Suomen Beaglejärjestö

KeijoN wrote: Jos jäsenmaksun maksaa, niin kyllä me silloin samalla viivalla ollaan, harrastaa sitten koiralla mitä vaan, enkä usko, että siinä metästysominaisuudet kärsii.
Tässä kun rupee nää vanhemmat jo "nytkähtelemään", niin mistä saahaan uutta verta tilalle.
Me olemme lähteneet yhdistyksessämme siitä, että jäsenmäärä pitää saada nousuun opilla millä hyvänsä.
Vieläkin on tiedossani Beaglesta innostuneita nuoria, jotka pitäisi saada yhdistykseen jäseneksi ja sitä kautta talkoilemaan tätä harrastusta, esim.
koiranäyttelyjä, joita minäkin oon jo yli neljännes vuosisataa tehnyt.

juurikin näin....

sitäkin olen miettinyt, että missä vaiheessa beaglesta on tullut suomalainen/pohjoismainen rotu? kun usein nämä keskustelut antavat sellaisen kuvan, että vain pohjolassa "tiedetään" mitä beagle on

muuallahan tämän rakkaan rodun monipuolisuutta arvostetaan ja harrastajat mahtuvat sulassa sovussa saman katon alle. esimerkkinä nyt vaikka tanska, jossa beaglet omalla porukallaan jo pystyvät järjestämään rodun sisäisiä toko (ja rally-toko)-mestaruuskokeita. osa näistä toko-mestareista harrastaa myös säännöllisesti metsästystä.

lisäys: aiemmin parjattu agilitykin on tanskan beaglejen suosiossa... edelleen metsästystä väheksymättä

Pentille. Minulle on kerrottu, että ihmiset "pehmenee" vanhemmiten, kuka enemmän kuka vähemmän. Sinussa sen sijaan ei ole havaittavissa minkäänlaista "pehmiämistä"! En halua milläänlailla mitätöidä Schaumanin sanoja, mutta me elämme nyt 2000 lukua. Kukaan meistä ei tiedä mitä hän olisi ajatellut, jos olisi elänyt tätä aikaa. Hän olisi saattanut hyvinkin ymmärtää, että rotu ja sen harrastajat olisi pidettävä saman katon alla tavalla tai toisella. Nämä "näyttelylinjan" koirat (sanontaa, jota käytän yleensä vain kun suutun!) eivät ole minun keksintö, vaikka ehkä satuin ne Suomeen tuomaan. Kyllä ne ovat aivan maailmanlaajuinen juttu. Sille Sinä Pentti et valitettavasti voi yhtään mitään. Minäkin olen nyt vanhemmiten "pehminnyt". Olen nyt viimeinkin päättänyt ettei meillä synny enää yhtään beaglepentuetta! Kahta viimeistäkään ei ollut kyllä tarkoitus tehdä! Ymmärsin pysyä melkein alusta alkaen omissa oloissa. Nuorena naisena en voinut ymmärtää mitä pahaa olis tehnyt, kun "kiiteltiin" jatkuvasti. Kuitenkin samaan aikaan ihmisiä ympäri maailman kävi katsomassa erittäin hyvä rakenteisia ja mahtava liikkeisiä koiriani!!! Ymmärsin kuitenkin olla pilaamatta tätä Suomen beaglekantaa ja lupasin, että kyllä ne aikanaan loppuvat tästä maasta kun pillit pussiin laitan. Kuitenkin on käynyt niin, että en enää halunnut laittaa pentujani minnekään, kun ei tiedä mihin ne loppu pelissä päätyvät! Jos minä en voi sille mitään, että jotkut kasvateistani astuvat "puoli Eurooppaa" , kuvia varastellaan kotisivuilta mitään kysymättä, niin kuinka Sinä Pentti voisit varjella, että hokemalla tätä samaa levyä pystyt pitämään "näy-beaglet" pois Suomesta? Sekin on outoa, että olen myynyt hyvin harvakseltaan koiria maailmalle, varsinkin Eurooppaan ja nyt niiden jälkeläisiä osteskellaan tänne takaisin! En pysty edes sitä estämään! Tämä olikin se piste i päällä! On helpompaa olla, kun ei tarvi miettiä mitä kaikkea ihmiset keksivät ... eli tekevät asioita, mitä minä en koskaan olisi tehnyt!

