Suomen Beaglejärjestö

kirjoitan nyt uuden aiheen, kun en jaksa etsiä tuolta jostain alta, josko siellä olisi jo agista muutenkin enemmän. oletteko siis olleet agilitykisoissa beaglejen kanssa, epävirallisissa tai virallisissa? miten olette menestyneet?

me oltiin mimin kanssa ensimmäisissä agin epävirallisissa tänään, tultiin toiseksi! kisailijoita toki medi luokassa oli vain 4 mutta silti.

niin ja miten olette pärjänneet noita nopeaakin nopeampia rotuja vastaan? meidän beagle kun ei ainakaan mitään niin hirveän kovaa kiirettä rataa suorittaessa pidä....

Kyllähän noita beagleja enenevissä määrin näkee agilitykisoissa. Hitaus taitaa olla aika yleinen ongelma. Jos jaksaa treenailla, niin kyllä beaglen saa kolmosluokkaan, mutta jos kolmosissa meinaa pärjätä beaglen kanssa, niin siihen kyllä tarvitaan mielestäni keskivertobeaglea nopeampi ja motivoitunut beagle. Kannattaahan se kokeilla, että minne asti beaglen kanssa pääsee. Paljon on kuitenkin kiinni koiran suoritusmotivaatiosta ja koiran ja ohjaajan osaamisesta. Jos beaglen saisi juoksemaan samaa vauhtia agilityradalla kuin se lähtee jäniksen perään, niin eiköhän vauhtia olisi aika riittävästi.

Itse tahkoan toisen beaglen kanssa kakkosluokassa. Aika usein kisoissa käy niin, että koira keskeyttää radan suorittamisen tai köpöttelee ihan kävelyvauhtia. Joskus sitten tulee niitä onnistumisia, vaikka vauhti ei päätä huimaa. Kun olen onnistunut beagleni kanssa kisoissa ja saanut nollatuloksen, niin yleensä olen ollut viimeinen tai toiseksi viimeinen nollatuloksen saanut. Ykkösissähän sijoituksella ei ole väliä, mutta kakkosissa pitäisi sijoittua kolmen joukkoon. Beaglen kanssa jää välillä nollatuloksella harmillisesti sijoille 4-6, mutta aika usein kakkosissakin hitaallakin nollatuloksella on kolmen joukossa.

Rohkeasti vaan koiran kanssa kisaamaan, jos kiinnostusta löytyy. Vaikka minulla lista hylätyistä kisasuorituksista on toivottoman pitkä, niin kyllä niitä hylättyjä suorituksia tulee muillekin. Ainahan voi mennä uusiin kisoihin, jospa niissä tulisi se seuraava nolla...

No jaa... koulutuskentällä vauhtia tuntuu olevan AIVAN liikaa. ei itse pysy kurveissa perässä. Makupalalla beagle on hyvä motivoida. Harva beagle voi sitä vastustaa

Epävirallisiin ollaan osallistuttu pari vuotta sitten...on me myös esiinnytty nuorten eräleirillä yhdessä suomenajokoiran kanssa. Ihan siksi kysyttiin ku Siita on niin hauska esiintyjä...ehtii tehdä kaikkea muutakin siinä radan lomassa. No silloin oli vähän kuuma joten "irtiottoja" ei paljon nähty.

Meillä ei oo koskaan ollut ongelmaa vauhdin kanssa...koira kun irtoo niin se yleensä sit tarkoittaa että se karkaa käsistä...ei siis karkaa sanan siinä oikeassa merkityksessä, mutta rupee tekemään ihan omaa rataa palaten sitten hetken kuluttua takaisin, että "hei mihis ME jäätiinkään?". Käydään esteillä säännöllisen epäsäännöllisesti. Hauskaa hommaa mutta ku täällä ei oo treeni ryhmää niin on jäänyt...

Siitan vuoden vanha poika Iippo meni alkeiskurssille ja se on nyt käyty ja mahdollisesti menvät möllikisoihin tässä kesällä (siis joo tämähän on kesää, uskokaan vaan). Siellä taitaa olla homma enemmän hanskassa kuin täällä kotipuolessa, mutta omistaja saa kertoo siistä sit jos haluu niin enemmän.

