Suomen Beaglejärjestö

Olen istunut kannonnokassa PALJON Ja nyt istun seuraavan beaglen kanssa
Tykkään siitä ja viihdyn metsässä, olen siellä mielelläni paljon!
Harjoiteltu oli paljon, siis tosi paljon!
Luoksetuloa olen treenannut molempien kanssa ja se toimiikin hyvin, yleensä siksi uskalsin mennä ohjaajaksi.
Minä yritinkin kertoa jutullani että luulen kaikkien mahtuvan sen katon alle.
En vastusta taippareita, en siis ollenkaan. Jos ne on ajanvietettä ja seurustelumuoto koiran omistajille. Lähden varmasti niihinkin

^ Täysin samalla kannalla Titin kanssa!
Ja Annie laittanut osuvan numerointiarvostelunkin

ot. loukkupyynti on arvokasta luonnon monimuotoisuuden hoitotyötä.
Meillä supiloukkuihin viedään syötiksi mm. kalaa.

Ehkä kalaa ei sattunu olemaan saatavilla ja kana oli "sopivasti" kuollu! Mutta mua ainakin kuvotti niin, että en voinut siihen päähän häkkiä mennä!

Niin kyllähän se homma varmasti toimii, jos on yksi koira ja siitä asiasta kiinnostunut... Minä tein 20 tuntisia päiviä, enkä käynyt kuin näyttelyissä!
Ei siihen olis enää mahtunut mitään muuta! Pahinta on, että nyt on enää muutama koira enkä juurikaan käy näyttelyissä ja vielä vähemmän jossain muussa mettässä tai agilityssä ja päivät venyvät melkein yhtä pitkiksi!! En tiedä onko vanha tottumus?

^ Totta, se kohta, missä tätä supipyyntiä harjoitetaan, muuttuu melkoisen kuvottavaksi. Mutta silloin taas homma toimii supien kannalta, nämä kaatiksien ja tunkioiden kiertäjät, tykkää mitä enemmän "syöttöpaikka" on muuttunut käyneeksi.
Meillä myös kokeiltu siipikarjaa viime syksynä syötteinä, mutta yhtään supia ei mennyt silloin.. luultavasti vaarojen tällä kantilla ei ollut poikueita, uskoisin, että muuten olisivat "paistille" menneet.
Koira on raadonsyöjä, tällaiset pyyntipaikat kiinnostaa ja vieläpä saattavat kierähdelläkin siinä.. Meillä lenkillä käydessä sessejen kuonot riipii ilmaa sieltä päin, kun jotain tosi hyvää alkaa käydä niitten mielestä. Mutta metsästysreissulle lähtiessä eivät kuitenkaan suuntaa sinne, jänön etsintä vie voiton.

Tuohon ajankäyttöön + koiramäärään voisi kertoilla omasta tämänhetkisestä tilanteesta.
Meillä on 4 ajavaa koiraa ja maatila pyöritettävänä. Kun irtipitokausi alkaa ja sitä myötä metsästys, ei vapaa-ajan ongelmia ole. Lähinnä toisen osoitteen saisi perustaa reilun puolen vuoden ajaksi metsän reunaan. Esim. jos kyläilemään aikovat sanovat, että tullaan sitten syksymmällä, kun kesän kiireet ovat teillä helpottaneet, mieluummin toteaa, että tulkaa vain kesällä, ennemmin talo on tyhjillään syksyllä. Hieman kärjistettynä
Kyllähän tämä kuvio vaatii, mutta oma työ ja metsästysmaat eivät kaukana, antaa tietyn edellytyksen toteutumiselle.

Kyllä se loukkupyynti on ihan kiva harrastus, ei sitä koiramäärät estä.
Joskus nuorena kloppina sitäkin tuli tehtyä, ennen kuin tähän koehommaan innostuin. Ainut se "varjopuoli", että loukkua piti keretä joka päivä katsomaan, ettei sinne menevälle elukalle aiheuttanut turhaa kärsimystä. Kun hommaan kyllästyy, niin ei muuta kuin luukut kiinni - niinkuin kioskimyyjä, ja jatkaa taas kun innostusta on.
Olen silläviisiin suunnitellut tulevaisuutta, jos elinpäiviä siunaantuu, mutta aistit vähenee ja pelkään metsään eksymistä, niin otan loukkupyyntiharrastuksen uudestaan käyttöön, jos vielä jotenkuten liikkumaan pääsee. Loukun pistän tutun polun varteen, jonka reitin vielä punasella nauhalla merkitsen, jos näkö on vielä tallella. Ettei vaan pääse eksymään.

