Suomen Beaglejärjestö

Mitkä muut asiat ovat beagleharrastajien(joksi luen itseni vasta helmikuussa, sydämellä mukana kuitenkin...)sydäntä lähellä?

Minua on aina kiinnostanu erilaiset aseet ja ammunta, pikkupoikana tuli ammuttua lähinnä ilmakiväärillä ja parisen kertaa isän haulikolla. Metsästysharrastuksen myötä tuli ajankohtaiseksi oman haulikon hankinta, kaappiin päätyi mossbergin 835 pumppu.
Tätänykyä kaapista löytyy pumpun lisäksi päällekkäispiippuinen haulikko, pienoiskivääri ja baikalin lintukivääri.
Erällä viihdyn muutenkin, lähiseudun kalavedet on tullut vuosien varrella tutuiksi. Lähinnä virvelillä ja ongella narrailen, perhostelu kiinnostaa mutta kun vain löytyisi aikaa opiskeluun.
Erä ja luonto-oppaan tutkinto olisi tarkoitus saattaa loppuun jossain vaiheessa, eräänlainen ikuisuusprojekti...
Kiipeily kolahti minuun täysillä jokunen vuosi takaperin, vaasassa on siihen erittäin hyvät mahdollisuudet. Jäätä olisi tarkoitus päästä kiipeämään mutta taitavat vain säät pilata mahdollisuudet tältä vuodelta.
Ruoanlaitto kiinnostaa siinä määrin että armeijan jälkeen luin itseni ravintolakokiksi, vakituiset työpaikat näillä leveyasteilla vain on kiven alla joka varsinkin perheelliselle on välttämättömyys. Suoritinkin melko pian valmistumiseni jälkeen alanvaihdoksen.
Reilu vuosi sitten tuttavani sai minut kokeilemaan erilaisia piipputupakoita, nautinnon hakuisena ihmisenä tykästyin välittömästi.
Tässä vaiheessa on hyvä mainita että hyvä piipputupakka on sitten täysin eri kamaa kuin mitä sätkätupakaksi tarkoitetut joka marketin hyllyllä olevat pussukat ovat.
Piippuja löytyy kaapista 7kpl ja erilaisia tupakoita n 30 eri blendiä, erityisesti latakiaa sisältävät toimivat minulle. Virginioihin olen vasta tutustumassa mutta alku tuntuu varsin lupaavalta.
Piipuista sikareihin, osittain kiinnostaa ja osittain taas ei. Humidorin ostin mutta lisää täytettä siihen ei ole siunaantunut, aika näyttää. Ehkä sitten joskus =)
Piiputtelu ja lukeminen, suuri nautinto on ottaa hyvä kirja, sopivaa juotavaa ja piipullinen hyvää tupakkaa ja siirtyä parvekkeelle unohtamaan kaikki muu tunniksi, pariksi.
Niitä hyviä kirjoja viimekesänä olivat erityisesti sven hasselin sotaromaanit(historia ja toinen maailmansota kiinnostaa joo...)mutta muutakin tulee ahmittua välillä ettei tunnelma käy liian yksipuoliseksi.
Yksi asia mikä on kiinnostanut jo lapsesta asti on tatuoinnit. 15 vuotiaana tuli ensimmäinen kuva hankittua ja nyt 27 vuotiaasta kehostani löytyy n 16 erilaista väkerrystä. Yläselkä on kesken, projektina se hakataan kun tulee niin iso. Jahka se on valmis niin seuraavaksi saa oikea kylki neulaa, osittain vaan siitä syystä että on kuulemma kivuliain mahdollinen paikka kehossa. Tahdon ottaa selvää....
Joo, on niitä vikatikkejäkin tullut hankittua. Esim säätövuosien aikaiset tatuoinnit sormista on poistettu ja selän kuva on osa peitekuvaa.
Tatuointieni paikoilla tykkään herättää ajatuksia ihmisissä, molempien käsien etusormen ja peukalon välinen alue on tatuoitu, korvanlehdessä on kuva, niskassa. Tukan alla takaraivossa on yksi kuva jolla sain ihmiset aikoinaan hyvinkin häkeltyneeksi.
Tiettyjä tietoisia riskejä on tullut otettua varsinkin työn saannin puolesta mutta vakituinen työpaikka kirjapainossa ja esimiesteni ennakkoluulottomuus vain edesauttaa harrastusta.

Hiukan offaria tuli mutta tulkoon, saa jatkaa =)

Hiukan edittiä, tämmöiset ovat kolisseet minuun vuosikaudet:
http://www.saunalahti.fi/thietavu/

Jopas on Pertsalla kivuliaat ja epäterveelliset harrastukset Mut tervetuloa rodun pariin...

