Suomen Beaglejärjestö

Peräpöksän kennel on saanut nimensä metsästysseuramme alueen laajimmasta silloin tiettömästä korpimaa alueesta nimeltä Pöksä.
Myöhemmin kyseinen alue katkaistiin metsäautotiellä kahtia, eli näin syntyi Etu- ja Peräpöksä. Kyseinen silloin tietön erämaa alue oli arviolta noin 7x4 km.
Synnyinkotini maat rajoittuvat nimenomaan näihin Peräpöksän saloihin. Kennelnimianomukseeni laitoin kolmanneksi vaihtoehdoksi tämän Peräpöksän, ja olen varsin ylpeä kyseisestä nimestä. Ja näin kunnioitus nimelle, josta sen aikaiset hirvimiehet ensimmäiset hirvensäkkin kaatoivat.
Nykyisen metsätalouden aikakautena metsäautoteitä on syntynyt lähes jokaiseen kolkaan, niin myös kyseiselle Pöksän alueelle.

Tuossa Viinamäen kennelin tarinassa oli ihan hyvä juoni..... vaan tarina kertoo että Peräpöksän saloilla oltiin lähestulkoon omavaraisia tuon viinankin suhteen... ja joku tarina keroo jopa salakaadoista, mutta vaan eipä tiedä minkä..... no se siitä.

"Daragoj" löytyi helposti venäjänkielen sanakirjasta. Se on suomeksi jotakuinkin "rakkaani" . Etsin nimeä mikä oli helppo lausua ja muistaa, oli lyhyt ja aakkosien alkupuolella... Sitten piti vielä odottaa vuosi, koska en ollut riittävän vanha anoakseni kennelnimeä eikä kyllä ollut vielä pentujakaan. Rotu oli silloin venäjänvinttikoira ja jos joku olisi sanonut, että noin 10 vuoden kuluttua rotu olisi beagle, olisin taatusti päästänyt hörönaurun!!

Nyt eka beaglestäkin on kulunut yli 30 vuotta ja kasvatustyö tosi loppusuoralla! Joskus olen miettinyt, että mitähän nämä miehet, jotka niin pahana piti kasvatustyötäni ovat itse saaneet aikaseksi?? Minä pidin sanani, enkä pilannut Suomen beagle kantaa, joskin jokusen itseäni miellyttäneen koiran kasvatin! Viimenen pentue on kasvatettu, saattaa olla, että hoidan vielä yhden pentueen. Se ei tule minun kennelnimelle, mutta autan kaveriani mielelläni, jos voin. Tänä päivänä ystävyyskin on outo juttu..... kavereita ollaan, kun tarvitaan jotain ja keneenkään ei voi luottaa. Mukaviakin muistoja sentään on, "Pohjanmaan poikia" muistelen erityisen lämmöllä ja Kinnusen Veikkoa!

Beagle on ja tulee aina olemaan lähellä sydäntäni. On ollut erityisen mielenkiintoista kasvattaa niitä. Siihen en koskaan tarvinut jalostusneuvojaa, koetulosten keskiarvoja, sukusiitosprosentteja tai muita tutkijoita. Tutkin ja pohdin asijoita itse ja se jos jokin on tehnyt koirankasvatuksen mielekkääksi.

Meilläkin oli useita vaihtoehtoja, kun haimme kennelnimeä 90-luvun alussa. Kasvatustoimintamme tosin oli alussa melkoista hiljaiseloa raviharrastuksemme "varjossa"...
Nimi Marmasan on omista nimistämme väännetty, kun tuo harrastuskin on yhteinen, eli Marin ja Masan.

Minä pyörittelin nimiä vaikka mihin suuntaan... Meidän kunnan vaakunassa on kolme sorsalintua, joita joissakin yhteyksissä sanotaan "kolmeksi taviksi". Tavi on englanniksi "teal", joten siitä tuli sitten Triteals.

Meillä nimivaihtoehtoina oli eri metsästysalueiden nimiä sekä ensimmäisestä koiran nimestä väännetty versio. Mikään niistä ei kuitenkaan vaikuttanut hyvältä.
Kunnes sitten puhuttiin että oispa viikonloppuna pakkasaamu että ois hyvä metsästyskeli. Ja siitä se ajatus sitten lähti....

Onpa hienoja tarinoita.

Astalan kennel nimihän on tullut minulle ja Merjalle vähän kuin perintönä.

Nimi tulee espanjan kielisestä sanasta Asta joka tarkottaa lippusalkoa. Kun Astalan koira menestyy voidaan nostaa lippusalkoon.

Mahdoitko Eeva Resko tarkoittaa Moisiovaaran Kinnusen Veikkoa?
Minullakin on monta mukavaa muistoa Veikosta.

Yksi mieleen jäänyt tapahtui 70-luvun puolen välin jälkeen. Siihen aikaan meillä Keski-Pohjanmaalla oli runsaat jäniskannat ja hyvät maastot. Veikko tapasi käydä täällä paljon kokeissa. Veikko kulki silloin vielä linja-autolla koereissut. Yhtenä perjantaina Veikko tuli sitten koiran kanssa linjurilla Kokkolaan. Veikko tuli tapaamaan isääni ja kyselemään, että missähän ylituomarin puhuttelu pidetään? Isä sanoi, että tuossahan se Keski-Pohjalaisten klubilla, mutta vasta viikon päästä perjantaina. Hyvin muistan, että Veikko ei ollut millänsäkään, sanoi vaan kainuun murteella että pitänee sitten ottaa huone vähän pitemmäksi aikaa. Niin Veikko asui viikon koiran kanssa Kokkolan Vaakuna hotellissa ja kilpaili vasta seuraavana viikonloppuna.

