Suomen Beaglejärjestö

Pitkästä aikaa tuli luettua tätä palstaa, jatkakaa samaan malliin, kehittävää koiraharrastamista...

stp wrote:

Pitkästä aikaa tuli luettua tätä palstaa, jatkakaa samaan malliin, kehittävää koiraharrastamista...

Älähän nyt.. tässä on vain keskusteltu lonkkakuvauksen tarpeellisuudesta. Näyttää olevan tarpeen kun kirvoittaa suolaisia mielipiteitä..

No, joka tapauksessa, oli tarpeellista tai ei niin ens torstaina on kuvaukseen aika varattu.

Niin no tarkoitin tuota lapsellista väittelyä.

Lonkkakuvaus ok, kuvien monitulkintaisuus vaan hämää asiassa. Saj-puolella tämä Blup indeksi taitaa olla nyt tosin merkittävämpi jalostuksen ohjaaja? vain kuinka

Mä ainakin kuvautin oman urokseni lonkat, polvet ja kyynärät. Silmällä pitäen jalostusta, mutta myös ihan käyttöä. Nyt voi "huoletta" juoksuttaa koiraa, tietäen että sillä pitäisi selvitä siitä kipeytymättä. Tietysti mitä tahansa saattaa tapahtua ja koira tarvitsee lihashuoltoa, mutta rakenteellisesti sillä pitäisi olla edellytykset toimia moitteettomasti.

Mitenköhän tuohon lonkkakuvaukseen pitäisi suhtautua, jos se on kuitenkin kuvien tulkitsijasta kiinni? Jos taas nykyiset tutkimustulokset näyttävät siltä, että lonkkien terveys/huonokuntoisuus johtuu muusta kuin perintötekijöistä, niin voiko tuota kuvailua perustella jalostuksellisilla syillä?

Minulla toinen koira kuvattiin, kun sattui pieni tapaturma ja siinä yhteydessä kävi ilmi, että lonkat ovat ok. Mihinkään kennelliiton lisäarvioihin en kokenut tarvetta lähetellä kuvia, kun kuvannut ja kuvia tulkinnut lääkäri oli alaan erikoistunut, niin tuskin hänen arvionsa täysin häränpyllyä olisi heittänyt. Toista en ole kuvauksiin vienyt ja suunnitelmissa ei olekaan viedä, jos ei ilmene mitään terveydellistä syytä tutkia sen jalkoja. Itse olen ajatellut, että beagle on sen verran kevyt, että se pärjää jaloillaan, vaikka kaikki ei olisikaan A:ta. Minun hurtat saavat käydä silloin tällöin hieronnassa, jotta paikat pysyisivät kunnossa.

SonjaH wrote:Mitenköhän tuohon lonkkakuvaukseen pitäisi suhtautua, jos se on kuitenkin kuvien tulkitsijasta kiinni? Jos taas nykyiset tutkimustulokset näyttävät siltä, että lonkkien terveys/huonokuntoisuus johtuu muusta kuin perintötekijöistä, niin voiko tuota kuvailua perustella jalostuksellisilla syillä?

... olen ajatellut, että beagle on sen verran kevyt, että se pärjää jaloillaan, vaikka kaikki ei olisikaan A:ta. Minun hurtat saavat käydä silloin tällöin hieronnassa, jotta paikat pysyisivät kunnossa.

Onhan sekin perinnöllistä, jos lonkat kuluu kovassa rasituksessa. Huonot lonkat tulevat tuskin koskaan esille jos koiraa ei rasiteta. Voihan olla, että Beaglella D-lonkat kestää kovankin käytön. Suomenajokoiralla D-lonkkaisuus näkyy jo selvästi kestävyydessä. Esim. päivän ajojen mennessä yli neljän tunnin. Seuraavana päivänä koira on peräpäästä melkoisen kankea. A-lonkkaisella tuskin on samaa ongelmaa. Myös D-lonkkaisen vanhetessa kankeus alkaa näkymään.

Hieronta on varmasti ihan hyvä. Kovassa metsäkäytössä Beagle joutuu rasituksen suhteen varmasti äärirajoille ja paikkojen on oltava kunnossa. Eli käyttötarkoitus myös määrittää lonkkien kunnon tärkeyden..

Jopas on ollut kehittävää keskustelua. Luulisi aikuisten ihmisten ymmärtävän käsitellä keskinäiset erimielisyydet asiallisesti ja ei-julkisesti. Kaikesta huolimatta olen itse todennäköisesti ottamassa koiraa osaomistukseen tai sijoitukseen. Toisenrotuista kylläkin.

Lisää tietoa aihesta ja muusta 2007 julkaistussa kirjassa.
Koiran luonnonmukainen hoito
Ulla Kivimäki

No, nyt on koira kuvattu. Virallista tulosta sitten vaan odottelemaan.

Yhden asian kun oppii sisäistämään pennun ruokinnassa,on ainoa jännittämisen aihe lonkkakuvaan mentäessä A vai B.Kerron mielelläni lisää tarvittaessa.

110493 wrote:Yhden asian kun oppii sisäistämään pennun ruokinnassa,on ainoa jännittämisen aihe lonkkakuvaan mentäessä A vai B.Kerron mielelläni lisää tarvittaessa.

