Suomen Beaglejärjestö

Eilen oli ensimmäistä kertaa tuuria sitten lumisateiden. Hanki on hieman tiivistynyt, mutta ajot ovat olleet alle puoli tuntia ja vaikka jäniksiä on paljon ja ajettava löytyy niin upottava puuterilumi on vaikea vielä tiukahkolle koiralleni joka antaa ääntä vain ajettavan ollessa liikkeellä ja ajon kulkiessa.

Suomenajokoirapalstalla, jossa keskustelu on tunnetusti vilkasta, näkyi olevan seuraavanlaisia tilityksiä tästä puuterikelistä:

"Ykskään rehellinen koira ei näillä puuterilumilla ykköstä aja (jälki ei haise) jos joku ykkösen ajaa niin se on löysä *** jota tuomarit eivät seuraa vaan vetävät viivaa korttiin kun mölyä tulee".

"Tiukkaa tekee rehelliset ykköset tällä kelillä, jos vertaa "normaalikeliin" niin jälki noin tunnin vanha. Jos tunnin vanhalla antaa ääntä "normilla" niin eipä taija enää löysyys olla kaukana".


Omaa koiraa ovat vaivanneet tällä kaudella jatkuvasti tyhjennystä vaativat anaalirauhaset ja nyt syvässä lumessa ainoa palli menee päivässä vereslihalle. Ensi kaudella näitä vaivoja ei enää ole jos eläinlääkäri vain käyttää veistänsä taitavasti. Sitä odotellessa täytyy silti käydä metsässä niin usein kuin koira palautuu eikä pakkanen pauku, kun itsellä ei ole työhuolia näköpiirissä.

Pannan nämä tännekin. Ajettavaa on, mutta kun ei oikein ajurilla kulje.



Tuonlaista ojaa syntyy. Ainakin intoa on.



Täytyy odotella ensi kautta jos ei mitään ihmettä tapahdu tuolle lumelle.

Eilen käytiin metsällä. Nyt täytyy sanoa, että ei voi enää hakemisesta tai ajamisesta puhua. Koira ei yksinkertaisesti pääse eteenpäin aukeammilla paikoilla. Seurailee hiihtouria ja juoksentelee teitä pitkin. Ja huutaa jo siitä ettei pääse eteenpäin vaikka jälki näkyy ja haisee. Kyllä sitä pitää viimeisenä viikonloppuna vielä mennä, mutta muuten taitaa kausi olla paketissa.



Uimista.


Metsämies ja apulainen.

Nyt kun noi koekäyntien määrät on tämän vuoden puolella mitkä on, niin olis ihan mukava tietää miten koiria on muuten laskettu metsään irti.
Omalta kohaltani voin sanoo, että koirani linkut ei ole vielä tämän vuoden puolella irti "napsahtanut".
En sitten tiiä, kuvittelenko koirieni olevan sitten niin innottomia paksussa lunmessa, vai onko tullu jo näin vanhemmite koiraa kohtaan sitten säälin tunteita.
Ennen nuorempana ei lumen paksuus ollut esteenä metälle lähtöön, jos vain muuten keli anto myöten, ja koiralla intoo riitti.
Ehkä sitä on sen verran viisastunu, että ei ainakaan tälläsilla lumilla mitä täällä Keski-Suomessa nyt on, en laske koiraani irti.
Sellanen vaarahan siinä on, että jos se ei vaikka saa lunta keuhkoihinsa, niin koira menee lumen peittämään ojaan, eikä pääse sieltä pois.
Koiran avunhuutokaan ei kuulu kauas, sen ollessa syvällä ojassa, ja lumen hyvänä äänieristeenäkin tuntien.
Innokkainmille sanoisin, että jos ei malta pysyä metästä pois, niin yrittäkää ainakin koko aika seurata koiran touhuilua.
Mutta johan tuo metästysaikakin loppuu.
Ei muuta kuin puolen vuoden odotusta, ja ensi syksynä uudestaan, jos Herra ja "viskaalit" sallii.

