Suomen Beaglejärjestö

http://metsastystajakalastusta.vuodatus.net

Päivittelen kun kerkeän. Siellä tärkeimmät.

Haukkurikasta kautta kaikille.

No nyt korkattu jos niin voi sanoa...
Lauantaina viipotettiin aamusella 5 jälkeen metsään meitin vanhan-pojan kanssa ja mukaan lähti vanhan-pojat siskokset 1.vee, kaksin kappalein.
Keli oli kuivaa, mittari näytti +10.
Päästettiin poika ensin irti ja rauhassa asennettiin likkojen tutkat kuntoon.
Ajo lähti melkein saman tien ja hetken sitä kesti kunnes sit loppu, sen jälkeen likat sekaan hömpsöttään ja siinä se sit hömpsöttäessä menikin tunnin verran, maa-ampiaisten pörinää kuului koko ajan korvien ympärillä ja sit hetken päästä oltiinkin autossa kohti päivystävää eläinlääkäriä, toista likoista pisti ampiaiset niin pahoin että koko pää ja kaula turposi ihan muodottomaksi, onneksi oli se kyypakkaus mukana ja saatiin se ensi avuksi.
Kortisoni piikki tuli myös eläinlääkärillä ja eläinlääkäri piti onnena että kyytabletit oli matkassa. Epäiltiin myös käärmeen puremaa kun turvotus oli niin suuri ja nopea!
No onneksi kaikki päättyi hyvin.

Tänään jo oltiin uudestaan, kovasta hausta huolimatta ajoja ei kuultu....

keleen koira. Eilen oli lähellä ettei mennyt hermot. Illalla käytiin istuskelemassa reppujakkaralla ja koira söi ruohoa, kieriskeli sonnassa sekä hepuloi 1,5 tuntia 20 m säteellä meikäläisestä. Ei lähtenyt mihinkään ei sitten millään. Jos ois ollu kiviä maastossa niin niillä olisin viskonut. Viime kaudella alkoi jo hieman hakeakkin kylmää metsää, mutta nyt taas tuntuu kaikki unohtuneen. Perjantaina haki kyllä kun osui hajut heti nenään ja ajoikin pikkupätkän.

Onko tää nyt toivoton tapaus vai onko jotain mitä koettaa tuohon kylmään hakuun? Vihtavuori ei ole vaihtoehto kun se on kuitenkin meidän pikkumussukka

Nooh, kävellään me vaan ja jätetään hakuhommat tosikoirille.

Pelko persiissä odotellaan tuon nuoremman kiiman loppumista, jos vanhat merkit paikkaansa pitää niin metsässä edetään kuin Juhan koira Oli viime kauden loppuessa 2 v eikä kyllä silloin kylmähaku edistynyt yhtään. Tämä talvi ei voi olla samanlainen, eihän? Viime syksyä muistelin, eikö se mennyt niin että ensin tuli kaiken aikaa vettä, sitten sitä puuterilunta hamaan loppuun asti...

Vanhemmallakin, edellisen äiteellä, on aina syksyisin ollut käynnistymisvaikeuksia, eli sen on täytynyt saada syödä tietty määrä heinää ja puolukoita ... Tarhassa ei ole mahdollisuuksia kumpaakaan, ja lenkilläkin edetään siihen tahtiin ettei mitään syödä. Nyt kuitenkin kesällä saatiin asennettua juoksulanka ja siinä piikulit olleet vuoroon. Ei ole ollut mahdollisuutta vedellä sisätiloissa hirsiä, juosta on voinut reilusti, mm. hepulia muiden koirien kanssa ja paimentaa/paeta pentuja. Ja ennenkaikkea on saanut syödä sitä heinää! Onko näillä sitten yhteyttä, en tiedä mutta kahtena päivänä ollut metsässä, molempina päivinä kaksi erää, ja molempiin on ajettavat löytyneet. Pisimmillään ajettavaa haettu 2 tuntia.

Mutta mieluusti näin, koska heti kun ääntä kuuluu, tiedämmän mikä siellä edessä ajettavana on. REHELLISYYS ennen kaikkea

Täälläkin alle 2v. nartun juoksun loppumista odotellaan. Josko jo viikonloppuna ajattamaan pääsisi. Tuo kylmä haku mietityttää itseäkin. Oma koira lähtee kyllä hakemaan jos jänis vaan on liikkunut yön aikana. Hajuttomasta kentästä ei niinkään kiinnostunut hakemaan. Tämä siis viime syksynä. Omaan käteen koira tuntuu kyllä kehittyneen viime vuodesta. On tehty harjoitteita flexin päässä maastossa kesän aikana.

