Suomen Beaglejärjestö

Tuli ihan hyvä jakso metsällä. 12 päivän aikana 6 päivää metsässä aamusta iltaa. Kaksi kahden päivän jaksoa ja kaksi yksittäistä päivää. Yhteensä 17 ajoa, joista 12 kaatoa. Pieniä jäniksiä oli muutamassa ajossa, jotka sai jäädä juoksemaan. Hyvin on nyt jäniksiä joka paikassa. On jo itsekkin päässyt vähän paremmin kävelemään kun alkaa jalka paranemaan. Koirakin alkaa olemaan paremmassa kunnossa kun on saanut kunnolla metsää.

Alkaa olla jänis valkoinen ja ylösotto on jo hankalampaa. Kyllä loistaa makuupaikasta hyvin pupu silmään. Ihme että ei huuhkaja enempi niitä vie. Turhan paljon myös käyttävät nyt metsäteitä. Jos koira ei osaisi ajaa tiellä niin ajot olisi lyhyisiä.

Meilläpäin taas jänikset tuntuu olevan vähissä. Koira ajaa paremman puutteessa vaikka
valkohäntäpeuraa niinkuin sunnuntaina.Passi oli kyllä oikeassa kohtaa-sain koiran kiinni vajaan kymmenen minuutin ajon jälkeen.Peura meinasi tulla syliin.
Muutenkin niitä kauriita ja peuroja alkaa olla jo haitaksi asti kun jänistä ei tahdo löytyä millään.No,onneksi on niitä kettuja edes.
Tulisi lunta..

Henkka mies man wrote:Tuli ihan hyvä jakso metsällä. 12 päivän aikana 6 päivää metsässä aamusta iltaa. Kaksi kahden päivän jaksoa ja kaksi yksittäistä päivää. Yhteensä 17 ajoa, joista 12 kaatoa. Pieniä jäniksiä oli muutamassa ajossa, jotka sai jäädä juoksemaan. Hyvin on nyt jäniksiä joka paikassa. On jo itsekkin päässyt vähän paremmin kävelemään kun alkaa jalka paranemaan. Koirakin alkaa olemaan paremmassa kunnossa kun on saanut kunnolla metsää.

Alkaa olla jänis valkoinen ja ylösotto on jo hankalampaa. Kyllä loistaa makuupaikasta hyvin pupu silmään. Ihme että ei huuhkaja enempi niitä vie. Turhan paljon myös käyttävät nyt metsäteitä. Jos koira ei osaisi ajaa tiellä niin ajot olisi lyhyisiä.

On kyllä ihme tilanne, alkusyksy meni loistavasti mutta nyt on tullut rajusti takapakkia! Ajoa ei saa, ei sitten millään(metsäjänis)!!!!!!!! Koira hakee yöjäljeltä, mutta ylös ei saa! Johtuisiko tämä just tästä kun jänis on vaihtanut väritystä? Koirastakin huomaa haunaikana että ottaa päähän kun ei lähe, kun hakulöysyyttä on tullut

No kirjoitanpa minäkin kun muutkin. Viime perjantaina päästiin kerrankin sellaiseen maastoon missä oli oikeasti jäniksiä. Tavoitteena oli saada koiralle ajoja ja kaatojakin. Edellisyö hiukan pisti arveluttamaan kun vettä tuli kaatamalla aamukuuteen saakka.

Eka haku oli noin puoli tuntia ja täysin valkoinen jänis lähti liikkeelle. Pienen kiekan jälkeen jänis passiin ja nurin. Iralle eka jänis tälle syksylle ja kyllä se sitä sitten riepottikin. Toinen haku n. 15 min ja puolen tunnin ajon jälkeen jänis nurin. Ira kävi kääntymässä kaadolla ja saman tien uutta hakemaan. Ei ehtinyt kunnolla suolistaa kun seuraava lähti. Puolen tunnin päästä tuli näkösälle mutta oli liian kaukana. Ajo meni lähelle isompaa tietä ja piti ottaa Ira kiinni ajosta. Vielä neljännenkin Ira otti ylös mutta kävi samalla lailla kuin edelliselle eli tielle päin pyrki. Koira kiinni ja autoon.

Alkusyksy on pyöritty sellaisessa maastossa missä ei taida kyllä pitkäkorvia juurikaan olla. Hiukan sitä jo kesällä osattiin epäilläkin kun huuhkaja-poikue ja ilves pyöri metsästysalueella. Aika tehokkaasti ovat harventaneet kantaa tai sitten syynä on jokin muu.

...