Valitan edellisen tekstini monia lyöntivirheitä. Se siitä tulee kun kirjoittaa iltamyöhällä ilman silmälaseja liian pientä tekstiä.
Meidän kaikkien ja Suomen Beaglejärjestön, samoin kaikkien beagleyhdistystemme, ensisijainen vastuu on se, etteivät beaglen rodunomaiset metsästystaipumukset pääse heikkenemään. Mikä uhkaa sitä? Se, että näistä ominaisuuksista välinpitämättömien beaglenomistajien määrä kasvaa. Se merkitsee beaglen metsästyskoraluonteen tosin hidasta, mutta VARMAA vähittäistä huononemista. Tämä seurausta ei voida kiistää. Tähän meillä ei ole varaa, sillä se mikä näin menetetään, ei ole helposti, käytännössä tuskin lainkaan, palautettavissa.
Sen vuoksi pitää palkita ENSI SIJASSA vain osoitetuista hyvistä metsästyssuorituksista. Kun näyttelysäännöt eivät, toisin kuin 80-luvulla, ota käyttöluokkaa lukuunottamatta huomioon muita kuin pelkkiä ulkomuotoansioita, olisi perusteltua meidän palkita näyttelyansioista esimerkiksi vain ajokokeisiin osallistuneita koiria, olivatpa ne kokeissa palkittu tai ei.
Kahaltajalle ajueista. Ensinnäkin vertaa Englannin pääasiassa avaria metsästysmaastoja meidän umpimetsiimme. Toiseksi suomalainen jäniksenmetsästäjä ei pidä hyvänä, okseedes hyväksy että koira koira tavoittaa jäniksen ja tappaa sen, saati että kokonainen koiralauma ahmii se suihinsa. (Myönnän kyllä että yksi oma koirana teki sen. Ja oksensi sitten kasan, valtavan kuin elefantinpaska.) Pentti Särmä

Meidän kaikkien ja Suomen Beaglejärjestön, samoin kaikkien beagleyhdistystemme, ensisijainen vastuu on se, etteivät beaglen rodunomaiset metsästystaipumukset pääse heikkenemään. Mikä uhkaa sitä? Se, että näistä ominaisuuksista välinpitämättömien beaglenomistajien määrä kasvaa. Se merkitsee beaglen metsästyskoraluonteen tosin hidasta, mutta VARMAA vähittäistä huononemista. Tämä seurausta ei voida kiistää. Tähän meillä ei ole varaa, sillä se mikä näin menetetään, ei ole helposti, käytännössä tuskin lainkaan, palautettavissa.

Ensisijaisesti tämänhetkinen, vuosia jatkunut asennevamma, vain lisää tilannetta, jossa nekin, jotka ovat edes harkinneet koiransa tuomista kokeisiin, hautaa ajatuksensa syvälle hankeen (itseni voi lukea tähän sakkiin).
Jos taipumuksia halutaan vaalia ja saada siitä lisää informaatiota, voisiko positiivisella ja kannustavalla asenteella saada parempia tuloksia aikaan? Uudistukset ja ehdotukset torpataan heti kättelyssä mahdottomina? Esim. jonkin sortin taipumuskoe madaltaisi ehkä kynnystä osallistua ajokokeisiin ja antaisi joka tapauksessa tietoa uusista koirista metsästysominaisuuksien suhteen.
Mitä tässä pelätään? Sitä että meidän "uudismielisten" sohvilta löytyisikin toimivia koiria, joita mahdollisesti ajokokeissakin nähtäisiin (hyvin tuloksin)?


