Suomen Beaglejärjestö

Ajat muuttuvat.... Silloin joskus -80 luvun alussa yritin saada harrastajia mukaan . Eräs tuttavani toi mukanaan AKC:n tekemän "elokuvan" amerikkalaisesta beaglemetsästyksestä ja D. Appleton oli kertomassa rotumääritelmästä ja sitten arvostelimme muutaman beaglen siinä mukana. Ei juuri ketään tuntunut kiinnostavan, oli vain "toisin ajattelevien" hömpötystä. Sen koommin en ole mitään edes yrittänytkään. Olen kuitenkin usein miettinyt miten tämä beagleporukka on näin sisäänpäin lämpenevää, jos ei ajattele juuri kuin he, silloin on pannaan tuomittu. Onhan monessa muussakin rodussa käyttöpuoli eikä tietääkseni missään muussa rodussa tehdä harrastusta näin vaikeaksi. Muistan kun Heikkisen Paulan mukana kuljin joskus luolakokeissa, siellä oli vähän sama meininki -60 luvulla, englantilaisilla näyttelykoirilla ei tehnyt yhtään mitään, mutta mun mielestä siellä on vähän muutettu käsitystä, eikä kai heillä mitään suurempaa ongelmaa ole tänä päivänä.
Kaikki mahtuu hyvin saman katon alle.

Minulle isä sanoi jo ihan pienestä pitäen, että kansainvälisyys on tärkeä asia, ei opi mitään jos kulkee läpät silmillä. Siitä olen kyllä samaa mieltä!Tämä harrastus niinkuin kai monet muutkin ovat sellasia, että aina oppii on tärkeää seurata mitä ympärillä tapahtuu. Eikö todellakaan kenelläkään raksuta mistä tämä "suomi-beagle" nimi on lähtösin???
Se on tavallaan sanoisko "lempinimi".... Olen nähnyt beaglejä aika monessa maassa, mutta "suomi-beagle" on omanlaisensa. Jos nyt ajatellaan, niin kovin moni ei saisi ERIä meidän maan ulkopuolella. Ehkä jossain Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä... Näinhän ei tietenkään saisi olla, mutta niin se vain valitettavasti on. Esim. Amerikoissa löytyy kyllä paljon rumempiakin, mutta ne eivät tule minnekään näytille. Ja Englannissakin on omat näyttelynsä. Nyt tietenkin tulee hirveä haloo, että ei näin saisi olla, mutta kun on, niin ei voi mitään.

Olen Titin kanssa samaa mieltä, että jos kiinnostusta tänä päivänä löytyy pitäisi järjestää jonkinlaista "open showta" ihan sen vuoksi, että jotka haluavat kehittää "näkökykyä" heillä olisi siihen mahdollisuus. Tänä päivänä ei edes arvosteluista opi mitään...ovat yleensä ympäripyöreitä ja parhaassa tapauksessa toinen kehuu ja toinen moittii samaa asiaa, mitenkä voit silloin oppia mitään!!! Mä ainakin olen saanut niiiin tarpeekseni kasvattamisesta, omaksi ilokseni olen kasvattanut itseäni varten, mutta tänä päivänä ei sellasta "iloa" enää ole! kaikki muuttuu yhä enemmän kaupallisemmaksi ja kukaan ei halua tehdä sellasta mistä on työtä ja vaivaa.... Olen minäkin kerran avannut suuni siitä, että meillä on liikaa näyttelyitä, mutta kiintiöitä ei voi pienentää, kun yhdistykset tarvitsevat rahaa!!! Olen monasti miettinyt kumpi on tärkeämpää, se että pikku yhdistykset saavat rahansa vai että koirien laatu pysyisi hyvänä? Voishan sitä esim. valionarvo sääntöä muuttaa, että 1 serti pitäisi olla "pää erkkarista" tai Messarista... Joitain maita euroopassa on, jotka vaativat tälläistä! Esim. vuosia sitten en uskonut silmiäni kun Ranskassa oli 175 shih tzua kehässä!! Kilpailu kovenee, kun on sellaset säännöt! ja jos se "tuotto"kerran on niin tärkeää tulishan sitten lisä tulojakin , kun tarttis juosta vielä enemmän näytelmissä!!

