Suomen Beaglejärjestö

Minä kun luulin, että meidän 6 kuukautinen Aska on ainut kuolaava beagle tällä planeetalla. Askalla on ollut jo useita matkoja 30 - 180km (taukoineen) ja selvästikin autoilu ei ole sen mielipuuhaa. Auton ilmastoinnin olen säätänyt siten, että itse joutuu jo melkein kylmästä kipristelemään. Tuuletusta olen myös koittanut pitää normaalia enemmän. Muutama kerta on "kuplat" tulleet, mutta limaa ja läähätystä on ollut sitä enemmän. Syy?
No, nyt ollaan taas reissussa ja matkalla tein uuden kokeilun. Aska olikin poikkeuksellisesti vanhemman koiran kanssa samassa kuljetushäkissä. Oliko sitten sattumaa vai mitä, mutta Askan matka meni selvästi helpommin ja edellä kuvattuja vaikeuksia ei ollut nimeksikään, tuskin ollenkaan. Itse olen luottavainen, että matkavaikeudet menevät vähitellen ohi.
Perusjuttu kai on, että ruokailuaika tulee aina huomioida, kun matka on tiedossa. Jokainen beagle on yksilö, jolle on löydettävä sille sopivat ulkoiset tavat. Näinhän on myös esim kilpahevosilla. Joillakin hevosilla on matkustamisessa tai vieraassa paikassa yöpymisessä suuria ongelmia. Tuloksia ei tule, vaikka hiitit kuinka kulkee ja yksi mahdollinen syy on matkustaminen.
Ps. On kai sitä ihmisilläkin joskus matkapahoinvointia ja ei auta vaikka kuinka desinfioi...

Tervehdys!

Meillä oli Kiiran kanssa myös pahoja ongelmia autoillessa, kuolasi hirveästi ja oksensi, mutta nyt tänä syksyna 1,5 V. on ongelmat jääneet taakse ja matkat sujuu. Ihme homma, yriteltiin vaikka minkälaista konstia ja kikkaa ja ei mikään auttanut. Ikää kun tuli lisää, niin ongelmat hävis.



T:Jussi

Meillä vanhempi koirista kuolasi jo kasvattajalta hakiessa.
Vaikka auto oli parkissa niin kuola valui ja oli tosi hankala saada koira autoon kun pakoon meni vaikka liiterin alle.
Metsältä lähtiessä ei antautunut kiinni ja juoksutinkin sitä perässä ja uusin yrityksen. Ei auttanut, piti oveluutta käyttää.

Sitten vaihdettiin autoa ja kuolaaminen loppui siihen paikkaan
Voisikohan autossa olla hajua tai sellaista ääntä mikä käy koiran korviin?

Nyt on toinenkin biigeli talossa ja tämä Topi kuolaa vain minun autossa eikä mielellään kyytiin tule.
Emännän autoon kyllä hilpaisee kunhan ovea vähän raottaa.
Vanhempi ei kuolaa kummankaan autossa.

Meillä pitää valita autonvaha tarkkaan hajun perusteella koska Bigge alkaa käyttäytymään ihan oudosti tuntiessaan sitä tavanomaista vahanhajua.
Se istuu hullunkiilto silmissä metsän reunassa eikä tule lähellekään sitä jota on vahannut autoa moneen tuntiin. Ikinä ei kuitenkaan ole osoittanut merkkejä huonovointisuudesta autossa mutta emme olekaan koskaan vieneet sitä ajeluulle heti vahauksen jälkeen.

Urmas on nyt saanut siedätyshoitoa peräkontissa, herkkuja (isännän nuotiomakkaran kuoret), ja normaaliruokailua. Matkustamista tutustumaan tuleviin metsästysmaihin ( no hyvä on, metsästysalueisiin) ja vielä jonkun kirppikseltä löydetyn äitiyspakkaus peiton päällä. Kas kummaa joitakin reissuja tehty jo lähes yökuivina. Kyllä siitä kasvaa vielä iso mies ( henkisesti). Meillä ei kyllä piikelin tarvihe pelätä jotta isäntä puhumattakaan emännästä, haisisi autonhoitotuotteille. Tänä aamuna peltokävelyn jälkeen Urmas jäi avonaiseen peräkonttiin loikoilemaan ja kun vein ruokakupin ulos, näytti oikella etutassulla kupin paikaksi peräkontin. Annoin periksi !