no joo keleistä.Tämän vuoden puolella kolme kertaa käyty metsässä, pari viikkoa sitten ihan hyvää ajoa 45min sitten totaalinen seisokki ei vaan pääse eteenpäin vaikka pupu on mennytkin siitä. Pienellä yhteistyöllä koirani kanssa isäni sitten ampui pupun pois ettei ketut vie sitäkin tänään käytii koiran kanssa hiihtämässä tiepohjia pitkin mut ei hypyn hyppyä eilen kävin ekaa kertaa hiihtämällä jäljittää rusakkoa melkein kolme kilsaa sain hiihtää enne ku löyty makuu, kolmen metrin päästä pöllähti lumet kuusen alta ja rusakko karkuun minkä kerkes äkkiä haulikko olalta ja pari nopeeta paukkua perään ja rusakko oli pötköllään n 40m päässä. painookin oli mukavasti 4,4 kg. Pitää käydä vielä sunnuntaina "ulkoiluttaa" koiraa kun mahdollista jossain tienpohjilla missä ois vaik kelkalla ajettu

Tämä on ensimmäinen kausi jolloin käytännössä ei oo metsässä käyty juuri ollenkaan. Vuosien varrella syksyisin aloitus aina vain viivästyy ja viivästyy sitä myöten kun viljelyspeltoala lisääntyy.

Meidän metsäsytkoiran syyskuu kului traktorihommissa


Traktorissa nukuttiin ja syötiin, molemmat. Ens syksylle meille on luvassa ilmastointilaite Iiron ja minun työkoneeseen


Lumen kanssa ois vielä pärjänny alkuun, mutta ne PAKKASET. Eihän nämä meillä käy ku juuri ja juuri kusella ulkoportaiden juurella tällaisena talvena
Yks rusakko on ammuttu, tosin sekin vain kotipihaan ja muuta ajoa ei tapahtunu kuin ajettiin autolla pihaan ja näin ku se ristihuuli söi mun istutuksia. Siitä se ajatus sitten lähti...sai pappakoira kuitenkin herkkupaloja syötäväksi.

Tänä aamuna kettua paksussa hangessa puolisen tuntia. Matkaa ei paljon kertynyt, nopeus 0-2 km/h. Sitten ei päässyt enää mihinkään. Aikansa Panu haukkui ja ulvoi lähes paikallaan kun tuore jälki haisi eikä pääse eteenpäin. Sitten tielle takaisin. Täytyy vielä käydä huomenna; jos ei muuta niin tulilla makkaran paistossa. Ompahan ollut kausi. Hyvää kautta ensimmäisillä lumilla loka- marraskuussa ja sitten joulukuu. Siinähän se olikin.

Pitää ottaa Panulle kaveri kasvamaan tänä vuonna. Oon jo kysynytkin, kesällä voisi ottaa.


Panu ja Jäpä

Ainoastaan silloin kun mittari on näyttänyt liikaa miinusasteita ollaan jätetty menemättä metsään.
Molemmat koirat ovat innokkaina ajaneet jänistä paksussa hangessa. Onneksi jäniskanta on ollut hyvä ja ajettavaa löytynyt. Hidasta touhua se on ollut mutta periksi ne eivät ole antaneet.
Ihan on emäntä liikuttunut kun on katsonut pienten koirien sinnikästä menoa.
Mikään ei ole viitannut siihen että keuhoihin ois mennyt lunta mutta toissa viikkona 6 tunnin ajon jälkeen 8 -asteen pakkasilla, Biggeltä paleltui pallit niin että nahka lähti.
Vasta vahingon jo satuttua tajusi ettei se pakkanen pahasta ollut mutta kosketus lumen kanssa yhtämittaan 6 tunnin aikana teki pahaa jälkeä.
Koira on nyt antibioottikuurilla ja onneksi paletuminen oli kuitenkin niin pinnallista ettei pysyvää haittaa ehtinyt syntyä.
Näin kai sitä kokemusta on pakko kerätä!
Ja onhan beagle fiksu koira joka osaa säästää voimiaan mistä mielestäni kuvakin kertoo



Nuorelle kokemattomalle koiralle ei ole ollut kehittymisen kannalta kovin kivoja olosuhteita mutta onhan talvi ollut mitä mainioin täällä etelässäkin kerran

Voin kyllä kuvitella beaglen menoa näillä hangilla! 60-senttinen urheilijacollienikin on hätää kärsimässä pelloilla ja metsissä. Silloin kun itse ahkerammin beaglen kanssa olen metsässä juossut, ei tällaisista lumimääristä ollut tietoakaan. Ei ole siis juurikaan tullut todistettua, miten beagle ajaa korkeuttaan syvemmässä hangessa

Moi Kaikille!

