Suomen Beaglejärjestö

Hienoa kuulla, että asia onkin jo jollain asteella työn alla

Vierastan aikalailla näitä epävirallisia pentulistoja. Järjestön listauksessa kaikki olisi kuitenkin rotujärjestön jäseniä - täytyy muistaa sekin, että pahimmat ylilyönnit koirankasvatuksessa päätyvät yleensä kurinpidollisiin seuraamuksiin kennelliitossa ja sitä kautta yleensä myös määräaikaisiin erottamisiin rotujärjestöstä. Eli jonkunlainen turva olisi, kun järjestö hoitaisi pentulistauksen. Ja Vvm toteaa ihan asiaa, eli se ensikosketus uuteen harrastajaan olisi paras tulla järjestön kautta. Ja päinvastoin.

Kokisin, että tuo a, b, c -listaus olisi pennunostajan kannalta aika selkeä. On nähty jo sekin, kuinka pennunkyselijä liioittelee metsästysaikeita, ihan vaan saadakseen juuri beaglerotuisen pennun. Siksi listankin olisi oltava selkeä eri vaihtoehtojen suhteen. Me emme myöskään pakolla saa rotua pidettyä 100% metsästysrotuna, vaikka kuinka haluaisimme.

Toivottavasti uudeen pj:n mukana tulisi näitä uusia tuulahduksia ts. uudistuksia, beaglejärjestö lähemmäs vuotta 2010 kuin se milloin se on perustettu

Vanha keskustelu, jonka jälkeen on pentuvälitys muuttunut nykyisen käytännön kaltaiseksi.
Nykyisin välitettävää on paljon enemmään ja useampi on löytänyt järjestön sivujen kautta uuden mehtäkaverin? Joten uudistusta kai voidaan pitää onnistuneena?

Vuosikokous on tulossa reilun viikon päästä. Siellä taas suuri joukko beagleharrastajia tapaa toisiaan. Olisiko kellään esittää hyviä keskustelun avauksia, joita voitaisiin alkaa viemään yhdessä eteenpäin?

Aluksi voitaisiin siellä pienemmissä porukoissa pohtia asiaa ja jalostaa eteenpäin valmiiksi toiminnoiksi?

Yks asia mikä on "pientä mieltäni" kaivertanu jonkun aikaa

Miksi kettukoe ei ole Beaglella rodun omainen koemuoto
Käytetäänhän Beaglea ketunmetästykseen, niin englanninmaalla kuin suomesa.
Ja ajoihan Nitakin tuon huipputuloksen näille lumille

Vornasen Annelle terveisiä,ja vähä Mertsilleki , oisko "puheen aihe" vuosikokouksesa

Kirjotin ensteks väärälle osiolle, mut nyt on vissii vähän oikeempi.
Mää on härskin kanssa samaa mieltä, että ketunajokoe pitäis rotukohtasesti hyväksyä.
Tiedän montakin kettua ajavan Beaglen, ja mitä mää oon kuullu niin hyvin oon menny - sen siliän tien.
Ei noin vaikeeta metästys- tai koemuotoo voi olla kuin ihailematta.
Kettu on kyllä parempi ajettava, mut siinä puntaroitas koiran sitkeys, ja onko koira siitä yleensikkään kiinnostunut.
Velipoika on sitä mieltä (joka ei yleensä tiiä näistä hommista mittää), että jos koira ei aja kettua, niin sillä ei muutenkaan tie mittää.
Se onkin kylläkin S-ajokoiramies.
Itse olen tässä suhteessa neutraali.

Jos ei jäniksen "koukeroissa" koira pysy mukana on paras koittaa ajattaa kettua,eipä tarvi mutkitella ja selvitellä paluuperiä

Taitaa olla tulossa mielenkiintoinen vuosikokous
Olen kyllä samaa mieltä että näistä väittelyistä päästään kun muutetaan pentuvälityksen luonnetta hiukan se selventäisi asioita

jättäkää koko hemmetin pentulista pois, niin ei jatkuvasti tule jollekin paha mieli

ja härskille kompit... ketunajokoe ehdottomasti rodunomaiseksi kokeeksi hyväksyttävä. eikä ole oma lehmä ojassa, nää tampiot ei kukaan ole kettua ajelleet, pari kasvattia kylläkin, mutta nekään ei ole kokeeseen tunkemassa kenenkään mieliharmiksi

Ketunpyynti lisääntyy myös beaglen osalta, joten varmasti keskustelun arvoinen asia?