^ kuulostaapa jo hyvältä

Tuntuis vähän siltä, että toi automatkustamisarkuus ei edes "kulje" perintönäkään. (niinkuin paukkuarkuuskaan) Edes menneellä koirallani, joka ei tosin oksennellu, oli just näitä auton kyydissä olevia ongelmia, (varsingin hiekkatiellä) vaikka muuten oli täysin vapaa kaikista äänistä.
Isekseni olen vähän epäilly tota paniikki häiriötä tai suljetun paikan kammoa, joka vaivaa joitain meitä ihmisiäkin, mutta en ole sitä ennen ääneen rohjennu sanoa.
Itse olin kerran auton takakontissa, (tosin suljetussa) kun yhtä natinan aiheuttajaa pomon kanssa haettiin, niin voin sanoa että sitä oli kuin helevitissä, kun pomo Yliopiston mukulakatua ajoi. Toista kertaa en samaa haluais kokea.
Kun kerroin tästä pojille, niin ne vain tokas - sitä myö ollaa jo jonkun aikaa eppäiltykkii, että jossain pahassa paikassa sä olet ollu.

Paukkuarkuuden (ääniherkkyys) on todettu olevan hyvin voimakkaasti perinnöllistä.

Tutulta kuulostavia juttuja noi edelläkerrotut, kaikkea on meilläkin kokeiltu. Nyt nuorimman kanssa lopulta annoin matkapahoinvointipillereitä (postafen) paria kolmea tuntia ennen automatkaa ja oksentelu ja kuolaaminen unohtui parin kerran jälkeen. Koira kulkee isossa kuljetus häkissä farkun takakontissa mistä näkee ympärilleen. Lääkkeitä jos käyttää ,täytyy vaan muistaa varoajat ennen näyttelyitä ja kokeita.

Voipi hyvinkin olla, siitäkin on montaa eri mielipidettä.
Minun nykyinen koira ei siedä taasen uudenvuoden raketteja, vaikka ampumaäänen se kylläkin kestää.
Mut jospa se onkin suhina-arka. Sisälle täytyypi aina uutena vuonna ottaa.

Tuntuu aika hyvältä kuolaamisen suhteen, tosin viimeaikoina ei ole joutanut hirvenmetsästykseltä kunnon harrastusten pariin. Herää kysymys, mistä on kysymys ? Jos tuo pahin kuolaaminen on ohi, voisi Urpilaisen viedä näyttelytuomarin ihmeteltäväksi, vai voisiko. Mikä on se ikä jolloin koiran voi ylipäätään näyttelyyn viedä, nyt ei ainakaan vielä pitkiä ajoja menisi hukkaan ja joutais edes jonkunlaisen tuloksen hankkimaan tulevia ajokokeita varten. Minun silmissäni Urmas on tosi komea poika, muistuttaa elävästi isäntäänsä, ainut vaan että ajolinjaisen katse l. niinkuin väyrysmersulla. Urmas on maaliskuun poikia, joko Tammikuussa voisi Ilomantsin näyttelyyn tarjota ?

Uolevi pääsee Ilomantsissa junioriluokkaan, jossa kilpailevat koirat ovat iältään vähintään 9 kk, mutta alle 18 kk. Näyttelyonnea!

Lisätietoa muista luokista ja näyttelykäytännöistä: http://www.kennelliitto.fi/FI/toiminta/ ... kkoset.htm

Ajavien ei täydy käydä näyttelyssä metsästyskokeita varten, toisin esim. Norjan harmaalla hirvikoiralla joilla on oltava näyttelystä palkinto ennen koestarttia.

Erikoiskantakirjaan TAI käyttövalionarvoon vaadittavaa H (hyvä, sininen nauha) tulosta tavoitellaan koiran täytettyä 15 kk, sen siis ehtii ottaa myöhemminkin. Yksiluokkaisissa kokeissa (AJOK, BEAJ) saa ajaa yhden ykköstuloksen ilman näyttelyä, sen jälkeen olisi näyttelyyn mentävä. Tosin totuus on kuulemma se, että muutkin ykköset saa ajaa, ne vaan jäävät lepäämään, kunnes näyttelykäynti on ok.

Mutta toki tuo olisi Urpilaiselle hyvää kokemusta käydä nyt jo harjoittelemassa

Jos muototuomarit yhtyvät vaaleanpunaiseen näkemykseeni Urmaksen komeudesta, riittääkö tammikuussa saatava mahdollinen tulos tulevaisuuden mestariajajalle kv arvoon ? Pelkkä harjoittelu ( näyttelykehässä) ei niin älyttömästi houkuta.

KVA:n arvoon vaadittava tulos pitää olla saavutettu vähintään 15 kk iässä.