Mukavaa kesä ajan puuhaa (mikään laji ei oo kivaa talvella ja kylmällä)...ne jotka on vihkiytynyt asialle enemmän niin tietävät että pärjäkseen tässä lajissa tai ylipäätään viitsiäkseen osallistua kilpailuihin täytyy tehdä koiran kanssa töitä. Pelkkä esteiden seassa juokseminen koiran kanssa kuin päätön kana ei tuota kuin hupia yleisölle *siinämeollaankyllähyviä,tosihyviä*

Ei minullakaan ole harjoituksissa ongelmia vauhdin kanssa. Vauhti on silloin ihan riittävää tai liian kovaa (liian kovaa minulle, jotta ehtisin aina ohjaamaan), mutta jostain syystä kun mennään kisoihin, niin siellä koira ei oikein kulje. Siellä on niin paljon muuta nähtävää, haisteltavaa ja kuultavaa, että agility jää taka-alalle koiran ajatuksissa. Kisoissa kun ei makupalaa saa vetää radalla taskusta esiin, niin joskus olen jopa joutunut kantamaan koiran pois radalta, kun se ei ole millään suostunut liikkumaan minnekään. Jotain on vaan haisteltu, kuunneltu tai katseltu ja heilutettu häntää! Meillä on ainakin niin, että mitä vähemmän kentän reunoilla on ihmisiä/koiria, niin sitä paremmin koira kulkee ja tekee asiat oikein. Sitten kun mennään Stadi Gamesiin tai johonkin hallikisoihin, niin tuloksena on pahimmillaan vain se, että koira menee muuskimaan ajanoton käyntiin ja ei liiku siitä minnekään.

Minäkin luulin, että minulla olisi melko vauhdikas koira, kun menin ekoihin kisoihin, mutta siellä huomasin, että vauhti on eri kisoissa ja harjoituksissa. Kisoissa sen muutenkin parhaiten näkee, että onko se koira niin supernopea kuin etukäteen kuvittelee (ajanotto ei valehtele) . Olen huomannut, että kun omat taidot paranevat, niin koiran vauhti tuntuu hiljaisemmalta kuin aiemmin, vaikka koira kulkisi paremmin kuin aiemmin. Kun itse pyörii, sählää ja huitoo vika suuntaan, niin kiirehän siinä itselle tulee ja koira ehtii vaikka minne.

Faktaa on, kun katselee beaglejen agilitykilpailutuloksia, että yleensä nollaradalla beagle on alittanut ihanneajan muutamalla sekunnilla, kun voittaja on voinut alittaa ihanneajan noin 15 sekunnilla. Poikkeuksiakin on. En silti sanoisi, että beagle on huono koira agilityyn. Mukavaa puuhaa ja mikä on ensi talvena treenaillessa, kun ei tarvitse enää pakkasessa hytistä, kun treenipaikkana on lämmin halli keinonurmalustoineen.

Beagleja on sen verran vähän agilityssä mukana Suomessa ja monella se beagle on ensimmäinen agilitykoira, jolloin aikaa menee siihen, että ohjaaja oppii ohjaamaan koiraa, joten helposti vastaan tulee se, että ekan koiran kanssa alkaa olla agilityvuodet lopussa, kun ohjaaja osaa ohjata hyvin. Jos taitava ohjaaja saisi sopivan beaglenpennun itselleen ja ottaisi homman tosissaan, niin varmaan voisi päästä aika pitkälle. Esimerkiksi agilityvalion arvo voisi olla ihan mahdollinen. Kansainvälistä menestystä beagleille ei ole tainnut tulla agilityssä pitkään aikaan.

juu olen harrastanut jo monta vuotta ensimmäisen koirani bichon frisén kanssa agilityä, niin onneksi tuo ohjaustekniikka on hioutunut melko hyvin, ja voi olla että beagle tuntuu hitaalta, kun meidän bichoni ainakin tuntuu olevan melkoisenkin nopea, kun kisaradalle päästään

ja me ainakin jäätiin aivan kakkosiksi, kun meillä mediluokassa agikisoissa oli vastassa whippet sehän meni ajassa ohi niin että suhahti mutta toisaalta, voitettiin cocceri, kun sille tuli niin paljon ratavirheitä kyllähän meillekin jokunen tuli, esim. eka este jyrättiin läpi mutta silti olin todella tyytyväinen mimin suoritukseen

aiomme kyllä kisailla, kunhan nyt ensin taas harjoitellaan kunnolla laji pitää niin hyvin kuntoa yllä koiralla, ja muutenkin on kiva puuhailla oman koiran kanssa

onko teidän koirat pelänneet esteitä kun aloititte? meillä oli kamala puomi kammo, onneksi siitä on jo päästy yli :O koira aivan tutisi kun puomille nosti mutta eräänä päivänä se rohkaisi mielensä ja kiipesi itse sinne

