Ei tuon takia tarvitse lehteä ostaa tai lähteä kirjastoon.
http://www.koirangeenit.fi/dmdocuments/tiedelehti.pdf
Ei tätäkään taida näkyä täällä foorumissa. Onneksi Lohi tiedottaa asioista paremmin kuin jalostusjaosto.
"SBJ:N JALOSTUSJAOSTO ETSII GEENITUTKIMUKSIIN LIIAN LÖYSIÄ JA LIIAN TIUKKOJA KOIRIA!
Koirien metsästysominaisuudet koostuvat monista osatekijöistä. Tärkeimmät hyvän metsästyskoiran ominaisuudet ovat tietysti hyvä löytökyky ja kyky pitää riistaa liikkeellä pitkään ja katkottomasti. Koiran metsästyskelpoisuuden kannalta vähemmän tärkeitä, mutta silti erittäin merkittäviä ominaisuuksia ovat haukku ja haukkukynnys. Näitä kaikkia ominaisuuksia kirjataan ylös ajokokeissa ja tietoja käytetään hyväksi siitosyhdistelmiä valittaessa.
Beagleista käy kokeissa vain noin kymmenen prosenttia. Kokeissa käymättömien koirien ryhmässä on varmasti huomattavan paljon sellaisia, jotka olisivat kaikin puolin kilpailukelpoisia. Joukossa on kuitenkin väistämättä myös koiria, jotka eivät ole jostain syystä täyttäneet omistajiensa toiveita metsästyskavereina. Tämä käy selvästi ilmi esimerkiksi viime vuoden lopulla toteutetusta beaglekyselystä, jonka tulokset tullaan raportoimaan myöhemmin tässä lehdessä.
Koiran eri metsästysominaisuuksien periytyvyyksistä tiedetään varsin vähän. Ajokoetulosten perusteella laskettavat periytymisastearvot ja indeksit kuvaavat kyllä periytyvyyksiä, mutta käytäntö on osoittanut, että tällä tavalla lasketut periytyvyydet eivät välttämättä anna tilanteesta oikeaa kuvaa. Teoria ja käytäntö eivät näytä kohtaavan läheskään aina toivotulla tavalla. Syitä tähän voi olla monia. Eräs syy on ainakin se, että koiria käy kokeissa aivan liian vähän. Toinen syy on, että kokeisiin tuodaan yleensä koiria, joilla omistajat katsovat olevan vähintään kohtuulliset mahdollisuudet myös menestyä. Koirien koearvostelukaan ei voi koskaan olla täysin yhteismitallista, vaikka tuomareiden koulutus onkin nykyisin varsin hyvällä tolalla. Kaiken lisäksi koepäivän olosuhteet vaikuttavat erittäin selvästi koiran onnistumiseen ja eri ominaisuuksista annettaviin numeroarvosteluihin. Huonolla ajokelillä ajotaitonumero putoaa, samoin voi käydä haukkunumerolle. Moneen muuhunkin ominaisuuteen on koepäivän olosuhteilla ratkaiseva vaikutus.
Joidenkin metsästysominaisuuksien heikko periytyvyys voi johtua myös siitä, että moniin ominaisuuksiin voidaan vaikuttaa kouluttamisella. Useimmille on selvää, että esimerkiksi koiran haun laajuuteen vaikuttaa se, kuinka paljon ohjaajalla riittää koulutusvaiheessa kärsivällisyyttä antaa koiralle aikaa kehittyä itsenäiseksi liikkujaksi. Liialla kävelyllä saadaan ainakin joissakin tapauksissa aikaan lähihakuinen koira, joka joutuu jäniksen hakemisen lisäksi koko ajan keskittymään siihen, ettei vain pääse eksymään ohjaajastaan.