Ja miten beagle, jota ei koskaan sekoiteta oikeisiin suomalaisiin linjoihin voi pilata suomalaisen metsästysbeaglen? Miten myöskään sellainen koira, joka ei ole suomalaisista suvuista ja joka omaa hyvät ajokoetulokset mutta jota ei koskaan käytetä suomessa, parantaa suomalaista beaglea mitenkään

Sen vuoksi pitää palkita ENSI SIJASSA vain osoitetuista hyvistä metsästyssuorituksista.

ENSI SIJASSA voidaan palkita toki vain osoitetuista metsästysominaisuuksista, sen jälkeen muista, jos se oloa helpottaa.

Ensinnäkin vertaa Englannin pääasiassa avaria metsästysmaastoja meidän umpimetsiimme. Toiseksi suomalainen jäniksenmetsästäjä ei pidä hyvänä, okseedes hyväksy että koira koira tavoittaa jäniksen ja tappaa sen, saati että kokonainen koiralauma ahmii se suihinsa. (Myönnän kyllä että yksi oma koirana teki sen. Ja oksensi sitten kasan, valtavan kuin elefantinpaska.)

Se, että englannissa on erilaiset maastot, kuin meillä täällä kotoissassa suomessamme ei tee beaglesta silti suomalaista (tai edes pohjoismaista rotua).
Jos ei halua myöntää sitä tosiasiaa, että beaglen alkuperämaa on englanti, kannattaa varmaan vaihtaa rotua (esim. johonkin pohjoismaiseen, dreeveriin).

Jokaisella on oikeus harrastaa beaglensä kanssa mitä haluaa, mutta täytyykö kaikesta harrastamisesta aina saada joku palkinto . Minun suurin palkintoni on ainakin se tunne mitä koen koirani kanssa yhteisissä harastuksissa.

Mielestäni Keski-Suomen Beagle ry:n asenne palkita yhdistyksensä harrastavia jäseniä on kohdallaan ja moni voisikin ottaa heistä mallia toimintaansa. Jonkin verran yhdistystoiminnassa mukana olleena tiedän ettei sitoutuneita harrastajia ole useita kun olisi jotain talkootyötä tiedossa. Itse olen tyytyväinen, että minun yhdistyksissä mahdutaan saman katon alle vaikka harrastamme koirilla eri asioita. Avarakatseisuutta tuntuu löytyvän molemmilta puolilta vaikka voimmekin olla asioista myös eri mieltä. Ei ole parhaimmissa ystävissäni yhtäkään jonka kanssa olisin kaikista asioista samaa mieltä. Parhaimmat ja kehittävimmät keskustelut saadaakin silloin kun ollaan eri mieltä ja yritämme ymmärtää toisen osapuolen näkemyksiä asiasta.

Beaglejärjestön vuosikokouksessa jaettavat "ajavien koirien" palkinnot ovat järjestön jäsenistön lahjoittamia. "Parhaan ajuri" palkinnon on lahjoittanut 32 pohjan lohkon jäsentä ja "nuorimman koetuloksen saaneen " on lahjoittanut Highway´s kennel. Palkinnon lahjoittajilla on tietenkin oikeus tehdä lahjoittamilleen palkinnoilleen säännöt. Ainut järjestön ostama palkinto on päänäyttelyn kasvattaja luokan voittaneelle oleva kiertopalkinto edellisen lahjoitetun palkinnon katketessa. Nykyinen kiertopalkinto on kiertänyt Lohjan päänäyttelystä alkaen eli kolme kertaa.
Kasvattankilpailun ja kasvattajapalkinnon säännöissä otetaan laskuissa huomioon sekä näyttely- että koemenestys. Suurin osa vuosikokouksen palkinnoista on henkilöpalkintoja paikallis yhdistysten esityksestä niissä ei edes tarvitse omistaa beagleä.

^

Voi kunpa järjestö olisi samalla linjalla suvaitsevaisuuden suhteen!