Muutama päivä lapissa metällä (JÄNESTÄMÄSSÄ) ja täälä on keritty vaikka mihin

Vai taippareita . Kyllähän niitä voi järjestää ilman mitään sen kummempia "lupia" jotta saahaan koirille ja turhautuneille omistajille virikkeitä,järjestetäänhän niitä möllitokojaki.
Mutta äläkää nyt vaan ruvekko haaveilemaan että taipparit vaikuttas jotenki esim. muotovalion saamiseen

Noutajillaki ennen vanhaan riitti jonkusortin tulos verijäleltä muttei riitä enää. Onneksi

Minä oon joskus täälä topikeisa ilmassu asian näin - Menkääpäs ehottamaan Suomen Ajokoirajärjestön jalostus-ja muille vastuu henkilöille että suokon pitäs saaha Mva-arvo serttien lisäksi jollaki taippari-tai agility tuloksella



Kehottasin joitaki täälä viisastelevia kahtomaan peiliin ja kysymään "Onko ketään kotona"


Titi, hyviä hetkiä "kannon nokkaan" (tai reppujakkaralle) kun kuuntelet Ineksen ajoja (toivottavasti pitkiä)

Härski wrote:Muutama päivä lapissa metällä (JÄNESTÄMÄSSÄ) ja täälä on keritty vaikka mihin

Vai taippareita . Kyllähän niitä voi järjestää ilman mitään sen kummempia "lupia" jotta saahaan koirille ja turhautuneille omistajille virikkeitä,järjestetäänhän niitä möllitokojaki.
Mutta äläkää nyt vaan ruvekko haaveilemaan että taipparit vaikuttas jotenki esim. muotovalion saamiseen

Noutajillaki ennen vanhaan riitti jonkusortin tulos verijäleltä muttei riitä enää. Onneksi

Minä oon joskus täälä topikeisa ilmassu asian näin - Menkääpäs ehottamaan Suomen Ajokoirajärjestön jalostus-ja muille vastuu henkilöille että suokon pitäs saaha Mva-arvo serttien lisäksi jollaki taippari-tai agility tuloksella



Kehottasin joitaki täälä viisastelevia kahtomaan peiliin ja kysymään "Onko ketään kotona"


Titi, hyviä hetkiä "kannon nokkaan" (tai reppujakkaralle) kun kuuntelet Ineksen ajoja (toivottavasti pitkiä)

onko täällä muka joku hingunnu taippareita MVA:n takia??????

opettele lukemaan

En usko että kukaan haluaisi beagleille (ja muille ajaville?) taippareita taka-ajatuksena saada ne joskus ehdoksi muotovalionarvoon. Veikkaisin että aika monelle on se ja sama onko koiralla tittelinä FI MVA vaiko ei, se ei koiraa kuitenkaan miksikään muuta.

ansa wrote:Ei taipparin tarvitsisi olla se, joka riittäisi MVA-arvoon.

Selvyyden vuoksi siteeraan tässä itseäni, ettei kukaan (Härski) nyt vaan luule ainakaan minun haluavan taipparin riittävän MVA-arvoon...

Hirmu wrote: Niin tittelinkipeä en ole minäkään, että ehdottomasti vaatisin taipumuskokeita siksi että valioita tulisi enemmän, pikemminkin olen sillä kannalla että sillä saisi niin omistajat kuin järjestökin sitä haluamaansa/vaatimaansa näyttöä.

Itse itseään lainaten täälläkin

jotenkin tulee ajatus mieleen, että onko tosiaan niin, ettei beaglella saa/voi mitään muuta harrastaa, kuin ajokokeita ja metsästystä...

...onko se oikeasti joltakin/jostakin pois, tai jotenkin rotua huonontava asia

voisiko joku, antaa vastauksen...
1. mitä haittaa koiralle/rodulle on muista harrastuksista (esim agi, toko...) miksi/miten?
2. onko muista harrastuksista jotain haittaa rodun jalostukselle? miksi/miten?
3. onko taipparit rotua/koiraa huonontava ajatus (myös jalostukselliselta kannalta) miksi/miten? ja tähän toivoisin erityisesti cornerin ja härskin perusteluja

Olen mielessäni yrittänyt piirtää kuvaa siitä millainen beaglen taippari olisi. Eli miten varmistettaisiin koiran pysyminen alueen sisällä niin, että kuitenkaan riista ei jäisi alueen ulkopuolelle. Olisko koiralla mahdollisuus törmätä alueella esimerkiksi sorkkaeläimiin. Kuinka harvoin aluetta voisi käyttää ettei siitä tulisi koirien ulkoilutustarha kaikkine mielenkiintoisine hajuineen. Mistä tällaisen alueen saisi käyttöön. Kuinka usein tilastollisesti koira menehtyy/vammautuu ajokokeissa. Mikä todennäköisyys samalla koiralla on juosta ovesta ulos ja jäädä auton alle kotinsa edustalla.