Pitää nyt ihan ite miettiä, että mitä sitä tulee harrastettua

Koirat...nehän ne, monella tapaa. Mä olen paikallisen kennelseuran sihteeri ja beaglekerhon johtokunnassa. Molempien "firmojen" kotisivu päivitykset on mulla, samoin ku kolmet kennelsivut. Sit mulla on palkintotuomari ja kehäsihteeri kortit ja niitä "valtuuksia" tulee käytettyä puolikymmentä kertaa vuodessa. Keväällä ja kesällä näyttelyissä ja syksyisin ajokokeissa. Näyttelyjä on nyt 3 vuonna peräkkäin järjestettävänä. Tittelit vaan vaihtuu toimistopäällikön,ilmoitusten vastaanoton ja näyttelytoimikunnansihteerin nakkiin. Näyttelyssä on tullu nyt jokunen vuosi ravattua, mutta nyt tuleepi pitkä tauko, eikä mua omien kanssa näy kehissä. Handlaamaan voin lähteä toisten koiria jos tarvis vaatii. Keväällä koetoimitsija kurssille...

Minä en metsästä, kuin omia kadonneita kurveja. Käyn kimppalenkillä kahden koirani kanssa tunnista kahteen päivässä. Huonommalla kelillä kuntopyörä saa kyytiä...vielä ku ostais juoksumaton niin vois juoksuttaa koiria samalla Taskussa polttelee 30 kerran uima-halli lippupino, vesijuoksu, oikeesti tehokasta, ja siinä voi seurustella kaverin kanssa samalla ku tässä lajissa pää pysyy hyvin pinnan päällä

Siinäpä niitä...keksitään lisää jos tulee jotain mieleen.

Mites muut?

...

meinas aivan unohtua

Minä en sitä itse harrasta, mutta mukana kuljen kisoissa (kisamuonitus mm. mun hommia) eli mun mies harrastaa tällaista...



Minähän en noista koneista ymmärrä mitään, eikä kiinnosta. Mut sen verran kilpailuhenkinen olen että kilpailuja on mukava käydä katsomassa ja jännittämässä. Voisin vaikka ite vetää kilpaa, mutta ei nuo tiimiläiset ota mun ehdotusta kuuleviin korviin Ensimmäinen vetokausi oli vähän harjoittelua, mutta niin vaan 11 kertainen tämän luokan suomenmestari jäi taakse ku meidän "polakki" otti ja voitti suomenmestaruuden (mut yhä meidän palkintokaapin isoin pokaali on Siitan päänäyttely pytty, nih)

Koulussa opettaja melkein pakotti minut että mun pitää lähteä opiskelemaan näyttelemistä "isona". Mut jäi sitten ne opinnot ku perskule niihin pitää olla ensin lukenu ihminen ja sitä minä en ole.

Minullakin on ollut kanssa monenlaisia harrastuksia, varsinkin nuorempana. Ehkä tämän päivän harrastus on koetoiminnan ja metsästyksen lisäksi vaan musiikki. Tarkemmin sanottuna haitarin ja huuliharpun soitto.
Tulihan tuota ennen käytyä keikoillakin päivätyön lisäksi, kesällä lavoilla, ja talvella ravintoloissa.
Tänä päivänä soittelen vaan omaksi iloksini ja emännän murheeks.
Yleensä kesäisin joskus kylläkin tulee vedeltyä muutemat häät, sekä joitain pikku tapahtumia.
Että näin täällä.

^Multa Keijo löytyy pari kuvaa kesäpäiviltä...iltahämyssä otettu ku sä soittelet. Yleisönä on sellaiset jotka ei osaa tehdä muuta kuin haukkua.Niin ja tässä vielä pieni pätkä videoo



Emäntä tullu koiraansa, haukkumisen suhteen, vai miten se nyt oli

Hienoa että topic kiinnostaa, näin tänään kuvia pentueesta josta omakin koiruuteni on. On ne ihania, osalla simmut auki ja olo on kuin pikkulapsella karkkikaupassa =)

Mutta joitain kuvia muiden harrastusteni tueksi:

Boulderoimassa vesitornin luolassa(huomaa "the luottokiipeilyväline: eriparisukat")



Vasemman käden pikkunen tribal, kutisi niin pirusti ja tuli raavittua liikaa rupea=kuva haalistui mahottomasti. Vituiks män mutta tarvii värittää uudestaan:



Normaali reaktio chilistelyjen jälkeen, tosimiesten juoma olikin maito =)



Tuli hiukan leikittyä, 2 erittäin rakasta asiaa yhdistettynä:



Elämäni ensimmäinen kerta kalliolla:



Eka sorsa:



Pikkusta viidakkoa pukkaa vaatehuoneessa:



Ja ennenkuin joku kysyy että mitäs rehuja piilossa tarvii kasvattaa niin sanottakoon nyt että vaimon mielestä 600w spna ei sovi makkariin. Lähikuvaa vaatehuoneen puskasta(lajike: 260567 microcarpum:



2 tunnin saalis:



Minä itte, niin ja tietenkin piippu:



Käytiin kalassa:



Selkä tällä hetkellä:



Tattis Tapio =)



Nyt kun on kättelyt hoidettu niin mites muut?

