Suomen Beaglejärjestö

no johan nyt on....

cornerille olis nyt kuvia, niin saisi vikalistan avulla selventää meille "ei ulkomuototuomareille" ja vaikka vääntää asian rautalangasta..

minäkin ymmärrän tuon korkeuttaan 10% pidempi, mutta nuo muutamat muut jutut joutuu ihan ajatuksella miettimään. minulla, niinkuin varmaan useimmalla muullakaan, palstan lukijoista ei ole vaativaa tuomarikoulutusta takana.

toivoisin, että avaisit näiden kahden erityyppisen koiran kuvien avulla asiaa meille kaikille, kun keran selkeästi olet asiaan perehtynyt muita enemmän.

Lopettakaa nyt jo hyvät hyssykät!!!!! Eiks ole hyvä, että jokainen tulee autuaaks uskossaan! Ittekseni minäkin olen näitä juttu pohtinut, siks se ulosanti ei kai ole paras mahdollinen!!

Sellanen pikku kommentti, että tuo jälkimmäinen koira liikkuu varmaan suht´hyvin, vaikka tossa katselee ylös ja näyttää selvästi olevan kivaa!

Mielenkiintoinen teksti tuolla Cornerin linkin takana, tämmöiselle mitään-mistään-tietämättömällekin.

Tämä lause jäi mieleen: Älä ota neuvoja henkilöiltä, jotka ovat aina menestyneet huonosti kasvattajina. Jos heidän mielipiteillään olisi arvoa, olisivat he menestyneet itse.

Toki jäi muutakin, sellainen yleinen ajatus joka tekstistä pikaisesti silmäillen jäi mieleen, että ei pidä lukea rotumääritelmiä kuin "piru raamattua", monta tulkittavaa asiaa ja ei "yhtä-ainoaa-oikeaa"...

Niinkuin Eeva tuossa toteskin että "jokainen autuaaksi uskossaan" tai jotain siihen suuntaan, ei kai tuommoisella vääntämisellä ja vatvomisella tule hullua hurskaammaksi näissä asioissa.

Jep, annetaan olla. Lisää aiheesta rotujärjestön lehdessä. Mattilan Paavon ainakin täytyy tietää ollako neliö vai korkeuttaan pidempi.

Mutta vielä kerran: muistan tuomareiden huomion, kuinka moniin rotuihin on yleistynyt pitkä sääri. Tällä on saavutettu näyttävyyttä takaliikkeisiin, ilman että se kuitenkaan olisi tuonut tehoa ja voimaa yhtään lisää. Ymmärrän tämän ja osaan mitata säären pituuden. Sitten istuin kaikkien rotujen tuomarin vieressä, kun hän tuijotti pitkään yhtä koiraa ja mietti mikä siinä oli vikana. Harjoitusarvostelua tekevälle kolleegalle hän sitten totesi, että vika on liian lyhyessä reidessä... Tämä meni minulta sitten ihan ohi, ja olen miettinyt mistä sitä kysyisi. Mutta aika menee ratevasti näitä miettiessä...

Mutta ei pelkoa, en kysy sitä täällä . Olen kuunnellut Riitta Ahoa, Elena Ruskovaaraa, Paula Heikkinen-Lehkosta, Marja Talvitietä, Harry Tastia ja nyt olen yrittänyt lypsää Eevaa. Olen vähintään yhtä harmistunut tuosta ulosannista kuin Eevakin. Minäkin pyysin Eevaa kommentoimaan noita linkin takana olevia beaglejä mutta sallin kyllä senkin, ettei kommentteja tule.

Täytyy vielä sanoa, että mun yks lempilauseita on aina ollut; how can you breed, if you don´t know? Eli;kuinka voit kasvattaa, jos et tiedä!
Ja se normaali tiedon saanti on aina takkuillut tässä yhdistyksessä. Jokainen tekee ratkaisut itse, mutta mitenkä sen teet, jos muutama tai sanoisiko yksi ihminen pitää kaikki nyörit käsissä? Täällä on alusta alkaen totuttu siihen, ettei omilla aivoilla tarvi ajatella. Yksi tai ehkä muutama ihminen on tehnyt sen toisten puolesta. Onhan se niinkin, että tieto lisää tuskaa, eli mitä enemmän on asioista, siis suvuista ja mahdollisesti uroksen jälkeläisistä tietoa, sitä vaikeammaksi valinta käy....sitten kun alkaa olla oikein kriittinen, ei löydy mistään sopivaa! Minulle on tullut nyt se vaihe, että en enää jaksa miettiä! Kyllä mä vielä vähennän koiria tästäkin määrästä, vaikka olis sitten miten vaikeeta... Mutta olen tyytyväinen, että on ollut mahdollisuus kasvattaa, mitään en vaihtaisi pois. Todella mahtavaa myös se, että olen saanut arvostella beaglejä niin monissa maissa
Ihan oli kiva keskustella "asiasta"....

