Miksi ihmeessä kaikkea pitää ajatella on / off menetelmän kautta?
Lahjakas nuori koira voi toimia hyvinkin aikuismaisesti jo melko nuorella iällä. Koira menee ns. syntymälahjoillaan " hyvillä geeneillään", ei opitun voimalla. Siinä on vissi ero.
Lahjakasta nuorta koiraa ei tarvitse rissata päivätolkulla per viikko, vaan juuri sen verran, että kunto riittää koepäivän läpiviemiseen.
Nuoren koiran kanssa pitää osata sekä syödä että säästää. Eli antaa tarpeeksi latua, mutta ei liikaa.
Syntymälahjakkuus ja yrityksen + erehdyksen kautta oppiminen on helposti erotettavissa nuorta koiraa seurattaessa. Oppimiskyky on hyvin tärkeä ominaisuus, mutta opintie on paljon lyhyempi ja mutkattomampi jos koira on lisäksi lahjakas.
Yksi harrastamistani roduista on ns. koppelirotu, joka lienee yleisin tapa maailmanlaajuisesti harjoittaa ajattaen tapahtuvaa metsästystä.
Neljästä tuon rotuisesta yksilöstä kaikki ovat toimineet hyvin porukassa (paitsi yksi ei sietänyt kaadolla toista koiraa) ja myös yksin ajaen. Yksin työstäen jokainen on toiminut rauhallisemmin ja rationaalisemmin. Toisaalta päivät ovat olleet poikkeuksetta hyvin tapahtumarikaita kun koiria on ollut käytössä parina. Täytyy tosin tunnustaa, että valitettavasti joukossa myös tyhmyys tiivistyy.
Tuota perinteistä ajattamistapaa olen harjoittanut viimeeksi eilen. Muutamia kertoja kaudessa sitä tulee kokeiltua ja silloin kun sattuu olemaan käsissä sopiva pari (kaksi aikuista koiraa), niin paljon usemminkin. Tärkeää on se, että pari on tempperamentiltaan ja liikkumiseltaan samaa kaliiperia.
Sama koira voi siis olla toimiva sekä koppelikoirana, että yksin työstävänä. Kummassakin tarvitaan riittävästi paloa (intoa) tehtävän suorittamiseen ja samoja ominaisuuksia. Ero löytyy siitä, että yksintyöstävä koira on koko ajan omillaan ja se ei klaaraa hommaa jos sillä on selkeitä heikkouksia jossain tai joillain osa-alueilla. Koppelissa toinen voi paikata toisen osaamattomuutta.
Laumassa tai ajueessa ei yksilön tarvitse välttämättä osata muuta kun kulkea mukana ja mölistä mennessään. Siellä on erikseen osaajat eri osa-alueille. Joku on hyvä hakija, toinen taas ajotaitonen, kolmas voi olla ekspertti hukanselvittelyssä jne. Ajueessa veturi vaihtuu tapahtumien kulun mukaan. Yhden yksilön ei tarvitse hallita koko kokonaisuutta kuten yksin ajavan koiran. Se ei kuitenkaan sulje sitä mahdollisuutta, etteivätkö parhaat ajuekoirat olisi osaavia laaja-alaisesti.
Harrastajaporukastamme löytyy henkilö, joka olisi varmasti pätevä kertomaan ajuemetsästyksestä, lauman toimintatavoista ja sen sisäisestä hierarkiasta paljon paremmin ja tarkemmin. Uskoisin, että se olisi sekä mielenkiintoista että opettavaista kaikille rodusta kiinnostuneille harrastuslajista riippumatta.
Mietin tuota beaglelle perinteistä ajattamistapaa taipumuskoetta silmälläpitäen. Olisi aika mukava olla seuraamassa, millaisia taipumuksia ja edesottamuksia olisi tarjolla jos vaikka kymmenkunta beaglea laskettaisi yhtä aikaa irti torvet soiden ja hevosten kaviot kopsahdellen.
Aamun valkenemista odotellessa pitänee vääntäytyä vielä vähäksi aikaa pötkölleen. Ei meinaa uni riittää aamuun saakka kun salkkareilta käy nukkumaan. Tuli käytettyä vapaapäivä sen verran tehokkaasti, että telkkarin ääreen päästyä en alkutekstiä pitemmälle päässyt
.
Edessä uusi aamu ja levännyt nuori koira. Saa nähdä tuleeko kokemuksen ja raittiin ilman lisäksi muita kalenterimerkintöjä.