Kauden päätös tänään ja yhteen vetona voisin todeta että 82 mettäpäivää
takana (2 beaglen kanssa vuoron perään ja välillä yhdessä) ja pitkästä aikaa kunnon talvi etelässäkin (vehmaalla) paikoitellen
n. 50-60 cm lunta ja pakkastakin on riittänyt .
Valitettavasti koe toiminta meni "metsään" kun ainoa vanhemman koiran ( piirin kisa ) jäi tyhjäksi ( muuten sillä vain 3 muuta päivää ilman ajoa / kaudella) ja nuoremman kanssa lupaamani koekäynti jäi käymättä
vaikka 2 ilmoittauduin niin toinen peruuntui (pakkanen) ja toinen siirtyi
meille sopimattomaan ajankohtaan. No, pari tuomari tehtävää on kuitenkin tehty.

Niin muuten, hienosti beagle pelittää paksussa lumessakin kun tässä paksuudessa meillä ja muutamalla muullakin "harrastajalla" on todellisia useita hienoja yli viidenkin tunnin putki-ajoja takana.

Kaatojakin on tullut ihan reippaasti (pääasiassa rusakoita , valkkarit saanut mennä).

Onneksi sudet on onnistuttu välttään mut ilveksistä useita havaintoja.

Ja nyt sit odotellaan jo ensi kautta.


Hyvää kevättä kaikille!
BEAGLE RULES!

T: Japi

ps. Erityis-kiitos kaudesta beagle ihmisille Kaarina ja Matti Kiuttu, Jussi Aaltonen, Timo Kilpeläinen, Kari Hiivola, Esa Aula, ja VAIMOLLE !

Siinä se nyt oli tämäkin kausi,se oli Röllille toinen. Saldoina piirinmestaruus,käyttövalion arvo ja kuusi puppelia,paras koetulos 84,96. Kauden päätös viikonloppua vietettiin hyvässä seurassa hyvissä mastoissa ja jonkinlaisia ajojakin oli joita runsas lumipeite jonkin verran haittasi. Viikon lopun kruunasi beagle-tyttö joka kävi illalla kylässä,että nix ja nax. Nyt huilataan kunnolla ja vasta tiistaina aloitetaan peruskuntokausi syksyä varten.

Se on kausi sitten paketissa. Oli kyllä kelien suhteen erittäin huono tilanne. Alkusyksyn sateli jatkuvasti vettä ja vuodenvaiheesta eteenpäin liika lumi ja pakkanen sotkivat kuviot. Koira taisi kuitenkin saada enemmän metsää kuin viime vuonna. Pakkasen takia jätettiin päiviä väliin, mutta puuterilumen takia ei.

Johtuiko sitten keleistä vai mistä, mutta ne hienot ja huiput ajot jäivät tällä kaudella puuttumaan. Jotenkin ei vain kulkenut kunnolla kertaakaan.

Muutama kaato, paljon mukavia päivä metsässä (keleistä huolimatta), raitista ilmaa ja hermolepoa. Voiko enempää pyytää!



Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!

Nonni, nyt on sitten tämä kausi päättynyt, ja edessä on ajat vuosikokousten ja suurten päätösten. Innolla odotan kuitenkin jo ensi kautta kokeineen ja jänisjahteineen. Ties mihin sitä vielä lähdetään!

Jotain pientä tiivistelyä viime kaudesta voisi kuitenkin laittaa. Kausi on ollut, täälläkin, vähän turhan luminen ja muutamaan otteeseen on pakkasetkin estäneet metsällelähdön. Kaatoja vain muutama, nekin rusakoita, syksyllä. Koekäyntejä ei yhtään, oman koiran kanssa siis, tuomarikeikkojakin vähämäisesti. Ensimmäinen ajovoittaja tuli koettua, vaikkakin turistina. Reissu oli hieno! Suuret kiitokset meidän lauantain maastoajeluporukalle!

Foorumin asterixin kanssa oltiin kauden viimeinen viikonloppu metällä eri puolella Satakuntaa erilaisten koirien kanssa. Yhtä ajokoiraa ainakin päästiin lauantaina kuuntelemaan, ellei muuta. Ilmat olivat hienot, vaikka kelit eivät välttämättä olleetkaan.