eeva...sinä olet tehnyt "pitkän päivätyön" kasvatustyösi kanssa ja nostan sinulle vilpittömästi hattua sen tuloksesta

kun etsin itselleni pentua maailmalta, oli aika upeaa huomata monen, ulkomailla arvostetun, kasvattajan linjoissa olevan sinun kasvattejasi. jo se osoittaa, ettei työsi ole ollut turhaa, vaikka sitä ei täällä osatakaan arvostaa. harva suomalainen kasvattaja kykenee samaan.

aika nopeasti täällä on huomannut kahtiajaon ja kuppikuntaisuuden. onneksi olen itse niin naiivi, että uskon edelleen olevan mahdollista saavuttaa kaunis, terve, ajava ja rotumääritelmän muutenkin täyttävä beagle.

foorumeilla kuittailulla tuskin mitään hyvää saadaan aikaan ja pitäisi itsekin osata laittaa kone kiinni, kun sellaista osuu omalle kohdalle....noh, ainakin keskustelua on saatu aikaan, vaikkei muuta paljon käteen jäänytkään

ja vielä..se jälkimmäinen, samoin kuin se ensimmäinenkin, koira "seuraa", pitää katsekontaktia ohjaajaan (esittäjään) ja nauttii yhdessätekemisestä. tosin näyttelykehässä voisi mieluummin juosta "suorassa"...paitsi että LF viime sunnuntaina piti näkemästään esittämisestä (kontaktissa) niin paljon, etä pyysi yleisöltä aplodit handlerille

Tässä on varmaan puolin ja toisin nyt vedetty ilmaa keuhkoihin, heti helpompaa kun ne herneet ottaa pois...

Palatakseni tuonne taaksepäin, otteeni rotumääritelmästä oli vastausta Eevan kommentointiin mittasuhteista - tummennetuilla yritin näyttää kohdat, jotka kertoo rakenteen toiminnallisia piirteitä. Eli minun tulkinnalla tuo rotumääritelmä jos joku kertoo, että kyseessä on erittäin tyypillisen kestävän, ravaavan, duride koiran ominaisuudet.

Samaan aikaan kahaltaja on toisaalla kirjoittanut omaa viestiään, ja liittänyt siihen kuvan, ja kun nämä sitten on "kellottuneet" peräkkäin, niin käsitin kahaltajan ymmärtäneen, että rotumääritelmä on tuon kuvan vuoksi, ja näinhän ei asian laita ole. Sitten kahaltaja vaatii minua analysoimaan koiraansa, josta olen jo tätä ennen todennut, että se on upea. Sitä en sitten tiedä, miksi kaikki pitää aina ottaa piikittelynä? Myönnän sen, että neliömäinen beagle miellyttää minun silmää, mutta kysymys ei pitäisi olla siitä, mikä miellyttää vaan mikä on oikein.

Arvostelemisesta... olisi tosiaan mukavaa, jos kaiken saisi aina valmiina. Siihenhän ihminen pyrkii kaikilla osa-alueilla. Koulutukset, joissa olen ollut, siellä ei mitään saa valmiina. Voi tietysti jäädä taka-alalle ja olla hiljaa, mutta idea on, että koirat/kuvat/filmi/piirrokset laitetaan esille, ja sitten jokaisen osallistujan pitäisi heittää kommentteja. Ketään ei tyrmätty, ja vaikka näitä persoonia vähän erilaisia onkin, niin korotan esille Elena Ruskovaaran joka on tässä asiassa aivan fantastinen: innostava, iloinen, tehokas ja ennen kaikkea tietää ja sanoo mielipiteensä lahjomattomasti. Kommentoidessa on mahtavaa olla oikeassa, mutta vielä hienompaa ehkä sitten kun on väärässä ja ottaa opikseen. Ja upeaa oli sekin, kun onnistui ujuttamaan oman koiransa esimerkkitapaukseksi.