Erilaisia kokeita nähneenä olen ihan ehdottomasti sitä mieltä, että meillä on se paras mahdollinen taippari eli ajokoe. Jos jossain ominaisuudet on arvioitavissa niin siellä. Vaatii varmasti viitseliäisyyttä sitten saada koiralle metsäkokemusta. Metsästysseurat ovat koiraihmisiä pullollaan, kysykää mahdollisuutta saada ajattaa omaa koiraa jonkun seuran alueella. Seuroissa ollaan sisäänpäin lämpiäviä vasta sitten, kun ollaan tulossa riistasta osingoille

Mitä sitten tulee tuohon kohtaa 3. josta kahaltaja kysyy. En usko, että taippari (ehdotetulla tavalla) antaisi meille mitään ihmeellistä jalostuksellista tietoa, virikettä kylläkin ja voihan käydä niinkin että sitten metsästyksestä/ajattamisesta innostutaan tosissaan - näinhän usein noutajapuolella käy, minullakin useampi semmoinen pennunomistaja Mutta jos otetaan esimerkki jälkipuolelta: Mejä:n piti palvella jalostusta, ehkä siitä piti olla apuja myös kolarihirville ja jahdissa haavoitetuille. Aito tilanne koulutetulle jälkikoiralle sitten onkin niin mielekäs, että rakennettu/lavastettu verijälki ei enää koiraa viehätä. Sen jälkeen ei voi harrastaa mejää... Joten ei mennä aitoihin tilanteisiin mukaan lainkaan (voi olla myös hyvin rankkoja, kilometrejä kertyy, tulee pimeä, keli on karmea...). Mutta harrastaminen ja palkinnot tulivat tärkeämmiksi kuin aito tilanne. Tästä seurasi sitten Vahi ja ilmeisesti Vahin myötä Srva, nämä siis metsästäjien tarpeisiin.

Kun esim. noutajia jalostettiin, ei tarvittu Suomen Nou1 tulosta, vaan koko ajan rodun parissa olevat (lähinnä kartanoiden riistanvartijat, gamekeeperit) tiesivät, mitkä on ne vaaditut ominaisuudet ja focus oli koko ajan siinä kehittämisessä. Tällä hetkellä focus on harrastamisessa, sen puoleen on ihan sama mitä minkäkin koiran kanssa harrastaa.

Vastasinko lainkaan kysymykseen...

Vastauksena kahaltajalle, ja vähä muillekin.

1. Kaikki terve toiminta mitä koirasi kanssa harrastat on sinun ja koirasi hyväksi.
Olenkos minä torpannut muut harrastemuodot ?
Itellänikin on pyrkimyksenä tehä nykyisestä piikulista Fin Jva kun ei siitä näytä kunnon koekoiraa tulevan ajopuolelle

2. Beaglehan on,tai pitäisi olla, ajava koirarotu ?
Mielestäni vain,ja ainoastaan ajokokeissa saavutetut tulokset palvelevat beaglen jalostustarkoituksia käyttöpuolella. Kaikki muut koe-ja harrastamuodot ovat vain tervettä ajanvietettä koirille omistajineen. Kaikki toiminta on tervetullutta,oli se sitte mitä hyvänsä.
Näyttelyt ovat mielestäni menneet jo vähä "överiksi" palvellakseen sitä toista sarkaa jalostuksesta.
Montakohan tervettä,rakenteellisesti "oikean" tyypin omaavaa koirarotua on esim. amerikkalainen ja englantilainen näyttelykulttuuri pilannut ?

3. Sanoisin että sellainen koira kuin on isäntä !
Taipparit ei varmaan huononna yhtäkään koiraa,muttei ehkä parannakkaan jos tavoitteeksi asetetaan itsenäisesti esim. jänistä hakeva ja ajava beagle.
Beaglen heikoin kohta tällä hetkellä on mielestäni irtaantuminen itsenäiseen työskentelyyn riistan löytymiseksi
Sen verran olen "liikkunut" tuolla noutajaporukoissa että pidän nykyisiä noutajien taippareita suhteellisen helppoina.
Ei kai kukaan halua tehä beaglelle samoin ?

Lopuksi.

En kyllä ymmärrä alkuunkaan niitä koiran omistajia, enkä varsinkaan kasvattajia, joilla,näyttelyitä vuosi vuodelta, kerta toisensa jälkeen, serttejä keräten, ei ole tavoitteena esim. Fin Mva titteli .

Ihmettelen kyllä "kauhian pal" jos näin on

Tanja H. wrote:Juuri eilen erään pk-rodun harrastaja kysyi minkälaiset taipparit beagleillä on (oli ollut tuttavansa mukana katsomassa noutajien taippareita). Oli vähän ihmeissään kun sanoin ettei meillä ole kuin ajokoe, ei mitään taippareita. Uskon että tosiaan kysyntää olisi, itsekin koirani sinne toisin ilomielin.

Tyhmä kysymys. Millaiset taipparit pk. puolella on ?

PK puolella ei ole taippareita.
BH- eli käyttäytymiskoe (http://www.palveluskoiraliitto.fi/kayttaytymiskoe.htm ) pitää kuitenkin suorittaa ennen kuin on mitään asiaa PK kokeisiin.

Osallistumisoikeus käyttäytymiskokeeseen on kaikilla koirilla, myös sekarotuisilla, kunhan niilla on kennelliiton omistajatodistus.