Suomen Beaglejärjestö

Minulle on nimenomaan painotettu, että purkilla ei osuta koiraan. Ja siinä kohtaa kun koiraa ruvetaan viskomaan kivillä tms. täytetyllä purkilla , oli se kuinka kova tahansa, ollaan todella lujaa metsässä. Aivan yhtä hyvin voi sitten viskoa vaikka 45 nokialaisella.


Omalle kohdalle ehkä "paras" kokemus koulutuskentältä on muutamien vuosien takaa, kun seurasin vierestä yhden ryhmän treenejä. Treenin tarkoitus ei minulle ihan auennut mutta koirien omistajat vetivät lelukoiraa perässään nurmikolla sille samalla leperellen.

Samoin on tullut törmättyä joihinkin tapauksiin kentällä, kun ohjaajalle ei kelpaa kertakaikkiaan mikään koulutustapa, ei kummastakaan ääripäästä eikä edes siitä välimaastosta.

Edelleen, koulutustapa pitää valita koiran mukaan.

Itse olen kouluttanut avustajakoiria ja työskennellyt niiden parissa kouluaikoina, ja olen kyllä huomannut sen koulutustyylin hyväksi lähes kaikille tapaamilleni koirille, eli positiivinen vahvistaminen. Vahvista hyvää, unohda huono.

Onneksi omalla kentällämme on aina pidetty tätä samaa linjaa. Meillä on esimerkiksi koiran toruminen kentällä kielletty -koska se ei yksinkertaisesti hyödytä yhtään mitään.

Aika mustavalkoisesti sanottu tuo, ettei toruminen hyödytä yhtään mitään.

Pelkkä positiivinen vahvistaminenkin sopii varmasti joillekin koirille. Itse kuitenkin myös torun ja ohjaan koiriani, luonnollisesti oikean käytöksen vahvistamisen ohella.

Omalle kohdalle on sattunut useitakin tapauksia, joissa ilman väärän käytöksen korjaamista kieltämällä/torumalla (odottelun sijaan) odottelisin vieläkin, josko käytös muuttuisi. Ja näitä on osunut kohdalle niin jokapäiväisissä touhuissa kuin koulutuskentälläkin.

Olen samaa mieltä siitä mikä toimii toiselle koiralle ei vältämättä sovi toiselle.

Koitin tuota urosta ekaksi opettaa ilman torumista... vahvistamalla hyvää. Pentuna toimi mutta kun tuota itsepäisyyttä tuli lisää niin eipäs toiminut enään.

^^ Ehkä pitäisi sanoa, että en ole koskaan nähnyt sen auttavan mitään tämän hieman vajaan kymmenen vuoden aikana, kun olen ollut kentillä kouluttamassa joko omia tai muiden koiria tai ohjaajia. Enkä tarkoita tällä sillä, että jos koira hyppää kotona pöydälle niin sitä ei saisi kieltää tms. Ehkä se sitten auttaa, jos sen osaa tehdä oikealla hetkellä jne.
Ohjaaminen on toki asia erikseen.

^ Meillä sitten taas tuon vanhemman nartun kanssa asia ihan päinvastoin! Vasta kun naksutin ja positiivinen vahvistaminen tulivat kuvioihin, alkoi asiat luonaamaan erityisesti tokossa.

Hirmu: en tiedä, kenellä kouluttajalla olet käynyt, mutta olisiko hän voinut tarkoittaa, että nimenomaan sinun koiran kohdalla tarkoitus ei ole osua??

Koska Vilander sanoo omassa Koirankorjaus kirjassaan, sivulla 42-43, että: "Koiran kovuudesta riippuu, heitetäänkö purkki koiran suuntaan, jalkoihin vai niin että se osuu koiraan". Totta on, että joissakin tapauksissa purkki ei tehoa. Silloin on yleensä toimittu jossain väärin. Mutta on niitäkin koiria, joihin purkki ei yksinkertaisesti tehoa ja silloin pitää miettiä purkille jokin korvaava menetelmä, esim. paineilmapullolla suhauttaminen. Mutta yleensä purkki toimii, kun se on mitoitettu oikein ja koiralla on ns. korvat auki. "Kuuroa" koiraa on turha heitellä yhtään millään...