Jouluja kaikille =)

Oi miten suloisia chilejä Pertsalla <3

Mä en oikein muuta harrasta kun koiria...Ne, opiskelu ja työt vie jo ihan riittävästi aikaa. Ja beagleahan mulla ei nyt edes ole, niitä harrastan lähinnä V-S beaglen touhuissa pyörähtelemällä, johtokunnassa olen ja sen tiimoilta lähin työtehtävä on tammikuisen Turun kv-näyttelyn järjestely. Perheessä toki on beagleja, sekä äidillä (Jursi-pappa 11,5 v) että isällä (Pikku 1,5 v) omansa. Ja mullekin tulee, kunhan aika on kypsä. Voi olla että sitä ennen on kuitenkin vielä toisen vääränrotuisen aika Käytännön koiraharrastus tapahtuu tällä hetkellä 1,5v lk collieuroksen kanssa, harrastetaan agilityä ja tokoa, joista ensimmäinen on ns. ykköslaji. Aina kun ehditään, ollaan hallilla. Heti vuodenvaihteen jälkeen startataan epävirallisissa ja kesän tullen toivottavasti virallisissakin kisoissa. Ihanahan sen kanssa on harrastaa, kun toinen niin tykkää Tokon suhteen homma on enemmän puuhastelua, mutta viimeistään kesällä olis siinäkin tarkoitus päästä ainakin epäviralliseen kokeeseen.
Niin ja onhan mulla ajokokeiden palkintotuomarikorttikin. Tällä kaudella en ole tuomarina ollut, kysytty kyllä on mutta armoton kiire estää...Jospa keväällä vielä.

Kun kerran Pertsakin laittoi noin paljon kuvia, niin jos mäkin vähän...Eli tässä silmäteräni vauhdissa:


Tässä esimerkki hyvin taitavasta ohjauksesta ja koiran riittävän kaukaa lähtevästä ponnistuksesta


Ja tässä toinen vauvani, sinikieliskinkki, liskot ovat siis yksi mielenkiinnon kohde:

Pertsa: Syödäänkö noita chilejä ihan tuosta noin vaan vai laitatko niitä mausteeksi ruokaan? Mä kyllä tykkään HotHot-ruoista, mutta vois olla että noi jäis syömättä, ainakin sulla on tossa kuvassa niin tuskainen ilme

Ansa: Mikä käärme toi sun "matos" on...näyttää käärmeeltä jolla on jalat

Hevosteleeko kukaan beagle ihminen? Minähän olen ollu alunalkean ihan heppatyttöjä, mutta hevoset jäi sit ku itelle tuli koira ja sen kanssa rupes harrastamaan. Ensi keväänä aijon lähteä tuttavani matkaan kokeilemaan "lännenratsastusta", voi olla että löytyy taas lihaksia sellaisista paikoista missä ei niitä kuvitellu koskaan olevan

Minä kuljin jonku verran tuossa naapurissa ravihevosia hoitamassa ja silloin ku siellä ei ollu kopukat rikki niin raveissa olin aputyttönä. Ku kerran koneella on kuvakin niin laitan sen tähän. (Hyvä nuori hevonen, mutta lähti liika aikasin)



Kuten jo aikasemmin harrastukseni sanoin kadonneiden kurvien metsästys niin tämä 8 vuotta ja -25kg sitten otettu kuva raveista tuon Eemeli ruunan kanssa, on päätynyt meidän jääkaapin oveen. Tais olla vuosi 2004 ku vedin kaverin suomenhevostammalla ympäri maastossa sen verran pahasti, että en oo ku pari kertaa sen jälkeen noussu hevosen selkään, Harmi.Nyt tosiaan olis tarkoitus ens keväänä elvyttää tämä harrastus "villinlännen tyyliin".

Meillä harrastetaan lähinnä koirien kans. Joko ohjaten omia koiria eri lajeissa tai toisia koiraharrastajia. Eli toimin koulutusohjaajana (agility, toko), koetoimitsijana, näyttelyn järjestämisissä, kehäsihteerinä, ajokoetuomarina, jne...