Nyt kun pupu on tosiaan vaihtamassa väriä niin ei liiku ollenkaan joka yö. Eli jos käy peräkkäisinä päivinä samassa paikassa missä on ennen lähtenyt niin ei välttämättä löydy yöjälkeä. Toisena päivänä tai myöhemmin kuitenkin löytyy. Sitten kun liikkuu niin yöjälki on melko pitkä. Minun mielestä nyt on ilmavainuisen koiran ylösottokelit. Jälkitarkka voi mennä metrin päästä ohi eikä saa nokkaansa kuusen alle missä pupu makaa. Ilmavainuinen haistaa olosuhteista riippuen 20-50m päästä jäniksen makuuseen. Seuraava kokemus su iltapäivältä kuvaa hyvin sitä: Koira haki pitkään laajalla alueella yöjälkeä ja ei millään lähtenyt. Ääntelikin vähän siellä täällä. Menin huvikseen katsomaan mitä se touhuaa ja näin pupun 50m päässä kuusen allan melko aukealla suopohjaisella metsällä. Koira tuli minun viereen haistellen maata ja äänti pari kertaa, jolloin pupu hermostuksissaan liikahteli kuusen alla. Koira sai selvän vainun ja hiipi kuin tiikeri kaula pitkällä suoraan makaukseen ja työnti kuonon kuusen alle. Pupu lähti vasta kun oli todella nokka kiinni perässä. Nyt lähiaikoina paria ylösottoa lukuunottamatta on kaikki ollut ihan perslähtöjä. Normaalisti 50/50. Koira muutenkin oppii yleensä iän myötä käyttämään ylösotossa paremmin nokkaansa, eikä vai tussaroi syönnöksillä. Jotkut oppivat pian ja jotkut ei koskaan. Kun nostattaa koiralla aina 3-4 pupua samalle päivälle niin oppiihan se nostamaan, jos on oppiakseen.

Sohvi wrote:Meillä oli hyvin erilainen mettäpäivä tänään. Aamusta soitettiin että kaveri haavoitti hirveä ja tarvis saada koira verijäljelle. Ei mein koirat oo koskaan tollasissa "kunnon" hommissa ollut, oon mä mejäkurssin käynyt ja lyhyitä, n. 100 m jälkiä tehnyt huvikseni, mut kyl me sit lähdettiin piruuttaan kokeilemaan, tajuaako se siitä mitään. Eikä ollu huono reissu. Näytettiin alku ja Jatulähti hyvin määrätietoisesti ja (liian) kovalla vauhdilla jälkeä pitkin. Joku tunnin verran roikuin liinan perässä ja sit sanottiin että hirven liikkeet tiedetään jo ja olivat laittaneet hirvikoiran sen perään. Harmitti, kun jouduttiin jättämään kesken.

Parin tunnin päästä taas tuli soitto, ettei hirvikoiran työ ollut tuottanut tulosta ja tarvittaisiin taas Jatu jäljelle. Äiti meni vuorostaan ja painelivat joitakin tunteja jäljellä. Sit taas sanottiin että nyt laitetaan hirvikoira sitä haukkumaan.. Eikä löytynyt hirveä ei. Sit meni vuorostaan mun kaverin labukat jatkamaan jäljestämistä, mut pimeä yllätti. Huomenna jatketaan siis.

Kovin olin yllättynyt tuohon mammaan. Luulin, ettei sitä kiinnostaisi pätkääkään jälki, jossa on niin vähän verta. Kerran jotain positiivistakin.

Suunnattomasti ihmettelen että väliin laitetaan hirvikoira haavakon perään
Jälkikoiran kun kuuluu liikkua niin hiljaa että päästään ampumaetäisyydelle. Hirvikoira kun yleensä saa haavakon hermostumaan ja liikkumaan.

Itse olen ollut Jutan kanssa haavakon perässä yli 3 tuntia jonka jälkeen todettiin hirvi terveeksi. Alueella oli hyvin paljon jäniksiä ja kun hirven veri väheni oli koira halukas vaihtamaan pienempään riistaan vähän väliä.

^No eipä nämä täällä mitään ymmärrä, kuten en minäkään pahemmin. Ajattelivat varmaan, että saavat nopeammin hirven nurin hirvikoiran avulla ja minä tein kuten käskettiin, kun ekaa kertaa olin oikeesti jäljestämässä. Ens kerralla sitten tiedän sanoa tuostakin! Jos sellasta tilannetta enää tulee.

Hirvi kaadettiin seuraavana päivänä, olivat ampuneet sitä sään kohtaa läpi.

^Hyvä että haavakko löytyi.
Täälläpäin jäljestävä koira on hirvimiehille vähempi tunnettu tuttavuus. Niinpä ollaan yritetty pitää parin vuoden välein näytös lähialueen hirviseurueille.
Meillä Jutta joutui kerran sellaisen hirven jäljille jota oli hiukan huonosti ammuttu, verta oli tuhottomasti ja haukkuvaa oli paikalla käytetty sotkemassa jälkiä. Kaiken lisäksi hirviseurue näytti missä oli ammuttu (tosin sen kyllä huomas verimäärästäkin) ja koirakko laitettiin yksin jäljelle ilman ampujaa. Hirviporukka kun lähti hakemaan uutta toiselta alueelta. Itse en olis edes metsään lähteny. Metsässä oli oli koiranohjaaja tosin miettinyt että puukollakohan hän yrittää hengiltä ottaa sen eläimen jos löytää.