No kerrohan ihmeessä että mikä se sisäistämisen arvoinen asia on?

Eräs hölmö nuorimies (arvatkaa kuka?) hankki ensimmäisen ajokoiran pennun ja sai kasvattajalta ohjeet antaa pennulle niin paljon ruokaa kuin se suinkin jaksaa syödä.Lisäksi kasvattaja möi vielä edustamaansa penturuokaa,jossa luki pussin kyljessä "takaa vauhdikkaan ja nopean kasvun pennullesi".Penikan ollessa vajaa 4 kuukautta huomasin joka askeleella sen lonkista kuuluvan "kolahtavan" napsahduksen. Uusintarokotusten yhteydessä eläinlääkäri kokeili koirani lonkat ja totesi niiden olevan todella väljät ja punnitsi koirani.Koiran kasvuvauhti 12 viikkoa-16 viikkoa komeat 2,5 kg/viikko.Hän sanoi heti,että maksimi 1 kg/viikko,mieluummin alle sen tai koiran luusto ei ehdi muuhun kasvuun mukaan.Koira kuvattiin aikuisiässä ja tulos oli E++/E++.Muiden koirien ruokinnassa,kun olemme oppineet varomaan liian kovaa kasvuvauhtia ts. jos kasvu alkaa kiihtyä liikaa,ruokintaa pienennetty on lonkkatulokset olleet:4xA 1xA/B.Ei tunnu ihan sattumalta ja koirat ovat olleet pienestä pitäien rakenteeltaan todella tiiviitä ja jänteviä.Voimmeko tästä päätellä,että lonkkavian suhteen pennulla,jolla on perinnöllinen taipumus vauhdikkaaseen kasvuun liikaruokinnalla saamme sen esiin? Hitaampi kasvu ei estä koiraa kasvamasta perintötekijöiden antamiin mittoihin.Penturuoka pitää toki olla laadukasta,eikä mitään "S-Marketin hyllyruokaa".Itse olen käyttänyt Frank's pro goldia ja hyväksi havainnut.1 kg/viikko oli ajokoirankokoisella maksimi,beaglen kohdalla en tiedä,arvata voisi n.600 grammaa olevan katto.

^¨ Paljolti samanmoinen kokemus, vaikkakin ei omalta koiralta. Oikeastaan se ilmeni siten, että varhain keväällä syntynyt pentu, jota ruokittiin reilusti koko kesä ja liikunta jäi vähälle. Sitten syksyn tullen alkoi kova metsässä käyttäminen lievästi ylipainoisella nuorella koiralla. Koiran rakenne kesti ensimmäisen syksyn, mutta toisena syksynä alkoi oireilu. Päättelin huonojen lonkkien johtuvan tuosta samaisesta yli ruokinnasta ja liikunnan puutteesta pentu ja nuoruusaikana.

Ajattelen rakenteellisen kestävyyden samoin kuin ihmisellä. Otetaan esimerkiksi ahkera tietokone pelaaja, joka viihtyy ennemmin netissä kuin vaikka jalkapallokentällä koko lapsuuden ja nuoruuden. Ruokavalioon kuuluu kaikki hyvä ja painoa kertyy reilusti. Sitten vaikka armeijaan joutuessa saa vähän liikuntaa niin onko ihme jos on vaikka minkalaisia vammoja ja sairauksia. Yleensäkkin aikuisiällä aloitettu kova liikkuminen aiheuttaa erittäin helposti vammoja, koska elimistö ei ole kehittynyt sitä varten. Siksi olisin varovainen sellaisten koirien kanssa, jotka ovat olleet pentuna ja nuorena olemattomalla liikunnalla ja sitten yht'äkkia alkaa kova rumba.

Toinen vaihtoehto on tarjota aktiivinen reippaasti liikunnallinen ympäristö ja ruokavalio siten että paino pysyy hallinnassa. Silloin riittävä liikunta ja ravinto "kasvattaa" rakenteen rasitusta silmällä pitäen. Vaaraa ei oikeastaan ole, kun antaa koiran itse päättää liikunnanmäärän. Rajoittamista tarvitsee ainoastaan ylipitkissä ajoissa nuorella koiralla.

Tiedän omasta kokemuksesta, että väsyneenä tukilihakset ovat krampissa ja iskut tulevat niveliin ja selkään. Staattinen rasitus voi olla väsymykseen asti kestävää mutta anaerobinen ei. Tai voi olla, mutta vammariski kasvaa moninkertaiseksi.

Olettamushan on, että suuremmalla koiralla kehittyminen on tarkempaa kuin pienemmällä. Olisin silti sitä mieltä, että pienellä koiralla on pienet luut ja isolla isot. Tärkeintä on kasvunopeus täysikasvuiseksi ja siinä on varmasti eroja. Reilulla ruokinnalla saavutettu nopea kasvu ei kasvata luustoa samaa vaihtia kuin kudosta ja siten kudoksen suhteellinen määrä kasvaa. Sen perusteella ahkera ruokinta siis voi aiheuttaa esim. lonkkavikaa tms. rakenteellista vikaa.