Erämessuilla eräs beaglen kasvattaja kehoitti harjoittamaan lähihakuista koiraa niin, että vaikka koira kävisi vain 20m päässä, niin siirtyy itse seuraavaksi sinne (haun rajalle). Ja taas sama homma. Eli pikkuhiljaa koiran pitäisi laajentaa hakuaan ja saada uskallusta.

Meillä kausi "alotettiin" sunnuntaina, tosin vesisade sotki mahikset "kunnon" aloitukseen Päivä kuluikin rattoisasti nuotiolla istuskellen

Koiruus kävi pari puolen kilsan lenkkiä ja palaili takaisin tarkisteleen ettei mukana olleet flatit syö kaikkia makkaroita

Sinniä ei ollu pupun hakemiseen vaan perheen kanssa seurustelu oli päällimmäisenä biikulin mielessä

Mutta, niinkuin ennenki, kyllä tämä tästä kuhan alkuun taas päästään

Retsi wrote:Erämessuilla eräs beaglen kasvattaja kehoitti harjoittamaan lähihakuista koiraa niin, että vaikka koira kävisi vain 20m päässä, niin siirtyy itse seuraavaksi sinne (haun rajalle). Ja taas sama homma. Eli pikkuhiljaa koiran pitäisi laajentaa hakuaan ja saada uskallusta.

Kuvittelisin että olen tätä tehnyt molempien kanssa... Hissuksiin siirtynyt koiran mukana kun on nähnyt että jotain hakee muttei malta lähteä kunnolla näköpiiristä, varmistelee että meniskö vai ei...

Vanhempi eli 2v. aloitti kautensa eilenillalla; tuloksena puolen tunnin ajo. Hauista ym ei tietoa kun en itse ollut paikalla, kuulemma olivat kahteen otteeseen nähneet jäniksen. Keli oli kostea, kun koko päivän satoi vettä, illaksi vasta poutaantui.

Nuoremman (1v.) kanssa kävin tänään aamulla; aluksi oli intoa, sitten meni rälläämiseksi ja käpyjen nakkeluksi ja näytti että homma hyytyy siihen, siirryttiin vähän ja ilmeisesti jotain hajuja oli koska kuljailut loppui ja malttoi hakea, tosin melko likeltä, kävi monta kertaa varmistamassa että olenhan tallessa. Keli oli ihan kiva; lämmintä jotain 5-10 astetta ja tosi kosteaa. Ajoa ei tullut, mutta raitista ja ilmaa liikuntaa kuitenkin; eli kahdessa tunnissa litimärkä ja väsy koira.

Että tästäpä on hyvä jatkaa

Täälläkin harjoituskausi menossa. Viitisen kertaa käyty ja joka kerta ajoa päässyt kuuntelemaan. Ei kovin pitkiä vielä, varttitunnista yli tunnin vetoon kuitenkin. Hukka yleensä soratielle tai niinkuin tänä aamuna soramonttuun. Pikkuhiljaa alkaa tuo kesäturvotus laskea koirasta. Eihän tollaisilla helteillä mitä nyt oli, paljon koiraa lenkitellä. No nyt näyttää paremmalta ilman lämpötilan suhteen tähän hommaan.

Eilen meidän 4 kuukauden ikäinen pentukin, haki jo aivan tosissaan melkein tunnin vaan ei saanut ylös. Jospa se kohta tärppäis.

Tänään saatiin kausi viimein käyntiin. Klo 5.20 koira irti. Vajaa vartti tien perkaamista ja viereisestä mäestä jänis ylös. 5 min metsälenkki sujuvaa ajoa, joka päättyi takaisin tielle jossa jälkeä selviteltiin n. 5min. Taas lyhyt pätkä ajoa päättyen viereiseen hiekkakuoppaan jossa pyörittiin hetki. Suraavaksi perslähtö hiekkakuopan viereisestä notkosta. Nyt näyttäytyi ajettava(keväinen rusakon poikanen) seuraajallekin. 300m painettiin tietä josta siirryttiin vartin metsälenkille paria mäkeä kiertämään. Tämän jälkeen näin russon vielä kerran tielle tulossa.

Koira ajoi n. 400m vielä tietä pitkin jossa alkoi sitten pyöriminen. Tähän ajo oikeastaan päättyikin. Vaikka koira jatkoikin vielä hakemista 20 min ja veti ajon tyngän hukkapaikasta n.500m päässä olevassa mäessä.

Tyytyväinen täytyy avaukseen olla. Metsässä ajo sujui, ainakin yksi hukan selvitys,pari tien pätkää, hakuintoa riitti kun alkuun taas päästiin. Saas nähdä miten käy haun kun vie puolen päivän aikaan metsään. Kaiken kaikkiaan reilu tunti metsässä josta 30 min kelpo hommaa näin alkuun.