Päästiin tänä viikonloppuna vieraaksi Juvalle Etelä-Savoon.Kolme ajoa,yhteensä kuutisen tuntia ajoa.Maasto on paljon mäkisempää kuin oma alue,joka on suurimmaksi osaksi tasaista kangasta.Ajot pyöri aika mukavasti pienillä alueilla siellä mäkien välissä.Ajettavat näyttäytyivätkin kivasti muutaman kerran.
Onhan se mukava välillä sekä koiralle että itsellekin päästä uusiin maastoihin.


Tällainen juoksi Panun edellä tänä aamuna.

Urho 5kk ajoi 5min rusakkoa viikonloppuna ja selvitti yhdet paluuperät. Rusakko makasi suunnilleen keskellä karmeaa lumista pöpelikköä. Koira antoi mukavasti ääntä, mutta lopetti äänen antamisen heti rusakon otettua välimatkaa. Sunnuntain kuiva lumikeli oli vielä liian vaikea eivätkä tuoreetkaan jäljet ottaneet pennun nokkaan. Selvitti silti mukavasti yöjälkeä. Metsäjänis vain pääsi karkaamaan makuulta ilman näkölähtöä.

La löytyi kyllä ajettava mutta melkein samantien paineli johokin hevo kuuseen tietä pitkin (matalajalkaisella)

Su ei löytyny mitään, mut syykin rupeaa selviämään.... Ajokoira otti ajon su mutta ei ollutkaan jänes vaan prkl ilves ajoi sen puuhun, isäni yläpuolella istui oksalla ja vahti koiraa, onnex en ollut biikelillä siellä nurkilla. Ei taaas kyllä hyvältä näytä nää jänes hommat tälle kaudelle lupaavasta alusta huolimatta

tämä oli puumalan seutuvilla

Ei se ollutkaan ainut jänis meijän mäellä jonka iitukka "nuiji", toinenkin löytyi, ja vielä parempi ajettava. Rusakoita kyllä löytyy, vaikka myytäväks.
Samoilta jalansijoilta näin jäniksen pari kertaa.
Vähän kyllä ihmetytti miten jänis juoksi tasaisesti koiran edessä, vaikka oli sula maa ja valkonen jänis, ja vauhtiahan Iitulta kyllä löytyy. Vaikka lenkit ei ollut kovin isoja, oli kuiteski iso emäjänis kyseessä. Se oli ihan normaalia, että se juoksenteli tiukoissa paikoissa.
Haukkukynnys pitäisi vaan olla matalempi (nyt noin 4 min).

Ei malta olla kirjoittamatta ilonaihetta. Punttipate veti eilen pupua niin kuin pitääkin. Sain hyvän vinkin pupusta. Kävin hakemassa kiireesti paten kotoa. Laskin irti tieltä n.10-15min vanhalle jäljellä. Sehän lähti seuraamaan sitä touhukkaasti. Pikkasen seurasin kävellen metsään katsomaan sen touhuamista. Pupu oli tehnyt lenkin ja tullut n.300m päähän tiestä makuulle. Siitä sitten ihan perslähtö ja ääntä tuli oikeen nätisti. Jäin siihen hihkumaan itsekseni ja en heti tajunnut lähteä loittonevan ajon perään niin meni muutamassa minuutissa kuulumattomiin. Tein pienen lenkin ajon suuntaa, jotta pentu osaisi tulla paremmin pois kun ajon jättää. No se tuli sitten puolen tunnin päästä kieli puoli metriä ulkona. Kyllä mä pikkusen sitä kehuin!! Kävelin vielä sitten ajon suuntaan, josko olisi lähtenyt jatkamaan, mutta oli varmaan menny sen verta kauas, ettei puolen vuoden ikäisen itsevarmuus parempaan toistaiseksi yltänyt. Onhan sillä ollut kuukauden ajan muutamia "seuraamisia", 5-30min pituisia ilman ääntä. Muutamia yksittäisiä haukkuja on tullut tai sellaista ähinää ja vikinää. Nyt kuitenkin tuli ääntä ihan täydellä keuhkolla. Kohta sillä pitää alkaa metsästämään.

Henkan kanssa huomenna valtion maille. Reilu parikymmentä sille on ammuttu tälle syksyä ja pelaa kyllä hienosti. Kovasti tekisi mieli kokeilla miten kokeissa vetää. Jotenkin kuitenki on vähän into hiipunut touhuun, metsällä on niin paljon rennompaa ja onhan tuo näyttönsä antanut. Ei se siitä miksikään muutu.. Tulisi lumet niin uskaltaisi Henkan kanssa käydä treenimaastossa, eikä tarvis jännittää onko siinä susihukkasia vai ei..

...