Nämä "vahvista hyvää, unohda huono" ovat varmastikin ihan hyviä ja oikeita koulutustapoja. Mutta kun puhutaan koiran kasvattamisesta, varsinkin siinä vaiheessa, kun se jo käyttäytyy ongelmallisesti, ei enää auta silmien sulkeminen. Kun koira on pennusta lähtien oppinut, että ihmiset palvovat sitä ja matelevat sen edessä ja se saa tehdä mitä haluaa ja käyttäytyy jo todella huonosti (esim. puree), vaatii se ihmiseltäkin jo vähän rajumpia toimenpiteitä ja sitä, että ihminen muuttaa omaa toimintatapaansa koiran kanssa pysyvästi. Toko-kentät eivät liity siihen millään tavalla. Koira voi toimia toko-kentällä tai agility radalla kuin unelma, koska se hyötyy siitä! Todelliset ongelmat näkyvät jossain ihan muualla. Ei pidä siis sotkea kouluttamista ja kasvattamista.

Pevi metodi on koiran kasvatusmetodi. Ei koulutusmetodi.
Kasvatus ja koulutus ovat eri asia.
Eli kasvatukseen kuuluu:
-Koira ei vedä remmissä,
-koira tottelee kieltoa, jota totellaan esin seuraavasti;: koira ei karkaa esimerksi toisten koirien tai vieraitten ihmisten luo irrallaan tai hihnassa

- koiralta poistuu "eroahdistus", se ei hajota kotia poissaollessamme

- koiraa kohdellaan laumassa koiran ymmärtämällä tavalla (ei ristiriitaisia viestejä, paljon rakkautta koiralle, . Tässäkin pätee se että koiraa edelleen lässytetään ja hoivataan, mutta ei VÄÄRIN, vaan koiran ymmärtämällä tavalla kuten aikuinen johtaja koira kohtelee alamaista, reilusti mutta tietyllä tavalla molemminpuolin kunioitavasti, erittäin paljon enemmän positiivisia kuin negatiivisia asioita)

Meilä on pevi metodi ollut käytössä alusta asti, se ei ole millään tavalla silti estänyt minua kouluttamasta koiraani positiivisesti nameilla ja leluilla. Eli käskyt "istu" "paikka" "maahan" yms, opetetaan aina positiivisesti.
Sekä varsinkin luoksetulo.

Luoksetulossa vähän napautetaan ja muistutetaan jos koira ei tule, mutta AINA kehutaan kun totelee, eli sekään ei ole pakkopullaa vaan parhaiten oppi menee aina perille kun olen positiivinen tällaisissa asioissa.

Tuntuu vähän jopa loukkaavalta että jotku vetää tähän asiaan ristiriitaisen ajattelun, että jos käytän pevimetodia olisin ns. "kova" koiralleni.

Kyllä olen paljon kovempaa kohtelua nähnyt koiraa kohtaan niillä joilla ei ole mitään järkevää metodia, tai linjaa koiran kasvatuksessa käyttäytymään.

Joku voi valittaa siitä, jos joskus vähän napautan purkilla ohituksissa. Mutta entäs ne jotka eivät edes kiellä mitenkään koiria, enemmän se häiritsee kun tuolla käpsyttelee kilttinäolevan koiran kanssa, ja toiset sitten räyhäyttävät omia koiriaan, ja fleksissä päästävät fifinsä kimppuun ohittaessa. Puhumattakaan miltä sekin näyttää kun koirat tosiaan eivät osaa edes kulkea vetämättä niin niillä on ties mitä kuonopantoja ja vedonestovaljaita sitten, joilla vain kierretään ongelma eikä ratkaista sitä.

Ja ne jotka suunnilleen antavat koiran hirttää itsensä kun on niin koiralla kova kiire räyhäämään toisille koirille...sekin ongelma poistuu pevi-metodin kanssa: koira on enemmän irrallaan, koiran kansssa on mukavampi lenkkeillä sekä koiralle että omistajalle. Taivas on rajana senjälkeen, mitä kaikkea mukavaa voikaan tehdä koiran kanssa senjälkeen kun ns. perusvitsauksia ei enää ole.

