Suomen Beaglejärjestö

Hyvää Joulua kaikille! Muistakaa jättää kinkku sopivan matalalle jäähtymään

Erinomainen pointi cornerilta.
Vaikka se kinkku menis vaikka "oikeisiin" suihinkin, niin muistakaa, että niitten perskat pitää syöttää koirille - mutta muistakaa..... vähitellen, ettei tulis yllätyksiä.
Kokemusta kylläkin on.
Kun tota metäs- ja koeaikaakin on vielä pikkasen jälellä, niin eiköhän ajatella vielä pikkasen koirankin parasta.... vaikka siellähän se rasva kylläkin palaa..
Ei muuta kuin sopuisaa ja RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE.

Corneria hiukan lainaten :helpoin tapa päästä kinkusta erilleen on jättää se parin piikulin kans samaan huoneeseen Hyvää Joulua kaikille tasapuolisesti ja Erinomaista Uutta Vuotta

Piti ihan innostua kirjoittamaan ensimmäinen viestini tänne. Tästäpä neljän sivun pituisesta jutustelusta, ei paljon apuja varmaan ketjun aloittajalle ollut, mutta huonoja neuvoja sateli sitäkin enemmän.

Beaglehän on perusluonteeltaan kiltti, vaikkakin itsepäinen, joten tuo lapsen päälle käyminen on todella epänormaalia. Lapsen "normaali" koiran kiusaaminen tuskin aiheuttaisi kyseistä tapahtumaa. Lapsen täytyisi todella pahasti satuttaa koiraa, että koira alkaisi lasta noin pahasti "vihata".

Sitten noihin huonoihin neuvoihin... Vilander on ihan pätevä ongelmakoirien kouluttaja, mutta tuskin on joutunut ainuttakaan beagleä korjaamaan. Hänen opit toimii ja on testattu varmaan hieman kovempien koirien kanssa.

Koiran selättäminen on aivan viimeinen vaihtoehto, jos sitäkään... Pienet pehmeät rodut eivät sitä koskaan vaadi ja isojen ja oikeasti kovien koirien kanssa se on jo vaarallista itsellekin, eikä tuota juuri mitään järjellistä tulosta.

makupaloilla opetetaan temppuja ja perustottelevaisuus ei vaadi, eikä saa vaatia makupaloja.

Itse olen kasvanut saksanpaimenkoirien kanssa koko ikäni ja olen lapsena esim. purrut todella kovaluontoista urostamme hännästä, jolloin tämä oli pakollisen pahan kestänyt ilman murinoita. Itselläni tällä hetkellä uros sakemanni ja uros beagle jotka joutuvat lapsen kanssa leikkimään päivästä toiseen. Ilman ongelmia mennään, jos ei lasketa hirveää meteliä kun kolmestaan juoksevat ympäri taloa ja huutavat toinen toisilleen. Eivät siis murise vaan ihan tervettä leikkiä.

Ihmisen sukukypsyys tuskin liittyy lasten ja koirien suhteeseen. Jos tapahtunut selitettiin juoksuajalla ja thats it, niin ei päästy ehkä ihan ongelman ytimeen. Koira nyt ei kuitenkaan saisi purra ihmistä ellei ole todella tuskissaan ja kipeä ja ihminen yrittää tehdä jotain kipua lisäävää.

Enpä tiedä tiedänkö minäkään mistään mitään, mutta ainakin on tullut koirien kanssa elettyä ja aina pärjätty. Ongelmakoiria ei ole juuri ollenkaan, mutta ihmisten tekemiä tälläisiä on useita.

Vilander on "korjannut" useita beaglejä. Tai siis niiden omistajia.

Hänen opit toimivat ihan kaikkien koirien kanssa, niin kovien kuin pehmeidenkin. Koirat "luonnetestataan" aina ennen koulutusta ja sovelletaan sen mukaan. Eli pehmeälle koiralle ei niin kovia menetelmiä kuin kovalle koiralle.

Tekstistäsi ymmärtää, että mielestäsi beaglet ovat pehmeitä koiria. Koiran kovuus ei ole kiinni rodusta tai sukupuolesta. Kyse on hermorakenteesta.

Minusta Vilanderin opit eivät ole tätä päivää. Siinä käytetään aika raakoja keinoja koiran kannalta.

Jostain luin, että ns. kovilla menetelmillä saadaan remmirähjäys ja muita huonoja käytöstapoja pois, mutta näillä menetelmillä koirasta voi myös tulla erittäin arvaamaton. Esimerkiksi jos koira murisee lapsille ja se saadaan pelottelemalla koirasta pois, niin tilaisuuden tullen koira ei enää välttämättä varoitakaan murisemalla, vaan saatta purra suoraan. Kovilla menetelmillä koulutettaessa koiran ja omistajan suhde ei ainakaan parane, mutta kukin kouluttaa koiransa kuten haluaa, kunhan eläinsuojelulain sallimissa puitteissa pysytään.

Mitä nämä "raa'at" ja "kovat" menetelmät ovat? Mitä tarkoitat koiran pelottelulla?