Hirmu wrote:

Meidän kaikkien ja Suomen Beaglejärjestön, samoin kaikkien beagleyhdistystemme, ensisijainen vastuu on se, etteivät beaglen rodunomaiset metsästystaipumukset pääse heikkenemään. Mikä uhkaa sitä? Se, että näistä ominaisuuksista välinpitämättömien beaglenomistajien määrä kasvaa. Se merkitsee beaglen metsästyskoraluonteen tosin hidasta, mutta VARMAA vähittäistä huononemista. Tämä seurausta ei voida kiistää. Tähän meillä ei ole varaa, sillä se mikä näin menetetään, ei ole helposti, käytännössä tuskin lainkaan, palautettavissa.

Ensisijaisesti tämänhetkinen, vuosia jatkunut asennevamma, vain lisää tilannetta, jossa nekin, jotka ovat edes harkinneet koiransa tuomista kokeisiin, hautaa ajatuksensa syvälle hankeen (itseni voi lukea tähän sakkiin).

Pitääpä ihan takertua tähän, kun kuulun eri tavalla ajattelevaan osaan kokeisiin aikovasta porukasta. Niitäkin kun on... En tiedä järjestön asennevammasta (ei saa olettaa, mutta oletan kivistävän jossain näy-käy linjojen tienoolla mitä näistä vuosien saatossa olleista foorumikeskusteluistasi olen saanut irti).

Itse meinaan viedä koiran kokeisiin juuri sen takia, että siitä saa tietoa rodunomaisilta ominaisuuksiltaan. Toki se on vain yksi osa-alue kokeisiin menon syystä, loput kuuluu ihan koiran kanssa puuhasteluun. Harrastamiseen siis. Näkee ja pääsee juttelemaan samoista asioista pitävien kanssa. Epäonnistuneen päivän jälkeen saattaa vain joskus olla jutut vähissä . Kuuluu asiaan.

Erittäin hienoa, että järjestö ajaa vakaasti käyttöominaisuuksia. Minusta oisi kiva saada ajava ja hyvä rakenteinen beagle vielä 30:n vuoden päästä. Saanko sellaista, jos linjan kanssa poukkoillaan vähän väliä? Epäilen.

Kuten tuossa jo esim. lehtoma totesi, niin saahan koirien kanssa jokainen harrastaa mitä haluaa. Käyttölinjaisessa pitää vain ohjakset pitää tiukalla, muuten voi olla ajan saatossa "näyttölinjanen".

Minä tiesin sen kun Maareten saa avautumaan niin silloin tulee hienoa ja asiallista tekstiä, kiitos siitä.

Tässä on useammallakin palstalla käyty rakentavaa ja välillä vähemmän rakentavaa keskustelua Beaglen tulevaisuudesta. Uskon kuitenkin kaikilla olevan vilpittömän halun tehdä asiat beaglen parhaaksi, vaikka kilpailuvietti joskus tahtoo sumentaa ajatuksen juoksua. Väliin viitataan Beaglejärjestöön ja sen "vääriin" päätöksiin. Yksin meillä ei kenelläkään ole suurtakaan mahdollisuutta saada vietyä asioita haluamaamme suuntaan, yhdessä painoarvo on moninkertainen. Tämä parjattu järjestö olemme me, jäsenet. Se ei eroa millään tavalla mistään muusta yhdistystoiminnasta vaan toiminnalliset päätökset tehdään vuosikokouksissa enemmistöpäätöksillä ja ne sitovat kaikkia jäseniä.
Jos emme ole tyytyväisiä johonkin päätökseen, niin seuraavassa vuosikokouksessa siihen on mahdollista saada muutos, enemmistöllä.
Kun minä tai kuka tahansa muu liittyy jäseneksi johonkin yhdistykseen, niin samalla hyväksyy yhdistyksen tarkoitusperät ja laillisessa jäejestyksessä syntyneet päätökset. Yhdistyksissä ei voi olla oppositiossa, vaan tehdyt äänestyspäätöksetkin sitovat kaikkia jäseniä.
Tällä en tarkoita sitä, etteikö asioista voida ja pidä keskustella, mutta toimintalinjoista päätetään yleisissä kokouksissa.
On hyvä muistaa, että vaikka omasta mielestäni olen ehdottoman oikeassa, niin ihme kyllä enemmistö voi olla enemmän oikeassa.
En ole huomannut, että SBJ olisi mitenkään halunnut olla estämässä tai vaikeuttamassa yksittäisen ihmisen harrastusmuotoja beagleinsa kanssa.
Pikemminkin siihen pitää kannustaa, sillä kaikki harrastaminen ja aktiviteetit ovat hyväksi niin koiralle kuin isännän tai emännän ja koiransa väliselle yhteistyölle ja luottamukselle. Kukaan yksittäinen beaglen omistaja ei harrastamisen kirjolla pilaa rotua.
Kasvattaja omilla valinnoillaan sitävastoin voi vaikuttaa rodun kehityksen
suuntaan hyvinkin voimakkaasti, koska hän aina valitsee sekä jalostukseen käytettävän nartun, että isäuroksen. Rodun kannalta olisi erittäin tärkeää, että jokaisella kasvattajalla riittäisi kunnianhimoa niin ulkomuodon kuin käyttöominaisuuksien tinkimättömään kehittämiseen.
Se on selkeästi myös SBJ:n jalostuksellinen kanta ja jokainen jäsen on siihen sitoutunut jäseneksi liittyessään.