On kuitenkin myös ominaisuuksia, joihin ei koulutuksella pystytä vaikuttamaan. Tällainen ominaisuus on varmuudella ainakin haukkukynnys eli se, kuinka voimakkaaseen hajuärsykkeeseen koira reagoi haukkumalla. Kokeissa tästä ominaisuudesta käytetään mm. nimityksiä herättely ja hakulöysyys. Meikäläiset koesäännöt suhtautuvat varsin ankarasti haun aikana haukkumiseen. Haukkuminen sallitaan ajossakin vain silloin kun koira todella etenee riistan jäljellä – muu haukkuminen katsotaan virheeksi.
Haukkuminen haun aikana voidaan katsoa myös positiiviseksi ominaisuudeksi. Monet metsästäjät haluavat koiran, joka antaa ääntä myös hakiessaan. Hakua voi tällöin seurata kuulon avulla ja hakeutua jo valmiiksi passiin sellaiseen paikkaan, josta esimerkiksi rusakko on todennäköisimmin pyrkimässä kohti maantietä. Dreeverikokeissa herättely katsotaan positiiviseksi ominaisuudeksi, mutta niin tehdään myös ruotsalaisissa tai norjalaisissa beaglekokeissa.
Alhainen ja korkea haukkukynnys ovat koiran sisäsyntyisiä ominaisuuksia, joita voidaan rodussa jalostusvalinnoilla joko vahvistaa tai heikentää. On väärin puhua virheistä, sillä haun aikana haukkuva koira ei ole sen enempää väärässä kuin haukkumatonkaan koira. Virheen koira tekee hakiessaan vain silloin kun se ei pysty seuraamaan yöjälkeä oikeaan suuntaan tai tekee jotain muita vääriä tulkintoja saamistaan hajusignaaleista. On väärin puhua myös rehellisyydestä, sillä silloin täytyy olla olemassa myös epärehellisiä koiria, joita hakuherkät koirat eivät tietenkään ole.
Olemme kuitenkin sopineet, että pyrimme beaglen jalostuksessa koiratyyppiin, joka antaa vähän tai ei lainkaan ääntä ennen jäniksen makuun löytymistä. Samoin olemme sopineet, että koiran tulisi ajaessaan antaa ääntä sopivasti, jotta ajon kulkua pystyy seuraamaan ja että metsästystilanteessa pystyy haukun perusteella ennakoimaan sen, mistä riista mahdollisesti ilmestyy passittajan näkösälle. Liian niukkahaukkuinen koira ei tätä ehtoa täytä, ei myöskään lörpöttelijä, joka haukkuu jäljelle, jota se ei pysty kunnolla seuraamaan. Metsä on ääntä tulvillaan, mutta ajo ei etene toivotulla tavalla.
Jalostusjaosto on nyt kiinnostunut siitä, miksi jotkut koirat haukkuvat liikaa ja jotkut aivan liian vähän. Nämä ominaisuudet ovat selvästikin voimakkaasti periytyviä ja todennäköisesti on kyse samasta asiasta, haukkukynnyksestä. On varmaankin niin, että koira voi antaa ääntä väärässä kohdassa myös arvostelukyvyttömyyttään, mutta eriasteisten haukkukynnysten olemassaoloa ei kuitenkaan kukaan kiistäne.
Haukkukynnyksen periytyvyyttä ja sen geenitaustoja on tarkoitus kartoittaa nyt yhteistyössä jalostusjaoston ja Helsingin Yliopistolla toimivan prof. Lohen koirien geenitutkimusryhmän kanssa. Lohen tutkimusryhmä käyttää uudenlaista geenien tunnistusteknologiaa, jolla voidaan selvittää koirien perinnöllisiä ominaisuuksia. Tämä haukkututkimus olisi luonteva jatko jo käynnissä olevalle epilepsiaprojektille ja tukisi myös sen edistymistä, sillä tähän projektiin käytettäviä näytteitä voidaan käyttää lisäkontrolleina epilepsiageenin tunnistamisessa. Epilepsiaprojektiin on kerätty toistakymmentä sairasta koiraa ja niiden alustava analysointi on juuri käynnistymässä. Lisänäytteitä tarvitaan sairaista ja terveistä koirista kuitenkin myös epilepsiaprojektiin, joten muistathan toimittaa koirastasi näytteen tutkimusryhmälle. Tutkimusryhmä koordinoi ja pyrkii hyödyntämään myös epilepsiaprojektin näytteet haukkuprojektissa.