Itse en ole ulkomuototuomari, eikä minusta sellaista tulekaan. En ole käynyt vaativaa koulutusta, kun pisteet soveltuvuuskokeesta olivat 71/100, olisi pitänyt olla 76/100, ja sittenkin olisin vasta päässyt haastatteluun. Vein kokeeseen jopa sairastodistuksen, muttei siitäkään ollut apua, mitäs idiootti mursit kätesi juuri ennen koetta... Tuomari työssään ei saa käyttää mitään apuvälineitä, niinpä kuvittelin saavani vähän armoa kokoraajakipsistä, mutta ei. Alkeiskurssit olen käynyt, rahaa tiskiin niin ne voi käydä kuka tahansa. Yhden lisäkurssin olen käynyt, se oli upeaa ja mielenkiintoista aikaa ja kiitokset Nummijärven Eskolle... Tätäkin kautta päädytään siis hirvikoiriin...

salsulle sen verran, että tulee aina olemaan menestyneitä kasvattajia joista ei koskaan olisi tuomareiksi, epäilemättä myös toisin päin. Pikavoittoja olisi helppo saada, jos sille tielle lähtisi. On esim. ihmisiä jotka vaihtavat rotua, ja luulen että syy siinä on juuri tuo Eevan mainitsema tieto lisää tuskaa, tarpeeksi kun tiedät ja moraali on korkealla niin päädyt umpikujaan... Uudesta rodusta et mitään tiedä, ja mahdollisuudet näyttää rajattomilta.

Ei tietenkään rotumääritelmää pidä tulkita kuin Raamattua. Esim. tuolla vissiin Teemun lainauksessa rotumääritelmässä on jo täysi mahdottomuus todettu ylälinjasta - jos siis pilkulleen mennään. Sanan tilalla pitäisi olla selkälinja...

Sanokaa rakkaat ystävät, kun elämässäni, olen melkein kaiken muun kokenut, mutta en vielä tätä - että miksi sitä koiraa sanotaan - onko se kansainvälinen Beagle vai suomibeagle, jos mettäsukuisen Beaglen astuttais ns. näyttelybeaglellä.
Se vielä, että pitäiskö minun silloin jalostusneuvojan tittelistä luopua, jos näin tekisin, josta hommelista haluaisin ihan mieluisti luopuakkin.
Nim. tietoa vailla ?
Voipihan se olla kun tosta Katan menetyksestä toipuu, niin jututkin meikeläisen osalta paranee.

Corner: ihan yleisesti heitin kommenttini, ei siis kenellekään osoitettuna tai erityisesti kenenkään kommentointia tarkoittaen...
Kommentteja ja mielipiteitähän maailmaan mahtuu, ja näkemyksiä kanssa, ja pilkkuja voi viilata loputtomiin. Ja siinä sivussa voi kulua herneitä jokunen pussi, puolin ja toisin, saattaa joskus hurahtaa meloni tai toinenkin.

Seuraan tällä hetkellä kolmea "sarjista": Viivi ja Wagner, HELGE ja Suomibeagle. Paras näistä on mielestäni HELGE, jossa odotan seuraavaksi HELGEÄ jahtaavan koiran (nimeä en nyt muista) menevän peilin eteen ja toteavan: "Olen metsästyskoira ja oikeastaan olen myös hyvännäköinen".

Kannattaa kokeilla myös dvd:t Koirahotelli ja Underdog/Alakynsi. Molemmissa beaglejä, Alakynnessä pääosassa kierot eturaajat omaava lemon white beagle.

Kahaltajan antamalla luvalla : Ollakseen edestä tasapainoisesti kulmautunut täytyisi ylemmän kuvan koiralla olla viistompi ja varmasti myös pitempi olkavarsi. Suoraan lapojen kärjen alta kun pitäisi löytyä eturaajat. Nyt jos eturaajoista vetää luotisuoran linjan ylös, tulisi lapojen kärki niskaan... Esittäminen näin, eli katse jyrkästi ylös, suoristaa etupäätä vielä entisestään, koira liikkuu leveästi ja ajoittain varmasti myös kääntää eturaajoja sisäänpäin. Minun mielestä tämä on erittäin tyypillistä beagleille Suomessa. Huonosti rakentuneesta etuosasta kertoo myös eturinta, jota ei selvästiikään juurikaan ole.

Alemman kuvan koiralla etuosa on jo ihan toisenlainen, eturinta antaa jo epäillä että olisi hyvin rakentunut, ja eturaajat löytyy mukavasti rungon alta, tuolla toisellahan ne tulee kaulan alta. Ja tämän liikkeittenhän Eeva tuolla jo epäili olevan ok.

Toinen selvä ero näillä on päät. Alemmassa eniten mietityttää tuo kallon ja kuonon ylälinja, ovat kovin lähellä toisiaan ja se kertoisi jotain otsapenkereestä. Ja pää on aika pitkä, muuttaisiko hyvin muotoutuneet huulet asiaa..? Alemmasta saa myös vaikutelman, että kuono kapenisi kirsua kohden. Alemmalla lyhyet korvat? Alemmalla myös alhainen hännän kiinnitys.