Eipä muuta.. Tämän jälkeen voi tulla meille keskustelemaan beagleistä! "Kennelpolitiikkaan" en osallistu, minkäänlainen politiikka ei ole minun lajini!!! Minun osalta asia on loppuun käsitelty tällä listalla.
Heippa hei!!

Tuosta eellisestä kirjoittelusta saa sellasen käsityksen että kirjoittaja on "harmistunut"(aattelin käyttää suomalaisenpaa sanamuotoa,jota jotkut voisivat paheksua) saamastaan kohtelusta tai jostain muusta käsittämättömästä syystä.En kyllä ymmärrä miksi tässä nyt mollataan suomalaisia beagleja (suomibeagleja ) ovathan ne kautta aikain pärjänneet kansainvälisissä koitoksissa,niin näyttely kuin koepuolella !Ei se ettei ite pärjää kautta linjan,kun on kyseessä sentään käyttökoirarotu,oikeuta mollaamaan ketään,varsinkaan sellaisia immeisiä jotka tekevät parhaansa jotta beagle pysyisi edelleen rotuna joka kehittyi Englannissa .Cornerille sen verran valistusta että tunnen Mejä-säännöt,tunnen Nou-säännöt,tunnen Nome-säännöt,tunnen Toko-säännöt,tunnen Ajok.-säännöt jne. koska olen osallistunut näihin koemuotoihin niin oman koirani kera, kuin myös olen toiminut kyseisissä koemuodoissa tuomari-ja toimitsija tehtävissä Jos bassetin haluat-hanki se-mutta jätä beageli rauhaan

Niin tai voihan tämän Suomi-beageli keskustelun tulkita näinkin--Ulkomuoto tuomareiden taso Suomessa ja vähän muuallakin on tosi surkea Jos basstin haluat-hanki se-mutta jätä beageli rauhaan

Meidän iskä on vahvempi kuin teidän iskä.

Tulee mieleen tapaus näyttelyssä, kun koirani seisoi muovisen lentoboxin päällä. Sama boxi on sillä aina autossa, ja se sielläkin mielellään kiipeää boxin päälle jos tytär on boxissa ja hän siinä vieressä. Kasvattaja kehotti meitä hommaamaan boxin, täkynä käytti ajovoittajaa: mitä jos koiran on oltava kokeissa yön yli? Eikö olisi kiva, että sillä olisi koti mukana? Minä naisihmisenä siinä boxin vierellä näyttelyssä, ja ikääntynyt Jahti-pukuinen mies mennä köpötteli ohi ja hihitteli, että olisi mukava tuokin koira nähdä metsässä. Lapset olivat pienempiä, ja olin aika tarkkaan keskittynyt heidän tekemisiin ja lasten hoidon vuoksi myös se boxi oli kätevä. Ilman lapsia mies olisi kyllä kuullut kunniansa, mutta ehkäpä hän tänä päivänäkin elää onnellisena pumppu hyvin toimien ja hymistelee kommenttiaan. Sallittakoon se hänelle.

(muoks* )

Haluatko Härski kertoa meille, miten teillä on kokeissa ja näyttelyissä mennyt?

Juu,totta ihmeessä Flättiherralla,joka nukkui pois jokin vuosi sitten: pari sertiä näyttelyistä,Nou 1,tokosta pari Alo 1;stä ja pari 2:sta,Mejästä Fin Jva,yksi Flätti Mejä-mestaruus ja hyviä ystäviä ja tärkeimpänä Ikimuistoisia hetkiä luonnossa.Nykyisellä loppakorvapiikelillä:pari sertiä,muutama vara-semmonen,neljä 0:a kokeista,mutta tärkeimpänä mahtavat hetket aamu-usvaisessa metsässä minulle parhaan mettäkaverin. eli koirani kera. Hetkiä joita en vaihtaisi yhteenkään sertiin enkä yhteenkään ykköstulokseen. Puhutaan että ikävöikö koira metsää,jäniksen juoksua,jäljen tuoksua ? Otetaan esimerkki lapsesta :jos kymmenvuotiaalle lapselle,joka EI KOSKAAN ole saanut,tahi nähnyt karamellia,annetaan sitä herkkua pussillinen, mites luulette käyvän seuraavan pussin jälkeen ??? Jos bassetin haluat-hanki se-mutta jätä beageli rauhaan

No niin, ajatellaan Härskillä olevan kotona se parempi puolisko ja ristitään hänet tässä vaikka Miina Mäeksi