Haukkukynnysgeenien tunnistamiseksi tarvitaan näytteitä ominaisuuden molemmista ääripäistä: reilut 50 äänetöntä koiraa ja saman verran lörpöttelijöitä. Pyrimme alkuvaiheessa keräämään listalle madollisimman monta löysää ja tiukkaa beaglea ja rakentamaan sukutaulun ominaisuuden periytyvyydestä. Sukutauluanalyysi kertoo periytyvyydestä ja määrittelee myös tarvittavaa näytemäärää, jotta geenejä saadaan tunnistettua.
Projektin onnistumisen kannalta onkin ensiarvoisen tärkeää, että mahdollisimman moni beaglenomistaja innostuisi mukaan tähän tärkeään projektiin. Tavoitteenamme on tunnistaa haukkukynnykseen vaikuttavia geenejä ja rakentaa niiden pohjalle geenitestejä jalostuksen apuvälineeksi. Geenitestien avulla jalostukseen voitaisiin valita haukkuominaisuuden kehittämisen suhteen tärkeitä yksilöitä laajasti beaglepopulaatiosta.
Haukkukynnysprojektiin osallistuvista koirista kerätään verinäyte samalla tavalla kuin epilepsiaprojektiin. Jos sinulla on mielestäsi liian herkkähaukkuinen tai liian niukkahaukkuinen beagle, olemme siitä kiinnostuneita. Kokoamme aluksi tietoja koirista ja mikäli saamme kokoon riittävän koiramäärän, tulemme neuvottelemaan koirien omistajien kanssa näytteenotoista. Jos näytteenotto aloitetaan, ei koiranomistajille tule koitumaan lainkaan kustannuksia, sillä kaikki kulut korvataan täysimääräisinä. Tarkoituksemme on myös videokuvata valikoidusti sekä löysiä että tiukkoja beagleja ominaisuuden tieteellisen dokumentoinnin vuoksi ja asiasta neuvotellaan omistajien kanssa.
Paitsi jalostuksellisesti, haukkukynnysprojekti on myös tieteellisesti erittäin merkittävä. Käyttäytymistä ohjaavia geenejä ei juuri tunneta mistään lajista. Beaglen haukkugeenit olisivat viitoittamassa laajemminkin luonne- ja käyttäytymisgenetiikkaa ja avaamassa tietä uudentyyppiselle huippututkimukselle. Haukkukynnys on koiran sisäsyntyinen ominaisuus, johon ei voida vaikuttaa koulutuksella ja se soveltuu näin erinomaisesti geenitutkimukseen, sillä ympäristötekijöiden osuus on mitätön. Professori Lohen ryhmä on myös saanut vihreää valoa vuoden vaihteessa käynnistyneeltä EU-projektilta geeninpaikannusten kustannusten kattamiseen, mikäli näytteet ja sukutaulut saadaan tehokkaasti kerätyksi kuluvan vuoden aikana. Geenipaikannuskustannukset ovat helposti kymmeniä tuhansia euroja. Tässä onkin nyt beaglekasvattajille loistava mahdollisuus ja näytön paikka päästä mukaan oman rodun perimän kartoitukseen.
Jos sinulla on haukkuherkkä tai liian tiukka beagle, niin otathan yhteyttä Timo Kilpeläiseen. Toivomme innostusta talkoisiin yhä paremmin toiveemme täyttävän metsästysbeaglen hyväksi.
Timo Kilpeläinen
Jalostusjaosto
Raivaajankuja 12
21420 Lieto
timo.kilpelainen@utu.fi
0400-509699
Hannes Lohi, professori
Helsingin Yliopisto ja Folkhälsan
Biomedicum Helsinki
Haartmaninkatu 8
PL 63
00014 Helsingin Yliopisto"
Lähde,
http://www.koirangeenit.fi/dmdocuments/beaglejuttu.doc