Paljon rauhaarakastavampi metodi tämä on siihenverattuna.
Ja mitä tulee noihin kuristuspantoihin yms, tässä metodissa ei käytetä sähköpantaa.
Puolikurkkari on sitävarten että se kilahtaa kun koira vetää, se oppii myös itse olemaan vetämättä kun sille on sallittu raja opetettu nyppäsytekniikalla ja oikein ajoitetulla kieltosanalla. Nyppäsy tulee ranteesta, ei voimalla, meidän koiralta saa röntkätä kaularangan milloin vain, sillä ei ole yhtään kaulavammaa,
Sitäpaitsi, mitä väliä lienee sillä vaikka sillä olisi mikä kaulapanta, koska se ei vedä vaikka sillä olisi piikkipanta niin tuskin edes huomaa. Kiitos tämän pevimetodin.

Mut sellainen metodi tämä on että se on otettava myös tosissaan, ja ymmärrettävä ennen käytäntöä. Siksi se ei sovi ihmisille joilla on sitä kohtaan jo lähtöjään negatiivinen mielikuva siitä että koira on laumaeläin.

Ja jääkausihan on aluksi aikuisen koiran korjaamisessa avuksi, jolla nollataan siihen astinen tilanne ja kaikki mahdolliset oravanpyörät mihin on koiran kanssa jouduttu. Eihän koiran korjaus niinvain käy että yhtenä päivänä aletaan vain purkittelemaan, ja nypiskelemään vaan ensin nollataan se tilanne jääkaudella ja aloitetaan koiran kasvatus sitten kun koira on unohtanut vanhat tepposet ja unohtanut omistajansa mokat.

Mutta meilä on pennut kasvatettu alusta asti laumahierarkia ohjeilla, pevi kouluttajan tuella, ja eipä ole yhtään jääkautta tarvinnut pitää. Ja todella hyvät koirat.

Mitä häätämisen tulee, haluasin nähdä sen tilanteen, jossa kumpikaan näistä omista beagleista ei lähtisi metsässä jaloista pois, vaikka kuinka olisi häädetty. Ja villi veikkaus on, että häädettäessä lähtisi ilomielin jatkamaan omia touhujaan, häätämisestä välittämättä.

aivan..ei liene tarkotuksen mukaista opettaa jäniskoiralle sitä ettei se saisi lähteä jäljelle.
Mutta sen sille voi opettaa, että nyt ei mennä kun sanon eipäs mennä. Ja sillon jos kiellon päälle lähtee, tai ei noudata kutsua niin voin tehdä häädön, mut kutsun koiran sitten..
ja meillä ei ole ainakan vaikuttanut metsässä käyttäytymiseen vaan iloisena poika lähtee viipottamaan ja palaa vain jos ei jänistä löydä..
mut sit saa häädöt jos vaikkapa kotipuistikossa lähtee toisia koiria moikkaamaan kiellonpäälle.

Mutta beaglehan on useimmiten myös kova koira, ainakin pitäisi olla.
Mut sehän vaan meinaa että biilken kanssa saa tarkkana olla ja käytöskasvatus iskostuu kyllä mutta vaatinu ainakin myös töitä, en voi mennä kasvatuksessa siitä mistä aita on matalin.

ja helppo metodi tämä ei mielestäni ole myöskään, vaatimukset lisääntyy nimenomaan omistajaa kohtaan eikä koiraan.
Meillä se on koira joka makaa sohvalla tyytyväisenä ja kun ongelmia tulee katson itse peiliin ja löydän sieltä.
Helpoksi tätä ei tee myöskään se että koska monilla on se negaatio kaikkea purkkia yms kohtaan, niin saa raivata tällaiset ensin ajatusmaailmansa ulkopuolelle..puhumattakaan kun tottuu tähän kokonaisuuteen, ja miten koiraa ulkoilutetaan ja miten sitä kohtaan käyttäydytään, mikä ristiriita tuleekaan kun toiset sitten mollaavat, taikka päästelevät omia koiriaan ja sitten suuttuvat kun minä ne häädän kun meillä ei hihnassa haistella toisia.
Tässä ajattelussa kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja koiran maailmassa myöskin.