Miina Mäki ottaa sen jänispiiskaksi hommatun koiran mukaansa näyttelyyn, isäntä ei muilta kiireiltä ehdi. Näyttely on kaukana, tuttuja kehän laidalla vähän ja savuisen Jahti-puvunkin Miina on jättänyt kotiin. Ripsiväriä on vähän laitettu ja hiukset on kondiksessa. Jännittää niin, ettei kehän laidalla tule kenenkään kanssa oikein juttua. Miina menee kehään ja helposti ottaa sen kolmannen sertin. Vilkaisu sukutauluun, niin kaikille selviää, että jossain vaiheessa se kolmaskin sieltä tulee. Vierelle ilmaantuu kaikkien metsästäjien isä Jahti-puvussaan, ja kysyy että onko tosta mihinkään metsässä... Toistaiseksi tulosten varjolla Miinalla ei ole mitään kättä pitempää, jolla miehen ruoskia. Tilanne oltaisiin vältetty jo jos isäntä olisi siinä raavaan metsästäjän elkein jutustellut tiheästä jäniskannasta.

Tuossa nyt esimerkin kautta, mitä esim. Eeva on saanut vuosikaudet kokea. Kyllä se katkeraksi vetää, eikö? Eeva on päätöksensä tehnyt, ja myönnän etten minä tekisi samanlaista. Vastoin mettäverisen nartun omistajan tahtoa ei Eevan koirat kuitenkaan ole astuneet yhden yhtä koiraa, ja sitä kautta tieten "pilanneet" meidän metsästyslinjoja.

Ja jos palataan aiheeseen eli suomi-beagleen. Kyllä jokaisen kasvattajan on tunnettava kasvattamansa rodun rotumääritelmä. Ja vielä tärkeämpää on tuntea oikea, terve rakenne. Tuoreimman ajovoittajan näyttelytittelit antaa olettaa, ettei koira ole pöllömpi rakenteeltaan. Kuinka paljon etua terverakenteinen koira saa kaksipäiväisessä kokeessa? Esim. riittävät kulmaukset mahdollistavat riittävän tilan lihaksille, ja lihaksia tuo taitaa viikonlopun aikana jonkun verran tarvita. Vai?

Ja mitä väliä sillä on vaikka suomalainen beagle ei maailmalla pärjäisikään? Ei ne näyttelymeriitit tee koirasta itsestään sen parempaa, se ei koiraa muuta mihinkään suuntaan. Loppupeleissä ei se koira mitään meriittejä saa, vaan omistaja. Kaikki on ihmisten keksimää hupia. Ja jos näyttelyiden syvin tarkoitus on seurata ja "vahtia" jalostusta, on se syvällä kiiltävän pinnan alla.

Pidän itsekin näyttelyitä kivana harrastuksena, enkä suutu jos koira saa huonon tuloksen. Kun vaan koira esiintyy iloisesti ja nauttii esiintymisestä, olen jo siihen tyytyväinen. Itsekin saanut tuomareilta kiitosta hyvin vapaasti ja ryhdikkäästi esiintyvästä koirasta. Ällöttää ihmiset jotka esimerkiksi antavat nuoren koiran pois kun tulee joku vika ettei näyttelyissä pärjää(tiedän tapauksia). Omalla kohdallamme jäävät nyt näyttelyt todella vähälle, sillä koira saavutti jo kaikki sertinsä. Jatkossa menemme vain pieniin ryhmänäyttelyihin silloin tällöin jos jaksaa

Enemmän kuitenkin tykkään tehdä asioita, jossa toimitaan koiran kanssa yhdessä, esimerkiksi agility ja metsästys. On mahtavaa nähdä se palo koiran silmissä kun se tajuaa että pääsee kohta radalle. Samoin metsälle lähtiessä, kun koira näkee oranssin pannan ja isännän vihreissä vaatteissaan, juoksee se jo häntä viuhuen ovelle ulvomaan. Eikö näin?

Hienointa on nähdä koira toiminnassa, johon se on tarkoitettu, Aamen.

Niin, ei me oikeastaan tarvittaisi yhden yhtä koetta taikka yhden yhtä näyttelyä, jos kaikki itse tietäisi, mitkä on ne ominaisuudet joita pitäisi jalostuksella parantaa tai sitten vain ylläpitää. Tänä päivänä kuitenkin onni beaglen kokeessa on, että se on ihan sitä itteään - vain aseet ja saaliit puuttuu. On sitten muutakin kuin nuotiopuheita. Edelleenkin olen sitä mieltä, että jalostuksellisesti sen oikean partnerin koetuloksista huolimatta löytää metsästystilanteessa. Tai ainakin palkittu koira on tavattava, jotta näkee luonteen.

