Suomen Beaglejärjestö

Olen nähnyt tällaisen varpaitten kärillä kävelevän ihan livenä -80 luvulla.
Koiran silmät oli normaalia kaempana toisistaan ja korvat oli aika lyhyet.
Koira oli minun ensimmäisen Beaglen sisar, joka pentue tuli puolisisar parituksesta ( 12,5 % ).
Oliskohan tommosella yhdistelmällä mitään osuutta tommoseen ilmeentymään ?
Mene ja tiedä.

MinnaM: ^ Nimi on tuskin ruotsalaisten antama, vaan ruotsalaiset on ottaneet sen suoraan englannista; Chinese Beagle Syndrome, tunnettu myös nimellä Musladin-Lueke Syndrome.

Tuon linkin takana, minkä laitoin, puhutaan nimenomaan tuosta Musladin-Lueke Syndromaasta. Laitoin tuon Ruotsalaisten käyttämän termin siksi, että vaikka nimi on eri, niin tauti on sama. Jossakin olen nähnyt myös puhuttavan - Balleriina sairaudesta.

onkohan minkä verran esiintynyt Suomessa?

Minun tiedossa ei kylläkään ole muita tapauksia.

Nämä 2 syndroomaa ovat yksi ja sama asia. Sitä vain ennen kutsuttiin chinese syndrome. Tämä on pitkä stoori ja minäkin tiedän vain päällisin puolin., Sitä ei kuitenkaan tiettävästi ole eurooppalaisissa linjoissa, paitsi jos joku tuo kantajan Jenkeistä. Amerikassa on tähän tutkimus...eli voi testata eikä ole kalliskaa..

Se varpaillaan käveleminen on eri sairaus. Olen yhden sellaisenkin nähnyt ja kuullutkin, että niitä on syntynyt ja vähin äänin laitettu monttuun. Tämä MLS voisi verrata ihmisessä CP-vammaseen Siitä ei ole tietoa kuinka oppivaisia ovat, mutta olen kuullut, että sydän on kultaa ja siksi kai ihmiset eivät raski niitä laittaa pois.

Ihan hiljattain tuli tieto, että kaksi muutakin tapausta on kuulemma ollut - 80 luvulla.
Taitaapi olla vielä vähän perinnöllistäkin.

On se ainakin tietyllä tapaa perinnöllistä, kun meidän kasvateista on 3 koiraa sairastanut sitä 90-luvulla. Wera narttuni astutettiin v.-92 K&Mva Sällillä. Sen yhdistelmän 3 pennusta ainokainen uros oli heti syntymästään takajaloistaan jäykkä ja kallon muoto oli perin erikoinen, ylöskiinnittyneine lyhyine korvineen. Eläinlääkärissä käytin reppanaa ja siellä epäiltiin kyseessä olevan vitamiinin puutoksen ja käskettiin antaa pennulle kalanmaksaöljyä ja jumpata sen jalkoja. Alkuun näytti auttavan, mutta lopulta ei ja koira lopetettiin. Seuraavana vuonna astutin Weran Sällin pojalla, yhtä ykköstä vaille Kva:lla, Ajovoittajan kakkosella Maralla. Molemmat urokset kuolivat synnytykseen ja ainokainen narttu jäi itselle. Nämä koirat olivat terveitä tämän asian suhteen. Jälkikäteen kuulin Maran veljen Lallin sairastaneen MLS:ää, mutta eläneen päällisin puolin suht. hyvän elämän kotikoirana. Urosten menehtyminen oli harmin paikka, koska Mara jäi auton alle heti astutuksen jälkeen ja omistajat olisivat halunneet jatkoa loistavalle koiralleen. Tarjosin heille narttua, mutta eivät halunneet alkaa "kiimaruljanssiin". Tämän nartun astutin v.-95 Talvisen K&Mva Rikulla ja 7 pennusta 2 lopetin tämän sairauden takia. Ainakin näissä meidän koirissa ensimmäinen merkki oli heti niiden synnyttyä normaalia lyhyemmät ja jäykät kintereet. Olin jo lähes unohtanut koko asian, mutta mielenkiintoista olisi kuulla muidenkin kokemuksia.