No selvispä tuo Astalan nimikin,minä kun olen luullut että Asta on lyhenne sanoista Ajaa Simona Täydet Ajot

HuuhKajan kennelnimen valintaamme vaikuttivat ainakin seuraavat kolme syytä.

1. Kotimme sijaitsee Huuhkajanvaarassa Kajaanissa.

2. Nimen loppuosan muodostavat kirjaimet kajan.

3. Huuhkaja - pöllölinnuistamme suurin - on erittäin tehokas jänisten pyytäjä.

jukka6 wrote:No selvispä tuo Astalan nimikin,minä kun olen luullut että Asta on lyhenne sanoista Ajaa Simona Täydet Ajot

Taitavat vaan olla enempi hakusessa ne täydet ajot. Muuten ihan hyvä.

Kari Hiivolan RENTUN KENNEL saanut nimensä kuin aikoinaan kesäiltana eräs iloinen seurue oli viettämässä rattoisaa iltaa ja kotiin lähdettäessä
ahtauduttiin porukalla taksiin ja kun oli vähän ahdasta ja Karia ei oikein saatu siirtymään takapenkillä niin yksi tokaisi mukana olleelle kauniimman sukupuolen edustajalle että pure sitä renttua reiteen niin kyllä siirtyy....
Ja siinä hampaan jäljet reidessä seuraavana päivänä ja kun oli myös ajankohtaista kennelnimen keksiminen ja niin . syttyi Karilla.

Soihan sellainen Mikko Perkoilan biisikin kuin:
Pure Pure Koirani ,Pure Renttua Reiteen.




Ja tämä paljastus Karin luvalla kirjoitettu.

Japi

VvM wrote:Onpa hienoja tarinoita.

Astalan kennel nimihän on tullut minulle ja Merjalle vähän kuin perintönä.

Nimi tulee espanjan kielisestä sanasta Asta joka tarkottaa lippusalkoa. Kun Astalan koira menestyy voidaan nostaa lippusalkoon.

Empä ihan usko tuota Tiiän suunnilleen mistä se nimi tulee,mutten kerro Monestikko muuten oot Vesa vetäny lipun salkoon viime vuosina

Muokkasin hiukan kun Asterix poisti yltä oman tekstin, niin tämä tuntui niin irralliselta. Vieläkin kuulostaa vähän vastaukselta puuttuvaan johdantoon

Kasvattajan pitää löytää ilon aiheita pienistä onnistumisista, näin innostus säilyy ja harrastaminen tuntuu mukavalta.

Esimerkiksi kun pennun omistaja soittaa, että nyt se meidän musti ajo viis minuuttia jänistä (katkotta), johan heilahtaa lippusalkoon sen merkiksi, ettei sen nenästä ainakaan ole piuhat poikki, kun se pystyy haistamaan. Silloinhan sillä on mahdollista kehittyä kohtalaiseksi mehtuu kaveriksi omistajalle. Ja häivähdyksen pieni mahdollisuus jopa jonkun sortin mestariksi?

Tai kun syksyllä oltiin Vanttauskoskella metällä 12 astalan ajurin ja omistajan kanssa kolme päivää. Siellä liputelin monelle asialle. Kaksitoista beaglea temmeltää ahtaissa kämpissä, ilman minkäänlaista rähinän poikasta, silloin liputin beaglelle rotuna ja sille että on onnistunut ainakin joidenkin luonteet saamaan rodunomaisiksi. Ja pikkuviiriä huiskutin myös sille, että kaksitoista toisilleen aika vierasta henkilöä asustaa kolme päivää porukassa ja naurua oli enemmän kuin hiljaista aikaa. Onhan se yksi liputuksen aihe kun saa kuulua itteään fiksumpaan porukkaan.

Välillä lippu on ollut puolitangossakin sairauksien ja onnettomuuksien takia. Onneksi vielä ainakin toistaiseksi useammin koko salossa.

Tämmösille asioille, kun harrastuksessa olen pöljänä liputellut, niin vieläkin oon innostunut beaglesta ja kasvattamisesta. Ja tietenkin sitä toivoo että sais tuota innostusta siirtymään koiran omistajiin ja nekin joskus liputtelis, sillä yksikään kasvattaja ei yksin saa mitään aikaan.

Mutta nyt poikettiin jo aika kauas otsikosta.

Tsemppiä vaan Astalalle. Kerran olemme puhelimessa jutustelleet, ja kyllä sen huomasi, että tosissaan ja sydän rodulle sykkien sitä hommaa tehdään!

Useampi vuosi sitten kävin näyttelyssä, jossa mettämiehen näköinen henkilö kysyi näyttelyyn saapuneelta kasvattajarouvalta, että mitenkäs metsässä pelittää. Rouva totesi, että kyllähän tämä tykkää metsässä juosta. Aika tyhjää sanahelinää. Ja kun viime vuodenkin pentumäärää ja yhdistelmien tasoa (tulosten varjolla) katsoo, niin mietittää eikö esim. Asterix löydä mitään muuta kasvattajaa kritiikin kohteeksi.

Happamia...?