Kiitos terveisistä Härski .
Esille tuomasi asia on juuri sellainen keskustelunavaus, joita toivoisi
näkevänsä / kuulevansa useamminkin.

Ketunajokoe on hyväksytty koettelumuoto beaglelle ja siten koira voi tulla K-KVA:ksi. Eli kaikki resurssit ovat jo olemassa. Tarvittaisi vain sääntömuutos, joka ehdottomasti tukisi beaglen rodunomaista käyttötarkoitusta muuttuvassa maailmassa.

En näe henkilökohtaisesti mitään ristiriitaa siinä, etteikö beagle voisi tulevaisuudessa valioitua MVA:ksi myös kettukokeen tuloksella. Rotua on käytetty kautta aikojen myös kettua ajavana koirana ja se vietti on selvästi vahva myös nykyisessä käyttöbeaglekannassa. Voi se olla sitä myös niissä mitkä vähemmän käyvät maaston puolella, mutta sen jätän tarkoituksella käsittelemättä tietämättömyyteni vuoksi.

Mikä sitten on Kennelliiton kanta asiassa? Sitä en tiedä, enkä myöskään asian läpimenon todennäköisyyttä. Uskoisin, että rodunomaista käyttötarkoitusta palvelevat valioarvot ovat huomattavasti vaikeammin muutettavissa kun esim. yleisiin harrasteisiin liittyvät valioarvot.
Yleisiin harrastevalioarvoihin Kennelliitolla ei tunnu olevan mitään seulaa, joten beaglellekin saisi varmaan läpi suursyömärivalion arvon kuudella erilaisella kattauksella jos sellaista lähtisi tavoittelemaan .


10+ Härskille .
Eipä anneta tämän asian hautautua jonnenjoutavuuksien alle, vaan katsotaan rauhassa onko sille "tilausta" tai toteutumisen mahdollisuutta.

Tapiolan tekstiä koiran hankinnasta

Rodun valinta
Koiran hankkiminen on iso päätös ja edellyttää tarkkaa suunnittelua. Vaikein ja tärkein päätös on valita perheelle parhaiten sopiva rotu.


Oletko päättänyt ostaa koiran? Ensimmäisenä tulee kutsua perhe koolle keskustelemaan rodun valinnasta. Suurin virhe, jonka voi tehdä, on valita rotu ainoastaan ulkonäön perusteella.

Ensimmäinen kysymys on; mihin tarkoitukseen koira hankitaan? Jokainen rotu on alun perin jalostettu tiettyyn tarkoitukseen. Eräissä roduissa on voimakkaat metsästystaipumukset, ja nämä koirat tarvitsevat metsästyksen mukanaan tuomaa liikuntaa voidakseen hyvin. Toiset rodut ovat jalostettu paimentamiseen ja ovat sen vuoksi hyvin energisiä ja kestäviä sekä tarvitsevat paljon tekemistä pysyäkseen rauhallisina kotona. Jotkut rauhallisemmat rodut ovat tyytyväisiä päivän aikana tehtyyn yhteen kävelylenkkiin ja leikkimiseen pihalla.

Rodun valintatilanteessa on oltava realistinen ja rehellinen itselleen, kun miettii, kuinka paljon on aikaa ja kiinnostusta koiran treenaamiseen.

Valintatilanteessa on otettava huomioon myös seuraavia kysymyksiä. Onko sinulla halua käyttää paljon aikaa koirasi turkinhoitoon vai haluatko helppohoitoisemman vaihtoehdon? Haluatko koiran, joka on miellyttämishaluinen ja helppo kouluttaa, vai haluatko itsenäisemmän koiran, jonka kouluttaminen tarjoaa enemmän haastetta? Pitääkö koiran olla suuri vai pieni, energinen vai rauhallinen, avoin vai varauksellinen vieraita kohtaan.
Hanki riittävästi tietoa rodusta
Koirarotuja riittää jokaiseen makuun ja kaikkiin käyttötarkoituksiin. Kun olet valinnut muutamia kiinnostavia rotuja, voit ottaa yhteyttä esimerkiksi rotuyhdistyksen pentuvälitykseen. Sieltä saat yhteystiedot rotujen tiedottajiin ja kasvattajiin.