Tässä kuitenkin muutamia kuvia kaudesta, lisää löytyy blogistani jonkunnäköisen tekstin kera, mikäli joku haluaa käydä vilkaisemassa.



Meidän ensimmäinen oma beaglemme FIN KVA FIN MVA Postitalon Justiina, Jatu, täytti 25.2.2010 10 vuotta! Vasta tänään on synttärijuhlat, ja eilen sitten otettiin mamma vähän metsällekin, vaikka sen kunto ei todellakaan ole kovin hyvä. Ihme kyllä, se lähti metsän puolelle tarpomaan ja tutkiskelemaan. Tässä Jatu tulee meikäläisen jälkiä eilen.




Joskus metsässä tapahtuu jotain kamalaakin -eikä edes kovin kaukana itsestä! Tämä oli erään tien vieressä, ja tästä pois lähti muistaakseni kuudet tassunkuvia tekevän eläimen jäljet.



Tämä kuva on otettu viime lauantaina, ja uimassa tällä kertaa Pikku-Naa.



"Joko mennään?" kysyi eräs narttubeagle joitakin viikkoja sitten. Hän, joka tunnistaa koiran, saa papukaijamerkin!



Päivän (ja kauden) päätteeksi on hyvä tulla kerjäämään makkaraa vielä laavulle...



... ja lämmitellä nuotiotulen äärellä.


Kiitoksia pitäisi jaella vaikka millä mitalla ja puolet unohtuisikin! Erityiskiitokset Hannulle, asterixille ja eräjussille nyt vaikka näin alkuunsa. Kiitos Pikku-Naa ja Jatu. Kiitos kaikille niille, jotka tuntevat kiitoksen ansainneen.

Kirjoitampa minäkin pari riviä, kun muutkin näkyy tunnelmistaan raportoineet.

Minulla on täsmälleen vuoden ikäinen reipas ja mukava beaglepoika. Metsässä olemme käyneet innokkaasti peri kertaa viikossa syksystä saakka suunnilleen tammikuun lopulle asti. Sen jälkeen tuntui että koiran (pennun) vieminen 55-senttiseen puuterilumeen kahlaamaan ei enää ainakaan edistä koiran oppimista. Päädyinkin siirtämään jatko-opinnot ensi syksyyn.
Eivät nämä kelit täällä Hämeessä ole aivan ihanteelliset olleet jäniskoiran koulutukseen. Ensin satoi koko syksyn jatkuvasti ja sitten tuli yhtäkkiä 50-luvun talvi pakkasineen Mutta en minä valita, ja uskon että ensi syksynä on vasta meidän etsikkoaikamme.

Koirani on erittäin innokas hakemaan jänistä, mutta ajot jäivät koko kauden aikana pariin pöläytykseen. Tämä pentuni on ns. puurtaja, eli se on täysin maavainuinen ja saattaa etsiä neljäkin tuntia jänistä yhdeltä syönnökseltä periaatteella: nuuskimpa tarkkaan jokaisen jäljen. Jänis on useimmiten jäänyt löytymättä. Tästä kuulisinkin milelelläni vinkkejä, miten saisin autettua koiran seuraavaa vaiheeseen eli ylösottoon. En ole vielä auttanut koiraa haussa oikeastaan mitenkään. Olen näet ajatellut että en halua koiraa, joka tulee kyselemään isännältä neuvoja, vaan annan koiran opetella itse ratkomaan pupujen konnuudet. Onko tähän viisastenkiveä vai onko ratkaisu vaan sitkeä harjoittelu?

Eipä tässä muuta. Ensi kautta odotellessa!

Tervehdys!

Kiiran kanssa reissuja tuli 42 kpl ja enempi olisi käyty, mutta pakkasta ja lunta oli lopputalvesta liian kanssa. Hyvin saatiin ajoja jo heti ensi reissuista lähtien ja loppukaudella pari pidempääkin ajoa oli. Kaatoja maltilla, 6 kpl rusakoita, valkkuja säästeltiin hyvistä paikoista huolimatta pelikavereiksi. Ovat mukavampia koiraa treenaillessa, kun eivät aina teillä lennä.

Ensi syksyä ja juoksuja odotellessa


[/img]