missä vaiheessa beaglesta on tullut suomalainen/pohjoismainen rotu?

tälla lainauksella viittaan ainoastaan ajatukseen joka on syntynyt lukiessani foorumissa käytyjä keskusteluita nyt maaliskuun aikana:

Eiköhän beaglestä syntyi suomalainen/pohjoismainena ´rotu` kun Wili Schauman toi beaglen Suomeen ja alettiin jalostaa siitä jänistä yksinajava metsästykoira.
Ehkä emme olekaan jämähtäneet 1900-luvulle vaan luomme jotain uutta...

Titi Rolin wrote:

missä vaiheessa beaglesta on tullut suomalainen/pohjoismainen rotu?

tälla lainauksella viittaan ainoastaan ajatukseen joka on syntynyt lukiessani foorumissa käytyjä keskusteluita nyt maaliskuun aikana:

Eiköhän beaglestä syntyi suomalainen/pohjoismainena ´rotu` kun Wili Schauman toi beaglen Suomeen ja alettiin jalostaa siitä jänistä yksinajava metsästykoira.
Ehkä emme olekaan jämähtäneet 1900-luvulle vaan luomme jotain uutta...

pitäisikö siinä tapauksessa lähteä kehittämään ihan omaa rotua, johan se geeniperimältään pitkälti on sitä...
nyt vaan näppärää nimeä rodulle keksimään

oikeastihan beagle on ympäri maailmaa levinnyt monikäyttöinen, pieni, ajava, englantilainen rotu

kahaltaja wrote:

Titi Rolin wrote:

missä vaiheessa beaglesta on tullut suomalainen/pohjoismainen rotu?

tälla lainauksella viittaan ainoastaan ajatukseen joka on syntynyt lukiessani foorumissa käytyjä keskusteluita nyt maaliskuun aikana:

Eiköhän beaglestä syntyi suomalainen/pohjoismainena ´rotu` kun Wili Schauman toi beaglen Suomeen ja alettiin jalostaa siitä jänistä yksinajava metsästykoira.
Ehkä emme olekaan jämähtäneet 1900-luvulle vaan luomme jotain uutta...

pitäisikö siinä tapauksessa lähteä kehittämään ihan omaa rotua, johan se geeniperimältään pitkälti on sitä...
nyt vaan näppärää nimeä rodulle keksimään

oikeastihan beagle on ympäri maailmaa levinnyt monikäyttöinen, pieni, ajava, englantilainen rotu

eiköhän Suomi-Beaglen geeniperimä läpäise rodun seulaa siinä missä muutkin maailman beaglet

Tarkoitin lähinnä että onnistuneen jalostustyön seurauksena meillä on paljon yksilöitä jotka suoriutuvat yksikseen jänisajon kaikista osa-alueista ja vastaavat siten Pohjolaisen metsästäjäkunnan tarpeita ja toiveita hyvästä ajokoirasta. Tätä tarkoitin ´uuden luomisella`.