Ulkomuotoasioissa on sitten hyvä muistaa se, ettei ERI-laatu ole samaa kuin CACIB-laatu. Helposti pelkkää ulkomuotoa jalostettaessa rima nousee ylemmäs koko ajan. Jalostus on sitä helpompaa, mitä vähemmän jalostettavia ominaisuuksia/kriteerejä on. Jos yksi päättäisi vaikka jalostaa vain ulkomuotoa, ja toinen taas pitäisi koko ajan lankoja käsissään metsästysominaisuuksien, luonteen, terveyden, ulkomuodon ja perimän monimuotoisuuden suhteen.

Kävin vähän muokkaamassa yhtä edellistä viestiä. Siitä ei jäänyt mitään oleellista pois, paitsi tuo kysymykseni "haluaisitko kertoa mitä koirasi ovat näyttelyistä ja kokeista saaneet". Älysin tosiaan (ihan ite), että jossain on nimi näkyvillä... Tosin ei se mitään miksikään muuta, mutta poispyyhkimisellä näytän, että olen vähän niin kuin antanut anteeksi...

Olen ihmeissäni lukenut näitä juttuja. Tarkoitus on aloittaa tämän rodun harrastus mutta..... En ymmärrä näitä kasvattajia jotka vouhkaavat ja ihannoivat noita ryppyotsaisia hajajalkaisia näyttelykoiria. Haloo! Beagle on ajokoira jolla metsästetään, joten miksi sitä jalostetaan päin persettä tahallaan. Eikö rotumääritelmä ole täysin selvä?? Itse en kyllä sotkeudu noihin huruhommiin vaan kyselen pennun sieltä jossa syvennytään käyttöön eikä jonninjoutavuuksiin!!

Rotumääritelmästä:
Pää keskipitkä, voimakas olematta karkea, nartulla sirompi. Ei ryppyjä eikä poimuja. Kallo hieman kaareva, kohtalaisen leveä, niskakyhmy verrattain selvästi havaittavissa. Otsapenger hyvin muotoutunut. Kuono puolet pään pituudesta, ei suippo. Leuat voimakkaat, huulet hyvin kehittyneet. Kirsu leveä, mieluimmin musta, vaaleammilla koirilla se voi olla vähemmän pigmentoitunut. Sieraimet suuret.

Eturaajat Lavat viistot, tiiviit. Eturaajat suorat, rungon alle oikein sijoittuneet, vahva- ja pyöreäluiset eivätkä alaspäin ohenevat. Välikämmen lyhyt. Kyynärpäät tiiviisti rungonmyötäiset, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset. Korkeus kyynärpäästä säkään noin puolet koiran korkeudesta.
Takaraajat yhdensuuntaiset. Reidet jäntevät. Polvet hyvin kulmautuneet. Kintereet vankat ja matalalle sijoittuneet.

Niinhän se on, että rotumääritelmä pitäisi tuntea. Jos minä haluan beaglen kanssa metsästää, ei yksikään keskustelupalstan viesti sitä miksikään muuta. Eli hommaa ihmeessä beagle jos tuntuu, että se on se oikea rotuvalinta.

Koirani eivät ole yhtään sen parempia metsässä, vaikka äänekkäästi halveeraisin näyttelyä ja showpuudeleita. Ne eivät myöskään olisi yhtään sen kauniimpia, vaikka suureen ääneen ihmettelisin, että mikä on tutkapanta.

Kyllähän siinä lukee, että ei ryppyjä tai poimuja. Mutta eikös se mene myöskin niin, että ihanne olisi häntä suoraan ylöspäin eikä mikään pystykorvakippura selan päällä? Oma piikle nimittäin kantaa hännän ylväästi ylhäällä eikä naamassakaan ole kurttuja niin kyllähän se hieman harmittaa kun kurttunaamat tulevat kehästä sertit kainalossa... mutta ei kai sen niin vakavaa, taitaa miun käsityksen mukaan olla meidän beagle enemmän näitä mettälinjaisia kuin näyttelyiden kestomenestyjiä..