En voi jättää purkkia pois, jos sitä satun tarvitsemaan, sentakia vaan että jotkut ei siitä "tykkää"..Jos aletaan asioita luettelemaa mitkä häiritsee: irto namit tiellä mitä toiset kylvää, räyhäys, yms

ja tosiaankaan tölkkiä ei kivillä "täytetä", vaan siellä on senverta rämisevää kuin tarvitaan, jos koira on pehmo niin siellä ei ole kuin ilmaa. alumiini joustaa vaikka se koiraa osuisi hitusen niin eipä nuo siihen kuole. Hyvä esimerkki: näpäytin kaveria joka väitti että purkki sattuu koiraan. heitin sen keskelle oman olkkarin ikkunaa hartija voimin, eipä tapahtunu yhtikäs mitään. Sekä myös itteäni on heitetty sillä, kun pyysin että nakkaappa tällä mua kintuille. eipä tuntunut missään.Eli periaatteella se mikä minuun itseeni sattuisi, en heittäsi koiraakaan,.en tiedä mistä materiaalista muut kokoavat tölkkinsä mutta meillä ei ainakaan millään kovin kummosilla värkeillä koiria nakella. Tai ainakaan osuta. Järkeähän voi tietysti myös käyttää, jos on herkkä koira tai pentu.

ja purkki ei perustu edes ääneen eikä lopulta edes osumiseen: Se perustuu siihen että koira ensinäkään omaa edes jonkulaiset korvat totella, ja tällä jatketaan jos ei normaalisana tehoa niin vähän paukautettaan purkilla maahan tai koiraa kohti. Jos koira ei ole muutenkaan minun alapuolella eikä se tottelisi EI-käskyä muutenkaan, niin ei purkkikaan tilannetta pelasta. Juurikin sentakia että se ei ole rangaistusväline, eikä satuttamisväline, eikä järkyttämisen väline, vaan tehoste "kuuluuko sana", ja räminä sentakia että jos on kovat touhut koiralle meneillään, niin tulee muutakin kuin emännän mutinat ja koira herää että aha! Tosiaan nyt pitää kuunnella taas eikä touhuta, siis ajatuskatkos lähinnä joka irrottaa koiran siitä mitä oli tekemässä ja sit voi antaa kutsun tai muuta ohjetta, ja se taas on kuulolla paremmin. Koira kärsii siitä yhtä vähän kuin vaikkapa siitä kun koirakaveri sille vähän murahtaa joskus, yskä ymmärretty ja elämä jatkuu. Ei se ole senkummempaa. Ja minkään koulutuksen yhteydessä en purkilla uhkaile, vaan kun koira tekee temput istuu, menee maate, kierii: se perustuu palkitsemiseen. Mutta ei-sana ei ole temppu.

Eemelin teksti kuulostaa kovasti myös omilta ajatuksiltani tölkeistä yms. Silti en beagleä laske omassa kategoriassani vieläkään "kovaksi" koiraksi. H******n itsepäiseksi kylläkin, mutta ehkä olen touhunnut liikaa kovaluontoisten saksanpaimenkoirien kanssa...

Tosin voidaanhan jaotella vaikka vastasyntyneet kissanpennut koviin ja pehmeisiin. että mitä tämä kullakin sitten tarkoittaa...

Varmuutta koiran luonteesta saa luonnetestaamalla. Valitettavan vähän beaglejä on käytetty luonnetestissä. Luonnetestistä olisi varmasti hyötyä metsästyskoiria kuin myös harrastuskoiria haluaville. Näin ainakin osa aroista, hermorakenteeltaan huonoista ja agressiivisista koirista tulisi tietoon eikä ominaisuutta jalostettaisi eteenpäin. Toisen koirani olen luonnetestissä käyttänyt (toinen vielä liian nuori) ja oli todella yllättävä nähdä miten koira toimiikaan. Suosittelen edes tutustumaan!

Samaa mieltä, kannattaahan se perustua tietoon ennenkuin päättää itse kotona yksin että koira on pehmeä tai kova..
Monestihan koira vaikuttaa kovalta vaan siksi, että se on uppiniskainen omistajaa kohtaan. Tai joku voi ajatella etä hänen koira on pehmeä siksi, koska se huutaa toisille koirille..vaikka oikeesti mene ja tiedä. erotettava on monta asiaa enneku voi tehdä oikean luonneanalyysin koiralle.
Meillä ainakin näkyny enemmän pehmeitä sakuja, kuin pehmeitä beagleja. sakut tosin oon valinnut tarkoituksella koska en tarvi lisää luupäitä tuon beaglen lisäksi, ettei olla helisemässä.
Eikös beaglen kuuluisikin olla sinnikäs ja kova, sehän auttaa "vähän" siinä "harrastuksessakin" mihin se on tarkoitettu .