta kuullut. Vaikka ajo-ominiasuuksienkin ajatellaan olevan vahvasti perinnöllisiä, niin olen monta kertaa törmännyt semmoiseen, että metsästäjä, jolla on ollut ajavia koiria aiemmin ja on hommannut uuden koiran, niin vaikka mitä tekisi ja taustojen pitäisi olla kunnossa, niin ajot ei koiraa kiinnosta.

Hyviä pointtejahan tuossa on tullut jo paljon. Minusta vanhempien tulisi olla terveitä ja hyväluonteisia koiria. Se on lähtökohta. Niiden jälkeen tulee beaglen kohdalla metsästysominaisuudet, ulkonäkö ja geeniperimä. Tällä viimeisellä tarkoitan sitä, että on hyvä asia, kun tänne koto- Suomeen saadaan uutta verta ulkomailta.

Ensimmäistä pentua hankkiessani kyselin paikallisilta beagle- aktiiveilta hyvistä pentueista. Toisen valinnassa painoi venhempien meriitit, ajokoetulokset painottuen. Ostotilanteessa tällä hetkellä painaa nimenomaan nuo eka kappaleessa mainitut ominaisuudet. Kasvattajan osaaminen, vankka kokemus ja hyvät tulokset jalostustyössa kannattaa ottaa huomioon.

Niin että pitelehän sitä kahvipannua kuumana, pullat saa kyllä minun mielestä tarjota vieraat.

Kenties on nyt väärä paikka kysellä, mutten näytä netistä löytävän yhtään beagleurosta täältä Pirkanmaalta joka olisi käytettävissä astutukseen.
Eli tarkoitus olisi astuttaa omat koirat sellaisella uroksella joka sopiva sekä näyttöön että käyttöön.
Vinkkejä vastaa otetaan!

Pikkasen minua vähän ihmetyttää tänäkin päivänä, että matkako on rajoitteena koiran urosta valikoitaessa. Sanon ihan suoraan, että verenpaine ei ole tällä hetkellä ihan kohallaan.
Mullekkin on tullut nartun omistajilta kyselyjä uroksista astutukseen, ja sen pitääis olla vielä lähellä. Nartun omistajat ovat saaneet kylläkin kuulla oman mielipiteeni.
Tietenkin jos on nartulle käypänen uros lähellä, niin sen parempi.
Nyt on taasen hyvä olla kun sai vähän"vuodatettua".

Keijo voi nyt ottaa verenpainetta alentavaa lääkettä ja rauhassa miettiä syntyjä syviä.
Minulla syynä on se etten pääse täältä kotoa irtautumaan pitkiksi ajoiksi tai yön yli reissuun kun kotona on hevosia, joita on ruokittava monta kertaa päivässä. Ja yksi poniressu jolla on ötökkäallergia ja sen takia sitä on valvottava välillä, että voidaan tarvittaessa ottaa suojaan ötököiltä.
Kaikilla ei ole sijaishoitajia tai on sellaista erikoishoitoa vaativaa kuten tuo kesäihottumakin ettei halua jättää vieraan käsiin ponia.

Muuten:
Pirkanmaakin on aika laaja alue mielestäni! Luulisi tänne sopivan muutaman uroksen joista valita sopivat omille nartuille??

Ymmärrän Tarua täysin. Meillä on taasen tyttären jättämä diabeetes kissa, jota on syötettävä neljän tunnin välein, ja pistettävä kolmesti vuorokaudessa, jotenka emännän kanssa pitää menotkin lomittaa.,että sillä viisii. Hevosmiehiä olen minäkin. Verenpainekkin on laskenut, ei hätää.

Jalostusneuvojat (yhteystiedot näillä beaglejärjestön sivuilla) osaavat varmasti opastaa siitosurosasioissa. Siitosuroksia näkyy olevan myös alueellisten beagleyhdistysten sivuilla (esim. Etelä-Pohjanmaan beagle ry). Pohjalainen uros ja pirkanmaalainen narttu, siitä vasta syntyisi hyväluonteisia ja komeita pentuja!

Jeps niin voisi tullakkin!
Tietysti jos sen uroksen olisi mahdollisuus tulla tänne meille niin sittehän ei olisi ongelmaa. Meillä tosin on noita muita elikoita sen verran paljon, että uroksen pitäis tulla toimeen EHDOTTOMASTI kissojen kanssa. Lintujakin meillä on ja niitä polleja.

Laittakaas hyvät urosten omistajat minulle postia, katsotaan löydetäänkö toiselle nartulleni sopiva sulho.?
Koirani on Ala-Anttolan Kerttu ja sillä on ollut jo yksi pentue: Peikonpojan E-pennut. Kerttu eli Ruttu ajaa jänistä ja ompa kettuakin pölläyttänyt.

VvM wrote:Millaisia seikkoja pidätte tärkeinä tulevan pentueenne vanhemmilla? Mitkä ovat riittäviä ominaisuuksia jotta pentue kannattaa tehdä?

Entä kun olette ostamassa pentua mihin vanhempien ominaisuuksiin laitatte painoarvoa? Kuinka tarkkaan selvität mitä olet ostamassa?

Kiinnostaisi tietää aiheen avaajan omat mielipiteet asiaan. Kasvatusmeriitit ovat sen verran kovaa luokkaa, että kiinnostaisi kuulla mikä on valintojen "punainen lanka"?