Niin. Ihan tervettä on aika ajoin kyseenalaistaa tuomareiden tekemiset. Esim. tässä viestiketjussa sekä minä että Eeva ollaan kyseenalaistettu tätä tämän päivän järjestelmää. Beagleissä ei juurikaan ole mahdollista Suomen rajojen sisäpuolella, mutta ykkösrodussani käyn mieluummin hakemassa arvostelun rotuspesialistilta, joka mahdollisesti arvostelee koko päivän oman rotuni toista sukupuolta ja saan koiralle vaikka erin luokkasijoituksen kera. Silloin kun on itsellä ihan oikeasti se tunne, että koiraa on verrattu rotumääritelmään, ts. rodun ihanteeseen. Tuomari ihan oikeasti tuntee pään ilmeineen eikä tuijota vain rakenteeseen ja liikkeisiin, kuten usein kaikkia rotuja arvosteltevat tuomarit tekevät. Ykkösrodussani on huolestuttavasti lisääntyneet suuret koirat joilla löysänahkaiset kaulat ja päät isoine korvineen, samaan aikaan kun lantiot, kulmaukset ja liikkeet ovat ehkä parantuneet... Koomista oli, kun aikanaan tuomari mittaamatta sanoi kasvattiani keskikokoiseksi (59-61 siis ihanne) antaen sertin, kun koira oli 67 cm ja jalostustarkastuksessa saanut koosta nollan! Kyllä oli hauskaa!!! Beagleissä valitettavasti olen nähnyt tämmöisen pyyhkeen kanssa kulkevan tapauksen. Ja napsahti Eri.

Kehätoimitsijana olen törmännyt tuomariin, joka kahden ensimmäisen rodun jälkeen oli tunnin edellä aikataulua... Sillä oli sitten tunti aikaa kommentoida järjestäjiä huonosta aikataulutuksesta. Kirjoitin arvostelut niin, että lähes joka sanasta vain muutaman ekan kirjaimen ja täydensin silloin, kun tuomari katsoi seuraavaa koiraa. Kolme kertaa viikonlopun aikana hän vaati, että täydennän puuttuvat kohdat vasta kun koko rotu on tehty. En sitten suostunut... Mutta mukava mies. Ja illanvietossa varmaan tarpeeksi koulutettu vaatimaan X.O:ta veeässän tai V.S.O.P:n sijaan

Pakko kommentoida tähän;
"Oma piikle nimittäin kantaa hännän ylväästi ylhäällä eikä naamassakaan ole kurttuja niin kyllähän se hieman harmittaa kun kurttunaamat tulevat kehästä sertit kainalossa... "

Koirassa on nyt paljon muutakin, kuin häntä, korvat tai ne rypyt. Arvostellessa pitää muistaa kokonaisuus.

kasperi, mukavaa, että olet aikeissa aloittaa lyhytjalkaisienkin harrastuksen pitkäkoipisten ajureiden ohella
Kuten meillä, isäntäkin on huomannut, että yhtä lailla innokkaita ajureita ovat jalan pituuksista huolimatta, joten huusholliin mahtuu sekä pitkä että lyhytjalkaiset ajurit
vähän lipsahti ot..

Tiedättekö, mikä tästä keskustelusta näkyy?

Jos järjestömme järjestäisi luennon beaglen rakenteesta ja rotumääritelmän tulkinnasta oikeanlaisen materiaalin ja mallikoirien avulla, niin väitän, että tulijoita olisi enemmänkin vaikka hinnoiteltaisiin tapahtuma vaikka muutaman näyttelykäynnin arvoiseksi. Rahalla saataisiin kustannettua asiaan perehtyneen kouluttajan kilometrit ja päivärahat...

Itse olen näissä kuvioissa ollut niin pitkään, että luotan enemmän omiin silmiin ja rotutuntemukseeni, kuin yhteenkään ulkomuototuomariin (paitsi spesialistiin...?). Minun rahoilla ei paljon tuomarit konjakkia ja loistoviinejä ryyppää...

Jos minulla olisi kelpo jänispiiska ja jalostusnarttu, ja sopivia urosvaihtoehtoja useampi, niin valitsenko sen joka on lähin? Vai sen jolla on vähiten jälkeläisiä? Vai sen, joka parhaiten täydentää narttuni puutteita/virheitä myös ulkomuodossa?