Minusta raakoihin menetelmiin kuuluvat myös mm. kuristuspannat (ketjukaulaimet), räminäpurkit, karkottaminen ja jääkausi (nämä ovat käsittääkseni yleisiä Vilanderin menetelmillä koulutettaessa). Ketjukaulaimella saa pahimmassa tapauksessa aika selvää jälkeä koiran niskasta ja kaulasta ja jos koiran haluaa eristää normaalista elämästä ns. jääkaudella, niin siinä tapauksessa on viisainta jättää koira ottamatta. Tietysti toteutustapa vähän vaikuttaa, mutta itse en omien koirieni kanssa noillakaan keinoilla lähtisi koiraa "kouluttamaan". Tosin varmasti moni mieltää nuo keinot pehmeiksi menetelmiksi.

Kyllähän varsinkin pk-rotuisten koirien kanssa käytetään julmempiakin keinoja mutta ainakaan beaglejen kohdalla en noita edellä mainittujakaan lähtisi kokeilemaan. Kerran menin yhdelle kurssille ja siellä yksi sakemannin omistaja haaveili sähköpannan käytöstä ja kouluttaja oli samaa mieltä, että ihan jees koulutustapahan se on . Sanomattakin lienee selvää, että minä ja Teuvo lopetettiin kurssi siihen paikkaan.

Ketjukaulain/panta: oikean kokoisena ja oikein käytettynä turvallinen ja tehokas. Väärin käytettynä varmastikin aiheuttaa vahinkoa niskan/kaulan alueelle. Mutta vahinkoa aiheuttaa sekin, että koira vetää jatkuvasti.

Räminä/kolinapurkki = kiellon tehoste. Vähän niinkuin emäntä polkaisisi jalalla lattiaa, kun isäntä haluaa taas metille eikä jää kotiin, vaikka emäntä niin käskee. Isäntä saa siis päättää: joko emäntä polkaisee lattiaa tai sitten metille mennään vasta silloin, kun emäntä niin päättää. Räminäpurkki siis perustuu koiran omaan valintaan. Joko se tottelee kieltoa tai sitten sille heitetään kolinapurkki jalkoihin. Kolinapurkki ei ole kiva, se pitää pahaa ääntä. Koira valitsee siis yleensä mieluummin kiellon tottelemisen... Pian kolinapurkkia ei enää edes tarvita, kun koira tottelee muutoinkin. Oikein käytettynä siis erittäin tehokas koulutusmuoto. Edelleen korostan koiran luonteen/kovuuden testaamista. Pehmeälle koiralle pieni purkki ja kovalle sitten vähän kovempaa kamaa.

Laumasta karkoitus: en suosittelisi metsästyskoiralle. Voi haitata ajo ominaisuuksia, kun koira ei enää halua lähteä isännän luota. Esim. seurakoiralle kuulemma tehokas apu karkailuun, koira ei halua enää karkailla laumahäädön jälkeen, kukas nyt tykkäisi asustella metsässä ilman laumaa ja sen tuomaa turvaa/etuuksia?

Jääkausi: tarkoituksena saada koiran korvat auki ja saada se taas kuuntelemaan emäntää/isäntää. Parantaa siis ihmisen ja koiran välistä suhdetta, ei huononna. Kestää max. viikon. Ei paha, jos koiran elinikä abaut 15-vuotta. Jääkaudella koiraa ei eristetä milläänlailla, vaan jätetään pois sellainen turha lässyttely ja lääppiminen. Toiset syöttävät koiralle koko sen eliniän joka päivä kilon nakkia eikä ongelmat poistu siitä mihinkään, päin vastoin. Mutta kukin siis tyylillään, tottakai.

Suosittelen lukemaan sen Vilanderin kirjan ja käymään asiallisella, osaavalla kouluttajalla, jonka Vilander on itse kouluttanut. Palataan sitten tähän keskusteluun...

Olen lukenut Vilanderin kirjan ja olen jutellut asiasta Vilanderin kouluttaman koirakouluttajan kanssa. En tietenkään olisi edes lähtenyt kommentoimaan asiaa, jos en tietäisi mistä on kyse. Minusta tuo koulutusmenetelmä ei ole sellainen, jota omille koirille suostuisin käyttämään, mutta eri ihmiset toimivatkin eri tavalla.

Ei vaan ole kiva, että esim. noita purkilla rämistelijöitä liikkuu vapaasti kaduilla. Minulle on käynyt useammankin kerran, että olen kävelyttänyt koiriani ja vastaan tuleva koira on alkanut rähisemään, jolloin rähisevän koiran omistaja heittää kiviä täynnä olevan kaljatölkin maahan ihan meidän kohdalla, jolloin räminäkosto tulee myös minun koirilleni, vaikka olisivat käyttäytyneet moitteetta.

On myös aika kiva tilanne, jos esim. beaglella on kuristava ketjupanta ja se sattuukin säntäämään äkkiarvaamatta cityrusakon perään.