Useimmilla rotujärjestöillä on omat internet-sivunsa, joista löytyy paljon hyödyllistä tietoa ja kasvattajien ja pentuvälittäjän yhteystiedot. Eri koiraroduista on olemassa paljon kirjallisuutta. Rotujärjestön tiedottaja suosittelee varmasti hyvää kirjaa, jos vain pyydät apua.

Vieraile kasvattajilla

Kun rotu on valittu, on hyvä vierailla eri kasvattajilla tai käydä esimerkiksi näyttelyissä, joissa voi vertailla rodun eri edustajia keskenään. Samanrotuiset koirat ovat kuitenkin erinäköisiä ja eriluonteisia. Tapaamalla rotua harrastavia ihmisiä, voit samalla kysyä asioista, jotka mieltäsi askarruttavat.

On tärkeää löytää kasvattaja, jonka kanssa tulee toimeen, ja johon voi luottaa. Kasvattajasta voi saada tukihenkilön, jolta voi kysyä neuvoa muun muassa koiran kehittymiseen ja koulutukseen liittyvistä asioista.

Tähän Tapiolan tekstiin voisi vielä lisätä, että kysele kasvattajalta niistä asioista, jotka liittyvät omaan tulevaan harrastamiseen koirallasi. Jos olet hankkimassa koiraa metsästykseen tulisi myös kasvattajan harrastaa sitä. Vain aktiivi metsästäjä valitsee jalostukseen yksilöt joiden ominaisuudet on testattu ja hän tietää että ne toimivat metsässä. Kasvattaja osaa myös perustella millaisiin metsästysominaisuuksiin hän on tyytyväinen nartussa ja mistä metsästysominaisuuksista hän pitää uroksessa.

Suomesta löytyy hyviä metsästysbeaglekasvattajia, läheskään kaikilla heillä ei ole nettisivuja. Kyselemällä saat myös heidän yhteystietoja.

Älä sokaistu kauniista korulauseista, vaan ota selvää.

Kyllä on tänä kautena ollut kasvattelijoilla niin hienoja yhdistelmiä pentuja suunniteltaessa, että ei siinä neuvot olis paljoo edesauttanu.
Kasvattajathan omat koiransa parhaiten tuntee, ja siihen näin tietoyhteiskunnassa on helppo sopiva uroskin löytää.
Nykyään on pyritty pitämään sukusiitosaste mahollisemman alhaisena, joka on ihan hyvä nyrkkisääntö.
Kuiteskin ei oo synti sekään, jos se aste käy vähän korkeellakin - jos on suvussa joku "oikein hyvä koira - ja hyvä periyttäjä", joka saa näkyä rekisterikirjassa jopa kaksikin kertaa, se vaan parantaa rotua.
Oikein jo nyt käy perhosia vatsan pohjassa - jo syntyneitä - ja vielä syntymättömiäkin odotellessa, ja mitä niistä sitten vielä tulee ?
Toivomushan olis, että pentuja vietäis eteenpäin, tai saisvatpahan vähintään ainakin rakastavan kodin.
Toivottavasti terveyttä riittää, että niitä joitakin pääsis joskus näkemään, näin mä tänä päivänä aattelen.

Niin, usein ajatellaan hyviä periyttäjauroksia, uroksellahan voi olla paljon jälkeläisiä, joilla paljon siis emiäkin.
Nartuilla tietenkin vähemmän jälkeläisiä, mitkä voivat olla suhteessa parempia, jos yhdistelmät onnistuu.
Eli kaiken kaikkiaan laadullinen periyttäminen vaikea laji vrt. määrällinen, joka siis tarkoittaa normaalia kotieläinjalostusta. Itse ajattelen, että yhdistelmien valinta on tärkeää, mutta todellisuudessa kai se on markkinatalous, joka eniten määrää.