"Ei koiramaisia-lajeja" löytyy sitten hiihtäminen ja juokseminen sekä isännän jousiammunta. Mun harrastukset löytyy kotosalta neulominen ja puutarha. Jälkimmäiseen osallistuu kyllä koiratkin omalla panostuksella.

Hevostelu on jäänyt sen jälkeen kun oma "Pyykös"-ruunani meni leivän päälle. Varusteet on vielä tallessa, jos vaikka "tyttärelle" joskus oma poni

Sinttura & Junttura, se on skinkki, tanimbarinsinikieliskinkki Todellakin muodoltaan lähinnä paksu ja lyhyt käärme, johon on tökätty pienet jalat. Pituudeltaan about 40 cm. Yllättävän ketterä sille päälle sattuessaan, vaikka periaatteessa ei ole kiipeilevä lisko.

Mä olen entisiä hevostyttöjä, se perinteinen tarina eli siinä yläasteiässä jäivät...Tosin mua olis kiinnostanut edelleen, tallilla vaan päätettiin ettei tuntihevosilla enää tarvita hoitajia, joten multakin se jäi. Ratsastustunneilla vielä kävin, mutta sit sekin jotenkin jäi. Kunhan mulla on varaa, aloitan taas ehdottomasti, vuosia olen jo haaveillut siitä taas

ko

ko

Täytynee nyt minunkin tunnustaa että "ravikärpänen"on päässyt minuakin puraisemaan.
Aika usein minut tapaa Killeriltä silloin kun siellä vaan raveja on.
Isäukko harrasti ennen raviurheilua ihan kilpailumielessä, josta se kipinä meikeläiseenkin tarttui.
Toton pelaamista en kovinkaan paljon harrasta, vaan seurailenpahan hevosten "askeltamista", joka on todella hienoa katottavaa.
En tässä nyt halua kovin kehuskella, mutta muuteman kerran on kaveritkin päässeet rahan makuun meikeläisen tietämyksellä.
Kyllä mullakin hevonen olisi, jos siihen vaan olisi mahollisuus.
Ajajakorttikin jäi ennen hommaamatta ihan kiireiden takia, monista kehoituksista huolimatta.

Jaaha nyt kun alkaa nämä joulu hömpötykset olla takana ja ollaan pääsemässä päivä järjestykseen, alkaa tähänkin taloon astua pikkuhiljaa ns: joulurauha, täytynee minunkin laittaa tähän palstalle jotain.
Mestis kiekkoon hurahtamisen lisäksi harrastuksia löytyy kuntosali ja patikointi. Eli kesä aikaan tulee tutustuttua näihin suomen kansallis puistoihin etelästä pohjoiseen. Viime kesänä tuli salamajärven kansallispuiston lisäksi käväistyä myöskin ulkomailla tuolla Tatra vuoristossa Slovakiassa. Se olikin sitten sellainen keikka että tulin siihen tulokseen että vuoret on todella kauniita postikorteissa, mutta kun siellä rinteillä roikkuu sateen murtamilla savipoluilla kolmensadanmetrin jyrkänne alapuolella niin kun sieltä hengissä selviää alas niin olen ajatellut pysytellä toistaiseksi tiukasti alavemmilla mailla. Seuraava tuollainen isompi kohde johon olis tarkoitus tutustua olis Ruotsin Lappi ja sielläkin mieluummin jollekkin suo seudulle. Vuoret kierrän kaukaa toistaiseksi.
Metsästys kauden jälkeen hyppää kaapista ulos toinen persoona ja otan kiikarin ja lähden tarkkailemaan luontoa. Kuuluin joskus nuoruudessa suomen birdlieffiin eli lintuja tuli tarkkailtua aika ahkeraan. Aktiivi ajat on kyllä takana päin.
Siitä touhusta on kyllä perinne että minkään elukan pesiä en lähde hävittämään keväällä. Anopin ulkorakennuksen alla asustelee Supi perhe jo ties monettako vuotta. Mummu niitä ruokkii kuin koiria, antaa olla ihan rauhassa kesä ajan mutta kun syksy tulee niin jos haulikon eteen tulee niin varmaan kuolee.
Olen katsellut noita saksanseisojia sillä silmällä että jos kaikki palikat loksahtaa oikein kohdalleen niin hankin joskus vielä itselleni sellaisen.

PS Niin että Pertsalle vinkiksi että kun sulta näkyy tuo seinäkiipeily sujuvan sen verran hyvin niin voit tulla alas ja alkaa paneutua isompiin rinteisiin.