Molemmilla havaitsen painauman selässä, alemmalla myös hieman kaareutunut lanneosa. Molemmat ovat aavistuksen matalaraajaisia. Ja takaa niukasti kulmautuneita. Olettaisin, että alemman koiran on helppo jättää takaraajat taakse, koska etuosa pitää paketin pystyssä. Ylempi pitää tasapainoa jättämällä takaraajat rungon alle.

No, nyt varmasti jo B. Virtanen ja Jere menee suomibeaglen ohi.

Ei koiralla tarvii kaikki rakenteet olla ERI jotta sille ei voi SERT antaa.
Ei ole Uunollakaan.
Muistikuvissani olin jonkun tästä joskus kirjoittavan.
Jos muistan väärin, niin cori.

Lisäystä tuohon amerikkalaistumiseen:

Suomen noutajakoirajärjestön julkaisussa, Nuusku 3/10 ulkomuototuomari ja kasvattaja (tuomarina 23 vuotta, kasvattajana 30 vuotta) sanoo seuraavaa:
Amerikkalaisilla kultaisillanoutajilla ei ole meidän kultaisennoutajamme kanssa mitään muuta yhteistä kuin nimi.

Samassa lehdessä olisi vähän muutakin lainattavaa mutta antaa nyt olla...

Corner wrote:K

Kahaltajan antamalla luvalla : Ollakseen edestä tasapainoisesti kulmautunut täytyisi ylemmän kuvan koiralla olla viistompi ja varmasti myös pitempi olkavarsi. Suoraan lapojen kärjen alta kun pitäisi löytyä eturaajat. Nyt jos eturaajoista vetää luotisuoran linjan ylös, tulisi lapojen kärki niskaan... Esittäminen näin, eli katse jyrkästi ylös, suoristaa etupäätä vielä entisestään, koira liikkuu leveästi ja ajoittain varmasti myös kääntää eturaajoja sisäänpäin. Minun mielestä tämä on erittäin tyypillistä beagleille Suomessa. Huonosti rakentuneesta etuosasta kertoo myös eturinta, jota ei selvästiikään juurikaan ole.<

jne....

et siis huomannut tämän koiran kohdalla ollenkaan kuvakulmaa (aavistuksen takaviistosta), etkä sitä, että vasen etujalka on edempänä...

tässä sama koira, toinen kuvakulma (joo, vähän heinää, mutta ei se rintaa peitä ja pieni ylämäki)



ja toisesta koirasta....sen rintakehä näyttää upealta, koska kuva on otettu hieman etuviistosta ja vasen jalka on takempana, sen pää on hieman kääntynyt ja kallellaan, joten ei ole suoraan sivuprofiili.

jossain arvosteluissasi osuit oikeaan, jossain menit pahasti pieleen....
tämähän osoittaa, miten kuvakulma yms vaikuttaa. livenä kehässä tilanne on ihan toinen. ja toisaalta, kaipasin selvennystä siihen rintakehäkeskusteluun ja neliöön, sitä et kuitenkaan selventänyt näistä kuvista, enkä oikeastaan enää kaipaakaan sitä, asia osaltani kaluttu

Suuret kiitokset harjoitusmahdollisuudesta, toivottavasti joku toinenkin hyödynsi tilanteen. Kukapa sitä hopeatarjottimella tuomarillekaan niitä virheitä antaisi. Täytyy jäädä oikein miettimään sisältääkö sana matalaraajainen jotain viittausta rintakehän osuudesta...

Kuuluuko beaglen sitten olla neliö vai suorakaiteen mallinen, ja kumpaa omat koiramme on, siinäpä kysymys. Ja jos on suorakaiteen mallinen, niin onko liikaa.

Edelleenkin kiinnostaa, millaisen lisämateriaalin avulla beagletuomariksi aikovat opiskelevat. Ja Amerikan rotumääritelmä kelpaisi myös.

Rakenteesta kiinnostuneet, jos löydätte kotisivuilleni, linkistä Koirat- (kasvatit s. 16.1.1996) löytyy suoraan sivulta tasaisella maalla asiallisesti esitettynä musta narttu B. T. S. Kun tämän rodun yleinen virhe on suora etuosa, tai siinä yleisesti lapa on ok, mutta olkavarsi on suora, niin tuosta koirasta näkee kuinka sillä onkin viisto olkavarsi ja tämän vuoksi näyttäisi raajat olevan hyvin rungon alla. Koiralla on kuitenkin pysty lapa, jonka vuoksi kaula jää lyhyeksi. Koiralla oli huonot etuliikkeet, vaikkei sitä ehkä kuvasta heti uskoisi. Ja eturintaa oli.