Titi Rolin wrote:
eiköhän Suomi-Beaglen geeniperimä läpäise rodun seulaa siinä missä muutkin maailman beaglet

Tarkoitin lähinnä että onnistuneen jalostustyön seurauksena meillä on paljon yksilöitä jotka suoriutuvat yksikseen jänisajon kaikista osa-alueista ja vastaavat siten Pohjolaisen metsästäjäkunnan tarpeita ja toiveita hyvästä ajokoirasta. Tätä tarkoitin ´uuden luomisella`.

miksi ei läpäisisi, ei siitä ollut mitään puhetta. jostain vaan muistan lukeneeni artikkelin suomi-beaglen geenikartan erilaisuudesta.... voin tässä iässä jo toki muistaa väärinkin

tosaalta, kun pohjoismaat haluavat kehittää beaglesta ihan oman rotunsa poiketen muusta maailmasta, niin miksi eivät kehittäisi? siihenhän tämä taisto loppuisi.... meillä on kyllä muitakin pienriistaa ajavia rotuja ihan omasta takaa, mutta koska ne eivät ilmiselvästi metsästysporukan tätä (beagleväki) osaa tyydytä, niin eikun uutta luomaan

mikä lienee fci:n ja rodun alkuperämaan kanta...

kahaltaja wrote: tosaalta, kun pohjoismaat haluavat kehittää beaglesta ihan oman rotunsa poiketen muusta maailmasta, niin miksi eivät kehittäisi? siihenhän tämä taisto loppuisi.... meillä on kyllä muitakin pienriistaa ajavia rotuja ihan omasta takaa, mutta koska ne eivät ilmiselvästi metsästysporukan tätä (beagleväki) osaa tyydytä, niin eikun uutta luomaan

Olet tainnut ymmärtää tarkoitusperiä väärin, ei pohjoismaissa haluta omaa rotua kehittää vaan halutaan koota beaglen metsästysominaisuuksien eri osa-alueita vahvoina yksilössä, tämä siis tavoite vaikka päämäärä on haastava sen pitää olla SBJ:n tavoite jalostuksessa. Unohtamatta tietenkään ulkomuotoa. Siinä näy-linjaisilla on valtava arvo edellyttäen että metsästysominaisuudet ovat tiedossa. Sen tiedon myötä taisto loppuisi kuin seinään!

mikä lienee fci:n ja rodun alkuperämaan kanta...

Kerro jos selvität.

Miten suomalaiset muuttavat rotua jos he käyttävät vuosisatoja metsästykseen käytettyä koiraa metsästykseen?

Kyllähän jalostusta tapahtuu kaikissa koiraroduissa koko ajan ja eniten koiran alkuperäistä käyttöä sekä ulkomuotoa onkin muuttaneet näyttelyt jos dokumentteihin on uskomista. Ikävä kyllä joissakin roduissa niin, että terveydelliset haitat ovat tulleet ongelmaksi.

Englannissa beaglet ovat jo jakautuneet 1890 luvulla, kummalta osapuolelta pitäisi kysyä mikä on beaglen käyttötarkoitus? En ole ainakaan kuullut englannin arvostelleen pohjoismaita beaglen kehittämisestä yksin ajavaksi koiraksi, mutta se voi myös olla tiedon puutetta ja mielelläni oppisin.

Beaglejärjestö tunnustaa FCI:n rotumääritelmän ja ei ole millään muotoa haluamassa muuttaa sitä. Sekö on rodun muuttamista kun haluaisimme koiran olevan myös FCI:n rotumääritelmän mukainen unohtamatta sen metsästysominaisuuksia?