Beaglevanhuksia

[ansa]

Tulipa mieleeni aloittaa aihe ikääntyneistä beagleystävistämme. Varmasti foorumia seuraaviltakin löytyy kotoaan veteraani-ikäisiä beagleja, kertokaapa kuulumisianne! Onko terveys ollut reilassa, vieläkö ajotouhut maittavat? Miten koira on muuttunut iän myötä? Ja miten pitkään mahdolliset edesmenneet koiranne ovat eläneet?

Meidän beaglepappamme Jursi täyttää tänään 11 vuotta Synttäreistä sainkin idean aiheen aloittamiseen. Hän (arvokkaasta vanhasta herrasta voinen jo käyttää sanaa "hän") on nyt kaksi vuotta ollut perheen ainoana koirana ensimmäistä kertaa elämässään. Tyttärensä lopettamisen jälkeen Jursi on mielestäni vanhentunut vuosia...Toki vieläkin väläyttelee pentumaisia piirteitä, on edelleen vilkas ja aktiivinen, mutta silti erilainen kuin aiemmin. Ehkä se ainoana koirana oleminenkin on tehnyt osansa? Samalla poika myös siirtyi täysin sisäkoiraksi. Asustelee äitini luona ja on jo eläkkeellä täysipainoisesta metsähommasta. Aiemmin oli usein minullakin hoidossa, mutta nyttemmin en enää viitsi vanhaa herraa stressata, hän kun ei ole mikään nuorten sähläävien etenkään urosten ystävä (tällainen siis löytyy minulta).

Terveys herralla on ollut muutoin kunnossa, mutta kuten vanhemmilla herroilla usein, eturauhasongelmat ovat välillä vaivanneet, mutta hoidolla on niistä päästy eroon. Painoa kertyy nykyään helposti, nuorena oli ongelma aivan päinvastainen...Varmaan eturauhasongelmiin hoitona saadut hormonipistokset ovat olleet yhtenä tekijänä hurjassa ahneudessa...Jursi kun ei ole koskaan ollut beagleksi kovin ahne. Jokin aika sitten kuitenkin varasti 8 kpl ryynimakkaroita. Pääsiäisenä Mignon-munat salakavalasti hävisivät pöydältä. Muutenkin ruoka maistuu, niin sallittuna kuin kiellettynä herkkuna.

Vaikka Jursi ei muuten ole lainkaan nuorten koirien ystävä eikä kestä niiden riekkumista, niin kyllä beagle beaglen tunnistaa. Nähdessään isäni vuoden ikäisen beagletytön, tuli vanhaan herraankin potkua ja häntä heilui kuin viimeistä päivää. Muutoinkin hän on hyvin viriili mies, on valloittanut naapuruston dobermanninartunkin.

Toivottavasti Jursilla on vielä monia vuosia jäljellä. Ja miksei voisi olla, eihän 11 vuotta ole välttämättä ikä eikä mikään. Kuuleman mukaan ensimmäisen beaglemme eräs jälkeläinen täytti juuri 17 vuotta, elää ja voi hyvin!

Tässä vielä pari kuvaa herrasta, ensin nuoruutensa päivinä


ja sitten tuoreempi otos, toista ihan nöyryytetään...


Tarinoikaapa muutkin ikääntyneistä beagleistanne!

[Tiituli]

Meidän edesmennyt Bella-beagle eli paria kuukautta vaille 17-vuotiaaksi. Jänistä ajoi vielä 15-vuotiaanakin....hitaasti, mutta varmasti ja kaatoja tuli.

[Pakkasaamu]

Meillä on FIN JVA Kisällintien Jutta 11½v.
Ainoa mistä iän huomaa on runsas valkoisuus päässä ja huonontunut kuulo. Jutta kyllä kuulee mutta ei hahmota mistä suunnasta ääni tulee. Mitään varsinaisia vaivoja ei ole, ainoastaan rasvapatteja jokunen. Vielä viime vuonna kävimme näyttelyissä, nyt rouva on sen verran kuihtunut ettei enään kehiin mennä vaikka mieli oiskin iloinen.
Pitkille lenkeille en mukaan ota enkä sadekeleillä. Ei silti, märällä ei tahdo Juttaa edes ulos saada.


Jutta 11v-syntymäpäivänä helmikuussa

[Sinttura & Junttura]

Meillä IIRO pappa täytti heinäkuussa 12 vuotta. 3 vuotta sitten se leikattiin suurentuneen eturauhasen vuoksi jonka jälkeen elämä on jälleen maistunut. Juuri eilen laitoin kennelliittoon ell-todistuken niistä palleista ja tarkoitus on saada "pallitodistus" joten vuonna 2011 kun tulee uudet näyttelysäännöt pääsee pappa vielä misseilemään. Tosin kunnon mukaan, mutta eipähän tarvi kalliita ilmoja enää maksella. Papan kanssa käydään edelleen puppejahdissa, tosin päivät on lyhyempiä, mutta ajot kulkee.

Kuva Kati Heikkinen

[Pakkasaamu]

Meidän talouden koirien keski-ikä on tällä hetkellä vajaa 9-vuotta.