Agilitykoirallahan ei ole koskaan liikaa vauhtia, ohjaajan ongelma jos ei pysy mukana Tietenkin jos vauhdin vuoksi tulee paljon virheitä, se ei ole vain hyvä juttu. Itse en ole koskaan nähnyt livenä beaglea agiradalla. Olisi kiva päästä vertaamaan, miten nopeita ne ovat omaan collieeni verrattuna. Me ollaan vielä aloittelijoita, ja koiran vauhti maltillista mun epävarmasta ohjauksestani johtuen

Tässä Reiska-beaglen kaksi kisasuoritusta:
http://www.youtube.com/watch?v=v_EWAu8R7u4

Hienostihan Reiska paineili, kepit vaan näytti olevan vähän hankalat Eikä mun silmääni edes hitaasti, toki mä en osaa oikein kattoa pienempiä koiria kun oon jo niin tottunut makseihin. Mut ehkä kutakuinkin tota vauhtia me vielä tällä hetkellä mennään, silloin kun ei tule esteiden välisiä sählinkejä

meidän mimi veti todella hienon suorituksen epävirallisissa kisoissa viime vk-loppuna, tullen kolmanneksi medi mölli luokassa nolla tuloksella ja ihanneaika oli jotain 50 sekunnin suuntaan ja meillä meni joku 40 sekuntia eli siis ei tullut ajastakaan virheitä olin niin ylpeä, koska kun saavuttiin paikalle yksi nainen nauroi minulle että voiko tuollaisen kanssa muka mennä agilityyn sanoin että kohta se nähdään... hihii muut olivatkin sitten shelttejä ja parsoneita meidän kanssa kisaamassa... toivottavasti joskus virallisetkin menisivät tuolla tavalla voin laittaa kun saan kuvia koneelle niin muutaman vauhdikkaan kisakuvankin tänne

Me kanssa Oonan kanssa ollaan pennusta asti harrastettu agilityä Eli aloitettiin seuran pentukurssilla joka oli pääasiassa sellaista peruskoulutusta, ja hyppiminen alki vasta sitten kun luusto oli tarpeeksi vahva, tottakai
Kerran ollaan oltu seuran mestaruuskisoissa ja tulos oli möllien 5. Ja medeissä mekin kisataan! Ooona on tähän mennessä seuran toinen beagle, aikaisemmin ollut vain yksi ja nyt Oona on saanut todella paljon kehuja taidoistaan ja jopa sellaista palautetta että siitä tulisi Suomen parhaimpia agilitybeagleja! Arvatkaa vaan kuka oli ihan polleena ja ylpee omasta pikku agibiigelistään ^___^

Ja tuo 5. sijoitus siis siksi että radalla oli kepit, joita olimme muutama päivä aikaisemmin ensimmäistä kertaa harjoitelleet kunnolla ja niillä se sitten kisoissa tuli välissä pois, mutta sain onneksi jatkettua sitten

Vauhti lisääntyy kokoajan ja juu...namit on paras tapa motivoida. Mutta usein myös lelun "metsästys" ja sen "tappaminen" toimii palkkana

Kunnon kisoihin tähdätään ja kyllä me siellä vielä joskus loistetaan!

Ensimmäistä kertaa möllejä etsimässä. miten vaikeita möllit on? Pystyykö esim. alkeiskurssin jälkeen menee semmosiin??

Usein möllikisojen ilmoituksen yhteydessä on ilmoitettu, että ei-kilpailevien radalla ei ole keinua tai keppejä tai jotain muita esteitä. Yleensä ei-kilpailevien mölliradat ovat helppoja. Joidenkin koirien kanssa voi varmasti mennä jo alkeiskurssin jälkeen, mutta ei kaikkien. Tietysti riippuu myös alkeiskurssin pituudesta. Radalla olevat esteet tulisi osata suorittaa ennen möllikisoihin menoa, ettei käy vahinkoja.

Sanoisin että möllikisoihin meno alkeiskurssin jälkeen riippuu myös vähän siitä, miten perusteellisesti haluaa koiran kouluttaa. Mekin voitais hyvin jo mennä mölleihin, kyllä koira esteet menee jos vaan ohjaaja osaa ohjata sinne. Mutta haluan opettaa kontaktiesteet niin perusteellisesti, ette halua vielä mennä mölleihin suorittamaan niitä radalla. Toki ne halutessaan voi ohittaakin, mutta tuntuu jotenkin tyhmältä Mieluummin odottelen että ne ovat oikeasti hallussa. Ettei tarttis sit myöhemmin ruveta alusta tahkoamaan...

Moonalla on viikon päästä viimenen alkeiskurssikerta ja vaan umpipussi on epävarma. Tai menee seki mut pitää nostaa toista päätä.