Kuvailemasi kaltaisessa tilanteessa purkittaja toimii ihan väärin. Purkki tulee heittää jo siinä vaiheessa, kun koira vasta aikoo. Yleensä tämä tapahtuu jo kymmeniä metrejä ennen ohitusta, eli siis siin vaiheessa, kun se näkee toisen koiran. Jos purkki heitetään vasta silloin, kun koira jo rähisee, ollaan auttamattomasti myöhässä, eikä homma toimi. Jos vastaantulija on pentu, ei purkkia saisi käyttää. Yleensä purkkia ei tarvitse heittää kuin muutama kerta, kun koira jo oppii. Jos purkkia joutuu käyttämään jatkuvasti, on jossain toimittu väärin.

Tilanteessa, jossa koira ryntää cityrusakon perään, toimii ihminen väärin. Sen tulee kieltää koiraa heti, kun koira näkee rusakon tms. kohteen, joka saattaa kiinnostaa koiraa siinä määrin, että se saattaa rynnätä. Jos koira ei tottele, se saa purkkia. Itsestään selvää on, että koiralle opetetaan, ettei hihnassa ryntäillä yhtään minkään perään. Koskaan.

Mikä toimii toiselle, ei välttämättä toimi toiselle. Koulutustavat tulisi aina valita koiran mukaan.

Mitä häätämisen tulee, haluasin nähdä sen tilanteen, jossa kumpikaan näistä omista beagleista ei lähtisi metsässä jaloista pois, vaikka kuinka olisi häädetty. Ja villi veikkaus on, että häädettäessä lähtisi ilomielin jatkamaan omia touhujaan, häätämisestä välittämättä.

Mikään koulutustyyli ei toimi millekään koiralle, jos suhde omistajaan/ohjaajan ei ole kunnossa.

Jääkausi voisi toimia tuolle noutajalle muttei ole missään tapauksessa tarpeen, koska meillä on suhde kunnossa muutenkin. Jos koiria olisi vain yksi voisi jääkausi toimia beagleillekin.

Ja omista koirista edesmennyt noutajauros koki purkin niin kivaksi, että palautti sen lähes täydellisen oikeaoppisesti kuin minkä tahansa muunkin noutoesineen, muuten ei sitä noteerannut mitenkään. Näsitä nykyisistä voisin kuvitella noutajan kokevan epämiellyttäväksi, jos senkään. Kolinapurkillahan kun ei ole tarkoitus missään nimessä osua koiraan, niin äkkiseltään voisin kuvitella ettei moinen räminä hetkauta laukaus- ja äänivarmaa, hyvän hermorakenteen omaavaa koiraa esim. jänön perään lähdössä mihinkään suuntaan.

Riippuu koiran kovuudesta, jos kova koira, purkilla on tarkoitus osua. Vastaa sitä, kun emo nappaa pennusta koulutusmielessä, kun se tekee tuhmia.

Joo, aikoinaan tuli käytyä noita tottisohjaaja kouluja, ja "jouduin siihen onnettomaan tilanteeseen" että pääsin kouluttamaan ns. vasta-alkajia.

Porukkahan oli siis melko kirjavaa sorttia,enkä tarkota yksinomaan koirien kirjavaa joukkoa

Yksi "immeinen" jäi koirineen kyllä lähtemättömästi mieleeni.

Noin parikymppinen tyttölapsi, keskikokoinen paimenkoiriin kuuluva karvatassu, kaulassa tuumaa leveä kankainen "kaulapanta" ja "taluttimena" flexi, se semmonen "rullamitta" . Niin ja taskut täynnä "namipaloja" eli maksakuutioita ja makkaran paloja

Tämä naisenalku oli omaksunut ajattelutavan ettei hänen koiraansa komenneta,käsketä,pelotella eikä toruta

Kesä meni enkä minä saanu sen parivaljakon kans muuta aikaseks ku syötettyä sille koiralle muutaman kymmenen kiloa maksan paloja ja makkaraa

Jälkeenpäin olen monesti ajatellu-miksi tämä kyseinen henkilö tuli koko tottiskentälle jos hän ei halunnut opetella MITÄÄN

Jep, niin monta hyvää koiraa menee piloille tämän pullamössökasvatuksen myötä. Óllut jo aika hurjan monta koiraa minullakin, mutta en vain onnistu näitä ongelmatapauksia hankkimaan.

Muistan minäkin tapauksen, jossa omistaja useamman vuoden koulutuskenttäkäynnin jälkeen valitti minulle, että miksi emme järjestä kursseja siitä, mitä pitää tietää ENNEN kuin sen koiran ottaa - koko olemus viesti sitä, että syy oli taas jossain muualla kuin... Kysyin sitten, että mitäpä luulet mikä olisi se kasvattajan tehtävä...? Valitettavasti tuokin kuului rotuun, ja ennenkaikkea semmoisen kasvattajan tuotoksiin, joita ei voinut muu kiinnostaa kuin oikea trimmaus ja makupalalla seisottaminen. Voe voe...