Eevan kirjotuksia kaikella kunnioituksella rotestoisin silläviisiin, että kyllä niitä vahinkoja sattuu tarhakoirallekkin, niinkuin meikeläisen koiralle, jolla
ihan tarhassa ollessaan meni ristisiteet poikki, ja jouduttiin lopettamaan.
Tietenkin sen olis voinut leikata, mutta minut hyvin tunteva lääkäri sanoi, että yhdeksän vuotiaalle koiralle en suosittelis.
Kaikki ne viisi Beaglea, joita mulla on ollut tätä nykyistä koiraa ennen, on noutaja tullut ei metsästyskautena. Sama pätee niihin minun muihinkin harrastamaani rotuihin.
Kehottaisinkin kaikkia nuoria edes tutustusmaan näihin metsästyksen ihanuuksiin. Tarkotuksena ei ole saalisten lukumäärä, vaan se liikunnan ilo ja riemu syyskuisena aamuna, ja se ajo.
Itse en viitisi kovinkaan paljoa liikkua, jos ei olisi koiraa Olisi koira sitten minkä rotuinen tahansa, ja käyttötarkotus mikä tahansa, niin lenkille se vaan vaatii. Kyllä sitä ahterin levitys aikaa riittää vielä kun - liikkuminen iän myötä vähenee.
Näin minä ajattelen.

tänään aamulla kerkesin oman 10kk vanhan uroken kanssa
metsään. ensimmäinen puolituntinen kului sammalta ja heinää
repien. mutta sitten koitti se hetki että isäntä on aivan kehnoa
seuraa ja pikkuhiljaa penikka loittoni reiluun sataanmetriin avohakkuu
alueella. jonkin aikaa seurailin pojan touhuja ja kaivelin nortin
huuleen en kerinnyt kun istahtamaan ja johan alkoi ajo jota sain seurata
tunnin jonka jälkeen se päättyi hukkaan. tai näin ainakin oletan
koska koira tuli takaisin hetken hiljaisuuden jälkeen.

Tänään meidän vanhempi koira ajoi jo 2 tuntia aivan kohtuulisesti. Jäniksiä tuntuu olevan paljon kun ei tulis ruttoa.

Urho Petterille on löytynyt nuori harjoitusjänis. Eilen harjoitus jäi lyhyeksi kun harjokki meni hukkaan jo viiden minutin pöläytyksen jälkeen. Tänään poika löysi saman jäniksen eilisen hukkapaikan tuntumasta ja pääsin katselemaan ajoa kiivaimmillaan metsäautotien t risteyksessä. Jänis tuli sadan metrin päässä tielle, kävi minun luona, palasi tielletulokohtaan, tuli minun luokse ja koska Urho Petteri pääsi tuntumaan, paineli vauhdilla minusta eteenpäin kulkevaa pitkää suoraa. Nuori jänis arvioi etäisyyden koiraan hieman väärin ja Urho Petteri pääsi niin lähelle, että näki jäniksen pinkovan edessään suoralla. Vauhtia ja ääntä alkoi olla kuin formuloissa. Urho Petteri saavutti vähitellen pienehköä jänistä jolloin jänis sen huomatessaan hyppäsi tieltä ojanvarsipuskaan. Vauhtia oli tässä vaiheessa niin paljon että koira ei pysähtynyt samaan paikkaan johon hajujälki päättyi. Silloin jänis hyppäsi salamana takaisin tielle ja paineli takaisinpäin, minun ohi metsäautotietä toiseen suuntaan kilometrin päähän. Tapaus oli kuin Väiski Vemmelsääressä, jossa kelju k kojootti jää aina kakkoseksi juuri kun on saamassa saaliin hampaisiinsa

Otettiin eilen illalla narttu mukaan ku lähdettiin mökille saunaa lämmittämään. Pidin sille tulomatkalla puhuttelun, että tietääkö se yhtään miten kalliita pattereita tutkapannassa käytetään?? Ihan turhaan sille mitään pantaa laitto kaulaan, se juoksi vain mökkiä ympäri, istui ja huusi portailla oven takana, että miksi helekkurissa hän ei pääse mökkiin sisälle vaan joutuu täällä ulkona kököttämään Ei muuta raportoitavaa siltä reissulta. Aamulla taas pappakoira ei kyvenny nousemaan sängystä ylös aamut sille on tosi hankalia, iltaa myöten se vetristyy ja iltavilli on kauhia. En viittiny sitä sit väkiste pakottaa ylös ku tänään oli sellainen vähän huonompi aamu vanhuksella.